Se joka antaa pettämisen anteeksi...

on pettämisen raja? Musta esim. tektittely on jo pettämistä, mutta hajotanko perheen tekstiviestien takia, vaikkakin sopimattomien.. Sun mielestä siis pitäisi?

ap

Elämä ei ole niin mustavalkoista oikeesti. Kyllä mäkin nuorempana ja naiivimpana ajattelin, että jos mies pettäisi niin se olisi kerrasta poikki. Sitten kun sitä vanhenee, kasvaa ja elämää tulee elettyä, lapset tehtyä, niin monet entiset musta-valkoiset mielipiteet muuttuukin harmaiksi. Mikään ei olekaan niin yksiselitteistä.



Kyllä musta kaikki voivat erehtyä (minäkin) ja suhteen jatkon päätöksenteossa on otettava huomioon myös lasten hyvinvointi ja heidän turvayksikkönsä eli perheen koossa pitäminen. Nyt joku tietysti sanoo että pettäjän olisi pitänyt ottaa se huomioon jo aiemmin. No joo, virheitä sattuu ja ratkaisu loppujen lopuksi petetyn kädessä. En minäkään mikään tossu ole, todellakaan. Mies varmasti aikansa tuosta pettämisestä kuulisi, mutta kotia en laittaisi uusiksi jos kyse olisi kerran hairahduksesta. Pelissä yli 10 vuotta yhteistä taivalta ja kaksi lasta jotka ansaitsisivat kodin molemman vanhemman kanssa.

anteeksi antaminen ja suhteen uudelleen rakentaminen on vahvuuden merkki. Luovuttaminen välittömästi ja hanskojen tiskiin heittäminen on heikkojen hommaa. Jos suhteella olisi vielä mahdollisuus jatkua, niin miksi yhden virheen pitäisi se romuttaa? Suhteessa on usein isompiakin juttuja kyseessä kuin joku vieras muna tai reikä. Tai hepposia ne suhteet on jotka kaatuu yhteen virheeseen.

potaskaa kuin olla ja voi. itse olen pettänyt miestäni nuorena. hyvin nuorena.



mut voin luvata että uskollisempaa kuin minä hän ei voisi koskaan löytää.



kyllä katumus on niin syvää ja jättää jäljet myös pettäjään ettei varmasti sitä enää tee.

Oli suhteessa ns. vaikea aika ja mies sitten kävi vieraissa. Jäi kiinni. Ehdotti itse eroa kun suhteemme ei oikein toiminut tuolloin.

Kuitenkin perheemme oli meille tärkeä. Helppoa se ei ollut, mutta puhuttiin, itkettiin, mietittiin molemmat mitä elämältä ja parisuhteelta halusimme.



Asiaa puitiin. Päätimme jatkaa yhdessä. Mies muutti omia (juoma)tapojaan ja minäkin olen yrittänyt panostaa suhteeseen enemmän. Se on kannattanut. Helppoa se ei ole ollut, mutta pitääkö ihmissuhteiden olla helppoja? Olisi ollut helppoa luovuttaa ja erota samantien. Nyt osaamme kyllä arvostaa toimivaa suhdetta, kun sen eteen on tehty töitäkin.



On helppoa olla mustavalkoinen ja todeta että kerrasta poikki. Niin mäkin ajattelin ennen. Mutta rakkauteen kuuluu myös anteeksianto. Joku ei ehkä voi antaa anteeksi pettämistä, minä pystyin siihen. Toista kertaa luultavasti en.



Mutta jos mies esim löisi lastamme, en luultavasti kykenisi enää rakentamaan luottamusta häneen uusiksi.

eli sen pettämisketjun ap:hen, niin muuttuhan: mäkään en oo ikinä pettänyt ikinä ketään, olen 40 v ja poikaystäviä on ollut jostain 13-14-v iästä asti, 15 v eka pidempi poikaystävä (1,5 v). Miehenkin kanssa olen ollut jo 12 v.

Jos puoliso kerran erehtyy ja on perhettä ym. niin voi miettiä, voiko todella antaa anteeksi ja unohtaa. Jos ei voi, niin parempi erota sitten.

on selkärangaton nössö kynnysmatto, joka ansaitseeksin sen, että hänen päältään kävellään uudelleen ja uudelleen.

EI kusetusta. EI uusia mahdollisuuksia. Ihminen EI muutu.

