YRITTÄJÄT LOKAKUUHUN!!!

Oysissä on yksi mieslääkäri, josta en pidä lainkaan. Hän ei juuri puhu mitään, eikä vastaa kysymyksiinkään kunnolla. Ainoa hyvä puoli on, että hän ei tuhlaa aikaa potilaiden kanssa, joten on aina ajoissa!

Eipäs siihen nyt oikeen voi mitenkään reagoida. OOn aatellu, että samassa konkurssissa siedän tätä liukuhihnakohteluakin. Isoin asia kuitenkin on tämä valtava tuska siitä, ettei lasta tule.

Meidän ainokaisella on viime aikoina ollut hieman hankala vaihe meneillään ja monet ihmiset ovat sitä mieltä, että se johtuu siitä, että hän on ainoa lapsi... Eivätkä he ihan väärässä ole. Joskus minusta tuntuu, että epäonnistun äitinä jo ihan lähtökohtaisesti, kun en pysty antamaan lapselle sisarusta. Lisäksi itselleni sisarukset ovat niin tärkeitä, että surettaa, ettei lapsemme saa samanlaista tukiverkostoa elämäänsä...

Seuraavaan kiertoon PAS. Jos siis selviävät alkiot pakastuksesta. Mutta en ole toiveikas. Pakkaseen menijät oliva III-luokkaa....

oli se kun vaihdettiin viimeiseen inssiin kolmeen otteeseen lääkäriä ja tämä siis yksityisellä. Oulun väestöliitossa. Aiemmat kaksi päästiin omalle lääkärille, mutta vimpassa oli kaikkiaan 3 eri lääkäriä, ku kahesti ultrattiin ennen toimenpidettä.

Sillon siirrytiinkin Oysin IVF-jonoon. Toivottavasti ei jouduta sille mieslääkärille. Olen kuullut että Laure Morin-Papunen on mahtava lääkäri.. Jonoa vielä noin 4 kk jäljellä.

Pseudonym, käytkö Simpukan vertaisryhmässä Oulussa?



-Blueberry

kaiken maailman ihmisistä, jotka asiasta eivät mitään ymmärrä. myöskin asiantuntijat osaavat olla täysin ääliöitä tän jutun henkisen puolen suhteen. ja ne kaikki muut ihmiset,,, yhden lapsen jälkeenhän ei voi olla lapsettomuutta??



myöskin ilman sisarusta voi kasvaa kunnon ihmiseksi, näin se vaan on! usko siihen, pseudonym! itselläni on neljä sisarusta. toki toivon sydämestäni että vielä onnistutaan tässä projektissa, mutta lapsestamme tulee ihan normi kansalainen vaikkei meitä koskaan enää lykästäisi. ja tänäänkin on meidän riiviöllä ollut kyllä sellaisia raivareita, että oksat pois. ja usemman kerran olen kuullut kommenttia, että lapsemme on sellainen kuin on, koska ei ole seuraa.. hyi minua, miksi en tule raskaaksi...



omassa punktiossani menin ilmeisesti kohtuullisen pöllyyn lääkkeistä, ja kun osui hitusen ns. liian hyväntahtoinen hoitaja kohdalle, niin itkin silmät päästäni. ihan vaan mielipahaani, epäreiluutta tässä elämässä ja vaikka mitä muuta mitä mieleen tuli. lääkäri osasi tokaista vain, että itketkö nyt kipua vai jotain muuta. todellinen vuorovaikutuksen ammattilainen. ja ihmistuntija vielä lisäksi.



paljon myötätuulta meille kaikille!!!

Vilkku: Lohduttavaa, että samanlaisia tuntemuksia on muillakin. Meillä tilannetta jotenkin vielä pahentaa se, että me ollaan suht hyvätuloisia. Joskus tuntuu, että jopa ihan lähipiirissä naureskellaan meille, että ainoalle lapselle laitetaan vaatteet ja lelut viimesen päälle ja pidetään hienot synttärit jne. Ja sitten tyttäremmme ei kiukuttele, koska on uhmaikäinen, väsynyt, nälkäinen tms., vaan tietenkin kiukkuaa, kun ei oo tottunut jakamaan huomiota... Välillä alan itsekin uskoa tohon. Ei sille mitään voi.



Kuulostaa muuten niin tutulta tuo patojen aukeaminen parin ystävällisen lausahduksen jälkeen...



Blueberry: Laure on paras! Ja Järvelän Ilkka on myös tosi kiva. Meillä on vaan ollu huono tuuri ja mulla on ollu yks ultra Ilkalla ja yks soittoaika Laurelle. Toivottavasti PASeissa sitten toisin.

