Lue keskustelun säännöt.
Täällä toinenkin pöytälaatikkorunoilija innostui - kommenttia?
28.09.2009 |
Kun sinä tulit,
tulit sisään kaikista ovista ja ikkunoista.
Valtasit koko ruumiisi lämmöllä
talon, jonka huoneita ei auringonvalo
ollut päässyt koskettamaan
liian pitkän aikaan.
Puhuit kaukaisista maista,
joissa kiireettömien ihmisten
kasvoilla lepäsi rauha
ja vuosien uurtamat suunpielet
kaartuivat ilkikuriseen hymyyn.
Puhuit metsistä, vuorista
ja autioista rannoista,
joissa valkoinen hiekka
jatkui silmänkantamattomiin
niin että hetken aikaa uskoi olevansa
yksin koko maailmassa.
Me tarrauduimme toisiimme kuin villieläimet.
Minä halusin imeä itseeni edes heijastuksen
siitä kosmisesta hehkusta,
jota koko olemuksellasi kannoit.
Sinä halusit varjoisaan suojaan matkasi varrella.
Kuljetit kättäsi pitkin selkäni kaarta
ja sanoit että se oli kaunein muoto
jonka olit koskaan nähnyt.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovista ja ikkunoista, kosminen hehku, - kliseistä
ilkikurinen hymy, kuin villieläimet - suoraan roskarakkausromaanista
"sanoit sen olevan kaunein muota jonka olit koskaan nähnyt" - mihin unohtui runokieli tässä?
Muuten ihan kivaa luettavaa.
joka lukee tilanteisiin hieman liikaa.
Vaikea samastua, onko sinulla muuta?
En muista alkua, mutta jotain tällaista siinä oli: "....sinä et ainoastaan häiritse, minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi viimeistä kappeletta ovat mielestäni kuitenkin jotenkin liian selitteleviä. Minusta runon lukijan pitäisi antaa itse päätellä ja tuntea mistä runon henkilöiden suhteessa on kysymys.
Voi kun olis taas oikein ihastunut :)