Kiusaaminen on aina subjektiivistä.

Kärsit muiden puolesta, yhdistit heitä annoit heidän vihalleen kohteen, jotta he menestyisivät ja sinä et. Minäkin koin saman.

Minut jopa rusikoitiin hajalle koulumatkoilla. Vanhempani olivat kieltäneet osallistumasta tappeluihin joten en kertonut pahoinpitelystä kenellekkään. Nyt myöhemmin röntgenkuvista on paljastunut lukuisia murtumia eripuolella kehoa. Rintaranka on haljennut solisluita myöten. En kanna kaunaa.

En viihdy kouluissa en myöskään halua ammattia tai tehdä töitä. Minusta on oikein että nämä nykyiset veronmaksajat(kiusaajat) kustantavat elämäni. Eikö se ole reilua? Kiusaaminen edelleenkin on luonnollista laumakäyttäytymistä.

Olen vasta jälkeen päin ymmärtänyt, että minua kiusattiin koulussa.

Minua mulkoiltiin, nimiteltiin, suljettiin pois, nolattiin ja tönittiin. Jatkuvasti. Kyse ei ollut tasapuolisesta naljailusta, sillä en itse naljaillut tai kiusannut. Yritin vain olla mahdollisimman huomaamaton. Vanhemmille en kertonut mitään, enhän halunnut olla vaivaksi. Sitä paitsi sehän olisi ollut vanhemmille tunnustus siitä, että heidän lapsensa on nolo tyyppi, joka ei pärjää muiden kanssa. Minulla ei siis ollut subjektiivista kokemusta kiusattuna olosta. Minulla oli subjektiivinen kokemus siitä, että olin ruma, tyhmä, tylsä, ääliö, vastenmielinen ja haiseva. Ja että minun ei pitäisi olla olemassa mutta kun nyt sitten olen niin yritän olla mahdollisimman vähän häiriöksi. Minusta tuli yhä itkuisempi ja yhä puolustuskyvyttömämpi. Teini-iässä fantasioin itsemurhasta.

Lopulta aikuistuttuani pystyin tarkastelemaan historiaani ikään kuin ulkopuolisen vinkkelistä. Tajusin, että minua oli kiusattu. Subjektiivinen kokemus kiusaamisesta syntyi siis jälkikäteen. Joten olikohan minua nyt sitten tämän ap:n teorian mukaan ihan oikeasti kiusattu vaiko ei?

Niille, jotka väittävät kiusattujen olevan hemmoteltuja lapsia, jotka hermostuvat koulussa kun eivät saakaan "Maijaa" bestikseki:

Minä en ollut hemmoteltu. Meillä ei ollut rahaa, mulla oli rumat vaatteet, kotona riitaisaa. Enkä koskaan edes halunnut olla kenenkään suosituimman paras kaveri.

tuossahan oli kyse ihan muusta kuin siitä Maijan haluamisesta bestikseksi. Tuskin ap, enkä minäkään (#2) tarkoita etteikö tuollainen järjestelmäällinen ja pitkäaikainen kiusanteko, joka vaikuttaa sun identitettiin olisi vakavaa ja vakavasti otettavaa.

Olen vasta jälkeen päin ymmärtänyt, että minua kiusattiin koulussa.

Minua mulkoiltiin, nimiteltiin, suljettiin pois, nolattiin ja tönittiin. Jatkuvasti. Kyse ei ollut tasapuolisesta naljailusta, sillä en itse naljaillut tai kiusannut. Yritin vain olla mahdollisimman huomaamaton. Vanhemmille en kertonut mitään, enhän halunnut olla vaivaksi. Sitä paitsi sehän olisi ollut vanhemmille tunnustus siitä, että heidän lapsensa on nolo tyyppi, joka ei pärjää muiden kanssa. Minulla ei siis ollut subjektiivista kokemusta kiusattuna olosta. Minulla oli subjektiivinen kokemus siitä, että olin ruma, tyhmä, tylsä, ääliö, vastenmielinen ja haiseva. Ja että minun ei pitäisi olla olemassa mutta kun nyt sitten olen niin yritän olla mahdollisimman vähän häiriöksi. Minusta tuli yhä itkuisempi ja yhä puolustuskyvyttömämpi. Teini-iässä fantasioin itsemurhasta.

Lopulta aikuistuttuani pystyin tarkastelemaan historiaani ikään kuin ulkopuolisen vinkkelistä. Tajusin, että minua oli kiusattu. Subjektiivinen kokemus kiusaamisesta syntyi siis jälkikäteen. Joten olikohan minua nyt sitten tämän ap:n teorian mukaan ihan oikeasti kiusattu vaiko ei?

