++++TALVIMAHAT LOKAKUUSSA++++

Meitä odottajia on 8, mutta tuo aloitusviestini on luettu jo 52 kertaa ilman yhtään vastausta keneltäkään teistä :D Ei sillä että haluaisin tai voisinkaan kieltää ettei kuulumisiamme voi seurata muutkin lukijat...



Eipä minulla oikeastaan muuta, heräsin taas fiksuna ihmisenä parin tunnin päikkäreiltä, joten aivot hieman tahmaa. Saa vain nähdä miten uni tulee yöllä. Viime aikoina olen ollut taas aiempaa väsyneempi, tämä taitaa olla sitten sitä loppuraskauden väsymystä.



Smilla 27+1

En ole ollut kovin aktiivisesti netissä viime aikoina, aika ei tahdo riittää ja ekana karsin aina koneella istumisen pois. Eikä tämä tässä istuminenkaan enää ole niin helppoa, maha painaa sen verran, että joko mahassa tuntuu tai selässä. Se rajottaa tätä surffailua, vaikka ajoittain aktiivisempi olenkin.



Ehkä kannattaa pitää vaan yhtä pinoa, talvimammat tm. vastaava, jos tuntuu että osallistujien aktiivisuus laskee raskausviikkojen myötä. Meitä on sen verran vähän, että pino varmasti kuolee pystyyn aina välillä.



Tästä ei nyt saa luettua edellisen pinon kuulumisia, mutta luen ne heti vastattuani. Itselleni kuuluu hyvää, maha kasvaa valtavaa vauhtia ja vauvat potkii ja liikkuu tosi aktiivisesti. Se on suuri helpotus, tätä oli odotettu! Rinnoista tulee jo valumalla maitoa, ja joudun pitämään liivisuojuksia. Viime viikolla oli rakenneultra, painoarviot 340g ja 390g. Molemmat voi hyvin, ja ovat lääkärin sanoin "erittäin vilkkaasti liikkuvia sikiöitä". Olin äitiyspolilla ultrassa, ja lääkäri määräsi sairaslomalle äityslomaan asti. Vointi silti erinomainen. Ennenaikasuuden riski on kaksosraskaudessa valtava, joten olen enemmän kuin kiitollinen lääkärille, joka määräsi saikulle raskaan työn takia. En halua ottaa pienintäkään riskiä, ja nyt voin ihan erillä lailla kuunnella kroppaani ja levätä kun siltä tuntuu.



Huolista ja peloista: onhan niitä tasaseen tahtiin, näyttäisivät tulevan aalloissa. Eli tulee sellasen parin päivän - viikon jaksoja, jolloin maalaan pirun seinille ja pelkään ja kuvittelen kaikkea kauheaa mitä voi sattua. Mutta kun raskaus jatkuu, vauvat potkii, ja mä voin hyvin, alan itsekin väsyä pelkäämiseen ja sitten se taas menee ohi. Monta viikkoa voi mennä hyvin, kun jaksan uskoa, että kyllä tämä tästä.

Lauantaina olin ostamassa kankaita vauvankoreihin, ja pikkuhiljaa pitää ruveta keräämään tavaraa kasaan. Odottelen kuitenkin äitiyspakkauksia, viikon päästä laitetaan ne "tilaukseen", ja kun saan ne, alkaa pesänrakennus. Kauanko teillä muilla on kestänyt tuon äityspakkauksen tulo sen jälkeen kun hakemus on mennyt Kelaan?? Mun mielestä on ihan nättejä vaatteita siinä.



Mitä teille muille kuuluu??



T.Mimosa, rv 21+0

Monella kiireiset viikot varmasti menossa, kun pinossa ollut niin hiljaista.

Hyvä että sait sairauslomaa Mimosa. Työn takia ei tosiaan kannata riskeerata pikkuisten terveyttä.

Itseänikin kovin mietityttää tilanne työssä, rankkaa on ja napakoista supistuksista kärsin päivittäin. Lisäksi mulla on kohdunkaulaa lyhennetty syövän esiasteen vuoksi. Ja se lisää ennenaikaisuuden riskiä myöskin huomattavasti. Ens viikolla on neuvolalääkäri ja aion pyytää lähetettä äitiyspolille, jos kohdunkaulan tilanne ei kunnolla neuvolakäynnillä selviä.