Tehkää toiselle niinkuin toivot itsellenne tehtävän..

Jos tekee virheen ja katuu sitä niin eikö anteeksiantamus ole paikallaan?



Olen pettänyt miestäni. Antoi anteeksi.

Jos mies tekisi samoin niin miksi en pyrkisi uskomaan ettei tee toisten.

Virheistä oppii.

elämässä sattuu kaikenlaista. Eikåä ainoaa oikeaa tapaa ole olemassakaan. Ihmisiäkin on niin erilaisia, joillekin on ihan ok ikuinen uskollisuus, toiset kaipaavat elämäänsä muutakin. Raamattu on tainnut kertoa että NAISEN tulisi olla yksiavioinen, mitään muuta julistusta tähän asiaan ei ole. Pettäminen ei todellakaan ole suhteen ainoa mittari- mieluummin antaisin anteeksi parit syrjähypyt kuin nitkuttaisin uskollisessa mutta muuten pystyyn kuolleessa suhteessa.

Motiiveja pettämiselle on niin paljon, että varmasti moni myös katuu eikä tekoaan toista. Mutta tiedän pari tapausta, joissa on tasan se kuvio että kaduttiin pohjia myöten vaimo antoi anteeksi, vuosi pari meni syyllisyyden voimalla ja pikku hiljaa elämä palasi tuttuun uomaan. Miehet jatkavat tasan samaa rataa, ehkä hiukan vähemmän, mutta kuitenkin. ja vaimo uskoo suuren muutoksen koittaneen. Ja täytyy sanoa ettei ole vaimon vika että haluaa uskoa hyvään. Kyllä se idiootti on tasan se mies. Edelleen.

Itse petin 15 vuotta sitten ja oli todellakin viimeinen kerta. Tiedän ettei toistu. Jälkipyykki oli niin hirveetä..

Ja jos jotain tapahtuu suhteessanne tai miehesi käytöksessä epäilet heti, kun ennen pettämistä olisit kohauttanut olkiasi.

Kukaan ei ole täydellinen ja kyllä, olen antanut pettämisen anteeksi. Mies oikeasti katui ja nyt liittomme on entistä vahvempi. Ootteko ajatellut, ettei asiat ole noin mustavalkoisia???

mulla oli ennen tooosi mustavalkoinen ajattelu tästä asiasta, KOSKAAN ei meidän suhteessa pettämistä suvaita, se on kerrasta poikki.. no tämä ajattelu kuuluu nuoruuteen, myöhemmin sitä tajuaa miten erehtyväisiä ihmiset on.



mulla oli vaikea kriisi elämässä, johon liittyi läheisen ihmisen kuolema. mieheni ei tajunnut eikä osannut antaa apua, ehkä mä en osannut pyytää. ajauduimme todella kauas toisistamme ja olimme eroamassa ja hankkimassa eri asuntoja. silloin petin, pariinkin otteeseen, erittäin tunteetonta seksiä, jotenkin tuntui että kostin mieheni kyvyttömyyttä huomata mua, pitää musta kiinni. hieman myöhemmin päätimme yhdessä yrittää vielä ja tunnustin nämä yhden yön jutut. toki ne oli kova paikka, mutta mieheni halusi käydä ne läpi ja päästä niistä yli, koska hän uskoo minuun ja siihen, että teen työtä omalta osaltani...suhteemme ja perheemme puolesta. meillä on edelleen välillä vaikeita hetkiä mutta toisaalta olemme enemmän läsnä toisillemme. lapsille tämä on varmasti myös onnellisempi tilanne!

Vierailija kirjoitti:

Ja siks toiseks yks hairahdus on täysin eri asia kun suhde pitkään. Molemmista voi päästä yli (minua ei ole petetty, mutta muutaman tuttavan puoliso on pettänyt ja kaikki yhä onnellisesti yhdessä, tosin työtä se vaati heiltä).

Mutta anteeks antaminen edellyttää, että pettäjä oikeasti katuu eikä vaan huvikseen sano niin ja että on ottanut virheestään opiksi eikä jatkossa tee niin. Minä voisin kerran antaa pettämisen anteeksi, mutta jos se tapahtuisi toistamiseen, vaikka mies katunut jne. niin sillon mies saisi lähteä.

