Lue keskustelun säännöt.
"Sitten kun" - onko täällä muita joiden elämä on pelkkää jonkun asian odottamista?
03.02.2024 |
En osaa elää hetkessä. Ajattelen aina että "sitten kun", mutta sitä odotellessa lusin elämääni. Ja "sitten kun" alkaisi muuttua ajankohtaiseksi, tulee joku uusi ja sitten taas odottelen.
Nytkin makaan kotona ja mietin että "sitten kun" työsopimukseni loppuu vuoden lopussa ja saan vapaa-aikaa ja vähemmän stressiä, alan elää ja teen sitä ja tätä. Että sitten kun saan olla vapaa, voin aloittaa. Sitä odotellessa mietin ja makaan sisällä odottamassa, että tulee maanantai ja pitää mennä töihin.
Näin ne vuoden hupenee, odotellessa vaan.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Lottovoittoa odotellessa.
Vähän niin kuin näin. Joka lauantaihin odotellaan ja siitä viikko kerrallaan aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan suoritan, en elä.
Mut joo, kyllä kuvittelen et jos mulla olisi rakastava kumppani niin elämäni olisi paljon parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lottovoittoa odotellessa.
Vähän niin kuin näin. Joka lauantaihin odotellaan ja siitä viikko kerrallaan aina vaan.
Ala tehdä muitakin lottoja, niin päiviä, joita odottaa, on pitkin viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan suoritan, en elä.
Mut joo, kyllä kuvittelen et jos mulla olisi rakastava kumppani niin elämäni olisi paljon parempaa.
Minäkin suoritan. Ja ikävä kyllä, vaikka minulla on rakastava kumppani, elämäni on vain yhtä suorittamista ja odottamista silti.
Tarvitsisin täydellisen elämänmuutoksen ja irtautumisen kaikesta vanhasta, muuton muualle ja elämän rakentamista täysin alusta. Siihen puoliso ei suostu enkä halua olla ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan suoritan, en elä.
Mut joo, kyllä kuvittelen et jos mulla olisi rakastava kumppani niin elämäni olisi paljon parempaa.
Mene tänään baariin ja ala jutella jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden tyypin, joka odotti että lapset olisi aikuisia ja muuttaisivat omilleen.. Että sitten saisi reissailla ja elää vapaasti. No nämä lapset teki heti lapsia itsekin ja lykkäsivät samantien hoitoon mummolleen. Siihen meni reissailut. Kai se joutuu taas 20 vuotta odottamaan uutta vapautta.
Suosittelen Aki Hintsan ja Oskari Saaren kirjaa.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/tanaan-olen-elossa-9789510469309
Sairaus tai kuolema voi iskeä milloin vain.
Koittakaa tehdä nyt asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viimein oppinut elämään myös tätä päivää, se ei koskaan tule takaisin. Eikä meille huomista ole luvattu!
Olen myöskin suorittaja, joka ei elä. Tiedostan asian mutta silti en pääse siitä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opin pysähtymään, kun rakas veljeni teki itsemurhan.
Löysin jonkin henkisyyden ja luovutin suorittamisesta.
Jotenkin nämä elämän raadollisimmat kokemukset tuo meille jotain hyvääkin. Toivottavasti kaikkien ei tarvitsisi mennä sitä kautta.
No joo.
Olen jo monta vuotta säästänyt aina hirveällä vimmalla seuraavan sijoitusasuntoon. Jätän kampaajat, hierojat ja lomat välistä että saan mahdollisimman nopeasti rahat kokoon seuraavaan kämppään.
Silloin tällöin pysähdyn miettimään että jos kuolisin huomenna niin olisinko tyytyväinen siihen että rahaa osasin säästää mutten osannut nauttia elämästä? Ja vielä pahempi kauhukuva on että päädyn vanhukseksi, joka syö kaurapuuroa ja kulkee rikkikuluneissa vaatteissa mutta testamentista paljastuu miljoonääriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun kannabis sallitaan tai laillistetaan voi viettää elämisen arvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan suoritan, en elä.
