Ovatko lähes kaikki 6-8-vuotiaat pojat nykyään väkivaltaisia vouhottajia?

Mulla on rauhallinen poika ja pelkäsin kovasti miten koulussa käy, kun pojat olivat niin villejä aluksi. Opettajat ovat laittaneet heidät ruotuun ja jatkuvasti tulee lappuja kaikille kotiin, että lapsille pitää puhua käyttäytymisestä. Opettajat todella huolehtivat siitä, että ketään ei potkita eikä hakata. Omani, joka varmasti on se kaikista rauhallisin poika luokallaan, on myös erittäin suosittu. Jos sinusta tuntuu tolta niin puutu asiaan. Mielestäni on niin väärin, että sanotaan että pojat on poikia. Totuus on se, että noista rähisijä pojista 90 % :lle ei todellakaan ole luvassa hääppöistä tulevaisuutta.

Sitten oppivat huonon käytöksen mallia sujuvasti toisiltaan.

Eskarilaisen kertoman perusteella (ja oman näkemäni lasta viedessä ja hakiessa) koulun välitunnit on varsin levottomia jo eskarissa, ykkös- ja kakkosluokilla. Lähes päivittäin joku on ns. vetänyt kuonoon jotain, hakannut jonkun päätä maahan, potkaissut futispallolla kovaa päin, ajanut pienemmät pois jostain liukumäestä, keinusta tms ja varsin kovaa kieltä käyttäen. Eskarilaisista pojistakin monet kuulemma jatkuvasti kiilaavat toistuvasti jonoissa ja etuilevat, potkivat toisia nilkkoihin, kampittelevat ja retuuttavat sekä valehtelevat ihan pokkana. Ovatko nykypojat todella lähes kautta linjan näin levottomia? Poikani alun innostus koulua kohtaan on laantumaan päin ja tilalle on tullut varovaisuus ja jonkinlainen jännittyneisyys juuri noita välitunteja kohtaan. Miten pärjää rauhallisempi lapsi tässä maailmassa? -äitiä huolestuttaa-

Missä koulunne sijaitsee, valitettavasti sillä on paljon merkitystä t.myös rauhallisen lapsen äiti

ei meillä vaan ole tuollaista, ainakaan siinä koulussa jossa lapsemme ovat

terv. 3 pojan äiti tempereelta

Koulu sijaitsee okt- ja rivarialueella, osa vanhaa ja väljästi rakennettua, osa uudempaa ja tiiviimmin rakennettua.

tuollainen, eikä tietääkseni muutkaan hänen eskarissaan.

Lapsen ei tule olla vilkas eikä hiljainen hissukka vaan siitä välimaastosta sopivasti.



Sosiaalisten taitojen kehitys



Monet lapset ovat ennen kouluikää päivähoidossa, esikoulussa tai jossakin kerhossa tai harrastuksessa. Niinpä useimmat ekaluokkalaiset ovat jo harjoitelleet vuorovaikutustaitoja muiden lasten kanssa ja heillä on sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan ryhmässä. Lapsi, joka ei ole ennen kouluikää ollut missään lapsiryhmässä, voi tarvita aluksi tukea. Koulussa lapsen pitäisi pystyä mm. kuulumaan ryhmään ja sietämään sitä, että opettaja huomioi kaikkia luokan lapsia.



Kouluiässä kavereista tulee entistä tärkeämpiä. Lapset touhuavat mielellään keskenään. Silti koululainen tarvitsee vielä paljon aikuisen turvaa ja aikaa.



Erilaiset leikit ja pelit ja tavaroiden vaihto ovat usein suosittua tekemistä kavereiden kanssa. Ensimmäisinä kouluvuosina tytöt ja pojat voivat vielä leikkiä yhdessä, ystävyyssuhteet eri sukupuolten välillä voivat olla tiiviitäkin. Alakouluvuosien aikana tyttöjen ja poikien ryhmät ja touhut alkavat kuitenkin erota toisistaan. Pojat leikkivät mielellään suurissa porukoissa, kun taas tytöillä on usein joku paras kaveri, jonka kanssa he haluavat olla.