Tänään oli se kamala sokerirasituskoe, juotava litku oli aivan hirveää, mutta muuten aika sujui joutuisasti lukien. Äitiysavustuksestakin sain jo päätöksen ja ylihuomenna tulee rahat tilille. Esikoiselle otettiin pakkaus ja mielestäni se ei kovin häävi ollut. Muutamia hankintoja olen uskaltautunutkin jo tekemään, mutta päätin etten tuhlaa enempää kuin tuon 140 e.



Vauva mahassa ilmoittelee useaan itsestään liikkeillään, mutta on selvästi rauahallisempi liikkuja kuin isoveljensä aikoinaan. Vaikka istukkakin on tällä kertaa takana ja liikkeiden pitäisi hyvin tuntua.



Hevioso rv 25+2

Viikko vierähtänyt ja keskiviikko jälleen... Kiva kuulla uutisia muilta, hyvä että Mimosa, olet sairaslomalla, niin voit ottaa rauhallisesti. Stressi ei varmasti ole kovin hyvä asia tuplaodottajalle. Toivottavasti myös Heviosokin saa saikkua, ei nuo supistukset varmasti ole kovin kivoja. Pidä vaan puolesi, ihan levolla voi jo tilanne rauhoittua - ainakin näin yhdellä ystävälläni.



Itse olisin myös valmis sairaslomalle, mutta kun noita vaivoja ei ole kuin henkisellä puolella ;) Olen ihan kyllästynyt tähän väsymykseen - siis ei pitäisi valittaa, kun ei tietenkään ole samanlaista kuin alkuraskauden väsymys, mutta kumman kokonaisvaltaista se on. Ja tietty nuo sokeriarvot stressaa ihan älyttömästi. Onneksi sairaalasta soitettiin ja annettiin kunnon infoa siitä, mitä tulee tapahtumaan ja miten vaikuttaa raskauteen. Mutta silti olen tuntevinani ties mitä huimauksia ja heikkoutta ja jopa nälkää, vaikka tällä ruokavaliolla se on silkka mahdottomuus! Sain satikutia välipalojen unohtelusta mutta unohdan niitä edelleen kun koko ajan on maha täynnä ja tunne, että on juuri syönyt mutta sitten ihan yllättäen voi iskeä nälkäkin. Eli oma luonnollinen syömisrytmi on täysin hukassa! :(



Kelapaperit lojuvat edelleen pöydällä. Sain ne reilu viikko sitten, ja vasta perjantaina pääsen tapaamaan työpaikkani vastuuhenkilöä näistä asioista ja sitten paperit kiertävät ympäri työpaikkaa, kunnes joku laittaa ne postiin. Viimeksi sain pakkauksen vasta rv35 eli en kovin positiivisesti asennoidu nytkään. Olisi kovasti mieli tehnyt ottaa pakkauksen nytkin, vaikutti ihanalta, mutta mies sitten vähän puhui järkeä, kun edellisen pakkauksen vaatteet ja makuupussi ym. ovat visusti tallessa. Voin sitten ostella sillä 140 eurolla sopivampia kokoja, kun pikku kakkonen syntyy siis aivan eri vuodenaikaan.



No niin, nyt sitten takaisin töihin ja haaveilemaan syyslomasta!



Katariina 24+1

Täällä jouduttiin sitten kumminkin sairaslomalle, ei tuo selkä kestä 8 tunnin päivittäistä istumista. Lekuri määräsi nyt loma loppuviikon ja olen kyllä aikeissa sitten vielä käydä kokeilemassa työntekoa. Ihan mielelläni vielä töissä olisin kumminkin, ehtiihän täällä kotonakin peffaansa levitellä varmasti ihan tarpeeksi. ;)



Mimosa: mulla äp-hakemuksen teosta pakkauksen saamiseen meni melkein 6 viikkoa.



Smilla: kyllä mäkin sinuna jo uskaltaisin alkaa tehdä isompiakin hankintoja. Jotenkin itse olen onneksi nyt onnistunut luottamaan siihen, että kai tässä vielä hyvin käy. Ja jotenkin nyt olen luottavainen myös siihen, että tekemäni hankinnat eivät ainakaan mitään pahaa aiheuta. :) Ja jos jotain kävisi, niin suren sitä asiaa sitten.



Varasin sitten synnärille tutustumiskäynninkin. Se on vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa.



