++++TALVIMAHAT LOKAKUUSSA++++

Terveisiä uupuneelta mammalomalaiselta. Ei ole tämä "lomailu" ihan sitä mitä ajattelin. Luulin, että kivasti nukkuisin varastoon ja saisin sen kuuluisan innon kodin laittamiseen, mutta kaikkea kanssa! Nukun hitsin huonosti eli ensin en saa unta ja sitten heräilen pitkin yötä. Ja vaikka määrällisesti kumminkin nukun mielestäni riittävästi, olen ihan väsynyt ja saamaton päivät.



Vaatii hirveitä ponnisteluja saada mitään tehtyä. Vielä olisi kumminkin pakollista laittamistakin, esim. makuuhuoneesta pitäisi purkaa kirjahylly, jotta saadaan tilaa vauvan sängylle.



Outo tukkoisuuskin vaivaa. En tiedä onko tämä vielä poskiontelotulehduksen jälkiä vai kuuluuko taudin kuvaan (jostain luin, että raskaana olevalla voi limakalvot olla turvoksissa). Tämäkin aiheuttaa sen verran epämiellyttävää oloa, että ei paljon mikään innosta.



Eilen oli sitten vika lääkärineuvola ja perätilassa poitsu edelleen. Sanoi nyt laittavansa lähetteen sairaalaan sitä kääntöyritystä varten ja aika voi kuulemma tulla nopeastikin. Sitä odotellessa... Muuten kaikki oli normaalisti.



Laskeskelin tuossa, etä olen nyt käynyt neuvolassa 6 kertaa, joista 2 lääkärilä. Aika vähältä tuntuu, kun Helsingin tk:n nettisivuilla luvataan niitä tähän mennessä 9. Ihan hyvinhän tässä on kaikki mennyt, mutta olisin kuitenkin kokenut tarvetta päästä sinne vähän tiheämmin. Muutenkin käynnit on aika temppukeskeisiä ja tulee sellainen olo, ettei uskalla mistään huolistaan tai vaivoistaan puhua, kun terkkarilla on aina niin kiire. Ihan mukava se on, eikä tämä resurssien vähyys tietenkään sen syytä ole.



No niin, sainpa vähän purettua tätä väsymystä tännekin. Toivottavasti muut jakselette paremmin!



Killa 36+2

Täällä ei ainakaan jakseta yhtään paremmin... Äitiysloma ei ole vielä alkanut, mutta olen saikulla sen alkuun asti: niin pahat liitoskivut, etten pääse kunnolla kävelemään. Päivän kohokohta on jos edes lähikauppaan asti pääsee. Ei kamalasti naurata jos seuraavat seitsemän viikkoa olen täällä neljän seinän sisällä :/



Samoin huonot unet ja tukkoisuus vaivaavat. Jos taas jotain hyvää etsii, niin että maha on viime yön aikana oikein tippunut alas, eipä toisen pylly enää ainakaan paina keuhkojani vaan voin hengittää helpommin :) Se oli nimittäin vähän vaikeaa tässä parina päivänä.



Vauva on siis ymmärtääksen ihan oikein päin, neuvolassakin oli viime viikolla samaa mieltä asiasta. Totesi myös silloin että vauva on melko alhaalla, joten kuinkahan alhaalla se nyt oikein on kun vatsa noin roikkuu?



Smilla 33+3

Harmillista, Smilla, että sielläkin jo noin vaivaista. Tulee pitkät viimeiset viikot... :S



Sain sitten tänään soiton synnäriltä, että perjantaina pitäisi sitten mennä sitä käännöstä yrittämään. Ja jos ei käänny, niin alkavat arvioida sitä synnytystapaa sitten siinä heti. Ja tosiaan on mahdollisuus, että kääntyy takaisin perätilaan vaikka nyt suostuisikin kääntymään.