Ryhmään kuulumisella ja hyväksytyksi tulemisella ikätovereiden joukossa on kouluikäisille suuri merkitys. Lapsi voi haluta pukeutua kuten kaverinsa. Hän ihailee tai inhoaa samoja asioita kuin kaverinsa. Kavereiden mielipiteillä on yhä suurempi merkitys.



Lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita, hänen empatiakykynsä kehittyy. Pikku koululaisen käytös voi kuitenkin ajoittain olla itsekästä tai jopa hyökkäävää. Lapsen empatiakyky näkyy mm. hoivaamisena: hän haluaa ehkä lemmikkieläimen ja hoitaa eläimiä, vauvoja ja pikkulapsia.



Ennen kuin lapselle kehittyy selkeä omatunto, hän joutuu toimimaan muiden käskyjen, komentojen, kehotusten ja ohjeiden varassa. N. 6–7 vuoden iässä aikuisen valvonta ja ohjeet alkavat elää lapsen omana sisäisenä oppaana, omatuntona. Lapsi voi itse säädellä toimintaansa eri tavoin kuin ennen. Tämä antaa hänelle uudenlaista itsenäisyyden tunnetta ja vahvistaa itsetuntoa.



Alussa lapsen omatunto on usein jyrkkä ja vaativa. Lapsi on tässä ikävaiheessa herkkä kritiikille ja vähättelylle. Hän voi puolustautua voimakkaasti, jos häntä arvostellaan tai hän ei saa riittävästi hyväksyntää ja kiitosta.



Omatunnon lisäksi lapselle kehittyy ns. minäihanne, mielikuva siitä, millainen hän haluaisi olla. Lapsi voi nostaa tärkeitä aikuisia esikuvikseen ja samastumiskohteikseen. Kun lapsi on vähemmän riippuvainen aikuisten ohjauksesta, hän kehittää omaa arvostelukykyään. Tämä on arvokas kyky.



Pikku koululaisten leikeissä ja peleissä on usein tarkat säännöt. Kaikki säännöt eivät ole ehdottomia, vaan niistä voidaan yhdessä sopia ja muuttaakin niitä. Aina ei ole kuitenkaan helppoa löytää yhteisymmärrystä siitä, mikä on oikeudenmukaista. Pelissä häviäminen on vielä vaikeaa. Lapsi haluaisi olla paras kaikessa.



Lapsi pyrkii hahmottamaan ja ymmärtämään erilaisia sääntöjä. Tämä voi näkyä esim. siten, että hän kantelee ystäviensä kielletyistä puuhista. Kantelulla lapsi ei useinkaan halua hankaluuksia ystävälleen, vaan vahvistusta sille, onko hän ymmärtänyt säännön oikein ja kuinka aikuinen asiaan suhtautuu. Kantelevalle lapselle voi vastata esim.: ”Hienoa, että sinä jo tiedät tuon säännön. Elina taitaa sitä vielä harjoitella. Teko tuntui sinusta epäreilulta.”



Koska lapsi tässä iässä on valppaana säännöille, hän huomauttaa herkästi aikuisellekin, jos tämä toimii sääntöjen vastaisesti, esim. jättää turvavyön kiinnittämättä. Tietynlainen ”sääntökartta” antaa lapselle turvallisuutta ja varmuutta.



Lapsi ei kuitenkaan pysty yleistämään sääntöjä eri tilanteisiin ja ympäristöihin. Esim. jos lasta on kielletty heittelemästä palloa kotona olohuoneessa, hän ei välttämättä pysty soveltamaan samaa sääntöä mummolan olohuoneeseen. Vanhemmalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, sillä lapsi ei aina tahallaan uhmaa sääntöjä.



Lapsella on melko hyvä kuva oikeasta ja väärästä. Kun hän arvioi tekojen pahuutta, hän kiinnittää yleensä huomiota teon tarkoitukseen. Hänestä on esim. pahempi asia rikkoa yksi astia pikkuleipiä pihistäessä kuin monta astiaa vahingossa tiskatessa.



