Hermostuinpa sitten päiväkodissa lapseeni

Kiitos teille jotka asiallisesti kommentoitte. Halusin täällä vain kuulla, hermostuuko joku muu joskus. Mukava kuulla, etten ole ainoa. Hävettää aamuinen käytökseni, mutta aion eskarilaista hakiessani keskustella asian sekä henkilökunnan että tietenkin lapseni kanssa.

Väsyneenä tosiaan tulen tehneeksi joskus asioita joista en ole ylpeä, mutta siltikään en pahoinpitele lastani vaikka täällä joku sitkeästi niin haluaa luulla. Olisihan se pitänyt tietää ettei täällä asiallista keskustelua synny.

Nyt poistun vauvan viereen nukkumaan univelkaani pois ja toivotan hyvät päivänjatkot kaikille. Muistetaan kuitenkin, että kaikki olemme vain ihmisiä :)

Ap

Kyllä aikuinen saa hermostua. Ja minusta moni on aivan asiallisesti aloitustasi kommentoinut, esim.noi pk.tädit. eikö vain?

vien meidän eskaria kahden pienemmän kanssa. Eskari-ikä on joku sellainen..noh, en nyt sanoisi enää uhmaikä mutta rajojen kokeilua siinäkin jossain "olenko enää pieni vai mikä.." Korotan ääntäni tai sanon tiukasti, meillä ne molemmat merkitsevät samaa ja se harmittaa usein mutta näitä tilanteita on ei sille mitään voi..

Meillä kävi näin leikkipuistossa hiljattain - mukana viisivuotias voimakkaalla temperamentilla varustettu esikoinen ja puolitoistavuotias kuopus. Olimme puhuneet menevämme kotimatkalla lempikahvilaamme, meidän yhteinen kiva juttu. Puistossa oli kuitenkin tuona päivänä keittotarjoilu, ja päätin, että syömme lounaan siellä ja menemme vain jälkiruualle kahvilaan.

Esikoinen hermostui tästä niin, että alkoi karjua täysin keuhkoin ja huutaa, että pahaa keittoa, hän ei syö, tahtoo kahvilaan HETI. Yritin sanoa nätisti, ei apua. Lopulta sanoin terävästi, että jos ei ruoka maistu, jää jälkkärikin väliin emmekä mene koko kahvilaan. Kädessäni oli soppalusikka, joka hipaisi vahingossa kevyesti pojan käsivartta, ja hän karjumaan: "ÄLÄ LYÖ MINUA LUSIKALLA!" Tässä vaiheessa päät kääntyivät puistossa, huoh.

Lopulta esikoinen kuitenkin rauhoittui, pisteli keiton, totesi että hyvää ja juoksi ulos pyöräilemään siksi aikaa kun syötin kuopuksen. Kotimatkalla meillä oli oikein kiva kahvilahetki. Miten koskaan hermostumattomat, täydelliset äidit olisivat toimineet ko. tilanteessa?

mutta ei uhkailla väkivallalla.



Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka miten vatkaisitte.

Jos olit sopinut meneväsi sinne kahvilaan, niin sinne pitää myös mennä.



Sen takiahan koko tuo sotku syntyi, että sinä söit sanasi.

Menimme siis kotimatkalla kahvilaan aivan kuten olin luvannut. Lapsi vain ei olisi jaksanut odottaa, mutta minusta se ei ole syy muuttaa järkevää suunnitelmaa. Kärsivällisyyden opettaminen on myös kasvatusta.

46

Kyllä meidän tarha on tiedottanut niin kirjallisesti jokasen kotiin vietävässä lappusessa, kuin vanhempainillassa että ei haluta olla veemäisiä, mutta JOS lapsi puhuu väkivallasta ja käytös on epäilyttävää, puhumattakaan että lasta retuutetaan niin siitä tulee poliisille ja sosiaaliviranomaisille tilanteen mukaan ilmoitusta.

Asiasta puhutaan mahdollisesti vanhemmille ensin, vaikka just lapsen puheista muuttuneesta käytöksestä, mutta akuutti väkivalta vaatii suoraatoimintaa.

Ei luunappi ole yhtään pienempi paha kuin selkäsauna. Henkinen kurittaminen ja uhkaaminen pahalla on väärin.



Jos joku hoitaja ei ilmoita että äiti uhkaa väkivallalla lasta, niin kyllä se on virkavelvollisuuden rikkomista. Siihen PITÄÄ puuttua.

Väärät hälyytyksetkin on inhimillistä puuhaa, ei se että ei puututa.



25

Mun mielestä #46 teki kompromissin lapsensa kanssa, ihan hyvästä syystä. Jälkkärithän saatiin kahvilassa.



On se kumma että ihmisillä on tarvetta tuomita toisensa huonoiksi äideiksi ja kasvattajiksi, ihmisiähän tässä vaan ollaan.



Ja se mitä ap:n juttuun tulee, ymmärrän täysin. Ja mun mielestä luunappi ei ole väkivaltaa pahimmasta päästä - eikä siitä lapselle traumoja jää.