Luin jostain, että ensisynnyttäjien perätiloista vaan 40% saadaan käännettyä ja mun neuvolatäti sanoi, että 7/10 vauvasta kääntyy takaisin perätilaan. Joten aika huonolta vaikuttaa. Mutta katotaan, kuin käy!



Killa

Täältä sairaslomalta minäkin kirjoittelen, tosin olen ihan flunssassa (tavallisessa kai). Normaalit nuha- ja kurkkukivut sekä lievästi lämpöä mutta voimat ovat kadonneet eikä mitään jaksaisi tehdä. Edellisen viikon oli esikoinen sairaana, luultavasti lievässä possuflunssassa jos nyt siinä ollenkaan. Tarhassa vaan on ihan diagnosoituja tapauksia, joten siitä epäilys. Kaiken tämän sairastelun päälle meidän muuttomme, joka ei oikein ole sujunut suunnitelmien mukaan sekä kuolemantapaus perheessä (vaikkakin ihan tiedossa). Voimat ovat tosiaan vähissä, ja ajattelin juuri että nää marraskuut eivät ole meidän perheen juttu. Viime vuonna sain keskenmenon ja tänä vuonna sitten kaikki tämä!







Mutta jotain positiivistakin. Vauva potkii joka päivä eikä ole ollut niitä pelkoja kuin esikoisen kanssa, että onkohan siellä enää ketään. Meidän vauveli on edelleen poikittain, potkuja satelee alas ja kylkiin. Mahtuu myös kääntyilemään, tosin parit viime päivät viettänyt vähän rauhallisempaa eloa. Juuri äsken tosin potkaisi/nyrkkeili ylös eli enpä sitten ihan varma olekaan, miten oleilee...







Neuvolalääkärin olen tavannut kerran rv 14, ja nyt siis viikkoja kasassa 30+. Eli aika vähän... Muuten olen neuvolassa rampannut ihan kivasti kerran kuukaudessa eli yhteensä nyt 5 kertaa ja 6. kerta siis ensi viikolla mutta sekin siis ihan tavallinen neuvola ilman lääkäriä...Tosin olin siellä äippäpolilla rv 26 joten ehkä sen takia en sitten neuvolalääkäriä näe. Ei ole tarviskaan, kun sen ainoan kerran oli se parikymppinen tyttö, joka töksäytteli asioita ja hämmentyi sitten vastauksista... Äippäpolinkin lääkäri oli tosi nuori mutta osasi jotenkin kummasti vakuuttaa osaamisensa hyvin rauhallisella ja pätevällä tyylillä.







Tsemppiä Smilla ja Killa näihin viimeisiin viikkoihin! Toivottavasti vähän olo helpottuu kummallakin. Itse olen säästynyt suuremmilta krempoilta, tosin patjalta nouseminen vaatii ponnisteluja ja muutenkin liikun kuin norsu, koska esikoisen kanssa olin paljon ketterämpi ilman mitään kipuja. Nyt lantioon sattuu liian äkkinäiset liikkeet, ja jalat puutuvat nopeasti. Ja kunto on huono!!! Huohottelen portaissa, joita meillä on 10 kpl yläkertaan. Esikoista odottaessa asuin neljännessä kerroksessa ja ravasin joka päivä 40 rappusta edestakaisin monta kertaa päivässä. Eikä tuntunut missään!!! Ai niin, ja sitten vielä tämä turvotus! Nilkkoja ei ole enää olemassakaan ja nyt tuntuu, että ranteetkin ovat jo turvonneet ja ehkä myös naama. Tietää huonoja sokeriarvoja... :( En ole kerinnyt nyt mittailemaan, mutta veikkaus on, että paino on noussut hurjasti, kun sitä turvotustakin on tullut niin paljon.







Vähän omanapainen viesti tällä kertaa. Kertokaa kuulumisianne muutkin!!! Niitä on niin kiva lueskella, vaikka en aina ehdi/muista kommentoidakaan.