En oo käyny simpukan vertaisryhmässä. En oo uskaltanu mukaan, kun meillä on tuo yks päivänpaiste. Oon aatellu, että jos jotain ryhmäläistä loukkaa se, että yhden lapsen saanut itkee lapsettomuutta, vaikka toisilla ei ole sitä yhtäkään lasta. Ja kyllähän se niin onkin, että oma käsitys omasta hyvyydestä ihmisenä on saanut kolauksen, kun ei tyydy siihen kaikkeen hyvään jota elämässä jo on.

Kiitoksia teille kaikille, jotka jaksoitte kirjoittaa omia kokemuksianne tänne palstalle. Helpotti huomattavasti oloa tietää että on muidenkin kohdalle sattunut näitä epäinhimillisiä hoitajia/ lääkäreitä! Vaikka siinä itse asiassa ei tietenkään ole, mitään hienoa että joutuu kokemaan jotain sellaista jo valmiiksi vaikean asian kohdalla! (toivottavasti ymmärsitte, ihan kun olisin kirjoittanut jotenkin sekavasti...)



Meillä kotona tilanne on vähän kärjistynyt: mies ei halua keskustella tällä hetkellä enää ollenkaan lapsettomuushoidoista taikka vauvoista!!!! Ilmeisesti tämä asia vaivaa myös häntä ja paljon, koska reagoi siihen niin voimakkaasti. Monet kerrat asiasta on jo riidelty, hänelle riittää kuulemma tieto vaan siitä että, mikä päivä tarvitsee mennä polille inseminaatioita varten. Muuta tietoa ei tarvitse, eikä halua tällä hetkellä kuulla mun tuntemuksia taikka ajatuksia asiasta! Onko muilla kokemuksia miehen tällaisesta käyttäytymisestä??

*huokaus*

ei käyttäydy noin, mutta aihehan on muuten kaikin puolin maailman kauhein asia, siis että kukaan ei saisi siitä tietää, ns.vika on siis spermassa.. en saisi puhua kenenkään kanssa asiasta, riidelty on sen tuhannen kertaa aiheesta. todella järisyttävä aihe siis myös täällä, kaikenkaikkiaan kova pala, myös miehelle. kokee huonoa omatuntoa, kun minulla ollut lääkkeistä sivuvaikutuksia, ja punktio oli kivulias.

...kieltämättä odotin, että mieheni ei olisi kovin kiinnostunut muusta kuin milloin hänen kuuluu hoitaa oma osuutensa. Mutta toisin on! Hän on tiiviisti mukana, kiinnostunut ja keskustellaan paljon asiasta! Ihanaa! :)

Munkaan mieheni ei myöskään halua, että asiasta puhutaan muille, samasta syystä kuin vilkun mies. Ainoastaan 1 hyvä ystäväni tietää, että hoidot on meneillään, hänkään ei tiedä ongelman varsinaista syytä. Perheemme eivät tiedä mitään.



Ollaan siis 3-kymppinen pariskunta ja esikoisesta haaveillaan. ICSI on tulossa ja punktio ensi viikolla! Eilisessä ultrassa näkyi hyvin kasvaneita follikeleja 11. Nuo jo tuntuvatkin siltä, kuin olisi 2 tennispalloa vatsassa. Kävellessä tuntuu pientä nipistelyä. Sumuttelujen aiheuttamat hikoilut ovat onneksi ainakin tältä erää takana.



Siispä tervehdys ja peukutukset kaikille! b

piti lisätä, että ollaan tähän mennessä saatu muuten tosi hyvää kohtelua, mutta IVF-infon antanut hoitaja oli vähän nuivan puoleinen. Jotenkin ei muka ymmärtänyt kun jotain kysyi/sanoi. Välillä tuntui, että pitääkö vääntää rautalangasta vai onko meidän ulosannissamme niin paljon vikaa. :/

Mun mies on kerran ollu tosi jyrkkänä että ei halua puhua, eikä kuulla eikä ajatella koko asiaa. Ite sitte itkin ja märisin ja tappeluksihan se meni. Kolme vuotta tässä on nyt rämmitty. Yleensä jaetaan kyllä surut ja tuoki jäi onneksi yhteen kertaan.



Huonosta kohtelusta vielä: ei alan ammattilaisetkaan osaa riittävää tahdikkuutta näin vaikean aiheen ympärillä. Jotku on niin kliinisiä. Yksi lääkäri sanoi että ihan mielenkiinnosta kannattaa nyt aloittaa se IVF, kun olin kolmannessa inssissä (siis vasta siinä inseminaatiotoimenpiteessä). Sitte nähdään kuulemma missä se vika piilee. Onhan se tietenki helvetin MIELENKIINTOSTA! Eli lääkäri sanoi melkein suoraan että haudatkaa toiveet tämän viimeisen inssin suhteen ja IVF selvittää vikanne. Kivakiva.



Tsemppiä kaikille!



