Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa arkea 1,5-vuotiaan kanssa?
29.09.2009 |
Niin, antakaapa ihan sellaisia käytännön vinkkejä. Meillä on 3 lasta, 6-v, 4-v ja tämä pikkuhirmu. Välillä surettaa isompien puolesta, kun tuntuu, että mitään ei pysty yhdessä tekemään, kun kaikki pyörii pienimmän ympärillä. Ja kun saan tuon pienimmän päiväunille, tarvitsisin itsekin sen pienen levon, eli en ihan kamalasti jaksa isompien kanssa silloinkaan touhuta.
Isommat ovat kyllä eskarissa ja toinen kerhossa 3x3h, mutta eivät tietty ikinä siihen aikaan, kun riiviö koisaa.
Mutta kertokaapa mitä te pystytte tällaisella kokoonpanolla tekemään, millaisia arkipäivänne ovat jne.
Nimim. kyllä tämä puolen vuoden päästä jo menee...
Kommentit (34)
Mun mielestä taas päivät on helppoja ja leppoisia kun pienin on "jo" noin iso. Minkälaisia ongelmia teidän päivässä sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat 4 v, 3v, 1,5v ja olen raskaana. Joskus minusta tuntuu, että toiset yksinkertaisesti jaksavat enemmän kuin toiset. Minulta monesti kysytään miten jaksan, kun mies on paljon poissa. Minä elän unelmaani ja siksi jaksan, vaikka joka hetki ei olekaan juhlaa. Myös minusta arki on ihan helppoa nyt verrattuna aikaisempaan, kun pieninkin on jo noin "iso".
meillä on kylläkin kaksi lasta..
Toinen 5v ja toinen 1.5v.
Mutta leikkivät jo yhdessä hieman. Tai nuorimmainen viihtyy tosi paljon esikoisen huoneessa. Siinä puuhailee omiaa ja esikoinen puuhaa omiaan. Usein tulee riitaa kun pienempi ottaa leluja tms kädestä tai sotkee leikin. Mutta parhaiten onnistuu, jos esim esikoinen leikkii turtleseilla, niin pienempi voi ottaa yhden turtles ukon jolla "leikkiä"
Usein pienempi pitää jotain dinosauruksia ja murisee niiden kanssa :D
Musta tuntuu,että yhdenkin (1v 3kk) on koko ajan kädet täynnä töitä.Siis välillä ihmettelen,miten muutjaksaa useamman lapsen kanssa.Lapsen päikkärein aikaan saan tehtyä kotitöitä,mutta silti on aika kortilla. Tuntuu että koko ajan pitäis olla tehokas,jotta tämä elämä pyörii..Toisaalta onhan niitä lepohetkiä,kun lapsi nukkuu jos malttaa levätä..Mutta sitten jää kotihommat tekemättä.
"touhuta". On ihan sallittua tehdä kotityöt ja lukea lehteä ja juoda kupillinen kahvia. Ei sinun tarvitse olla lapsille mikään ohjelmatoimisto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annapienen tottua välillä odottamaa vuoroaan.. kyllä se siitä! Ja isomman kanssa pystyy tekemään kaikkea sellaista mikä ei vaadi täyttä läsnäoloa, hamahelmet, muovailuvahat jne..
Menee ihan tahallaan härkkimään sisaruksiaan ja jos joku edes kieltää tätä hirmua niin poika heittäytyy lattialle, viskoo tavaroita, roikkuu lahkeessa jne. En koe tätä väsyttäväksi mutta minusta se on lähinnä koomista, miten noin pieneen kaveriin mahtuukin sitä omaa tahtoa ja juonia:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vain kaksi, mutta sama ongelma kuin ap:lla. Ainakin meillä pientä on koko ajan vahdittava, koska on kova kiipeilemään ja availemaan laatikoita/kaappeja ja kaikki esillä oleva kiinnostaa. Juuri eilen tyhjäsi mun käsilaukun, kun unohdin sen eteisen tuolille. Samoin toinen kotitohvelini on jossain, kun on sen eilen jonnekin piilottanut jne. ja mä tein vain ruokaa ja isompi leikki legoilla.
