Curlingia kaupassa

kysyä lapsilta, mitä haluavat syödä. Mitä pahaa siinä on, jos minä kuitenkin päätän vaihtoehdot? Jos käyn yksin kaupassa, niin sitten syödään sitä mitä tulin ostaneeksi :-) Valmisruoista nyt voi olla monta mieltä, mutta tuskin niiden käyttö sentään curlingia on.

kun kuitenkin ite päätät? Lapselle tulee paha mieli kun haluaa jotain ja sä sit ostatkin toista.

Huomautti että oli merkkivaatteet päällä. Ja paljon ostettiin kaikkea, ei ajateltu rahanmenoa. AP kateellinen? Itsellä heikko taloudellinen tilanne?



Ja mitä vikaa noissa annospuuroissa on? Syön itsekin. Kätevä ottaa vaikka evääksi.

minä olisin kenties miettinyt samoin ap:n tilanteessa. Outoa aikuisen kysellä lapselta kuin vähä-älyinen että mitäs se piltti nyt haluaa syödä ja mihin rahat hassataan. Ja ruuan laatuun olisin ehkä myös kiinnittänyt huomiota, itse kun teen useimmiten maustamattomista/tuoreraaka-aineista ruokamme. Taas tulee sellainen olo, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa kun näitä vastauksia lukee.

eli on ihan yleistä kysellä lapsilta että mitä mitä haluavat syödä (ts päätös asiasta on lapsen harteilla). Opettamalla opetetaan valikoimaan ja miettimään että mikä tänään maistuisi parhaalta. Ja sitten ihmetellään kun muksut on nirsoja ja onpa hankalaa. Jep.

ehkäpä juuri siksi, että ovat pienestä pitäen saaneet esittää ruokatoivomuksia, ja ovat oppineet maistelemaan kaikkea erikoisempaakin ja syömään terveellisesti. Valikoimalla lapsi opetetaan juuri harkitsemaan eri ruokavaihtoehtoja, että osaa sitten isonakin ajatella muitakin vaihtoehtoja kuin sen ainaisen ruskeakastike-peruna-vaihtoehdon. Valikoiminen avartaa näkemystä myös lapsella ja rajatuista vaihtoehdoista valikointi kasvattaa myös lapsen omaa ajattelukykyä ja vastuunottoa.

t. äiti ja lto

Jos kysyn lapselta, tehdäänkö lihapullia vai broileria, niin tietenkin ostan sitten sitä mitä lapsi vastaa. Lapselle tulee hyvä mieli, kun hänen annettin päättää edes jostain. Mutta jos lapsi ei ole mukana kaupassa, niin päätän ihan itse kumpaa ostan ja sitä sitten syödään. Lapsi voi kotona vänistä, että miksei ole lihapullia, mutta sellaista elämä on. Ilmeisesti sinun mielestäsi voi vain joko kysyä AINA lapselta mitä syötäisiin tai sitten tehdä AINA oman päänsä mukaan ja vaatia että se kelpaa. Ihmislapset kestävät oikeasti jonkin verran joustoa ja vaihtelevia toimintapoja.

kysyä lapsilta, mitä haluavat syödä. Mitä pahaa siinä on, jos minä kuitenkin päätän vaihtoehdot? Jos käyn yksin kaupassa, niin sitten syödään sitä mitä tulin ostaneeksi :-) Valmisruoista nyt voi olla monta mieltä, mutta tuskin niiden käyttö sentään curlingia on.

kun kuitenkin ite päätät? Lapselle tulee paha mieli kun haluaa jotain ja sä sit ostatkin toista.

minä olen kiireinen 3 lapsen kotiäiti eikä olis aikaa eikä edes kiinnostusta moiseen :D

Ettekö te itse huomaa tätä kaavaa tässä pinossa? Kaikki kuorossa huutavat että ap on ties mitä.

Jos vaikka onkin niin ei ollut no 18. Ja mulla on elämä, mutta minäkin joudun elämältäni käymään kaupassa ja normaalin huomiokyvyn omaavana ihmisenä tarkkailen ympäristöäni. Joskus vain joku, esim. tuollainen ap:n kuvailema asia kiinnittää erityisesti huomiota ja sitten heitä seurailee omien ostostensa lomassa.

Pitää sitten varmaan sulkea silmät ensi kerralla, viimeksikin kun kaupassa tulin huomanneeksi, että hedelmäosastolla vedettiin banaania naamaan.

Mutta, mielestäni ero on siinä, että en tuomitse eri tapoja toimia. Ihmettelen ja mietin vain itse tykönäni (ja joskus täällä) miten monia eri tapoja on toimia. Ei kai saisi sitten edes pohdiskellakaan tälläisiä?

18 = ap, hanki hei elämä. Mene vaikka töihin

kysellyt lapsen toiveita ja antanut valita vaihtoehdoista ei tarkoita sitä että tekee niin aina ja joka hetki. Jos jollain reissulla ostellaan valmiita ruokia ei tarkoita sitä että niin tehdään aina ja joka päivä.Olet aika yksinkertainen hyvä ap.

kyselemään kaupassa ihan kaikkea. Nuo asiat me ehkä jo keskustellaan kotona ja sitten käydään ostamassa ainekset. Mutta en antaisi ruveta lapsen päättämään a) otetaanko tätä jauhelihaa vai b) tämä valmispizza. Kyllä aika avuttomalta äiteeltä tällainen kuulostaa!