Niille, jotka väittävät kiusattujen olevan hemmoteltuja lapsia, jotka hermostuvat koulussa kun eivät saakaan "Maijaa" bestikseki:

Minä en ollut hemmoteltu. Meillä ei ollut rahaa, mulla oli rumat vaatteet, kotona riitaisaa. Enkä koskaan edes halunnut olla kenenkään suosituimman paras kaveri.

Tiedän työni puolesta paljon kiusattuja ja kiusaajia. Ja valitettavasti usein kiusaajien kotona kiusaamista ei pidetä vakavana, jolloin kiusaaminen jatkuu ja jatkuu. Yleensä kiusaajien kotona myös muita ongelmia.



On uskomatonta, että joku viitsii väittää, kiusaaja haalii itselleen jonkun uhrin roolin. Todella vastuutonta ja mautonta väittää noin.



Vai mitä sanot esim. tästä tapauksesta(nimet yms vaihdettu)Ja näitä tapauksia riittää...



Pirjo, 7 v. aloitti innoissaan koulun, vaikka oli juuri muuttanut toisesta kaupungista, eikä tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään. Ensimmäisenä koulupäivänä piti kertoa itsestään jotakin.Pirjo kertoi innoissaan perheestään ja lemmikeistään. Opettaja oli mukava. Ensimmäisellä välitunnilla alkoi nimittely: Mistä sä oikein tulet, puhut ihan vammaisesti, oleksä joku vammainen?? Pirjo takelteli ja selitti, että oli toisesta kaupungista. Nimittely jatkui. Jokaikinen päivä, jokaikinen välitunti. Tätä jatkui vuoden. Kunnes muuttui fyysiseksi kiusaamiseksi, Pirjoa tönittiin jokaikinen päivä, ja haukuttiin maalaishulluksi tms. Kiusaaamista selviteltiin useasti, turhaan. Kiusaaminen jatkui, jokaikinen päivä. Kolmannella luokalla Pirjon perhe teki ratkaisun ja muutti koulua. Pirjo on nyt 16 v. ja yhä käy psykiatrilla puhumassa ongelmistaan. Yhä näkee painajaisia. Kuinka kamalaa oli mennä kouluun, ja olla yksin, kiusattu, hyljeksitty.



Koulukiusaaminen on systemaattista ilkivaltaa, joka voi olla fyysistä tai henkistä, se ei ole koskaan uhrin vika. Joka näin väittää, on itse kiusaaja ja/tai tunteeton narsisti.

että kiusattu haalii itselleen jonkin roolin(ei siis kiusaaja)

Kiusaaminen on myös jättänyt persoonaani syviä haavoja ja psyykkisiä ongelmia. Totisesti olen ikuisesti se ketä kiusattiin ja tullaan kiusaamaan. Aistin tällähetkelläkin ryhmän paineen. Ajtteletteko minusta pahasti?

äiti-ihmisiltä(?)



Onneksi meidän koulussa erotetaan koulukiusaajat koulusta(ja jokainen tietää mitä on koulukiusaaja, ilman saivartelua) + tehdään ls-ilmoitus koulukiusaajan perheestä, jos he eivät ota vakavasti koulukiusaajalapsensa käytöstä, vaan vähättelevät. Muutama oppilas on jo erotettu. Nämä oppilaat potkivat, tönivät ja löivät ja hajottivat muiden oppilaiden tavaroita TOISTUVASTI.



Rehtori kertoi näistä asioista vanhempainillassa meille vanhemmille.

ja se lohduttava harhaluulo että näistä kiusaajista tulee linnakundeja tai heikosti menestyviä. Näinhän asia ei todellisuudessa ole. Kiusattu on se joka syrjäytyy elämästä.

On onnellista hokea kiusatun kovettuneen ja myöhemmin menestyneen. Se on lohduttavaa muttei todellisuutta vain jäävuorenhuippu selviytyy voittajina.

koulusta. Useinhan se kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Ja hyvä, että niistä perheistä lähtee ls-ilmoitus, jotka eivät millään lailla noteeraa lapsiensa jatkuvaa kiusaamista kotona. Kertoo muistakin ongelmista, jos kotona ei välitetä, että Seppo mukiloi koulussa joka päivä muita lapsia...

sillä haetaan paikkaa laumasta eli nokitaan kyynerpäätaktiikalla tie tähtiin. Täysin luonnollista. Voitte seurata samaa apinalaumassa jossa kiusattu saatetaan pahimmillaan karkottaa laumasta. Kun laumassa on kaikki hyvin tarvitaan vihollinen joka tiivistää ryhmähenkeä. Kiusattu tavallaan voimistaa laumaa. Eli hänellä on tärkeä tehtävä. Jos mennään syvemmälle niin voidaan eräällätavalla sanoa kiusatun olevan ryhmän Jeesus.