Opettaja on ensimmäisinä kouluvuosina yleensä lapselle tärkeä auktoriteetti. Lapsi ei useinkaan arvostele opettajaa, kouluaineita tai opetusmenetelmiä. Hän haluaa aikuisen kiitosta ja hyväksyntää. Opiskelua motivoi halu toimia mieliksi tärkeille aikuisille, opettajalle ja vanhemmille.



Lapsi voi vertailla vanhempiaan ja opettajaansa, ja ainakin välillä opettajan eduksi: ”Mutta meidän ope on sanonut…!” Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta he eivät ole enää hänen ainoita auktoriteettejaan. Onkin melko tavallista, että lapsi arvostelee vanhempiaan eri tavoin kuin varhaislapsuudessa. Hän ei kuitenkaan siedä sitä, että kukaan muu arvostelee heitä.



Arjen takkuja

”Lasten kiukuttelu. Taasko tätä ruokaa, en kyllä syö! 8-vuotiaan valitus, että äiti on tyhmä, kun aina vaan urputtaa ja valittaa. Rajoista kiinni pitäminen on joskus suuren työn takana. Mutta rajoista pidetään meillä kiinni, vaikka hampaat irvessä. 8-vuotiasta kiusattu koulussa, se huolettaa.”

”Oma väsymys, lasten välinen nahistelu, lasten huoneet ovat aina kaaoksen vallassa.”





Oppiminen ja älyllinen kehitys



Lapsen ajattelutaidot, mm. johdonmukainen ajattelu ja älyllinen päättely, kehittyvät pikkuhiljaa koko kouluajan. Lapsen on helpointa ajatella asioita, joita hän voi itse nähdä, tuntea tai käsitellä. Kokemuksiensa perusteella lapsi pystyy jo tekemään joitain yleisiä päätelmiä. Lapsesta on mukava jakaa ajatuksiaan ja pohtia asioita yhdessä vanhemman kanssa.



Lapsi osaa ja usein haluaakin luokitella asioita eri ominaisuuksien mukaan, keräilyharrastus voi olla mieluinen. Ulkona voi luokitella esim. kasveja, puita, eläimiä tai automerkkejä erilaisiin luokkiin. Säilyvyyden käsite alkaa selkeytyä: lapsi esim. ymmärtää saavansa yhtä paljon pullaa olipa sama taikinanpala leivottu pyöreäksi tai pötkyläksi. Samaten lapsi oivaltaa, että luvut voidaan laskea yhteen eri järjestyksessä lopputuloksen muuttumatta.



Kouluikäisen ajantaju laajenee. Hän hahmottaa aikaa kuvaavia käsitteitä: nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus. Lapsi pystyy myös paremmin arvioimaan mikä on mahdollista ja mikä ei, tai mikä on satua ja mikä totta. Toisaalta sadut ja mielikuvitus voivat vielä välillä sekoittua tosiasioihin ja erilaiset taikauskoiset käsitykset ohjata toimintoja.



Lapsen muisti ei sinällään parane, mutta hän voi oppia helpottamaan muistamistaan. Jos lapsen pitää vaikkapa muistaa ottaa seuraavana päivänä eväät mukaan, hän saattaa kehitellä jonkin merkin muistuttamaan asiasta.



Eka–tokaluokkalaiset hallitsevat jo äidinkielensä tavanomaiset rakenteet. Sanavarasto laajenee kovaa vauhtia. Lukutaidossa voi lasten välillä olla suuria eroja koulun alkaessa, mutta ne tasoittuvat vähitellen. Valtaosa lapsista oppii lukemaan ensimmäisen kouluvuoden loppuun mennessä.



