Ystävän vauva kuoli 3 viikkoa sitten ja viikon päästä on hautajaiset

kun on viimeisillään raskaana. Itku tulee väkisinkin. Osanottoni kaikille lapsensa menettäneille. Toivottavasti en tätä itse joudu ikinä kokemaan. Eipä sitä tietenkään kenellekään toivoisi. Kunpa tää lapsi syntyis pian ja terveenä ja eläiskin terveenä ja onnellisena.

Vauva puettiin hyvin lämpöisesti. Villavaatteet päälle. Vanhempien valokuvat mukaan ja kirje matkaan. Pehmolelu ja vielä kultainen risti kaulaan. Vaikeaa oli kaikille, toivottavasti en enää koskaan joudu samanlaiseen tilanteeseen.

silmään niin vaikeaa on haudata oma lapsi. Meilä vauva ei saanut syntyä elävänä vaan kuoli kohtuun, aikaa on kulunut jo kolme vuotta, silti on välillä KOVA IKÄVÄ TÄTÄ PIENTÄ, vaikka saimme hänen jälkeen terveen tytön! Rakastan molempia lapsia, sekä kuolutta ja elävää.



suru ei häviä koskaan, muuttaa vain laatuaan ja lopulta on loputtomana ikävänä.

Voin vain kuvitella läheisten tuskan tällaisessa tilanteessa. Voi kunpa toivoisin voimia kaikille teille,jotka olette tämän kokemukseen joutuneet käymään läpi.





i]Vauva puettiin hyvin lämpöisesti. Villavaatteet päälle. Vanhempien valokuvat mukaan ja kirje matkaan. Pehmolelu ja vielä kultainen risti kaulaan. Vaikeaa oli kaikille, toivottavasti en enää koskaan joudu samanlaiseen tilanteeseen.

[/quote]

Teimme itse arkun, vuorasimme sen vanulla ja kaunis satiinikangas päälle. Samoista materiaaleista teimme peiton vauvalle. Kirjoitin peittoon tekstin; Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa taivaan enkelien.' Mukaan laitoimme tutin vauvalle sekä vaaleansinisen pehmonallen jonka olin ostanut vauvalle odotusaikana. Ajatuksena, että isä ja muut sisarukset tuovat sen vauvalle kun tulevat vauvaa sairaalaan katsomaan. Mieheni nosti vauvan arkkuun kapalossa ja pikku hatussa, niissä mitkä oli synnytysosastolla laitettu vauvalle. Olisin halunnut pukea vauvalle jotkut muut vaatteet, mutta ajattelin että hän on niin jäykkä jo, että ei ole mukava pukea. Kapalo tuntui siksi hyvältä vaihtoehdolta.



Muut onkin jo antaneet hyviä neuvoja sinulle ap.

tämä nyt ei mitenkään asiaan liity, mutta vauvan/lapsen kuolema on pahinta mitä maailmassa voi olla.

pienen lapsen joutuminen raiskatuksi, raa-asti pahoinpidelyksi, joutuminen siepatuksi, kidutuksen uhriksi...

Kyllä minä ennemmin toivon kuolemaa, kuin jotain noista.

On eri asia kuoleeko lapsi vai saako kohtukuoleman vai keskenmenon.

Anteeksi nyt jos joku ottaa nokkiinsa, mutta lapsi joka ei ole syntynytkään on aika eri juttu kuin se että lapsi olisi elänyt vaikka vuoden.



Kun ei näitä lapsen menettäneitä oikeasti ole ihan niin yleisesti kuin joku kirjoitti.

On eri asia kuoleeko lapsi vai saako kohtukuoleman vai keskenmenon. Anteeksi nyt jos joku ottaa nokkiinsa, mutta lapsi joka ei ole syntynytkään on aika eri juttu kuin se että lapsi olisi elänyt vaikka vuoden. Kun ei näitä lapsen menettäneitä oikeasti ole ihan niin yleisesti kuin joku kirjoitti.

Minusta tuntuu, että mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä kauheammalta tuntuu ajatus hänen menettämisestään. Lasta oppii tuntemaan vuosi vuodelta paremmin ja häneen kiintyy koko ajan uusilla tavoilla.

Enkä vähättele tällä tippaakaan sitä surua, jonka keskenmeno tai kohtukuolema aiheuttaa. Olen itsekin raskaana 2. kolmanneksella.

ruveta laittamaan kärsimystä pahimmuusjärjestykseen.

mutta muista että heidän lapsensa on aina osana heidän elämää. siis tarkoitan jos ja kun saavat uuden vauvan se on heidän Toinen lapsensa, älä koskaan puhu ainoasta lapsesta tms. olen ymmärtänyt että tämä on loukkaavaa heitä kohtaan jotka ovat vauvansa menettäneet, siis se että ihmiset puhuvat heistä lapsettomina tms..

ainakin meidän appiukolla meni reilu kuukausi koska oli yksinkertaisesti ruuhkaa,ei saatu aikaa!

polttohautaus on vaihtoehto

osunu yhtä aikaa av:lle..

Olen oikeasti todella iloinen, ettei sinun lähipiirissäsi ole kuollut vauvoja ja lapsia. Itsekin olemme siltä surulta välttyneet, mutta kun taannoin olimme juhlissa oikein hätkähtäen tajusin paikalla olevan 3! äitiä, jotka ovat yhden lapsistaan menettäneet. Tapahtumat ovat sattuneet pitkällä aikavälillä eivätkä nämä naiset menetyksistään joka tuttavuudelle huutele. Siellä se menetys ja suru kuitenkin on.

Kyyneleet valuvat, olen niin pahoillani.. En itse koskaan halua kokea sitä tuskaa, en pysty!! hajoan..

tämä nyt ei mitenkään asiaan liity, mutta vauvan/lapsen kuolema on pahinta mitä maailmassa voi olla.

pienen lapsen joutuminen raiskatuksi, raa-asti pahoinpidelyksi, joutuminen siepatuksi, kidutuksen uhriksi...

Kyllä minä ennemmin toivon kuolemaa, kuin jotain noista.

minä taas revin paljain käsin raiskaajalta silmät päästä. Väännnän nivelet sijoiltaan. Potkin luut poikki.

Minä neuloin vauvalleni villatakin ja töppöset arkkuun. Ystävällesi voisi tehdä hyvää jos hän itse pukisi vauvansa hautausta varten. Itse ainakin silloin koin jotenkin selvemmin sen, että hautaan menee vain lapsen kuori ja että lapsi itse on jossain muualla. Ruumis oli niin selvästi kuollut ja kylmä ja jäykkä silloin. Mutta pitkään tuntui ihan hirveältä ajatella pikkuista vauvaani yksin kylmän maan sisässä. Vieläkin välillä tulee itku sitä ajatellessa. Mun vauva haudattiin joulukuussa, siitä tulee kohta vuosi.

Äidistä todellakin tuntuu siltä omaa lasta haudatessa, että kylmään arkkuun, kylmään maahan yksin pitää jättää. Voi ehdottaa vauvan unilelua arkkuun seuraksi. Ole korvana ja kuuntele. Apua saanee jo psykologilta.



T: toinen lapsensa haudannut

Kaveri laittoi lapselleen lelun sinne mukaan.

haluaa puhua. Juttelet, kun haluaa jutella muista asioista. Et mene vaikeaksi, kun hän puhuu lapsestaan.



Teet ruokaa ja kysyt, saatko tulla siivoamaan tai käydä kaupassa heidän puolestaan.

laittaa arkkuun ja maahan......huh