tietää mitään. Totta on, että vain vahvat selviävät laumoissa mutta evoluution on mahdollistanut vain sopeutuminen. Ei apinat tai eläimetkään toimi aina niin, että se pahin riehuja ja kukkoilija on johtaja. LAUMAeläin on sellainen joka soveltuu elämään ja SOPEUTUU siihen LAUMAAN. Ne pahimmat kitisijät ja marisijat on aina potkittu pois ketkä häiritsevät lauman rauhaa. Sopeutuminen vaatii älyä ja on siksi vaikeampaa kuin ruveta vain kukkoilemaan ja nokkimaan toista pois altaan. Tyhmät kukot ne toisia nokkii kun eivät muuten pärjää.

hänen tekstistä ei löydy empatiaa.

hänen tekstistä ei löydy empatiaa.

kiusaajat eivät ryhmässä pärjää?

Voi toimia niiden häirikkökiusaajien kohdalla, jotka sattumanvaraisesti purkavat omaa pahaa oloaan satunnaisiin kohteisiin, mutta jos mitään muuta ei tehdä kuin että siirretään pahimmat kiusaajat tilanteesta pois, niin tilanne tuskin ratkeaa niissä ihan oikeissa kiusaamistapauksissa.

Kiusaaminen kun on ryhmäilmiö, johon koko yhteisö on osallisena eri rooleissa. Jos siitä siirretään vain yksi tai kaksi roolin esittäjää pois, ei mikään pidemmällä tähtäyksellä muutu. Yhteisö vain korvaa ne puuttuvat roolinesittäjät uusilla, itse rooli ei katoa. Jos siirretään yhteisöstä pois se kiusatun roolia kantanut, löytyy yhteisöstä uusi kiusattu siihen rooliin nopeasti. Sama todennäköisesti käy, kun ne näkyvimmät kiusaajat siirretään. Uhrin kannalta mikään ei muutu, vaikka kiusaaja vaihtuukin.

Koko yhteisön tapa toimia pitäisi saada muutettua ja siihen ei riitä yhden tai kahden ihmisen pois siirtäminen.

koulusta. Useinhan se kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Ja hyvä, että niistä perheistä lähtee ls-ilmoitus, jotka eivät millään lailla noteeraa lapsiensa jatkuvaa kiusaamista kotona. Kertoo muistakin ongelmista, jos kotona ei välitetä, että Seppo mukiloi koulussa joka päivä muita lapsia...

olet täysin oikeassa. Itseasiassa kiusatun tilanne saattaa vain pahentua. Usein kun puhutaan oikeasta, järjestelmällisestä kiusaamisesta on todellakin koko yhteisö mukana, tavalla tai toisella.

kun alettiin toimimaan niin, että kiusatut erotetaan ja vanhemmista ls-ilmoitus, jos eivät huomioi/ota kantaa lapsensa kiusaamiseen. Koulu on erittäin hyvässä maineessa juuri siksi, että kiusaamiseen todella puututaan eikä hyysätä kiusaajia. Oppilaat ovat myös tyytyväisiä kouluunsa, koska siellä välitetään oppilaista ja puututaan kiusaamiseen. Yhteishenki on loistava.

Aloitin tämän ketjun kun tajusin "ahaa"-elämyksen tavoin tänään, että samaan asiaan jokainen reagoi yksilöllisesti.



En missään vaiheessa sanonut, että kiusaaminen olisi uhrin vika! Tai ettei kiusaamista olisi olemassakaan!



Tämä oli lähinnä vain toteamus. Jokainen kokee asiat eri tavalla, joten jokainen myös tarvitsee erilaista hoitoa/ puuttumista: Joku tarvitsee puuttumista, kehumista ja rakkautta jo pienen sanallisen konfliktin jälkeen- toinen vasta mustan silmän jälkeen.



ap

yrittää esimerkin avulla valaista kantaansa, kun ei näytä joillekin menevän perille!



Ala-asteella (6lk)minä ja ystäväni olimme lumisotaa kahden pojan kanssa. Eräs tyttö, olkoot vaikka Hertta, teki meille palloja valmiiksi. Poikien pallo osui vahingossa häneen. Hertta ilmoitti ettei hän ole sodassa mukana ja häntä ei saa heittää, tekee vain meille palloja. Pojat tästä nurisivat, mutta eivät tätä enää heittäneet.