En todellakaan voisi kuvitellakaan, että eskari-ikäinen käyttäytyisi noin eskarissa. Ensi vuonna pitäisi kuitenkin jo olla koulussa ja luulenpa, että siellä ei pitkään katsota tuollaista venkoilua vaan erityisluokka on oikea osoite. 2-4 vuotiaat uhmailevat tuollaisissa asioissa ja tuolla tavoin kuin ap kertoo. Eskari-ikäisen uhma on enemmän sanallista vastustamista yms. Kyllä itsekin olisin hermoni menettänyt, jos joku lapsistani olisi eskari-iässä käyttäytynyt vastaavalla tavalla. En olisi tosin uhannut väkivallalla, mutta arestia, pelikieltoa tai viikkorahan menetys olisi rapsahtanut.

Et sinä tehnyt mitä olit luvannut, ja lapsesi hermostui ihan hyvästä syystä. Paljon paremmasta kuin ap minusta.



Et sinä opettanut kärsivällisyyttä, vaan sitä, että lupauksensa saa pettää.



48

mutta jos lapselle jo lupaa jotain ja sen jälkeen peruu lupauksensa, se on lupauksen perumista, eikä mikään kompromissi.

Luunapilla uhkailu on rikollista,

joten sieltä voi lähteä nyt ls-ilmoitus.

Itse päästän ovesta vaan sisään ja sanon moikka. Ei eskari ikäistä tarvitse enää pukea. Käsikö ne sinun laittaa lapselle kuravaatteet?

Minusta se on hoitajien asia huolehtia lapsille kuravaatteet päälle. Varsinkin jos mukana on vielä vauva.

Mielestäni sinun olisi korkeintaan tarvinnut käskeä lapsesi laittaa kuravaatteet ja lähteä, vaikka tämä olisi kieltäytynyt.

Turhaa koet huonoa omaa tuntoa. Omhan lapsenkin tajuttava, etä jossain veiheessa menee raja ja äiti/isä suuttuu. Ja se jos uhkailee luunapilla, nin tuskin tarkoittaa, etä niitä jakelee kun muut ei näe tai olisi edes uhkailua toteuttanut.

Meillä päiväkodin tädit ovat alla olevan vastaajan mukaan tuleet puuttumaan tilanteeseen ja niin olisi tässäkin tapauksessa pitänyt.

joten sieltä voi lähteä nyt ls-ilmoitus.

on aivan normaalia, että välillä menee hermot. päiväkodissa on kyllä sitä nähty, eikä siitä mitään pahaa ajatella. itsekin olisin kyllä pk-työntekijänä ehkä puuttunut tilanteeseen, sanonut tyyliin: "Nyt ollaan Matti lähdössä retkelle, eli ne kuravaatteet päälle." ja jos lapsi olisi vielä temppuillut, olisin sanonut jotain tyyliin "sanopa heippa äidille, ja laita ne kuravaatteet päälle" ja siirtynyt itse auttamaan lasta. mutta älä ap huoli, kukaan ei ajattele mitään pahaa sinusta. t: pk-täti

Ap oli luvannut, että kotimatkalla mennään kahvilaan, ja sinne kahvilaan he menivätkin. Missä kohtaa lupaus rikottiin?

Et sinä tehnyt mitä olit luvannut, ja lapsesi hermostui ihan hyvästä syystä. Paljon paremmasta kuin ap minusta. Et sinä opettanut kärsivällisyyttä, vaan sitä, että lupauksensa saa pettää. 48

onneksi meillä on varaa satsata vaatteisiin

miksiköhän kuravaatteet on keksitty

Ja tuolle lapselle oli luvattu, että pääsee kahvilaan syömään, eikä päässyt. Ja kun pääsi, pääsi monta tuntia myöhemmin kuin mitä luvattiin.



Vähän kuin lupaisi naiselle turkin Stockalta ja ostaisikin viikon päästä alehuivin Anttilasta.

Etkö ole aiemmin lukenut täällä näitä juttuja? Eskarivuoden aikana suurin osa kasvaa ja jättää hölmöimmät jutut pois.

En todellakaan voisi kuvitellakaan, että eskari-ikäinen käyttäytyisi noin eskarissa. Ensi vuonna pitäisi kuitenkin jo olla koulussa ja luulenpa, että siellä ei pitkään katsota tuollaista venkoilua vaan erityisluokka on oikea osoite. 2-4 vuotiaat uhmailevat tuollaisissa asioissa ja tuolla tavoin kuin ap kertoo. Eskari-ikäisen uhma on enemmän sanallista vastustamista yms. Kyllä itsekin olisin hermoni menettänyt, jos joku lapsistani olisi eskari-iässä käyttäytynyt vastaavalla tavalla. En olisi tosin uhannut väkivallalla, mutta arestia, pelikieltoa tai viikkorahan menetys olisi rapsahtanut.

Itse olisin toiminut juuri samoin. Ai, täällä onkin ruokaa, syödään pääruoka täällä ja mennään jälkkärille kahvilaan. Tämä olisi onneksi kelvannut lapselleni, koska kahvilassa tärkeää on se jälkkäri eikä se pääruoka.

Musta tämä tapaus on aika kaukana tästä vertauksesta Stockalta turkki ja Anttilasta huivi!

Ja tuolle lapselle oli luvattu, että pääsee kahvilaan syömään, eikä päässyt. Ja kun pääsi, pääsi monta tuntia myöhemmin kuin mitä luvattiin. Vähän kuin lupaisi naiselle turkin Stockalta ja ostaisikin viikon päästä alehuivin Anttilasta.

ja sullakin lienee mystisesti uhmaileva lapsi?



Ei minulla