Myönnän ettei meillä ole ehkä kaikkein turvallisin koti. Mä hoen vain itselleni että tämä on vaihe ja kohta helpottaa, kun on 2-v.
En jaksais tätä elämää ollenkaan, jos en vois tehdä kotitöitä lapsen ollessa hereillä. Otan lapsen mukaan tiskikoneen tyhjennykseen, pyykkien laittamiseen, ruoanlaittoon, leipomiseen, siivoukseen jne. Mun oma aika alkaa kun lapsi nukahtaa päikkäreille. Silloin teen omia juttujani; luen, teen käsitöitä, surffaan netissä tai otan vaikka torkut. Ilman tuota hengähdystaukoa en jaksaisi olla kotiäiti.
Lapseni osaa myös touhuta itsekseen, ei tarvitse minua viihdyttämään koko ajan. Hän tekee palapelejä, "lukee" kirjoja ja lehtiä, piirtelee ja rakentelee torneja.
Musta tuntuu,että yhdenkin (1v 3kk) on koko ajan kädet täynnä töitä.Siis välillä ihmettelen,miten muutjaksaa useamman lapsen kanssa.Lapsen päikkärein aikaan saan tehtyä kotitöitä,mutta silti on aika kortilla. Tuntuu että koko ajan pitäis olla tehokas,jotta tämä elämä pyörii..Toisaalta onhan niitä lepohetkiä,kun lapsi nukkuu jos malttaa levätä..Mutta sitten jää kotihommat tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis särkyvät tavarat piiloon, lukot sellaisiin laatikoihin mihin ei saa mennä... Ja jos jotain levittää niin sitten levittää, siivotaan myöhemmin. En minäkään sellaista jaksaisi jos koko ajan pitäisi vahtia. Hulluksihan siinä tulisi.
Joka myös haaveilee taas yhdestä pienestä lisää. Että tulis vähän enemmän eloa taloon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne leikkivät keskenään, pienin isojen perässä. Ja mä teen sillä aikaa kotihommia. Välillä mennään sohvalle ja luetaan kirjoja. Eli ei mitään ihmeempää "ohjelmaa".
Helppoahan se olisi, jos lapsen voisi ottaa mukaan kotitöihin. Mutta meillä lapsi ei ole millään lailla auttamishaluinen, vaan kova kokeilemaan mitä tapahtuu, jos koneesta otetun lautasen heittää maahan. Tai vähintään juoksee kikattaen karkuun, jos yritän houkutella osallistumaan koneen tyhjennykseen. Ja jotta minäkään en saisi sitä hommaa tehtyä, niin karkuun juoksemisen lisäksi kiipeää kirjahyllyyn tai vetelee lakanat sängyistä. On siis todella vaikeaa saada kotitöitä tehdyksi lapsen ollessa hereillä.
Lisäksi en edes osaa haaveilla, että lapsi hetkenkään tekisi palapelejä yksin tai lukisi kirjoja. Toiset lapset on näköjään liikkuvaisempia kuin toiset. Ei vaan tapahdu tuollaista itsekseen touhuilua. Ei vahingossa, ei vaikka yrittäisin opettaa, ei vain tapahdu.
Kun kaiken kukkuraksi lapsi on vähäuninen ja lyhyiden yöunien lisäksi saattaa herätä päiväuniltakin jo puolen tunnin jälkeen, niin täytyy itsekin ihmetellä miten tässä jaksaa. Mutta lohduttaa kyllä lukea, kun joku toinen sanoo, etei hän tällaista jaksaisikaan. Ja hän ei vielä ainakaan tiedä, että sitä vaihtoehtoa ei ole olemassa, ettei jaksaisi. Oman lapsen kanssa on vain jaksettava, vaikka mikä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinhuoltajana 3-vuotiaan ja 1-vuotiaan kanssa...?