Katariina 30+2

Nyt kun saikkua on takana joitakin päiviä, täytyy todeta että olo on paljon parempi. Liitoskivut ovat yhtä pahat, nukun yhtä huonosti kuin ennen, mutta kuitenkin. Kun aluksi olin ahdistunut, että mitä ihmettä teen neljän seinän sisällä, olen nyt tajunnut että en mitään. Eikä se edes häiritse minua. Tavallisesti vaikka lomalla iskee aina jossain vaihessa se huono omatunto että jotain pitäisi tehdä ja alkaa laskea että monta päivää sitä on vielä jäljellä. Nyt ei ole sitä. Tuntuu, että sitä aikaa on vaikka miten. Että jos tänään en tee mitään, niin se ei ole pois mistään. Toisaalta kun on sen verran vaivainen, ei edes kykene mihinkään ihmeelliseen, joten sitä antaa itselleen luvan vain laiskotella. Tänään esimerkiksi olin pitkään vakuuttunut siitä, että on torstai, en milllää meinannut uskoa että onkin perjantai. Tämä on todella outoa. Tietenkin voi olla, että jossain vaiheessa taas ahdistus iskee, mutta se on sitten sen ajan murhe. Nyt nautin tästä :)



Killalle onnea kääntöyritykseen, toivottavasti onnistuu ja vauva tajuaa sitten pysyä oikeinpäin.



Katariinalle taas muuten jaksamista, joskus todellakin tuntuu että ne kaikki huonot asiat vain kasaantuvat. Mutta onneksi sentään raskauden suhteen on kaikki hyvin.



Smilla 33+5

Käyn aina silloin tällöin lukemassa teidän kuulumisia ja nyt sain ilokseni huomata että Yksis oli laittanut viestin!



Yksis, paljon onnea sinulle kaksosten odotukseen!



Sit vähän omaa napaa.. Meillä alkaa nyt sitten seuraavan kierron aikana hoidot, ja arvioitu punktio / siirto olisi viikolla 3! Jännittää, ja pelottaa samalla.



Voin kirjoitella sitten ensi vuoden puolella, miten meillä meni ja mitä sitten kuuluu.



Onnea teille kaikille loppu odotukseen, ja synnytykseen!



Joulua odotellessa Tandu

Tänään siis ulkokäännös sairaalassa onnistui hyvin ja nyt poju potkii napakasti ylöspäin, eikä enää virtsarakkoon! :D



Homma hoitui siis siten, että ensin lääkäri tarkisti tilanteen sisätutkimuksella ja ultralla. Lapsivettä oli riittävästi, ja vauva sopivan kokoinen (ei liian iso, eikä pieni). Painoarvio tässä vaiheessa 2.7kg, joten mitään kamalaa jötkälettä ei ole odotettavissa. :) Sitten seurailtiin vähänaikaa sydänääniä ja sitten lääkäri mahan päältä painelemalla sai tyypin käännettyä melko helposti. Alkuun kuulemma laittoi vähän hanttiin, mutta suostui lopulta ihan suosiollisesti kääntymään. Toimenpide ei ollut mitenkään kivulias, pari kertaa vähän vihlaisi, mutta ei pahempaa. Lopuksi seurailtiin vielä sydänkäyrää vajaa tunti ja siinä alun pientä notkahdusta lukuunottamatta kaikki hyvin.



Nyt pitää vain seurailla liikkeitä, että eivät saa hiljentyä ja jos tulee jotain kipua tai muuta outoa, niin heti pitää soittaa päivystykseen. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin. :)



Olen tosi onnellinen, että kääntyi, ja toivon että nyt pysyykin sitten oikein päin. Eipä tarvitsisi päättää synnyttääkö perätilaisen alateitse vai sektiolla.