Lapsen ajattelu on yhä konkreettista. Siksi hänen on usein vaikea ymmärtää tai huomata esim. kielen ironisia, humoristisia tai abstrakteja merkityksiä. Niitä on kuitenkin kiva harjoitella esim. erilaisilla arvoituksilla ja kompakysymyksillä. Lapset kertovat myös mielellään vitsejä ja kiusoittelevat toisiaan lällättämällä ja loruilemalla.



Lapsen on vielä vaikea ratkaista pelkästään pohtimalla kielellisiä pulmia, esim. ”Kallella on enemmän karkkeja kuin Matilla, mutta vähemmän kuin Ellalla. Kenellä on eniten karkkeja?” Omia ratkaisuja tai omaa toimintaa voi olla joskus vaikea perustella tai kuvailla sanoilla. Lapsesta voi tuntua hankalalta vastata kysymykseen ”Miksi sinä noin menit tekemään?”, vaikka se olisi aikuisesta ihan looginen kysymys.



Arjen iloa

”Lasten tyytyväisyys.”

”Lapsen hellyys ja rakkaus äitiä kohtaan. Lapseni luovuus ja mielikuvitus, kädentaitojen kehittyminen ja taiteellisuus. Lapseni hauskat jutut ja jutteleminen ylipäänsä, leikki.”

”Yhteiset hetket ja tekemiset, ajatukset, jotka lapsilta tulevat.”

Lapsen ei tule olla vilkas eikä hiljainen hissukka vaan siitä välimaastosta sopivasti.

-lauselmat menee vähän liiallisuuksiin.

Lue sinä itse temperamenttikirjallisuutta, niin tiedät, että kaikki lapset ovat erilaisia synnynnäisesti.

Sen sijaan ap:n mainitsema väkivaltaisuus ja täydellinen söheltäminen koko ajan eivät ole merkki ihan "tavallisesta" lapsesta, vaan voivat merkitä joko traumatisoitumista tai esim. adhd-diagnoosia. Eli toisten vahingoittaminen ei kuulu sallittuihin rajoihin, vaikka miten vilkas temperamentiltaan olisikin.

Lapsen ei tule olla vilkas eikä hiljainen hissukka vaan siitä välimaastosta sopivasti.

-lauselmat menee vähän liiallisuuksiin. Lue sinä itse temperamenttikirjallisuutta, niin tiedät, että kaikki lapset ovat erilaisia synnynnäisesti. Sen sijaan ap:n mainitsema väkivaltaisuus ja täydellinen söheltäminen koko ajan eivät ole merkki ihan "tavallisesta" lapsesta, vaan voivat merkitä joko traumatisoitumista tai esim. adhd-diagnoosia. Eli toisten vahingoittaminen ei kuulu sallittuihin rajoihin, vaikka miten vilkas temperamentiltaan olisikin.

Se oli nyt vaan toteamus vanhempien, opettajien etc... toiveajattelusta.

Lapsia pyritään karsinoimaan eivätkä he koskaann saa olla lapsia. Lääkityksellä ja erilaisilla dagnooseilla lyödään ikuinen leima otsaan. Lapsen tulee olla tietynlainen ja tietynlaiseen muottiin häntä väännetään koko varhaislapsuus.

Lasten pyskiatrin toteamus "lapset voisivat sillä energia ja oivalluksella joka heillä on aloittaa maailman sodan. Empatia ei ole vielä kehittynyt riittävästi "taistele tai pakene" on ainoa laki.

Emapatia ja muut tärkeät asiat opitaan ja sisäistetään oppimisen ja kokemuksen kautta.

Tottakait on selvää että tempperamenttinen lapsi joutuu vaikeuksiin herkemmin, kuin rauhallinen ja tasainen lapsi. tällainen lapsi ärsyyntyy helpommin, ei ole kykyä ratkaista tilanetta muutoin kuin nyrkein tai tönimällä lätkimällä ja pätkimällä.

Eivät ole aina olleet.

Olet kait liian nuori tietämään.:)

Kertoo vain vähäisestä valvonnasta!



Kuinka paljon siellä niitä lapsia on välitunneilla ja kuinka monta valvojaa niille on sinne laitettu?



