Hermostuinpa sitten päiväkodissa lapseeni
Vein äsken lapsen esikouluun, jossa olivat lähdössä metsäretkelle niinkuin joka ikinen maanantaiaamu. Mukanani oli puolivuotias vauvamme, joka on kovassa flunssassa valvonut kolme edellistä yötä. No tämä eskarilainen sitten kieltäytyi pukemasta kurahousuja, saappaita ja villasukkia. Puin ne hänelle. Hän riisui ne. Puin ne uudestaan. Hän riisui ne. Sitten kilahti. Ensin uhkasin viedä hänet kotiin, sitten nostin aika rajusti istumaan eteiseen ja käskin ottaa ne nilkoissa mytyssä olevat kurahousut pois. Tässä vaiheessa olin todella todella hermostunut ja uhkasin lasta luunapilla ja taisin vähän uhkailla muutenkin. Lopulta jätin lapsen jonkun tädin (nuoren, olisko joku harkkari?) kanssa ja sanoin että pukekaa te, me lähdetään.
Hävettää oma käytökseni, hermot siis menivät totaalisesti. Muut retkelle lähtijät odottivat siis aikuisen kanssa pihalla. Ihmettelen vaan, miksei henkilökunta voinut ottaa lasta pukemaan kun näki ettei tästä mitään tule. Itse päivähoidon työntekijänä olisin puuttunut tilanteeseen.
Pahoittelen sekavaa ulosantiani, olen hieman hermona yhä...
Kommentit (60)
ja ihmettelenpä jos luunapilla uhkailusta tekevät ls-ilmoituksen. Uhkauksesta, ei luunapista. Tekisitkö itse?
joten sieltä voi lähteä nyt ls-ilmoitus.
on aivan normaalia, että välillä menee hermot. päiväkodissa on kyllä sitä nähty, eikä siitä mitään pahaa ajatella. itsekin olisin kyllä pk-työntekijänä ehkä puuttunut tilanteeseen, sanonut tyyliin: "Nyt ollaan Matti lähdössä retkelle, eli ne kuravaatteet päälle." ja jos lapsi olisi vielä temppuillut, olisin sanonut jotain tyyliin "sanopa heippa äidille, ja laita ne kuravaatteet päälle" ja siirtynyt itse auttamaan lasta.
mutta älä ap huoli, kukaan ei ajattele mitään pahaa sinusta.
t: pk-täti
muiden nähden ja vielä retuuttaa lasta samalla, takuulla jakeleekin niitä, kun muut eivät näe.
Tekisin kyllä ilmoituksen, koska tuossa on äidillä jo ihan ote hukassa.
Ihan normaalia suuttuneen ihmisen käytöstä ap:lta. Ilmottelut sinne tänne tonne ei auta pätkääkään. Kaikilla menee hermot lasten kanssa joskus.
Itsekin siis olen päiväkodin täti ja olisin todellakin työssäni puuttunut tilanteeseen.
Eskarilaisen uhma ja kipeä vauva yhtäaikaa voivat joskus hieman kiristää pinnaa. Silti ei otteeni äitinä ole hukassa niinkuin tuo toinen kirjoittaja veikkasi. Kyllä myönnän uhkailevani lastani kun tiukka paikka tulee. Se ei silti tarkoita, että pahoinpitelisin lastani. Arvelinkin, että kun tänne kirjoittaa niin joku tuomitsee mut huonoksi äidiksi...
Minulla on kotona eskarilainen uhmis ja kränkkä ekaluokkalainen.
Silti en hyväksy väkivallalla uhkailua. Siinä vaan menee minusta normaali suuttumisen raja.
5
Älä kanna siitä huolta, ap. Minusta osoitit jo aika pitkää pinnaa pukemis-shown alkuvaiheessa. Meillä väsyneillä äideillä ei todellakaan ole aina helppoa.
sorry siitä. Minun mielestä silti on inhimillistä joskus jopa uhkailla luunapilla. Ei kaikesta tällaisesta aina voi harkita ilmoittamista, muutenhan elämä olisi yhtä ilmoittelua. Ap on varmasti ihan hyvä äiti niin kuin me muutkin vikoinemme ja puutteinemme.