Meillä oli tänään myös synnärille tutustuminen. Ihan kiva oli päästä katsomaan paikkoja muutenkin kuin vain vierailijana, kun tähän asti on vain muiden vuoksi ko. sairaalassa käynyt. :)



Jospa tästä pikkuhiljaa piristyisi hoitamaan loput valmistelut kuntoon. Sairaalakassin ainakin päätin nyt viikonloppuna pakata, ostin jo uudet hammasharjat meille sinne valmiiksi. Toivottavasti saadaan perhehuone, että mieskin voi sitten meidän kanssa siellä yöpyä.



Tandulle vielä halaus! Toivottavasti heti seuraavasta siirrosta tärppää! Onneksi tässä on kaikenlaista jouluhässäkkää ennen hoitoa, jospa se aika kuluisi vähän nopeammin odotellessa?! :) Tule ihmeessä kertomaan kuulumisia!



Ja vielä huiskutukset kaikille muillekin kamuille! Koitan painua pehkuihin, jospa tänä yönä saisi nukuttua paremmin, kuin aikoihin?!



Killa 36+4

kirjoitin yks pv tänne piiiitkän sepostuksen muttei sitten näemmä tullut!! tosi huonosti toimii nämä sivut mulla ainakin...



Zemppasin sua Killa, mutta toimenpide on ohi ja HIENOA ETTÄ POIKA ON nyt kääntynyt :)

Täällä poika möyrii ja potkii kaiken aikaa!! ihan kipeetä tekee välillä ja huonoa, kun tuntuu et olisin karusellissä koko ajan. Vilkas kaveri siis!

Pelkäsin jo kovien liitoskipujen ja tämän kovan liikkumisen aiheuttaneen hallaa tuolla, mutta ti:na lääkärineuvolassa onneksi kaikki hyvin!

JOten smilla, myötätunnot sinulle!! Täällä sama homma, TODELLA KIPEÄÄ tekee kaiken aikaa ja lantio on aivan tulessa. Polttaa...hiukan samanlailla kun synnytyksessä..et sekin pelottaa ajottain! Ostin kunnon tukivyön nyt.



Katariinalle paljon voimia raskaiden asioiden keskelle!



Tandu, mahdatko tarvita puregonia? onko maksukatto täys? mulla olis avaamaton ja vajaa ambulli säilytettynä jääkaapissa asian mukaisesti ja pvmäärä johkin 02/11 saakka. Olen myymässä ne pois paljon halvemmalla, kun itse en sitten ilm. niitä enää tarvitse...(toivottavasti)



Paljon jaksuja kaikille ja hellikää masukkeja!



STinna rv 27+2

Heippa pitkästä aikaa!



Jokos olette ostelleet joululahjoja? Itse olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikkeellä, ja ostanut jo lähes kaikki lahjat. :) Laitoin jo kotiinkin kynttilöitä ja joulukoristeita, vielä kun sataisi vähän lunta, olisi oikein jouluinen tunnelma.



Masuasukin potkut ovat vahvistuneet, ja vilkkaimmillaan hän on illalla ja yöllä, päivällä taitaa nukkua suurimmaksi osaksi, koska silloin ei liikkeitä vielä kovin tunnu.



Rakenneultra häämöttää..toisaalta olisi ihana tietää että kumpi sieltä on tulossa, vaikka pääasiahan se on että kaikki olisi hyvin ja lapsi olisi terve.



Nää liitoskivut on kamalia, niin oli esikoisestakin, no niiden kanssa täytyy vaan oppia elämään.



Ihanaa joulun odotusta kaikille!



t. Maria rv 20

Kurjaa, että muillakin noita liitoskipuja riittää!Itselläni ne sentään rajoittuvat tuohon häpyluuhun, ei onneksi muualle. Eivätkä sentään alkaneet noin aikaisin kuin Marialla ja Stinnalla, taisi olla vasta joskus viikolla 28 kun alkoivat tosissaan vaivata.



Joululahjaostokset ovat jääneet hieman huonolle noista kivuista johtuen, en ole jaksanut yhtään kaupungille. Pitää varmaan etukäteen aika tarkkaan miettiä, että mitä hankkii sillä tässä kunnossa ei jaksa ainakaan sitä ruuhkissa haahuilua. Tai sitten käyttää ahkerasti nettikauppoja.