Ja mitäs mieltä ootte sitten alkoholisteista, siis onko yhden ratkeamisen anteeksi antaminen sama kun pettämisen anteeks antaminen ja teidän ap:n ja muiden samoilla linjoilla olevien mielestä sitten nössö ym.

Kai tajuat että vain murto-osa pettämisistä tulee ikinä julki?

Alkoholistista pitää aina päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

mulla oli ennen tooosi mustavalkoinen ajattelu tästä asiasta, KOSKAAN ei meidän suhteessa pettämistä suvaita, se on kerrasta poikki.. no tämä ajattelu kuuluu nuoruuteen, myöhemmin sitä tajuaa miten erehtyväisiä ihmiset on.

mulla oli vaikea kriisi elämässä, johon liittyi läheisen ihmisen kuolema. mieheni ei tajunnut eikä osannut antaa apua, ehkä mä en osannut pyytää. ajauduimme todella kauas toisistamme ja olimme eroamassa ja hankkimassa eri asuntoja. silloin petin, pariinkin otteeseen, erittäin tunteetonta seksiä, jotenkin tuntui että kostin mieheni kyvyttömyyttä huomata mua, pitää musta kiinni. hieman myöhemmin päätimme yhdessä yrittää vielä ja tunnustin nämä yhden yön jutut. toki ne oli kova paikka, mutta mieheni halusi käydä ne läpi ja päästä niistä yli, koska hän uskoo minuun ja siihen, että teen työtä omalta osaltani...suhteemme ja perheemme puolesta. meillä on edelleen välillä vaikeita hetkiä mutta toisaalta olemme enemmän läsnä toisillemme. lapsille tämä on varmasti myös onnellisempi tilanne!

Sinulla on todellinen tossu mies

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen ja kyllä, olen antanut pettämisen anteeksi. Mies oikeasti katui ja nyt liittomme on entistä vahvempi.

Ootteko ajatellut, ettei asiat ole noin mustavalkoisia???

Hän pettää sua edelleen sinä hyväuskoinen hölmö.

Vierailija kirjoitti:

sinä sen käsitit. En itse tuota kirjoittanut, mutta meidän liittomme vahvistui ja rakkaus syveni pettämisen myötä, vaikka liittomme oli vahva jo ennen sitäkin. Itse ainakin tarkoitan tuolla sitä, että pettämisestä "yli pääseminen" lähentää ihan samalla tavalla kun jonkin muun ikävän asian (kuolema ym.) yhdessä kokeminen ja siitä yhdessä selviäminen.

Kukaan ei ole täydellinen ja kyllä, olen antanut pettämisen anteeksi. Mies oikeasti katui ja nyt liittomme on entistä vahvempi. Ootteko ajatellut, ettei asiat ole noin mustavalkoisia???

Mielenkiintoinen tapa rakentaa "entistä vahvempi" liitto. Eipä se tainnut ennen kovin vahva ollakaan, jos mies kerran petti. Itse en ap:n tavoin voi ymmärtää, miksi joku voi hyväksyä pettämisen. Itse en pystyisi koskaan unohtamaan vaikka ehkä teoriassa joskus saattaisin anteeksi antaakin. Totta helvetissä mies KATUI. Minunkin mieheni katuisi. Itsekin katuisin. Suhde punnitaan kuitenkin ennen kuin se värkki kaivetaan esiin vieraan ihmisen edessä. Katuminen ei mielestäni riitä syyksi jatkaa suhdetta.

Miten liitto voi olla vahva jos siinä petetään? 

Ihan oikeasti hyvä ihminen. Hanki itsekunnioitusta ja lopeta hyväksymästä tuollaista käytöstä sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

mulla oli ennen tooosi mustavalkoinen ajattelu tästä asiasta, KOSKAAN ei meidän suhteessa pettämistä suvaita, se on kerrasta poikki.. no tämä ajattelu kuuluu nuoruuteen, myöhemmin sitä tajuaa miten erehtyväisiä ihmiset on.

mulla oli vaikea kriisi elämässä, johon liittyi läheisen ihmisen kuolema. mieheni ei tajunnut eikä osannut antaa apua, ehkä mä en osannut pyytää. ajauduimme todella kauas toisistamme ja olimme eroamassa ja hankkimassa eri asuntoja. silloin petin, pariinkin otteeseen, erittäin tunteetonta seksiä, jotenkin tuntui että kostin mieheni kyvyttömyyttä huomata mua, pitää musta kiinni. hieman myöhemmin päätimme yhdessä yrittää vielä ja tunnustin nämä yhden yön jutut. toki ne oli kova paikka, mutta mieheni halusi käydä ne läpi ja päästä niistä yli, koska hän uskoo minuun ja siihen, että teen työtä omalta osaltani...suhteemme ja perheemme puolesta. meillä on edelleen välillä vaikeita hetkiä mutta toisaalta olemme enemmän läsnä toisillemme. lapsille tämä on varmasti myös onnellisempi tilanne!