Mutta nyt taas sitten hetkeksi pötkölleen. Heti huomaa, kun puolikin tuntia tässä koneella istuu, ettei kannattaisi. Toivottavasti tilanne tosiaan vielä helpottaa tai tulee pitkät viimeiset 2 kuukautta!



Killa rv 30+2 (uskomatonta, että saa jo kirjoittaa kolmosella alkavan viikon!)

Tulin nyt hieman tylsistyneenä taas kirjoittelemaan. Kyllä täytyy sanoa, että täällä kotona vointi on kumminkin sen verran hyvä, että kyllä mä ehdin pitkästyä monta kertaa, jos en työkuntoinen kuitenkaan enää ennen äitiyslomaa ole. No katsotaan asiaa ensi viikolla. :)



Unohdin eilen mainita neuvolasta, jossa kävin maanantaina: kaikki oli ok (verenpaine ym), mutta painoa on edelleen tullut enemmän kuin saisi. Raskauden alusta paino on nyt jo noussut 15kg! Terkkari alkoi jo puhua raskausdiabeteksen riskistä ja tiedänhän mä sen. En kuitenkaan osaa siitä kamalan huolissani olla, kun mulla ei juuri sukurasitetta ole ja lähtöpaino oli kuitenkin aika alhainen. Tokikaan nyt paino ei saisi tätä tahtia enää nousta tai ehtii nousta aivan liikaa raskauden loppuun mennessä. Kiloista on aina vaikeampi päästä eroon, kuin kerätä niitä... ;)



Olen aikani kuluksi alkanut jo pestä vauvan vaatteita ja lakanoita. Kaikki lakanat on pesty ja vaatteista ihan pienet 50/56cm kokoiset. Ja jos voimia riittää, alan niitä jo kaappiinkin järjestellä -nyt ovat vielä olleet aika sekaisin muovipusseissa. Aika kivalta tuntuu, vaikka välillä hirvittää että aloitinko liian aikaisin. Toisaalta mistäs sitä tietää miten huonossa kunnossa sitä äitiyslomalla on ja vauvahan voi syntyä vaikka etuajassa, joten ehkä kuitenkin hyvä pikkuhiljaa valmistella asioita valmiiksi. :)



Tällaista omanapaista tällä kertaa, teidän kuulumisia odotellessa. :)



Killa rv 30+3

Väsymystä ja pikkuvaivoja täälläkin, ei oikein iltaisin pysty enää istumaan koneella kun alaselkää alkaa heti särkeä. Töissä selkä ei kyllä pahemmin vaivaa - onneksi, sillä en tajua miten kuluttaisin aikani kotosalla vielä melkein kolme kuukautta! Toisaalta taas tuntuu että pieni lepo töistä tekisi aina välillä ihan hyvää, ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Vaatii ihan uskomattomia ponnistuksia tehdä jotain vaativampaa töissä, rutiinit kyllä sujuvat. Ja iltaisin ei kyllä jaksa sitten yhtään mitään.



Killa: kävin juuri vaa'alla ja minullakin näyttäisi 15 kiloa paukkuvan vaikka olen sinua jäljessä viikoissa. Viime aikoina on alkanut suklaa maistua turhan hyvin... Saa nähdä, tuleeko ensi viikolla kommentia neuvolassa.



Noh, minulla oli ajatus kirjoittaa jotain fiksua, mutta kuten todettua, iltaisin ei jaksa mitään, joten...



Smilla 27+4 (tai jotain siihen suuntaan)

Olen silloin tällöin käynyt lukemassa kuulumisianne. Ihanaa, että teille kuuluu hyvää ja raskausviikkoja taitaa kaikilla olla jo yli 20.

Monesti ajattelen, että kuinkahan isot meijän kaksoset olisivat masussani....



Keskenmeno oli rankka kokemus ja vielä rankemmaksi teki asiasta se, että kohtuani yritettiin tyhjentää kaksi kertaa lääkkeellisesti ja vasta 6.8 tehtiin kaavinta eli 3 vkoa keskenmenon toteamisen jälkeen. Mutta nuo ajat ovat takana ja uudet toiveiden tuulet puhaltavat nyt.