Marialle mukavaa rakenneultraa, toivottavasti kaikki on hyvin siellä! Itsestään tuntuu ihan oudolta että omasta rakenneultrasta on jo reilut kolme kuukautta - yllättävän nopeasti tämä raskaus on mennyt :O Tänään neuvolassakin totesi että nyt olen jo niillä viikoilla, että jos vauva päättäisi syntyä niin sen annettaisiin tulla... Viime toukokuussa tämä kaikki tuntui vielä niin kaukaiselta!



Smilla 34+2

Tänään oli mullakin neuvola - ja hyvällä fiiliksellä sieltä poistuin. Kaikki oli hyvin ja kohdallaan, ja kamaliin kipuihinkin sain selityksen. Vauva on myös neuvolatädin mielestä kääntynyt pää alaspäin ja se voi olla syy siihen, että olen nyt kolmesti parin päivän aikana saanut järkyttävän kipukohtauksen hyvin alavatsassa häpyluun paikkeilla. Kipukohtaus on kestänyt vain muutamia sekunteja mutta se jälkikipu... Siis se kun se vielä tuntuu vaikka onkin jo ohi. Joka kerta olen huutanut ääneen ja saanut kaikki säikähtämään! Pari päivää sitten vauva ikään kuin laskeutui alaspäin (siltä se tuntui), ja sen jälkeen nämä kipukohtaukset alkoivatkin. Mutta kaikki siis hyvin. Sokeriarvotkin kohdallaan ja seuraavan kerran ultraan siis synnytystapa-arvioon rv 36. Ihanaa saada hyviä uutisia!



Maria, ihanaa, kun olet jo joulufiiliksellä. Minäkin olen jouluihmisiä ja normaalisti jo ostanut vähintään puolet joululahjoista tässä vaiheessa, mutta nyt on tämä puoli jäänyt vähemmälle. Marraskuun alussa hankin kyllä muutaman lahjan mm. kummitytöilleni ja äidilleni mutta suurin osa siis ostamatta. Kyntteliköt, pihavalot yms. kaikki vielä pakattuina jossakin, ainoastaan kynttilöitä olen poltellut hiukan. Kunhan muutto on lopullisesti ohi (ensi vkonloppuna saadaan vikat tavarat tuotua) niin sitten puran laatikoita vauhdikkaammin.



Olen muuten kyllä intoutunut pesemään vauvan vaatteita. Pari viikkoa sitten iski paniikki, että en ole yhtään vaatetta vielä pessyt/ laittanut valmiiksi ja aloin todella pelätä, että synnytys käynnistyisi piakkoin (ei aavistustakaan, mistä tällainen paniikki). Kaivoin kaikki esikoisen laatikot esiin ja joka päivä olen pesukonetta huristanut. Nyt niitä vaatteita alkaa olla jo pari hyllyllistä, juuri tuotiin vauvan sängytkin (ensi sänky ja pinnis) uuteen kotiimme ja joulukuussa sitten alkaa vauvan huoneen sisustaminen (verhot, matot yms. pesu ja ripustaminen), nyt se huone muistuttaa lähinnä varastoa...



Killa, tosi jännää muuten, että alat olla aivan loppusuoralla. Toivottavasti poju pysyy nyt paikoillaan eikä käänny. Parin viikon päästä saatat olla jo tositoimissa. Jännää!!! Taitaa muuten laskettu aikasi olla se sama päivä, jolloin olen viimeistä päivää töissä. Eli täälläkin sitä päivää oikein odotetaan!!!



Stinna ja Smilla, kiitoksia muuten tsemppauksesta. Hyvin täällä pärjäillään, on vaan niin mukavaa valittaa sydämensä kyllyydestä aina silloin tällöin. Nyt on taas positiivinen fiilis, ja varmaan tilanne paranee, kun hautajaiset on parin viikon päästä ohi.