Seliseliseli, jaadijaadijaa... Voi että kun jotkut ihmiset osaavat tehdä itsestään uhrin ja marttyyrin tilanteessa kuin tilanteessa. Voi sinua pettäjäparkaa, nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole niin mustavalkoista oikeesti. Kyllä mäkin nuorempana ja naiivimpana ajattelin, että jos mies pettäisi niin se olisi kerrasta poikki. Sitten kun sitä vanhenee, kasvaa ja elämää tulee elettyä, lapset tehtyä, niin monet entiset musta-valkoiset mielipiteet muuttuukin harmaiksi. Mikään ei olekaan niin yksiselitteistä.

Kyllä musta kaikki voivat erehtyä (minäkin) ja suhteen jatkon päätöksenteossa on otettava huomioon myös lasten hyvinvointi ja heidän turvayksikkönsä eli perheen koossa pitäminen. Nyt joku tietysti sanoo että pettäjän olisi pitänyt ottaa se huomioon jo aiemmin. No joo, virheitä sattuu ja ratkaisu loppujen lopuksi petetyn kädessä. En minäkään mikään tossu ole, todellakaan. Mies varmasti aikansa tuosta pettämisestä kuulisi, mutta kotia en laittaisi uusiksi jos kyse olisi kerran hairahduksesta. Pelissä yli 10 vuotta yhteistä taivalta ja kaksi lasta jotka ansaitsisivat kodin molemman vanhemman kanssa.

Ihminen joka pettää kerran pettää AINA uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Sattuihan se, mutta kun asia käsiteltiin ja huomasin mikä syy pettämiseen oli, olin valmis antamaan anteeksi.

Sen jälkeen mies ei ole ikinä antanut ensimmäistäkään syytä epäillä uskollisuuttaan ja katuu vielä nytkin, 6v jälkeen sitä syrjähyppyään.

Ei kadu. Esittää, että katuu, niin et osaa epäillä mitään. :) Ukko on keksinyt keinot saada molemmat: sekä vaimonsa että sivusuhteensa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole niin mustavalkoista oikeesti. Kyllä mäkin nuorempana ja naiivimpana ajattelin, että jos mies pettäisi niin se olisi kerrasta poikki. Sitten kun sitä vanhenee, kasvaa ja elämää tulee elettyä, lapset tehtyä, niin monet entiset musta-valkoiset mielipiteet muuttuukin harmaiksi. Mikään ei olekaan niin yksiselitteistä.

Kyllä musta kaikki voivat erehtyä (minäkin) ja suhteen jatkon päätöksenteossa on otettava huomioon myös lasten hyvinvointi ja heidän turvayksikkönsä eli perheen koossa pitäminen. Nyt joku tietysti sanoo että pettäjän olisi pitänyt ottaa se huomioon jo aiemmin. No joo, virheitä sattuu ja ratkaisu loppujen lopuksi petetyn kädessä. En minäkään mikään tossu ole, todellakaan. Mies varmasti aikansa tuosta pettämisestä kuulisi, mutta kotia en laittaisi uusiksi jos kyse olisi kerran hairahduksesta. Pelissä yli 10 vuotta yhteistä taivalta ja kaksi lasta jotka ansaitsisivat kodin molemman vanhemman kanssa.

No kyllä sä nyt vain oot tossu ja huono esimerkki lapsillesi, kun olet jäänyt pettäjän kanssa yhteen. Toivottavasti et ala lässyttämään lapsillesi, että teit sen heidän takiaan. Kenenkään lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta vanhempiensa huonoista valinnoista. Itse sinä sen miehesi kanssa päätit jäädä, koska SINÄ halusit. Et sinä sitä lasten takia tehnyt.