Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö 6-vuotias pakottaa isälleen?
04.10.2009 |
Erosta aikaa 2 vuotta ja suurinpiirtein kaikki mennyt hyvin. Puoli vuotta sitten alkoi tulla "ihmeellisiä" juttuja lasten suusta (3- ja 6-vuotiaat siis) että jos tekee esim. jotain pahaa joutuu pimeään vessaan rangaistukseksi tai illalla pitää katsoa seinää kun menee nukkumaan tai että 6-vuotias vahtii puistossa kahta tuolloin alle 3-vuotiasta vilkkaan kaupungin leikkipuistossa.
Suutuin näistä kaikista tietysti silmittömästi ja keskustelin vakavasti exän kanssa. Pimen vessan hän ymmärsi, että se on väärin, ei muita.
Nyt ongelmana on 6-vuotiaan itku ja murhe ettei halua mennä isälleen ollenkaan enää. Sanoo ettei pidä siitä uudesta naisesta joka on siellä kyllä ollut jo sen kaksi vuotta. Muuta ei osaa sanoa. Itkee, menee leikkimökkiin piiloon, kiukuttelee. On ihan surkeana :(
Nyt olen sitä mieltä etten enää pakota häntä. Exä ei tätä ymmärrä, ongelma on vaan lähtötilanteesta kuulemma, muuten menee kaikki hyvin. Tänäänkin puhuin lapsen kanssa, sanoin että kova on ikävä, täällä on ei ole yhtään kivaa olla :(
Eli en pakota lasta kahden viikon päästä enää vaan mitä teen? Isää en epäile, tiedän että on hyvä isä ja lapsi meneekin mieluusti perjantaisin hänen syliinsä - toki itkemään ja sanomaan ettei tule :(
Mistä apua? Mitä teen? :(
Kommentit (5)
..kun lapsi kärsii siitä että pitää katsoa seinään, on puhunut siitä minulle, mummulle ja hoidossakin. Hänestä se ei ole kuulemma oikein tehty :(
Ja kun kotona en moisia sääntöjä tarvitse, lapset nukahtavat kyllä samassa huoneessaan ollessaan ihan ilman seinään tuijottamistakin.
Kyllä pitäisi myös tunnustella ja miettiä mikä juuri ko. lapselle on hyväksi tai...tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja menette sinne keskustelemaan isän kanssa.
meillä oli sama tilanne, mihen uusi puoliso aiheutti käytöksellään (osittain varmasti tahattomasti) paljon pahaa mieltä lapselle joka ei todellakaan halunnut enää mennä isälle.
Isä samoin todella empatiakyvytön ja muutenkin onnettoman huono asettumaan lapsen asemaan.
Noh menimme sinne perheneuvolaan ja siellä käytiin asioita läpi. Isä ei sinänsä myöntänyt toiminnassaan mitään väärää, mutta kuitenkin sen keskustelun jälkeen asiat alkoivat parantua ja muutaman kuukauden jälkeen poika jo ihan mielellään lähti isälleen.
Eli kyllä isän ja ilmeisesti myös uuden puolison käytös muuttui. Luulen että ongelmana oli se että vaikka kuinka hienotunteisesti yritin selittää asiat ja korostin sitä etten arvostele vaan välitän ainostaan lapsen suusta tulleen tiedon, niin kaiken mitä minä ex-puolisona sanoin, otettiin pelkkänä kritiikkinä ja kaikuin kuuroille korville.
Kun sitten keskustelussa oli mukana ulkopuoliset ammattilaiset jotka kertoivat ihan samat asiat, mutta tuli heidän suustaan niin jo alkoi ymmärtää.
ELi suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä kunnan perheneuvolaan.
On väärin lasta kohtaan jättää vastuu tapaamisista hänen kontolleen.
Se on aikuisten päätös.
On väärin lasta kohtaan jättää vastuu tapaamisista hänen kontolleen.
Se on aikuisten päätös.
Ei kai tässä nyt kukaan mitään lapsen kontolle jättänytkään. Vaan äiti huolissan kysyy onko pakko pakottaa itkevä lapsi toiselle vanhemmalle jos epäilee että lapsella ei ole siellä hyvä olla.
Ei lapsi silloin ole mitään päätöstä tehnyt ja se nyt olisi täysin vastuutonta jättää lapsen hätä ja pahoinvointi huomioimatta. Tottakai vanhemman tehtävä on miettiä mikä lapselle parasta ja toimia sen mukaan.
että kyllä minäkin olen joskus joutunut komentamaan lapsia katsomaan sängyssä seinään päin, jos jossain mummolassa samassa huoneessa nukkuessaan eivät rauhoitukaan sänkyyn, vaan riehuvat keskenään. Eikä se minusta ole väärin.
Mutta kuusivuotias ei voi olla vastuussa vielä pienemmistään, se olisi minulle aika vakava juttu, ja vaatisin, että kolmevuotiaan pitää olla aikuisen valvonnassa jatkuvasti. Muuten minusta isän luona pitäisi käydä.