Torstaina 8.10 kohtuuni siirrettiin 5-soluinen täydelliseti sulatuksesta selvinnyt alkio. Nyt taas jännitetään ja kuljetaan kädet ristissä. Ei voi kun toivoa, että nyt olisi parempi onni matkassa. Pitäkää peukkuja meille ja minä pidän teille, että odotuksenne menisi hyvin loppuun asti ja saisitte maailman ihanimpia prinsessoja ja prinssejä :-)



t.maaritti

Tiedätkö, tänään aamusta jostain syystä käväisit mielessäni ja mietin, että mitähän sinulle kuuluu. Voin vain kuvitella tuon keskenmenon rankkuuden, joten toivotaan todellakin että alkio kiinnittyy ja tällä kertaa kaikki menee hyvin loppuun asti!

Maaritti: Eipä tuota varmasti voi olla miettimättä missä vaiheessa raskaus olisi, jos olisi saanut jatkua. :( Täällä on kumminkin peukut ja varpaatkin pystyssä, että hieno pakkasukko tarttuisi matkaan mukaan! Ja tällä kertaa kaikki menisi loppuun asti hyvin!



Aika usein tulee mieleen, miten onnellinen sitä saakaan olla, että on kaikkien vaikeuksien jälkeen itse näin pitkälle jo päässyt. Kovia kokemuksia kun on täälläkin moni kokenut. Toivon tosiaan että uudet yritykset tuottavat tulosta kaikille tästä kyydistä pudonneille!



Killa

Moikka, pitkästä aikaa myös täältä suunnasta. Ehkä meidän pinon hiljeneminen tarkoittaa myös sitä, että hermoileminen on vähentynyt? :)



Maaritille hirveästi tsemppiä, 5-soluinen kuulostaa tosi hyvältä! Täällä ihan varmasti kaikki pitävät kaikki sormet ja varpaat pystyssä teidän puolesta!



Meille äitiyspaketti tuli hieman nopeammin, olisko kestänyt nelisen viikkoa. Itse tykkäsin sen sisällöstä kyllä: sävyt ovat mukavan luonnonvärisiä (suurin osa luonnonvalkoista) ja tänä vuonna ekaa kertaa mukana muutama kestovaippakin. Me emme ole ostaneet uutena vielä mitään muuta kuin patjan vauvansänkyyn, kaiken muun olemme onnellisesti saaneet tai ostaneet kierrätettynä. Viime viikolla oli myös pakko todeta, että mieheni taitaa sittenkin olla vähemmän konservatiivinen kuin minä, sillä saimme eräältä ystävältä paketillisen heidän tyttärensä vanhoja vauvavaatteita. Melkein kaikki olivat vaaleanpunaisia - ja meillehän on tulossa poika. Itse ehdin sanoa jo ääneen, että huh, eihän näitä oikein voi pitää, mutta mies totesi tyynesti, että ei se väri poikaa haittaa! Hieno asenne, niinhän se on, tuskin vauvaa väri häiritsee. :)



Voinnin kannalta olen päässyt helpolla, isompia vaivoja ei ole. Nukkuminen vain on mennyt pätkittäiseksi, saatan valvoa yössä kaksi tai kolme tuntia putkeen, mutta öistä mennään sitten läpi hyvän romaanin avulla, olen yrittänyt vaan olla hermoilematta siitä etten nuku. Vaikka seuraava työpäivä onkin sitten raskaampi.



Yleisesti ottaen kaikki on kuitenkin hyvin. Eilen juuri ajelin venyttelytunnilta kotiin raukean hyvävointisena ja poika pyöriskeli vatsassa - silloin tajusin tosi selvästi, että tulen niin kaipaamaan tätä aikaa vielä tulevaisuudessa! On aivan uskomattoman hienoa, että tämän saa elämässään kokea, sen soisi kyllä ihan jokaiselle, kaikille, jotka lasta toivovat...

Tsemppiä myös täältä Maarittille! Itselläni tärppäsi heti keskenmenon jälkeen eli varmasti hyvät mahdollisuudet on!



Ihanaa kuulla, Melvina, miten jo nyt tiedät kaipaavasi tätä aikaa tulevaisuudessa. Pikku hiljaa myös minä olen pääsemässä samaan - ainakin välillä. Tosin edelleen huolet varjostavat, kun tänään sain sitten sen verensokerimittarin ja aloitan testaukset huomenna. Mutta pikkuisen parhaaksi tämäkin on!