6
mutta väsyneenä tulee joskus niin tehtyä. Toivoisinpa viitonen, että kertoisit miten olisi pitänyt toimia. Aika pitkän pinnan kanssa tosiaan tätä rumbaa kestin ennenkuin pimahdin. En todellakaan hermostunut heti, eikä hermostuminen ole tosiaankaan normaali tapani toimia. Nyt vaan keitti yli.
Seuraavalla kerralla taidan pukata likan ovesta sisään ja sanoa heippa; niin ne muutkin vanhemmat tekevät. Olen vain helpottaakseni päiväkodin työntekijöiden taakkaa pyrkinyt laittamaan lapsen valmiiksi ennenkuin itse lähden kotiin. Tiedän, että heillä on siellä 20 uhmaeskaria ;)
Ap (nyt jo rauhoittunut)
äidin käytöstä. Voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen. Itselle tuli tuosta mieleen että ei taida meidän pojalla olla villasukkia eskarissa, prkl.
On vain inhimillistä, että jokainen joskus työlääntyy lapsiinsa. Se, että tuntee huonoa omaatuntoa ja haluaa muuttaa omaa käytöstään on minusta merkki siitä, että olet aikuinen ja kypsä ihminen, vaikka hetkellisesti malttisi menetitkin.
Älä kanna siitä huolta, ap. Minusta osoitit jo aika pitkää pinnaa pukemis-shown alkuvaiheessa. Meillä väsyneillä äideillä ei todellakaan ole aina helppoa.
Väsyneenä tulee sanottua ja tehtyä sellaista, mitä ei normitilassa tulisi mieleenkään. Tottakai retuuttaminen ja luunapilla uhkailu on tyhmää ja nounou, mutta on sitä tullut itsekin tehtyä (eikä se johda todellakaan väkivaltaan, niin kuin tuo yksi vaaleanpunaisessa maailmassa elävä mammeliini kuvittelee!). Jos se on pahinta, mitä lapselleen tekee, niin ei siitä sanottavia traumoja kukaan terve lapsi pysty kehittelemään. :)
Itsekin siis olen päiväkodin täti ja olisin todellakin työssäni puuttunut tilanteeseen.
Eskarilaisen uhma ja kipeä vauva yhtäaikaa voivat joskus hieman kiristää pinnaa. Silti ei otteeni äitinä ole hukassa niinkuin tuo toinen kirjoittaja veikkasi. Kyllä myönnän uhkailevani lastani kun tiukka paikka tulee. Se ei silti tarkoita, että pahoinpitelisin lastani. Arvelinkin, että kun tänne kirjoittaa niin joku tuomitsee mut huonoksi äidiksi...
vaan minusta se on selkeästi jo merkki olemassaolevasta väkivallasta.
5
onneksi meillä on varaa satsata vaatteisiin
miksiköhän kuravaatteet on keksitty
olet kuitenkin väärässä. Minäkin joskus väsyneenä ja hermostuneena olen puhunut mitä sattuu ja jopa uhkaillut tukistamisella ja selkäsaunalla mutta ikinä en ole rangaissut millään tavalla fyysisesti.
vaan minusta se on selkeästi jo merkki olemassaolevasta väkivallasta. 5
Seuraavalla kerralla taidan pukata likan ovesta sisään ja sanoa heippa; niin ne muutkin vanhemmat tekevät.
Poikani kiukuttelee eniten juuri minulle. Kuulemma pukee aivan reippaasti kamppeensa päälleen jos en ole paikalla. Kotona sen sijaan saan aamulla pukea vaatteet rääkyvän lapsen päälle pakolla. Usein (kuten tänä aamuna) hän samanaikasesti kiskoo vaatteita pois kun minä kiskon niitä päälle. Kotona hän ei aina "osaa" laittaa vetskaria kiinni ja kenkiä jalkoihin.
Milloinkohan tämä helpottaa? Huoh!
joten sieltä voi lähteä nyt ls-ilmoitus.