Meillä pidetään kuopuksen (reilu 1 v.) valveilla ollessa ovet kiinni niihin huoneisiin joihin ei ole turvallista/muuten suotavaa mennä (kylpyhuone, vanhempien makuuhuone, isojen lasten huone), ja särkyvät ja vaaralliset esineet ovat lapsen ulottumattomissa. Toki sotkua syntyy, tyhjentää useita kertoja päivässä eteisen lipaston laatikot yms., mutta tuleepahan villasukat tuuletettua=) Usein yhdessä sitten lopuksi kerätään tavarat, on yksivuotiaalle kivaa leikkiä sekin.
Jos pitäisi koko ajan kulkea perässä vahtimassa, ei kyllä mitään muuta päivän aikana ehtisi. Ja sotkee ne siltikin.. Tuota kiipeilyongelmaa meillä ei ole esiintynyt, paitsi sohvalla yms. Auttaisiko joku väliaikainen viritys, esim. pleksinpala kirjahyllyn edessä pahimman vaiheen yli?
On jo vanha aihe, mutta oli pakko vastata kun tällainen löytyi...
Oletko "vierailija" ajatellut, että lapsesi juoksee tekemässä "pahojaan" juuri siksi, että se saa äidin juoksemaan perässä? Minä nimittäin olen huomannut sellaisen asian omassa 1-vuotiaassani, että kun tekee mieli saada äitiin liikettä, tehdään jotain sellaista joka saa äitiin liikettä: lähdetään konttaamaan kohti kodinhoitohuonetta. Nyt olen laittanut asunnon sellaiseen kuntoon, että poika saa mennä ja tehdä ihan vapaasti. Kyllä siinä muovipurkit lentää kaaressa alimmasta laatikosta, joskus kattilankannet särkee tärykalvoja, kerran tuo sai takkasytykearkun kannesta nenäänsä niin että verta vaan lensi... Mutta onpahan oppinut (eikä enää kajoa tuohon arkkuun ;). Saisihan sitä kokoajan olla turvaamassa selustaa ja siivoamassa jos kaikki pitäisi olla tip top eikä yhtään kestäisi kolhuja.
Viisivuotias tykkäisi kovasti rakennella, piirrellä, tehdä omia leikkejään, mutta pienempi juoksee heti paikalle ja rehvakkaasti lyö/repii/heittää leikin rikki. Ei auta, jos hänelle annetaan oma osa leikistä tai jos äiti leikkii jotain muuta hänen kanssaan. Kärppänä tuo on paikalla, jos isoveli onnistuu jonkin leikin aloittamaan. Mistä noin pieni on oppinut tuon??? On siis ollut samanlaista jo pitkään.
Ja kotitöiden tekeminen, niin..
On jo vanha aihe, mutta oli pakko vastata kun tällainen löytyi... Oletko "vierailija" ajatellut, että lapsesi juoksee tekemässä "pahojaan" juuri siksi, että se saa äidin juoksemaan perässä? Minä nimittäin olen huomannut sellaisen asian omassa 1-vuotiaassani, että kun tekee mieli saada äitiin liikettä, tehdään jotain sellaista joka saa äitiin liikettä: lähdetään konttaamaan kohti kodinhoitohuonetta. Nyt olen laittanut asunnon sellaiseen kuntoon, että poika saa mennä ja tehdä ihan vapaasti. Kyllä siinä muovipurkit lentää kaaressa alimmasta laatikosta, joskus kattilankannet särkee tärykalvoja, kerran tuo sai takkasytykearkun kannesta nenäänsä niin että verta vaan lensi... Mutta onpahan oppinut (eikä enää kajoa tuohon arkkuun ;). Saisihan sitä kokoajan olla turvaamassa selustaa ja siivoamassa jos kaikki pitäisi olla tip top eikä yhtään kestäisi kolhuja.
Miten kodista tehdään turvallinen tuon ikäiselle? Toki veitset ja lasiesineet on siirretty turvaan ja portaissa on portit, mutta keittiön tuoleja on hankala piilottaa (vetää tuolin tarvittaessa avuksi, ja kiipeää pöydälle, lipastolle, mikroa painelemaan). Ajelee pikkuautoilla tv-ruudulla (no se ei onneksi ole vaarallista), availee takan luukkua, juoksee sohvalla pää kolmantena jalkana ja rämpyttää valoja. Tämä siis äidin huomion herättämiseksi. Mutta kun ne pyykitkin olisi laitettava kuivumaan! Ja on yritetty tehdä yhdessä hommia, ja keksiä kivaa puuhaa kotitöiden ajaksi. Sotku ei haittaa, mutta vaaralliset puuhat stressaa.