Kun seuraavana päivänä tulimme kouluun, alkoi aamu puhuttelulla. Opettaja huusi pojille koko luokan edessä. Hertan vanhemmat olivat soittaneet, tällä oli kuulemma musta silmä ja ei voi tulla kouluun. Pojat yrittivät selittää, opettaja ei kuunnellut. Ystäväni kanssa yritimme vahvistaa poikien kertomuksen ja tästäkö vasta soppa syntyi; yhtäkkiä myös mekin olimme kiusanneet Herttaa! Asiaa puitiin, mutta lopulta jouduimme kaikki (koko luokka!) pyytämään Hertalta anteeksi ja meitä myös uhkailtiin, että jos emme ole Hertan kavereita niin vakavia seurauksia tiedossa jne. Arvatkaapa vain, käyttikö Hertta tätä hyväksi? Ja arvatkaapa vain, oliko hänellä ollenkaan kavereita? Arvatkaapa, onko aikuisenakaan?



Eikä tämä ollut mitenkään harvinainen tapaus, näitä Herttoja kyllä riitti! Tämä kyseinen halusi olla luokan "kingien" kaveri, vaikka kemiat eivät pelanneet. Ilmeisesti oli sen verran fiksu, että osasi kuitenkin mobilisoida vanhemmat ja opettajat apureikseen...Ja näiden Herttojen ansiosta jäävät usein huomaamatta ne, keille kelpaisi kaveri ylipäätään, eikä juuri se kaveri jonka itse sattuvat haluamaan...

Hänet hakattiin toistuvasti. Kukaan ei oikein osannut tehdä mitään. Ystäväni mies meni tämän hakkaajan kotiin, jossa vanhemmat makasivat täysin juopuneena kotonaan. Tuli ls-ilmoitus(mm. päihtymys, kyvyttymyys kasvattamiseen jne.)Hakkaaminen jatkui. Lopulta ystäväni mies sanoi tälle hakkaajalle, että se hakkaaminen loppuu NYT. Hakkaaminen loppui siihen. En tiedä, miten koulukiusaaminen saataisiin kitkettyä pois, niin paljon sitä on, ja raaistuu päivä päivältä.



Toinen tapaus oli, kun sukulaislastani kuvattiin ilman lupaa juoksukilpailuissa ja video laitettiin youtubeen. Ja herjaava teksti(todella mauton) Lasta alettiin kiusaamaan. Vanhemmat vain nauroivat. Lopulta touhu loppui, kun peliin tulivat lastensuojelu ja poliisit.

Lasten ryhmädynamiikkaan ei puututtu, ei pyritty rakentamaan parempaa ryhmähenkeä, ei pistetty lapsia miettimään kiusaamista, mitä se on, miten sitä voisi vähentää tms? Ja aiemmin koulussa oli laaja kiusaamisongelma, jossa koko luokka tai koulu syrji muutamaa kiusattua?

Meidän lainalapsi on itse ollut häirikkökiusaaja, joka kiusasi milloin ketäkin melko sattumanvaraisesti. Uskon kyllä, että koko hänen entinen koulunsa huokaisi helpotuksesta kun hän perheineen muutti muualle ja kiusaaminen siinä koulussa väheni. Meille muutettuaan sama lapsi toisessa koulussa sitten joutui järjestelmällisen kiusaamisen kohteeksi. Pahimpia kiusaajia oli pari, mutta koko luokka (ja monet muiltakin luokilta) olivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti osallisia asiassa. En hetkeäkään usko, että sen pahimman kiusaajan siirtäminen olisi tässä tilanteessa auttanut mitään. Koko dynamiikan avaaminen ja nimenomaan niiden oheiskiusaajien ja sivustaseuraajien vanhempien apu oli se mikä auttoi. Kun pääkiusaaja menetti tukensa, muuttui tilanne ratkaisevasti ja kyse ei enää ollut kiusaamisesta vaan kahden melko yhtä vahvan pojan riidasta, johon ei valitettavasti koskaan saatu sopua (mistä minä syytän pitkälti kyseisen pojan vanhempia), mutta tilanne pysyi hallinnassa.

kun alettiin toimimaan niin, että kiusatut erotetaan ja vanhemmista ls-ilmoitus, jos eivät huomioi/ota kantaa lapsensa kiusaamiseen. Koulu on erittäin hyvässä maineessa juuri siksi, että kiusaamiseen todella puututaan eikä hyysätä kiusaajia. Oppilaat ovat myös tyytyväisiä kouluunsa, koska siellä välitetään oppilaista ja puututaan kiusaamiseen. Yhteishenki on loistava.

marginaali-ilmiö ja en ole koskaan itse työssäni havainnut moista. On pisara meressä verrattuna koulukiusaamiseen, jota tapahtuu joka päivä, jokaisessa koulussa. Tälläkin hetkellä monta lasta pelkää mennä välitunnille, koska siellä pilkataan, tönitään, syljetään päälle, heitellään tavarat pitkin mäkeä, potkitaan. Mietipä tätä hetkinen mielessäsi.