-Blueberry

Mun mies kyllä kan yllätti näiden hoitojen aikana. On tullut väkisinkin mukaan joka käynnille ja odotteli mua monta tuntia punktion jälkeen sairaalan aulassa kun mä nukuin lääkehuurua pois. Me sentään asutaan ihan klinikan vieressä.



Mä olen aina saanut hyvää kohtelua Tyksissä. Mun mieheni taas kutsuu sitä lääkäriä värenimiä-vamppyyriksi. Mies tuntee että se lääkäri vihaa häntä ja mun mies näyttelee mulle aina hampaitaan niin ku vamppyyrit leffoissa joka kerta kun lääkäriltä tullaan pois. muistuttaa mua aina miten inhottava se taas on ollu ;)

Heippa!



Meillä mies kuuluu niihin perinteisiin et omista tunteista ei puhuta. Koville hänelle kuitenkin ottaa se, et vika on hänessa. Vaikka yhdessä tässä kuitenkin kärvistellään. Meillä aika monet läheiset tietävät kyllä syyn meidän lapsettomuuteen. Miehistä itsetuntoa meillä kenties palautti se, että hän ajattelee asian niin ettei hän voi sille mitään vaikka haluaisikin. Meillä ei siis siittiöitä ollenkaan spermassa. Kyllä hän hiukan jopa kehuskelikin silloin kun oli siittiöiden haku leikkauksessa, se kun oli pohjoismaiden eka. Pienistä asioista se mieli kirkastuu. Muuten hän on ollut lähes joka kerta mukana kun lääkärillä käydään. Kauheasti ei siltikään halua asiasta keskustella, mut kyselee silti aina missä mennään ku mä tikuttelen ovulaatioita.

Heipsan!



On varmasti raskasta jos miehessä on se "suurempi vika". Niin ainakin olen lukenut että naisesta johtuva "vika"on helpommin "hoidettavissa" kuin miehestä johtuva tai siis vaihtoehtoja on enemmän. Ihan varmasti asia laskee miehen itsetuntoa ja on arempi asia, kuin sitten taas naisesta johtuva lapsettomuus. On nää niin vaikeita asioita ja taas täytyy todeta että: elämä on epäreilua! Ja vielä kun miehet oppisivat että puhuminen voi todellakin helpottaa oloa...



Uskon kyllä että mieheni on myös kiinnostunut tästä asiasta ja haluaa edelleen lapsen. Ja uskon myös hänen käytöksensä johtuvan, siitä että häntäkin sattuu ja vaivaa tämä asia. Hän puhui lapsen tekemisestä jo ennen kuin minä ehtisin asiaa ajattelemaan. Olisi halunnut että ennen häitä olisin jättänyt pillerit pois. Mutta päädyttiin kuitenkin juhlimaan häät "alta pois".



Noh, niin tai näin. Meillä ei nyt ole vauva-asioista puhuttu laisinkaan ja samalla linjalla meinaan olla ainakin ensi viikon perjantaihin. Eilen vihdoinkin kuukautiset alkoivat (vain 1½ viikkoa myöhässä). Sain soitettua TYKS:iin ja varattua uä-ajan perjantaille. Joten silloin sitten on nostettava kissa pöydälle, koska aloitan ovulaatiotikuttelun ja toivomme *sormet ja varpaat ristissä* että ekaan inssiin päästään tästä kierrosta....(tai ainakin minä toivon)



Voimia naiset!!!

on maanantaina ja alkionsiirto ens torstaina! Follikkelit ovat kypsyneet hyvin ja sen tuntee! Olo on kuin pallolla!

Mulla on siis eka hoito meneillään, joten kaikki on uutta. "Kiva" kun on voinut lukea muiden kokemuksia, niin tietää paremmin mitä odottaa, vaikka kertoihan lääkärikin, mutta onhan se eri kun asian itse kokeneet kertovat.



Puhuttiin kohtelusta, niin en voi olla kuin tyytyväinen lääkäriimme! Niin ystävällistä ja vahvasti asiantuntevaa kohtelua/hoitoa saa joka kerta! b



mirggu: peukutukset täältäkin, että pääsette heti inssiin!

Hyvää vkoloppua ja tsemppiä kaikille muillekin! =)

..toinen inssi tehty, nyt vain odotellaan. Jos tää menee pieleen, niin 3. inssi tehdään sitten suoraan seuraavaan kiertoon. Ilmeisesti lääkäri ei itsekään hirveästi ladannut toiveita näihin insseihin, kun seuraavakin inssi puhuttiin jo pois :-)

Hei vaan !