Joko valvoja on pata laiska tai sitten siellä ei ole minkäänlaista valvontaa!

Mieti missä asutte.



Omat lapseni ovat nyt ala-asteella 3. ja 5.-luokilla.

Koko ala-asteen ajan olen seurannut heidän koulunkäyntiään ja mitään vastaavaa en ole nähnyt.



Minulla on mainio tilaisuu seurata mm. lasten välitunteja sillä työpaikkani sijaitsee vastapäätä koulua.



Saatan piipahtaa siellä lasten ruokatunnilla heitä moikkaamassa.

Kuulostaa hurjalta.



Meidan koulussa tuollaisesta kayttaytymisesta erotettaisiin joko viikoksi tai kokonaan. Vakivallan suhteen on 0-toleranssi.



Viime syksyna eras kolkkiluokkalainen vei kouluun linkkarin. Erotettiin valittomasti.



Suosittelisin keskustelua koulusi paattajien kanssa.

Ei meidän lasten koulussa tuollaista ole. Meidänkin rauhallinen poika on viihtynyt hyvin, eikä ole koko aikana ollut mitään ongelmia.

itse kun tunne niin monta ns paremman perheen vesaa, jotka ovat pahimman luokan häiriköitä. Noita valitettavasti löytyy joka päiväkodista ja koulusta oli sit perhetausta mikä tahansa. Apn kouluun kai osunut sattumalta isompi määrä.

Meidän tokaluokkalainen on erinlainen eli rauhallinen ja ei siedä yhtään väkivaltaista riehumista. Hänellä sitten onkin ongelmia koulussa, kun ei haluaisi sielä käydä, vaikka opettajankin mukaan kympin oppilas, on pari kaveriakin ja ei häntä varsinaisesti kiusatakaan. On vain tuo meno niin kovaa ja äänekästä, että ei viihdy koulussa. Meille lintsaaminen tuli ihan ongelmaksi tuon vuoksi ja nyt käy psykologilla ihmettelemässä syytä miksei viihdy koulussa.

Kyllähän hän tunneilla viihtyy, mutta kun on pakko mennä välituneillekin.

Eikä oma eskari-ikäinen poikanikaan ole tuollainen. En tunne ketään muutakaan sellaista. Tyttären luokalla on yksi levottomampi tapaus (poika), mutta on tosiaan vain yksittäistapaus.

huomannut. Vanhimmalla pojalla oli seiskalla kaksi härikköä luokalla, mutta tilanne jo rauhoittunut; ovat nykyään ysillä.



Pienemmät ovat eskarissa ja ekalla ja kyllähän meno on villiä, mutta mitään nimittelyä, potkimista ym väkivaltaa ei ilmene. Meteliähän niistä lähtee kuin pienestä kylästä, mutta ovat myös todella mukavaa sakkia koko luokka ja eskariryhmä.

Tai siis eivät kaikki, eikä ainakaan poikani ole:). Kyllä hänelläkin on rauhallisia kavereita. Sitten tietty löytyy näitä riehujia:(.

Itse vastasit epäasiallisesti ja epäilit ap:n tarinaa mielikuvituksen tuotteeksi! Onko mielestäsi asiallista keskusteluun osallistumista? Jos lapsi kerran pelkää.

etta tuon ikaiset lapset vahan hoystavat tarinoitaan. Vai uskotko sina ihan kaiken, mita lapsesi sinulle kertovat?

Tarkoitukseni oli ystavallinen. En tosiaankaan vinoillut.

Minulle ei ole kukaan haistatellut sitten peruskoulun (n. 30 vuotta) ja meilla ei myoskaan kotona haistattele aikuiset eivatka lapset. Se on rumaa ja ikavaa kaytosta.

Jos AP suuttuu siita, etta ehdotan vilkkaalla mielikuvituksella olevan osuutta asiaan ja HAISTATTELEE, niin kylla se kertoo aika paljon AP:sta.

Haistattelu on rumaa, lapsellista ja ala-arvoista.