Miksi häpeän miestäni?

no mikässe tarkaan ottaen siinä miehessä hävettää?

on vaikea kommentoida onko vika miehessä vai sun päässä.

mulle on käynyt näin jo kahden miehen kanssa.

Luulet olevasi jotenkin parempi kuin mies, vaikka et ole.

ulkonäkö ei ole sellainen mihin olisin alun alkaen kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. On kalpea,tikkujalkainen,nykyään möhömaha ja kaksoisleukaa,huono iho...

tai kerro enempi jutuistasi

Äitini on haukkunut minulle pienenä joitain ihmisiä jotka ei ole siistejä/huoliteltuja. Kovaan ääneen..

Olen myös itse sellainen että meikkaan ja yritän olla huoliteltu ja vaatteet tärkeitä. Mies on 5min valmis.

omaan mieheeni tyytyväinen vaikka on se möhömaha, raapii persettä, röyhtäilee, piereksii, kaivaa nenää, kuorsaa...sellanen sen suomalaisen miehen kuuluu ollaki :D



ehkä sun pitäs etsii ukko joka ajelee partansa joka päivä, käyttää nenä trimmeriä, viilaa kynsiä, nyppii kulmansa, hoitaa ihoaan ja valmistautuu peilin edessä sen tunnin. :D



tee ukon vaihto jos ei miellytä..

kyllä notia "hienohelmojakin" löytyy tuolta kun jaksat etsiä

ulkonäkö ei ole sellainen mihin olisin alun alkaen kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. On kalpea,tikkujalkainen,nykyään möhömaha ja kaksoisleukaa,huono iho...

Anna hänelle mahdollisuus löytää rakastava nainen, joka myös antaa hänen valita itse omat vaatteensa!

Ja ennenkuin aloitat suhteen uuden miehen kanssa, ap, hanki elämä!

et pidä hänestä "sisäisestikään" ja siksi kiinnität niin paljon huomiota hänen ulkonäkönsä vikoihin? Näin on ainakin minulla ollut. Jos oikeasti tykkää, niin monet ulkonäkövirheet menee läpi sormien, jos taas ei, katsoo ihmistä koko ajan superkriittisesti. Jos vain ajauduit olemaan hänen kanssaan, kun et halunnut olla yksin tms?

Minusta tuntuu, ettei sinulla ole kovin hyvä itsetunto. Millaisena näet ja koet itsesi. Rakastatko itseäsi? Oletko tyytyväinen omaan olemukseesi (sekä ulkomuotoosi että sisäiseen minääsi)?



Onko miehesi ihana ja huomaavainen? Millainen luonne miehelläsi on? Mitäpä, jos antaisit seuraavan kerran miehesi itse valita vaatteensa juhliin; itse valitsemissaan vaatteissa voisi mies olla itsevarmempi. Miehen tuntiessa itsensä kotoisaksi (omaksi itsekseen) hän saattaa näyttää silmissäsi aivan eri mieheltä.



Älä koeta muuttaa miestäsi, sillä muuttaa voi vain itseään ja omia toimintatapojaan. Jollet näe syytä muuttaa omia toimintatapojasi, ei asialle pysty mitään, eikä tilanteesi/ suhtautumisesi mieheesi voi muuttua muuksi.



Ystävällisesti: ylipainoisen ihanan miehen tavallinen vaimo, joka rakastaa miestään sellaisena kuin hän on (vaikka muistaakin miehen 30 kg hoikempana nuoruudestaan)

Olen seurustellut kaksi vuotta miehen kanssa, jonka kohdalla on joskus vähän samanlaisia fiiliksiä. Me tosin tavattiin ihan livenä, ja alusta alkaen olen tiennyt mitä paketissa on. Ja ihan niinkuin joku tässä mainitsikin, kyse on varmaan siitä että luulen olevani parempi, eli tuntuu, että olisin voinut saada paremman. (Eräs ystäväni muuten joskus kännissä sanoi minulle näin ihan suoraan, toisaalta hänelle ei kelpaa juuri kukaan.)