Ensimmäistä kertaa täälläkin liikkeellä ja punktio oli keskiviikona ja onnistunut alkionsiirto oli perjantaina! Minä olen saanut myös aivan loistavaa palvelua ja hoitoa. Kovin jännittävää tämä kaikki on ollut, mutta yllättävän helposti on kuitenkin mennyt. Kipuja ennen punktiota kyllä oli ja hirveä turvotus päällä , vieläkin vähän. Nyt vaan sitten odotellaan...Tsemppiä punktioon ja alkionsiirtoon. Toivottavasti kaikki menee hienosti :)

Tulehan ninu78 sitten kertomaan mikä oli tulos. Toivotaan parasta!!! Muutenkin olisi kiva kuulla oloista siirron jälkeen, itse kun olen vain päiviä "jäljessä" sinun tilanteestasi. :)



Peukkuja aamun piinaviikkoihin! Toivottavasti tilanne yllättää ja voitte unohtaa seuraavan inssin! b

olo oli punktion jälkeen kovin kipeä ja turvonnut ja päivä menikin lepäillessä ja itseään hemmotellessa. Seuraavana päivänä olo oli jo ihan toinen. Eikä itse punktio tosiaan ollut paha lainkaan , tosin olin saanut esilääkityksen joka helpotti , ainakin jännitystä ! Ei myöskään kestänyt kauaa , kun munarakkuloita saatiin vain 10 , tosin niistä löytyi 6 munasolua , joka ihan hyvä tulos näin ensimmäiseen yritykseen. Nyt olo alkaa olla ihan normaali , en nyt sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Mutta näillä eväillä nyt mennään :)) Peukut pystyssä myös sinulle ja tsemppiä huomiseen !!!

Ihanaa että näin monella on jo säpinää!!

Santtu: stempitykset maanantaille ja onnea torstaille. Tuu kertomaan sitten että, mitä kuuluu? Pidän peukut pystyssä!



Aamu, pidän peukkuja pystyssä että tästä inssistä tulisi plussatuulia!!!



ninu78: pidän myös sinulle peukkuja, odottelen ja toivon että tärpää!!



=) =) =) =) =)



Uskaltautusin eilen illalla vähän niinkun puolihuolimattomasti kertoa perjantaisesta ultrasta ja sitä seuraavasta inssistä miehelle. Reaktio oli ihan normaali, ei siis suurta tunnekuohua tms. Mikä oli todella hyvä asia. Ja kysyi hän sitten vielä ennen nukkumaanmenoa että, mikä viikko se inssi nyt sitten olikaan. Joten täällä ONNEKSI rauha maassa tämän asian tiimoilta! Voih, kun niin hyvä mieli! =)



Hyvää alkavaa viikkoa naiset!

takana. Ei tosiaan ollut paha rasti. Lääkkeet teki hyvin tehtävänsä, olo oli huoleton ja kivuton. Oikeastaan vain yksi mainittava nipistys. 16 munasolua saatiin keräiltyä, kaikki ei viel täysin kypsiä, mutta aika farmi kuitenkin. Keskiviikkona lääkäri lupasi soittaa, miten kaverit ovat lähteneet jakautumaan. b

Mies oli omasta halusta mukana punktiossa ja heräämössä odotteli vierellä, että selvittelen päätäni. Tuntui hyvältä! =)

Tällä hetkellä olo on vähän turvonnut ja kipeä, muttei niin paljon kuin vkoloppuna.

Nyt sitten odotellaan mitä simpat ja munikset saavat aikaan ja sitten se odottamisen piina vasta alkaakin... 2 vkoa tuntuu tässä asiassa niin pitkältä, vaika yleensä se menee hujauksessa.



Kiitos kaikille tsempityksistä! =)



Kiva, että mirgunkin mies suhtautui myönteisesti inssiin! =)

Ennakkoilmoituksena varaan itelleni paikan tähän pinoon, kun tammikuussa alkaa IVF-hoito Oysissa. :D

Tänään posti toi paperit. Ekana sumutellaan ja sitten pistellään. Onko muillakin hoito pitkän kaavan mukaan eli Suprecurin tai Procrenin kanssa? Kuulemma se omaa hormonitoimintaa tukeva hoito ilman jarrua vois olla lempeämpi??

Pseudonym: Reseptin oli kirjottanut juuri se kolmas lääkäri eli ilmeisesti liukuhihnakaveri.. Mie pelkään punktiota jonkin verran, vaikka ensimmäinen ei ollutkaan kivulias hyvän lääkityksen myötä. Riittääkö tällä Martikaisella myötätuntoa? Meille tarjottiin myös mahdollisuutta osallistua IVF ja 3-ulotteinen ultra-tutkimukseen, jota johtaa Ilkka Järvelä. Tutkimus kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja sen myötä on myös enemmän käyntejä ja ultria, sekä verikokeita. Aion osallistua (jospa sitten lääkärikin vaihtuisi).



Tsemppiä kaikille ja kaunista syyspäivää!



-Blueberry