Mut joo, kyllä kuvittelen et jos mulla olisi rakastava kumppani niin elämäni olisi paljon parempaa.
Mene tänään baariin ja ala jutella jonkun kanssa.
Tällä tavalla on kohtuullisen helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Siinä olen onnistunut minäkin, joka ei ole luonnostaan ihan kauhean puhelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana elin tuota elämää lomasta lomaan laskien päiviä. En ollut saavuttanut haluamiani asioita eli omistusasuntoa ja lapsia. Säästäminen ja odottaminen loi sen tunteen.
Nyt on lapsia ja edelleen tiukalla budjetilla odotellen, että asuntolaina joskus maksettu, mutta elän mielekästä elämää joka päivä. Erityisesti arkena. Enää ei tarvitse tavoitella mitään vaan pitää elintaso ja vapaa-aika stabiilina. Tietoisuus siitä, että lapset ovat aikuisia aikuisia ja laina maksettu alle 50v pitää myös tulevaisuuden kuvan toiveikkaana. Jos siirtyisin tuossa kohtaa suoraan eläkkeelle niin saattaisi tuntua koko aikuisuus puurtamiselle
Olen koko elämäni ollut pienituloinen ja kouluttautunutkin huonosti työllistävälle alalle. Nyt opiskelen uutta alaa. En mä nyt missään kurjuudessa elä vaan osaan kyllä nauttia edullisista ja ilmaisista asioistakin, mutta kyllä useasti käy mielessä, että sitten kun mulla on rahaa, teen niin ja näin.
"Sitten kun laihdun"- ihminen täällä. Aina välillä laihdutan, ja kun alkaa olla lähellä se, että tapahtuisi niitä asioita mistä haaveilen, lihon äkkiä takaisin.
Pelkään näköjään elämää enemmän kuin läskiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan suoritan, en elä.
Mut joo, kyllä kuvittelen et jos mulla olisi rakastava kumppani niin elämäni olisi paljon parempaa.
Viitisen vuotta sitten aloin tapailemaan kivaa naista, totta kai toiveena seurustelu. Joka tapauksessa koin silloin eläväni ja sain muistoja. Edellisistä viidestä-seitsemästä vuodesta minulla ei ole mitään muistikuvia. Tapaillessani häntä hain töihin ja opiskelemaan, olin palkkatukityössä, löysin suuntaa elämälle.
No enhän minä hänelle kelvannut, mutta jännästi kummallakin menee nyt paremmin. Hän on alottanut perhe-elämän ja minä olen palkkatukityössä kaupungilla. Parisuhdetta en enää odota saavani, mutta muuten odotan tulevaisuudelta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kannabis sallitaan tai laillistetaan voi viettää elämisen arvoista elämää.
Eli jumittaa elämänsä loppuun? Viettää murmelinpäivää, mutta vanheta tekemättä oikeasti mitään.
Luonnollinen ajattelumalli nykyihmisille. Et ole yksin. Luin jo monta vuotta sitten tutkimuksesta, jossa miljonääreiltä kysyttiin, ovatko he onnellisia. Riippumatta rahan määrästä, vastaajat olivat sitä mieltä, että vielä jos 10 prosenttia tienaisi enemmän, niin sitten olisi kaikki hyvin. Tuo oli itselleni silmiä avaavaa.
Uskon, että elämänmuutos lähtee hyvin pienestä. Voi tuntua houkuttelevalta ja repäistä kerralla, mutta se ei aina tuo pysyvää muutosta. Jos sitten kun -ajattelu kumpuaa lapsuudesta ja opituista ja perityistä käytösmalleista, niin niistä ei pääse eroon ulkoisia tekijöitä muuttamalla.
Kokeile vaikka viettää koko sunnuntai ilman puhelinta (laita älä häiritse tilaan ja salli vain puhelut tms) ja mieti, mitä voisit tehdä, josta oikeasti nauttisit.
Lottovoittoa odotellessa.