Ulkoisesti hän on oikeasti ihan ok, mutta aika kaukana siitä mitä itse haaveilin. On ollut jotenkin järkyttävää huomata, miten vahva oma mielikuva "tavoiteltavasta" miehestä onkaan, vaikka aina luulin, että en ole mikään ulkonäköfasisti.



Tosin nämä fiilikset ovat vähentyneet onneksi aika paljon, mutta silti niitä joskus tuleen. Ne hävettävät minua kamalasti. Toivottavasti kymmenen vuoden kuluttua ei tunnu samalta kuin ap:stä. On se hieman harmi, että suhde ei alkanut silleen, että aina nähdessä olisi ollut ihan hurmaantunut.

Vanha keskustelu, mutta myönnän kokevani samanlaisia tunteita. Pääasiassa miehen ylipainoon liittyen.

Mies on mukava ja välittävä, mutta ulkonäkö ei enää vuosien jälkeen viehätä. En haluaisi olla pinnallinen, mutta huomaan välillä haaveilevani sellaisesta kumppanista, joka olisi ulkonäöllisestikin omaan makuuni ja jota tekisi mieli halailla, pussailla jne. ja julkisella paikallakin olisi helpompi kulkea yhdessä. Nykyisen kanssa tätä ei tule.

Häpeän vastakohta on rakkaus ja ehdoton hyväksyntä.

Voisi kysyä, häpeääkö tällainen ihminen itseään? Todennäköisesti häpeää. Kulissielämä, kun ei riitä jne. Jos mies on suht normaali eikä esim piereskele julkisesti ja lauo typeryyksiä, häpeä on naisen korvien välissä.

Sitten tällaiset naiset pitävät kiinni kynsin ja hampain näistä aviomiehistään rahan vuoksi, kyykyttävät heidät kaikkiin toiveisiinsa, hoidattavat mukulat, remontit, eivät anna seksiä ym. Mutta tiedoksi, että mies kyllä tietää, milloin vaimo ei arvosta ja saa sitä arvostusta muualta näin halutessaan ja joskus rakastuu sitten naiseen, joka ei ole tällainen. Tuollaista naista kun ei vaan huvita rakastaa. Vinkkinä vaan.

Minä en häpeä, mutta voin osaltani tuntea kyllä vähän samanlaisia fiiliksiä. Oltiin pitkään yhteydessä netissä ja todellisuus ei ihan vastannut sitä mitä sitten vastassa oli. Olin nähnyt toki kuvia ja oltiin oltu videopuheluissa, mutta hän oli lyhyempi ja leveämpi kuin olin mielessäni kuvitellut. Ja antanut itsestään ehkä hieman aktiivisemman vaikutelman kuin mitä sitten todellisuudessa oli.

Mutta se luonne, sisäinen maailma, arvot ja myös meidän välinen kemia. Se kaikki oli aivan totta, se ei ollut mitään mieleni kuvittelemaa. Minulla meni hetki ehkä sulatellessa kaikkea uutta informaatiota, mutta ymmärsin kyllä nopeasti että pinta on vain pintaa. Se sisälmys ratkaisee.

Olen yhden suhteen pistänyt pakettiin, jossa kulissit oli kunnossa mutta kaikki loppu oli kuraa. Vaikka ympyröit itsesi kuinka hienoilla tavaroilla ja komealla miehellä, niin jos se tunne puuttuu, jos rakkaus puuttuu, niin ei sinulla ole oikeasti mitään.

Lopeta noiden tolkuttomien kappalevälien käyttö, niin ei ole niin ilmeistä, että keskustelet täällä itsesi kanssa.

Hieman kuin tämä pari ensitreffit alttarilla ohjelmassa

Oletko ap koskaan ollut rakastunut mieheesi vai ajauduitko vain olemaan yhdessä? Jos rakkaus puuttuu niin mun ohje on että eroa. Mieluummin yksin kuin rakkaudettomassa liitossa.

Siellä taas Jorma Uolevi 57v miesfantasiat.