Missä vaiheessa meidän tyttö on kadottanut huumorintajunsa?
Kolmasluokkalainen yrittää päntätä ilmansuuntia ja aina lounas ja luode menee sekaisin.
Minä sain jonkun kätkätyshepulin ja tein extempore tanssiesityksen kesken ruoanlaiton. "Ja yy, kaa, ja yy, kaa, koo, pohjoinen, etelä, itä, jou, länsi, koillinen, kaakko, jou, lounas ja luode, jou"
Tyttö sanoi, että älä viitti, kyllä sinua äiti aina saa hävetä, sinä se et paljo minua näissä läksyissä auta"
No höh, ei sitten äidit hepuloi ei...
Kommentit (27)
Näinhän se menee.
Minäkin saan välillä kuulla olevani "niin nolo" - onneksi (mielestäni) puolileikillisesti. Hepulointia jatkan silti entiseen malliin kuten toivottavasti sinäkin, ap!
Tytöllä on oikeasti hankalaa asian oppiminen ja se vaivaa häntä. Nyt hänellä on vielä tunne että äiti ei ota tätä asiaa vakavasti ja vaan nauraa hänelle.
Olisit ennemmin auttanut häntä oppimaan ne.
Ei vaan sääliksi käy lapsiasi (jos sinulla sellaisia on) kun vanhempana on tuollainen talventörröttäjä. :P
Ei vaan sääliksi käy lapsiasi (jos sinulla sellaisia on) kun vanhempana on tuollainen talventörröttäjä. :P
Sori vaan.
miksi omat lapseni sanovat minulle, että olen niin ihanan erilainen kuin toisten lasten äidit!!
Onko elämä teillä oikeasti noin totista vääntämistä? Kyllä huumori auttaa asioiden oppimisessakin - ei se harmaa puurtaminen ole ainoa, tai edes välttämättä paras, tapa.
Ap:lle tsemppiä.
jos erehdyn laulamaan mitään. Pahin on minun versioni Badistä
Well they say the sky's the limit
to me that's really true
But my friend you've seen nothing
just wait till I get through!!!!
Yleensä tässä vaiheessa pahinkin 'rikollinen' myöntyy nyörään katumukseen.
ottanut: nautin nyt täysiä, kun pienet lapseni nauraa kikattavat äitinsä hulluille jutuille. Ei se kauaa enää kestä ja pian äidin vitsit ovat kamalinta maailmassa...
...että "voisitko sä äiti olla vähän vähemmän oma itsesi". Buahhahhahhaa, sopii yrittää :-).
Nuorempana sain hepulit ja kätkät just noista tyhmistä jutuista. Nykyään kunnollisena perheenäitinä hassuttelut ja kunnon naurut jääneet tosi vähälle.
Olin nolo omastakin mielestäni, mutta tuntuipa hyvälle pitkästä aikaa tehdä jotain hölmöä. Miksei äidit saa olla hömppöjä? Miksi aina pitää olla niin nätisti ja kunnollinen?
T. ap
Ja ps. tyttö muistaa nyt ilmansuunnat, sanoi just, ettei enää ikinä voi niitä unohtaa ton jälkeen...=)
...silloin kun lapset ovat pieniä ja on hirveä kiire. Lapsi rupeaa venkoilemaan ja leikkimään kun pitäisi lähteä ulos pikaisesti ja vaan pukea nopeasti päälle. Kuinka moni äiti onkaan sanonut silloin "hei xxx, toi ei ole ollenkaan hauskaa, nyt vaatteet päälle ja menoksi".
Ihan samalla tavalla ap rupesi leikkimään hänen tyttärelleen tärkeällä ja stressiä aiheuttavalla asialla. Asia voi tuntua meille aikuiselle pieneltä mutta se on hänelle nähtävästi iso asia. Samalla tavalla lapselle kiire voi tuntua minimaaliselta ongelmalta mutta vanhemmalle taas isolta.
jou-esitykset ja nolot tanssiliikkeet eivät ole huumoria tai kovin hauskoja. Ei se silti tarkoita että kaikki muut olisivat huumorintajuttomia tai totisia... Huumoria on niin paljon erilaista - tuon typerän sekoilun lisäksi. Mutta tyhmät eivät fiksua huumoria edes tajua... joten otan osaa.
miksi omat lapseni sanovat minulle, että olen niin ihanan erilainen kuin toisten lasten äidit!!
Onko elämä teillä oikeasti noin totista vääntämistä? Kyllä huumori auttaa asioiden oppimisessakin - ei se harmaa puurtaminen ole ainoa, tai edes välttämättä paras, tapa.
Ap:lle tsemppiä.
liikaa kiristä!
Mun äiti on ollut aina positiivinen, hauska ja leikkisä, just renkuttanut jotain tuontapaista kuin ap muunmuassa. Välillä sanoin että äiti oot tosi nolo, mutta silti kyllä pääasiassa nauroin äidin hauskuutuksille. Eihän se minusta noloa tai naurunalasta tee jos mun äiti kotona hyppii ja laulaa. Eikä se ehdottomasti ole lapsen päätettävissä, että miten ihmisten pitää käyttäytyä, vaikka vähän normista poiketaankin silloin tällöin. Ja sitäpaitsi kukaan ulkopuolinen ei edes näe sitä, joten ei ole mitään noloa.
Anna mennä vaan ap, kyllä se taas pian sieltä löytyy se lapsen huumorikin, kunhan murkkuikä menee ohi :) Lapsesi varmasti kasvaessaan osaa arvostaa sinun hauskuuttasi ja rentouttasi, et ainakaan ole tiukkapipoinen tylsis-äiti!
Se sinun esityksesi oli luultavasti vain huono ja se tuli epäsopivaan aikaan.
Joku muu saisi kyllä lapsen nauramaan katketakseen.
Tytöllä on oikeasti hankalaa asian oppiminen ja se vaivaa häntä. Nyt hänellä on vielä tunne että äiti ei ota tätä asiaa vakavasti ja vaan nauraa hänelle.
Olisit ennemmin auttanut häntä oppimaan ne.
ja osoitatte aina sinen suuntaan... näin oppii lapsi kivasti ilmansuunnat
kouluaikojensa traumoja vauvapalstalla tyyliin: "Meidän äiti ei ikinä auttanut mua läksyissä. Muistan kun kerrankin alakoulussa en heti osannut ilmansuuntia niin äiti alkoi räppäämään jotain hervotonta ilmansuuntaräppiä. Se heitti vaan kaiken läskiksi eikä ottanut tosissaan mitään mitä sille yritti sanoa."
Ja olen taatusti huumorintajuinen ihminen.
Ja olen taatusti huumorintajuinen ihminen.
Ja kuka sen takaa?
Ja tyttäresi on murrosikäinen eli todellakin tulee häpeämään sinua ja miestäsi seuraavat 5 vuotta... Teitte mitä tahansa.