Tänään muuten taisin sitten kokea ne elämäni ensimmäiset harjoitussupparit (ehkä). Istuin ja korjasin kokeita, kun yllättäen vatsalla tuntui epämiellyttävää (ja hiukan kivuliasta) kiristystä. Se meni ohi ehkä minuutissa ja toistui sitten hetken päästä noin minuutin välein. Olipa outoa! Viiden supparin jälkeen kaikki oli taas ennallaan. Nyt kun koko tilanne on ohi, en hermoile yhtään, mutta silloin vähän huolestutti...

Mukavaa maanantaita kaikille!



Katariina 24+6

Moi kaikille ja ihana lukea teidän hyviä kuulumisianne, ZEMPPIÄ MAARITTI!!! :)



Meilläkin oli viime vkolla ultra ja mitään epäilystä ei jäänyt sukupuolesta, heh. Niin komiasti pikkumies vehkeitään esitteli, että saatiin ihan lähikuvakin siitä, heh. :)

Kaikki näytti muutenkin olevan hyvin..huh !!

Mtn isompia hankintoja en ole tehnyt, radikaalisti rupesin myymään esikoisen pieniä vaatteita pois, koska lapsi lukumme jää tähän jos kaikki menee hyvin :)

Isompia hankintoja ei meillä taida juuri ollakaan, lämpöpussin haluan. Siihen menee se n. 100e. Eli äitiysavustuksen otan rahana ja käytän siihen :)

Eilen oli neuvola ja sain kelan paperit jotka vien töihin sitten parin vkon päästä.



Pikkumies jyllää, steppaa ja potkii aivan kauhiasti. Välillä tuntuu et puhkoo omat kalvonsa. Istukka on takaseinässä joten tunnen kyllä kaikki hänen liikkeensä ihan selkeästi. Näkee masun päältäkin.



Voikaahan kaikki hyvin ja ihanaa odotusta. Ei nyt anneta ihan kuolla tämän ketjun. Toki ymmärrettävää että kiireet ja voinnit rajoittaa kirjoittamista :)



Stinna rv 21+4

Hevioso - kuulostaa siltä, että saikku olisi järkevää sun tapauksessa. Ihmeelliseltä tuntuu, jos ei lääkäri pian laita suo s:lomalle! Sokerirasituksen varasin just marraskuun alkuun, ei kuulosta mukavalle tutukimukselle.



Katariinalla ilmeisesti on ongelmia verensokereiden kanssa? Onko diagnisoitu raskausajan diabetes? Koitahan jaksaa, luulisi että ennen pitkää saat rytmitettyä nuo syömiset.



Killa, onneksi sait saikkua! Mulla on sama juttu, hyväkuntoisena ei paljoa saikulta tunnu, mutta ainakin vielä tekemistä on ollut iiankin kanssa. Rästissä on vieläkin vaikka mitä, ja välillä on vaikea muistaa, että pitäs levätäkin. Ja onnea hienoista viikoista, kyllä nuo kolmosella alkavat viikot lämmittää kummasti!



Maarittille tosi paljon peukutuksia!! Minäkin olen sua useasti ajatellut, ja toivon todellakin, että nyt olisi sun vuorosi!



Stinnalle onnea pojasta : )



Mulla lähti Kelan paperit tänään, saa sitten nähdä kauanko menee, ennekuin saan äitiyspakkauksen. Siskollani on myös aina mennyt yli kuukauden ennenkuin on saanut pakkauksen, mutta yhellä tutulla meni vain 2 viikkoa. tuskin maltan odottaa : )



Mua häiritsee, kun ei tässä kirjottamisvaiheessa pääs elukemaan ketjua taaksepäin, en millään muista kaikkien kuulumisia. Mutta ainakin vaikuttaa siltä että kaikki voi suhteellisen hyvin ja vauvat kasvaa. Ihana juttu!!