On siis muuten suloinen ja kultainen poika, kova halimaan ja monesti niin hyväntuulinen. Mutta ehtivä ja liikkuva, ja tietää hyvin mihin kykenee.
on ihana! En koe mitään ongelmaa hänen kanssaan. Osaa avata ja sulkea portit, joten otimme ne pois kokonaan. Neiti näppärä hakee itse mukit laatikosta janon yllättäessä. Hän puhuu vain tarpeeliset asiat mutta nekin hyvin selkeästi. Osaa ilmaista mitä hän haluaa. Juu meillä on muitakin lapsia, he leikkivät keskenään (isommat 8, 6 ja 3 vuotiaaat). Se on enemmänkin asennoitumis kysymys.
Kyllä meillä on koti siisti ja kodin ulkopuolisetkin työt tulee hoidettua etätöinä.
En voisi kuvuitellakkaan, että lapseni olisivat päivähoidossa.
4 alle eskari-ikäistä.
Koti oli raivattu niin, että ei tarvinnut kokoa ajan perässä juosta. Mitä nyt joskus sain kattiloita etsiä sängyn alta.
Organisointi ja suunnittelu. Siinä tärkeimmät neuvot. Meillä ei ollut muuta kuin kerran viikossa seurakunnan perhekerho, missä piti äidinkin olla matkassa. Ja kerran viikossa satujumppa illalla. Mies teki vuorotyötä, joten useasti odotin kahden pienimmän kanssa pukuhuoneessa sen tunnin kun isommat jumppaili.
Rutiinit, suunnittelu, vaaran paikat pois. Ja vähän leväperäisyyttä. Joskus joku kaivoi kukkapurkista mullat lattialle, mutta kun panin 1.5 vuotiaan itse imuroimaan ne, ei kaivanut toista kertaa.
Itse myös koin, että se oli elämäni parasta aikaa, koska suurperhe oli unelmani. Se, mitä jälkeen päin omassa toiminnassani kritisoin, oli se, että siivosin liikaa. Oli joku pakkomielle, että koti on työpaikkani ja sen pitää olla kunnossa. Olin voinut ottaa vähän leväperäisemmin ja odottaa kahden päivän pyykit, ennen kuin viikkasin ne.
Päivärytmi meni aikas lailla jotenkin näin.
klo 6 kuorin perunat valmiiksi ja tein vaikka perunamuusin. Lasten aamupala ja ulos. Siksi aikaa uunikastike hautumaan. Kotiin ja lounas ja lapset nukkumaan. Oma lepohetki ja paikkojen siivous.
Välipala ja vapaata leikkiä.
Uudelleen ulos ja sen jälkeen päivälliselle. Sen jälkeen illan viettoa sisätiloissa. Esikoiselle opetin samaan aikaan kirjamia ja numeroita. Hänellä on hahmotushäiriö ja jouduttiin tekemään vähän enemmän työtä näiden hommien kanssa.
Leivottiin iltaisin porukalla paljon lasten pullia. Eli tein taikinan ja saivat räpiä omat pullansa. Tai sitten vietettiin kylpyiltoja. Joskus levitin muovailuvahat pödälle tai paperia ja sakset ja silppusivat omiaan.
Joskus vietettiin ihan lukuiltaa tai videoiltaa.
Illat vietin paljon yksin, koska miehen työaika oli klo 16-02 tai 23-07. Mies nukkui päivällä yöunensa eli vastuu oli minulla.
Toivottavasti saat tästä jotain vinkkejä arjen selviytymiseen.
Ja vielä se, että älä tee sitä virhettä, että nipotat siivouksen kanssa.
kolme kertaa kolme tuntia viikossa on tosi luksusta.
Meillä oli ainoa kerho 1x 1,5h viikossa. Niinpä palasinkin pikaisesti työelämään. Melkein koko viikko yksin kahden pienen kanssa on oikesati raskasta. voimia!