Paljon tsemppiä teille, joilla on näitä liitoskipuja. Itselläni on aivan lieviä, joten pientä hajua on, mitä joudutte kestämään. Mutta vain pientä... En edes halua kuvitellakaan, että teille nää mun parit kipukohtaukset on ihan jokapäiväistä.... Tsemppiä!

Katsu 31+0

Killa: Hienoa että käännös onnistui. Onnea äitiysloman alkamisen johdosta!!

Tsemppiä liitoskipujen kanssa tuskaileville ja tervetuloa mukaan keskusteluun girliezzz ja Yksikselle mahtavat onnittelut, hienoa!



Väsymys on valtaisaa! Hb on 108 ja se pitäsi saada nousemaan tosiaan. Retafer ja Obsidan ei käyny mule ollenkaan ja nyt juonkin Ferroforte B- nimistä nestemäistä rautavalmistetta. Aivan kamalan makuista!!

Neuvola oli viime viikolla. Kaikki ok, painoa tullut vähän liikaa. 10 kg jo! Esikoisen kanssa kerrytin 12 kg yhteensä. Mua on vaivaneet napakat supistukset jo pidemmän aikaa. Eilen sitten vihdoin kävin lääkärissä, joka kirjoitti saikkua 2 viikkoa - äitiysloman alkuun saakka siis. Ihanaa, kun opiskelutkin ovat ohi, nyt on aika yrittää rentoutua.

Kiva kuva massusta hevioso! Määkin voisin yrittää laittaa uudehkon.

Mullon kans hb laskenut vaan, ei mkn auta...viimeksi oli 108 ja siitä on nyt pari vkoa. Pelkään et laskee taas alle 100 niin kun esikoista odottaessa!

Simmuja siis pikkusen kirvelee..muttei yölläkään enää saa nukuttua niin hyvin! Menee valvomiseksi usein.

Ja näihin kipuihin alkaa turtuun..ja ihan hirvittää, että millon sitä tajuaa ja erottaa, että nyt pitäs käydä näyttään paikkoja, ettei vaan oo alkanut tapahtuun mtn, kun lantio on niin tulessa kaiken aikaa.

Vielä olisi 3 vkoa töitä...sisulla ja sitkeydellä yritän jaksaa sen!



Hui sentäs, Killalla h-hetki jo lähenee, IHANAA!!

Täällä poika touhuaa aivan kaiken aikaa, rummuttaa koko ajan...voi kun niin odotan, että saan hänet syliini!! Tosin pelkojen kera...että entä JOS jtn sattuu...näköjään mullon niitä ajatuksia loppuun saakka.



Mukavaa v.loppua kaikille ja voikaa hyvin!



Stinna rv 28+1

tuo siis rv 26+5, lähes pari vkoa sitten...

Pitäisi varmaan ottaa jossain vaiheessa kuvia vatsasta, ihan siis muistoksikin.



Minulla tosiaan vatsa on aika iso ja alhaalla, joten voitte uskoa että suunnilleen jokainen tällä viikolla tapaamani ihminen on asiaa kommentoinut. Useampikin on kuvitellut että la on jo ihan kohta eikä viiden viikon päästä, samoin yleinen kommenti on että syntyy varmasti ennen la:ta koska on noin alhaalla (valitettavasti tällä ei kai vain taida olla mitään tekemistä asian kanssa). Mietin jo että mitenhän tässä jaksaa noita samoja kommenteja kuunnella vielä viisi viikkoa? :O Noh, onhan se kiva että ihmiset ovat kiinnostuneita minusta ja raskaudestani, ajatellaan positiivisesti...



Stinna: minullakin on yhä se pieni "jos" siellä takaraivossa, pelkään että jotain voi vielä tapahtua. Yritän olla ajatellematta asiaa, mutta eihän se aina onnistu. Mutta eiköhän se tästä.



Smilla 34+6