Kiusaaminen on aina subjektiivistä.

ongelmana nuo 2 poikaa, siellä ei ollut muita kiusaajia, joten totta kai kiusaaminen loppui siihen, kun nämä pojat erotettiin. Ja totta kai koulussa puhutaan myös yhteishengestä, toiseen huomioon ottamisesta jne. Rehtori kertoi, että monen kotona alettiin puhua näistä asioista, kun tuli ilmi, että koulusta lähtee ls-ilmoitus, jos koti ei yhtään noteeraa lapsensa jatkuvaa ja brutaalia kiusaamista.

itse lähtee leikkiin niin ei se anna toiselle silti oikeutta satuttaa. Ok, painiessa toki voi tulla vahingossakin kuhmuja, mutta itse muistan kouluajoilta kuinka luokan pojat eivät viitsineet noudattaa koulun sääntöjä leikeissä.

Olisin tykännyt pelata polttopalloa, kukkulan valloitusta ja lumisotaa, mutta yleensä jouduin lähtemään itkien pois.

Polttopallossa pari poikaa heitti aina palloa täysiä päin päätä, vaikka päähän heittäminen oli kiellettyä. Samoin lumisodassa laittoivat kiviä ja jäätä lumipallojen sisään joten ne todellakin sattuivat. Kukkulan valloituksessa eivät tyytyneet tönimään toisia alas lumikasan huipulta vaan heittivät kaikki itseään pienemmän todella vaarallisesti sieltä alas metrien päähän.

Kyllä jo alakouluikäisten pitäisi älytä mikä sattuu toiseen ja poikien tietää että ovat vahvempia kuin tytöt eli että täysiä ei saa lyödä/heittää tms. yhteisissä leikeissä (eikä poikienkaan leikeissä, vammoja voi tulla niissäkin vaikkei pojat kehtaisikaan kivusta itkeä)

tätä olen yrittänyt saada perille tuolla toisessa ketjussa, joka lähti vähän raiteiltaan...

Esim. jos vanhemmat vouhkaavat jatkuvasti lapsilleen, että muista nyt kertoa, jos sinua kiusataan ja reagoivat kaikkiin kahinoihin hirveällä draamalla, lapsi varmasti aika nopeasti muodostaa kärsityksen itsestään kiusattuna ja uhrina.

On minuakin nimitelty läskiksi, pingoksi sun muuta, mutta en ole koskaan ajatellut että minua kiusattaisiin, nimiteltiinhän muitakin! Ja nimittelin kyllä itsekin. Pari kertaa ollut poikien kanssa painiessa jopa hengenläthö lähellä, mutta itsepähän leikkiin lähdin. Monet tytöt taas tekivät niin, että osallistuivat esim. lumisotaan ja sittenkun sattuikin, mentiin itkemään opettajille ja vanhemmille ja muut saivat hirveät sanktiot.

ettehän te "työssänne" näitä havaitse, sehän se oli tuossakin se ongelma...Ei todellakaan ollut mikään marginaali-ilmiö, ainakaan meidän koulussa.

Tosin hieman epäillen suhtaudun kouluun, jossa todellakin vain kaksi kiusaajaa ja muuta kiusaamista ei ollenkaan esiinny.

Kaikissa kouluissa, joita itse olen käynyt, samoin tämän meidän lainalapsen kouluissa (kahdessa meillä asuessaan), on ollut systemaattisempaakin kiusaamista, joissa tosiaan kyse ei ole vain yhdestä tai kahdesta häiriköstä vaan siitä, että lähes koko koulu syrjii muutamaa kiusattua.

Ja juuri tämä systemaattinen kiusaaminen on se, jota on niin vaikea saada loppumaan ja joka tuottaa ne kaikista pahimmat henkiset vammat. Veemäistä on sekin, jos pitää pelätä, että saa välitunnilla turpiinsa tai pää tungetaan vessanpyttyyn, jos sattuu jonkun tietyn tyypin tielle, mutta vielä veemäisempää se on, jos oletettavissa on, että kun se pää tungetaan vessanpyttyyn siinä on kymmenen muuta vieressä nauramassa ja seuraavalla välkällä siitä tietää jo koko koulu ja kaikki osoittelevat ja nauravat ja pilkkaavat.

ongelmana nuo 2 poikaa, siellä ei ollut muita kiusaajia, joten totta kai kiusaaminen loppui siihen, kun nämä pojat erotettiin. Ja totta kai koulussa puhutaan myös yhteishengestä, toiseen huomioon ottamisesta jne. Rehtori kertoi, että monen kotona alettiin puhua näistä asioista, kun tuli ilmi, että koulusta lähtee ls-ilmoitus, jos koti ei yhtään noteeraa lapsensa jatkuvaa ja brutaalia kiusaamista.

Eikö kyseessä ole vain huonosti käyttäytyvät lapset ja huono valvonta?

Usein sanotaan, että kiusaaminen on väkivaltaa. Onko väkivalta siis subjektiivinen kokemus?