Mimosa 22+1

Joo, ei anneta pinon kuolla! :) Vaikka taitaa tosiaan olla sellaista seesteisempää vaihetta useimmilla menossa, kun alun peloista ollaan selvitty, eikä synnytystä älytä vielä jännittää. ;)



Itsellä on tosiaan pitkään jo ollut hyvin rauhallinen ja luottavainen olo raskauden suhteen, mutta nyt taas viime aikoina pieni huoli on nostanut päätään: liekö poju kasvanut jo sen verran isoksi, että liikehdintä on muuttunut rauhallisemmaksi. Aika rauhallisia päiviä on nyt ollut peräkkäin jo useita. Liikelaskentaa olen välillä tehnyt ja kyllä sen 10 liikettä tunnissa olen aina hyvin tuntenut. Ja napakoita potkuja suoraan virtsarakkoon tulee säännöllisesti, ihan kipeää tekee ja pissa meinaa lirahtaa housuun! ;)



Viikko sitten neuvolassa terkkari tunsi että kaveri on pää ylöspäin vielä ja tarkisti sitten vielä ultralla (niillä on sellainen vanha laite siellä), että tosiaan perätilassa on. Toivottavasti tajuaa itse kääntyä, ettei tarvitse mitään kääntöyrityksiä tehdä tai pahimmassa tapauksessa päättää haluaako synnyttää alakautta lapsen peppu edellä...



Stinna: onnea pojasta! Onkos nyt niin, että meillä on ukkovalta tähän pinoon tulossa, jos lasketaan ne kellä sukupuoli tiedossa? Vai muistankohan nyt ihan väärin?



Katariina: varmaan tosiaan tuollaiset peräkkäiset supistukset saa hieman hermoilemaan. Onneksi olivat vaan kumminkin harjoitusta vielä, eikä sitä itteään. :)



Melvina: ihana asenne sun miehellä noiden vaatteiden suhteen. Vauvaa tosiaan ei vielä kiinnosta mitä on päällä, kunhan on puhdasta ja lämmintä! ;) Meidän saamat vaatteet on hyvin vaaleita ja neutraaleja enimmäkseen, joten käyvät ilman muuta pojallekin. Ja mun siskon tytöltä tullaan saamaan myös sellaisia sukupuolineutraaleja värejä, kuten ruskeaa ja turkoosia. Vähän mietityttää mitä poika myöhemmin tuumaa, jos kaikissa vauvakuvissa on sitten samat vaatteet, kuin serkkulikalla omissa kuvissaan?! :D



Smilla: helpottavaa kuulla, että jollain muullakin paino nousee "hienosti", vaikka ei se tietty kivaa ole. :) Mutta eikös sullakin ollut juuri ennen raskautta paino tippunut jonkin verran? Kun mä mietin, että mulla ehkä alun painon nousuun vaikutti sekin, että just ennen raskautta olin laihduttanut sen 8kg, niin varmaan elimistö koitti kiireesti paikata tilannetta. Vai onko tää vaan selittelyä... ;)



Ikävää, että moni tuntuu joutuvan tuohon sokerirasitukseen. :S Vaikka vauvan parhaaksi se tietty on, niin ei varmaan kovin kiva "toimenpide". Mullekin tuon painon nousun vuoksi terkkari jo alkoi puhua diabeteksen riskistä, mutta toistaiseksi ainakin pissa on ollut ok. Verensokerin ajattelin joku päivä töissä mitata ihan uteliaisuuttani.



Hyvät voinnit taas kaikille! :)



Killa 31+1

Täällä on taas väsynyttä, aina ajattelen että kirjoitan jotain fiksua mutta aivot jumittavat... Huomaa tosiaan ettei jaksa normaaliin tahtiin. Onneksi minulla on mahdollisuus tehdä myös jossain määrin etätöitä eikä aina tarvitse raahautua töihin asti. Eikä oikein selkä tahdo enää kestää istumista koko viikkoa. Neuvolasta sain ohjeen soittaa fysioterapeutilta ajan, ei kyllä mitään lähetettä tullut.



Neuvolassa myös selvisi että 1.10. alkaen kaikki yli 25-vuotiaat (vai oliko se 26-vuotiaat?) odottajat joutuvat sokerirasitustestiin. Eli Killa: taisit välttää sen vain koska sinulla on jo hieman enemmin viikkoja :) Saa nähdä millainen testi on, hieman kauhulla odotan 12 tuntia syömättä, yleensä sellaisessa tilanteessa iskee sitten migreeni.