Varmaan ap ei voinut olla kuulematta näiden keskusteluja. Itsekin olen joskus mäkkärissä nähnyt tällaisia vanhempia ja kyllä ovat reppanoita kun jokainen asia pitää siltä lapselta tarkistaa, ettei "pikkukullalle nyt vain tule paha mieli kun saikin mansikkapirtelön eikä suklaapirtelöä".



Curlingiahan tuokin on!

aika pelottava ajatus, että joku oikeasti jää noin kyttäämään toisten kauppareissua! Ja mitä outoa siiän on jos joku ostelee valmiita ruokia? Luuleeko ap olevansa jotenkin ylitse muiden jos ei koskaan niin tee? Pikemminkin taitaa kyseisellä mammalla olla vaan liikaa luppoaikaa :D

Joo, tämä ap on itse myös hyvinpukeutunut ja -ansaitseva, mutta ei silti syötä lapsilleen pelkkiä valmisruokia (joo, toki valmisruuat on joskus käteviä, mutta että pelkästään!)eikä anna lapsen ostaa kauppaa tyhjäksi herkuista. Voi teitä raukkoja curling-vanhempia, jotka eivät osaa tehdä itse mitään, ei ruokaa, ei päätöksiä vaan kaikki pitää tapahtua lapsen kautta. Onko ihme, että yhteiskunta on täynnä ongelmia?!



Tosiaan oli helppo havaita, että kyseessä olivat äiti ja tytär "Äiti, otetaan vielä vanukasta" "Äiti, otetaan pakettijäätelöä". Kumpikaan ei ollut mitenkään sairaan tai muuten kurjan näköinen, vaikka en tietenkään voi tietää, hakkaako isä äitiä tms. Isälle vietiin pastilleja, joten yh ei tämä täti ollut. Pienessä kaupassa ei juuri tartte vaklata, itse he lähinnä kulkivat mun perässäni, kun ostelin töistätullessani maitoa ym pikkukaupasta haettavaa. Olisin mieluummin asioinut yksin ja rauhassa, mutta näitä keskusteluja vaan ei voinut olla kuulematta, kun lapsi tonki hyllyjä ja äiti huuteli kysymyksiään kaukaa.



Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, tosiaan!



Vastauksnne vain vahvitivat sitä surua, mitä lapsiperheistä on aistittavissa.

annan valita mieleisen kahdesta vaihtoehdosta. Pidän itseäni ihan normaalina vanhempana...en siis ole mikään natsiäiti. Lapsen kuuluu saada joskus esittää toiveita sen on sanonut Sinkkonenkin.

olisi voinut olla kuulematta, jos olisi yrittänyt.



Hänhän kirjoittaa, että äiti (tai nainen jota ap pitää äitinä) ja lapsi _kiertelivät_ kaupassa.



Pakkokos sitä on kierrellä perässä? Puurot, jogurtit ja pakastekeitot on ihan eri puolilla kauppaa. Aika outoa, jos aina pakosti osuu kohdille samaan aikaan...

minä en näe mitään pahaa siinä, että lapsi saa valita syökö pinaatti vai kalakeittoa. Omatkin lapset saavat valita minkä makuista jugurttiä syövät, tai minkä merkkistä ruisleipää ostetaan.

voitte tehdä yleistyksen että ko perheessä syödään aina valmisruokia? :D:D:D

Mitä sä siltä lapselta kyselet kun kuitenkin ite päätät? Lapselle tulee paha mieli kun haluaa jotain ja sä sit ostatkin toista.

että aikuinen päättää mistä lapsi voi valita. Jos vaihtoehtoina on parsakaali, kukkakaali tai kiinankaali niin miten lapselle voi tulla paha mieli?

En tiennyt, että curlingvanhemmuuden merkki on se, että kysyy lapseltaan, haluaako tämä syödä pinaatti- vai kalakeittoa.



Olen selvästi curlingäiti.

Mikä pakotti seuraamaan jopa annosmäärät?



Ja nytkö se lapsi tonki hyllyjä ja äiti huusi? Ei aloituksessa mitään tästä mainittu.



PROVO...

että joskus ei vain voi olla huomaamatta tai kuulematta asioita, jos esim. asioi pienessä kaupassa. En minäkään voinut olla huomaamatta kun eräs tuttuni, joka muuten on huomattavan ylipainoinen, ensin osti ison määrän munkkipossuja ja sitten vielä nuokkui karkkihyllyllä ja laittoi kärryynsä pari suklaalevyä. Että se näistä "olen kyllä ylipainoinen mutta en koskaan syö herkkuja"-kommenteista, joita tälläkin palstalla lukee!



Tosiaan taisi osua mammoihin tämä ap:n avaus!

pelkkiä eineksiä koska olin toipumassa rajusta mahataudista eikä jalatkaan oikein kantaneet. Nyt kai joku minua kytännyt kyyläri teki olettamuksen että niin meillä aina syödään!