Hirveä juttu tuo 2-vuotias päiviä kuolleen isän kanssa.!

kamalasti, ja vaadinkin mieheltä, että kun on työreissulla, pitää soittaa joka aamu ja ilta ainakin tarkastussoitto, ja jos en vastaa, pitää hälyyttää joku naapuri tms.

ja lapset ovat isompia, tyyliin +3v niin todennäköisesti he osaisivat itse poistua asunnosta ja käydä naapureilta apua hakemassa.

Nostan toiselle aloittajalle

.. vain jos taustalla itsellä tai suvussa tai lähipiirissä on jotain traumaattista tapahtumaa, osaa epäillä jotain jos ei vastata puhelimeen tai soitellaan päivittäin.



Voidaan siis olettaa, että äiti on luottanut lapsensa isään eikä ole soitellut perään, koska ulkomaanpuhelut ovat kalliimpiakin.



Eikä ehkä ole ollut mitään sopimusta, että soitellaan tietyin väliajoin, tms.



Miehelläni on kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja lapset olivat alle kouluikäisiä kun erosivat ja alkoivat olla viikonloppuisin tapaamisella ja kesällä 2 viikkoa.



Näiden tapaamisten aikana lasten äiti ei koskaan, EI IKINÄ ottanut yhteyttä lapsiinsa! Ei edes kesäloman aikana! mikä minusta oli aina tosi kummallista.



Eli jos miestäni olisi kohdannut tapaturma tai kuolema, olisi lapset olleet itsekseen keskenään paikalla ... toki isompi lapsi osaa hakea apua ja turvata ulkopuolisiin, mutta näistä lapsista tiedän etteivät välttämättä, olivat aika erikoisia lapsia.. mutta tämä onkin jo ihan eri asia kuin alkuperäinen aihe.



olen varma että lapsi toipuu aikanaan ja ajan kanssa. Niin vain käy. ihminen toipuu isostakin traumasta. muuten oltaisi kuoltu sukupuuttoon. Muisto kyllä tapahtuneesta lapselle jää, mutta hjän varmasti myös saa apua aikanaan tapahtuneeseen.

äidlleni tiettyy kellonaikaan ja jos en soita hän soittaa minulle. siis kun mies oli ulkomailla töissä. Ja jos ei saa kiinni hälyttää lähempänä asuvat sukulaiset tarkastamaan tilanteen. Tuli kyllä pidettyä kännykkä huolella latingissa eikä soitot unohtuneet.

ja vei pienet lapset äidilleen hoitoon. En muista minkä ikäiset lapset oli mutta toinen oli alta vuoden ja toinen ehkä 3v.



Joutui lähtemään aamulla aikaisin ja vei lapset jo illalla äidilleen ja haki sitten seuraavan iltana, äiti oli saanut sairaskohtausen aamulla ja kuollutja lapset olivat olleet päivän kahden. Kaapeista oli iso sisko hakenut ruokaa kaikki jauhot ja ryynit oli maisteltu.

Itse olen etenkin tuon viikon loman aikana ihan hajalla ikävästä. Mutta olen ajatellut sen niin, että lapset saavat silloin olla ihan isän kanssa, minun ei tarvitse silloin itseäni tunkea heidän elämäänsä ja muistuttaa itsestäni lapsille. Kun lapset kuitenkin ovat kertoneet, että heillä on iso ikävä minua tuolloin. Isälle toki soitan ja kyselen kuulumisia, mutta lasten "annan olla rauhassa". En tiedä teenkö väärin, mutta lapsilla on myöskin omat kännykät ja heillä on mahdollisuus soittaa minulle jos tahtovat. Viime kesänä tyttöni soitteli minulle ja itki koko ajan, en ole kokenut, että minun tarvii lisätä ikävää...