Entä olenko tästä porukasta ainoa, joka kärsii liitoskivuista? Tai siis kai nämä nyt ovat niitä liitoskipuja eli häpyluuhun sattuu. Eikä edes ihan pikkaisen. Alkoi yllättäen vajaa viikko sitten, ja oletettavasti ei tästä ainakaan parane. Varsinkin jos istun pidempään ja lähden liikkeelle, sattuu ihan hemmetisti. Välillä joutuu sitten ihan pysähtymään ja odottelemaan hetken. Onneksi sitten menee yleensä ohi kun hieman pidempään on kävellyt. Mutta olisin saattanut selvitä ilman tämän(kin) vaivan kokemista. Hmm, mitähän raskausajan kremppoja minulla ei vielä olisi ollut? Noh, onhan tässä vielä melkein 12 viikkoa aikaa kehitellä niitä :D



Uskaltauduin muuten hankkimaan vihdoin vaunut! Vaikka olenkin tässä viime aikoina taas visioinut että mitä kaikkea kamalaa voi tapahtua enkä ihan vieläkään voi uskoa että meille voisi oikeasti tulla se kaivattu vauva...



Smilla 28+3



PS. Neuvolassa kysyivät että milläs viikolla olenkaan. Se olikin sitten ihan liian vaikea kysmys, en osannut edes sanoa että onko menossa rv 27 vai 28.

Smilla: vai tuollainen muutos tullut? No onneksi näemmä tosiaan säästyn siltä, tuskin ne sitä enää seuraavan käynnin (rv 33+) jälkeen teettävät. Hienoa, että uskaltauduit jo vaunut ostamaan! :) Millaisiin päädyit?



Täällä ollaan sitten kumminkin taas sairaslomalla, kun selkä- tai oikeastaan kylkikivut vaivaavat. Istuminen ei tunnu sopivan mulle enää ollenkaan: aamulla olo on ihan hyvä, mutta parin tunnin kuluttua töissä alkaa julma särky kyljissä. Lekuri määräsi siis viikoksi kotiin ja koitan tässä kyllä jotenkin vielä kuntouttaa itseäni, jotta sitten jaksaisin vielä mennä töihin pariksi viikoksi ennen äitiyslomaa. Ajattelin kokeilla uimista, kun moni sanoo että se on ollut ainakin selkävaivaisille hyväksi.



Eilen taisin myös kehaista, ettei juuri ole supistellut, niin eiköhän tänä iltana mullekin tullut useampia vähän kivuliaitakin supistuksia peräkkäin! Aika jännältä kyllä tuntui, kun tuollaisia ihan selviä suppareita ei vielä olekaan ollut. Hyvä varmaan, että kohtu alkaa valmistautua tulevaan, kunhan nyt ei vielä päätä alkaa puskea vauvelia ulos. :)



Killa

Päädyimme ostamaan Teutonian kolmipyöräiset kun sopivat käytetyt tulivat vastaan. Säästettiin siinä muutama satanen.



Killa: ei kuulosta kylkikivut ja saikku kivalta :/ Itsekin pelkään vielä selkäni kanssa siihen joutuvan, vaikkakin puhelu fysioterapeutin tänään kanssa valoi uskoa parempaan. Fysioterapeutti kyllä sanoi useampaan otteeseen, että kivuttomaksi en tule tämän raskauden lopun aikana, mutta jo yhdellä vinkillä hävisi pahimmat kivut: käski kokeilla tukivyötä lantion korkeudella, ei siis alaselässä. Ja sehän auttoi :O Olen ihan ihmeissäni kun ei kokoajan satu oikeaan pakaraan... Okei, alaselkään sattuu yhä mutta onhan tuo jo parannusta.



Mutta tulipa taas todistettua että neuvolantädit eivät tiedä kaikkea. Neuvolassa tosiaan on jatkuvasti sanonut että minulla on iskias, fysioterapeutti taas totesi oireiden perusteella että kyseessä on SI-nivelen löystyminen. Ja tuohon SI-nivelen löystymiseen auttaa juuri tuki tuossa alempana. Ensi viikolla käyn vielä siellä fysioterapeutilla, luvassa on jotain sopivia jumppaohjeita lisäksi. Ja kyllä se tuntuu hyvältä että saa jotain konkreettista apua eikä vain "kuuluu raskauteen" -kommentia ilman että sitä oloa edes yritetään helpottaa.



Sinänsä muuten hauska että fysioterapeutti sanoi puhelimessa että yleensä heillä käydään jo viikoilla 15-25. En sitten viitsinyt sanoa että ihan mieluusti olisin tullut jo 13 viikkoa sitten mutta kun en ensiodottajana osannut sitä vaatia tai oma-aloitteisesti heille soittaa... Aina oppii uutta.



Smilla 28+

Onnea Stinnalle pojasta/ultranäkymistä! Jotenkin poikavaltaista täällä taisi olla niin kuin joku tuossa taisi huomatakin...



Ja onnittelut Smillalle vaunuista! Hyvä että rohkenit ostaa, niin ei myöhemmin harmita. Me ostettiin esikoiselle jo rv 21 ja sitten piilottelin niitä näkyvistä ja vein anopille, kun jotenkin pelkäsin niitä katsella... Mutta aina kun näin ne, tuli sellainen ihana hyvä fiilis!



Itseäni vaivaa edelleen kammottava väsymys ja se on tuonut mukanaan pieniä sekoiluja töissäkin mm. sekoitin erään oppilaan sellaiseen, joka ei ole ollut meidän koulussamme yli vuoteen, unohdin yhden oppitunnin... Vähän on muiden täytynyt mun perääni katsella!



Mimosa, en ole varma, olenko aivan diagnosoitu raskausdiabeetikko, sukurasituksen takia olen ollut testeissä muita useammin ja sitten viime kerralla neuvolassa oli paastoarvo aivan yllättäen 6 (saisi olla 5.3). Siitä sitten heti yhteys sairaalaan ja alkoi kotitestaukset. Hassua vaan, että pissanäytteet on ollut kaiken aikaa aivan puhtaat! Nyt olen testannut kotona ja esim. eilinen paastoarvo oli 4.3. Ensi viikolla on tapaaminen sairaalassa ja päätetään, mitä jatkossa tehdään. Luultavasti olen kuitenkin tarkkailussa koko raskauden ajan, ja tämän takia olen myös päättänyt ottaa sikainfluessarokotteenkin, vaikka sitä ensin pähkäilin pienen ikuisuuden.



Smilla, kurjia nuo kivut selässä, ja tosiaan on harmi, että aina neuvolassa luokitellaan lähes vaiva kuin vaiva "vain raskauteen kuuluvaksi". Mulla ei vielä ole selkäkipuja mutta oikea lonkka on öisin välillä aivan liekeissä ja valvottaakin ja esim. päivisin, jos makailen hetken, olen pitkään tosi kipeä siitä lonkasta enkä meinaa päästä kunnolla liikkumaan. Veikkaan silti, että olen päässyt varmaan vielä melko helpolla.



Killa, tsemppiä sairaslomaan! Olet jo niin paljon mua edellä, että vaivat varmaan kuuluvat asiaan, mutta aika kivuliaalta tuo kuulostaa! Toivottavasti lepo auttaa ja pystyt ainakin saikulla nauttimaan olostasi ja järjestelemään vauvan tavaroita yms. Pieniä vinkkejä, jos pitkästyt: lainaa mieletön kasa kirjoja ja lehtiä esim. vanhoja Vauva-lehtiä tai Kaksplussia - itse viihdyin niiden parissa kesäloman/äitiysloman alun reilut 8 viikkoa (tosin tietty oltiin mökilläkin yms.). Silitin myös kaikki vauvan vaatteet, järjestin ne kaappeihin kokojen mukaan, petasin sängyn valmiiksi ja tapasin kaikki ne sinkkukaverit, joiden arvelin vauva-ajan huumassa väistyvän taka-alalle. Tietysti nyt on tylsempää, kun ihmisiä ei ole kesälomalla ja koska tiedät, että se äitiysloman alun 5 viikkoakin on vielä tulossa... Tsemppiä!



Mukavaa loppuviikkoa (enää yksi työpäivä ja syysloma alkaa :D)

Katariina 25+2

Vatsassa nimittäin. Tähän asti olen ihmetellyt kun moni on kysynyt että pitääkö vauva yöllä hereillä ja häiritseekö potkut vatsassa jne. Liikkeet kun ovat olleet kohtalaisen hentoja ja lähinnä miellyttäviä. Nyt parina viime päivänä olen alkanut ymmärtää mitä kysyjät ovat tarkoittaneet... Ilmeisesti vauva alkaa olla sen verran isompi ja sillä alkaa olla massaa, joten liikkeet todellakin tuntuvat! Välillä tuntuu että yrittäää puskea vatsasta läpi, eikä kaikkia liikkeitä voi enää sanoa parhaallakaan tahdolla miellyttäviksi. Että saas nähdä alkaako vauva kohta öisin tosiaan valvottaa :)



Smilla 28+