Ystävän vauva kuoli 3 viikkoa sitten ja viikon päästä on hautajaiset

mutta miksi haudataan vasta kuukauden päästä kuolemasta? Eikö yleensä aiemmin..?



Otan osaa.

lapselle on tehty ruumiinavaus, joka vie aikaa, jotta lapsen pääsee hautaamaan, sekä varmasti vanhemmat on aika shokissa kun menettävät lapsensa eikä näin ollen ole valmiit vielä järjestämään hautajaisia heti vauvan kuoltua.

täysin luonnolliselta.



Sitä leluasiaa on ehdotettu jo ja se liene hyvä. Lapselle voi myös pukea ihanat omat vaatteet viimeiselle matkalle.

Minusta tuntui siltä jopa vaarini hautajaisissa. Mutta kyllä sen silti pohjimmiltaan tietää, että hautaan menee vain maallinen kuori.

Itkin ja kudoin, itkin ja kudoin. Koin että minun oli tehtävä se.

suomessa saa säilyttää niitä tuhkia itellään? siis uurnassa?



jotenkin ite ajattelisin että tuhkaus olisi helpompi....



mut siis helppoa siitä ei tuu, etkä sä pysty edes sitä helpottamaan. sen on oltava tuskallista, ei ole vaihtoehtoja.. sä voit huolehtia vaikka että ystäväs syö välillä tai nukkuu.

Meidän ainokainen kuoli vauvana lokakuussa 2008.. Tuet ystävääsi parhaiten kuuntelemalla, olemalla kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Tarjoa apua käytännön asioissa. Näin jälkeenpäin muistan miten oli tärkeää, kun joku toi jääkaapin täytettäkin, kun itse ei jaksanut minnekkään lähteä. Jossain vaiheessa sisko tul auttamaan jopa siivoamisessa, kun sekään ei napannut. Sano myös suoraan, että ei vastaa puhelimeen jos ei jaksa, että ymmärrät jos haluaa olla hetkiä yksin/puolison kanssa. Älä painosta ulkoilemaan (meille tuli näitä "piristysvinkkejä" vaikka tuntui ettei edes suihkuun huvittanut mennä). Äläkä käytä kuluneita fraaseja "aika parantaa haavat" yms. Me puimme pienellemme kastemekon ja tossut, mukana oli myös kaksi pehmolelua ja enkeli. Itse ajattelen, että meidän lapsesta oli vaan "kuoret" arkussa ja hän itse on jossain missä on hyvä olla.

..joten ei ole mitenkään omituista että niinkin montaa on läheiseti koskettanut. Ihan lähipiirissänikin on valitettavasti useampi perhe jolle on käynyt näin, raskain kokemus mitä kellekkään voi sattua on oman lapsen menetys.

sen jälkeen se tulee hävittää siihen soveltuvalla tavalla.



Otan osaa ystäväsi puolesta, pelkkä ajatuskin saa itkemään. Itse en ole haudannut lastani, enkä toivottavasti sitä joudu koskaan tekemäänkään, mutta keskenmenon olen kokenut, kun raskaus oli jo pitkällä ;( Sekin tarpeeksi kamalaa...

vanhemmille tulee se sunnaton raastava ikävä lapsen nukkuessa pois.suru kuuluu asiaan ja hautajaisten jälkeen tulee hyväksyminen.koskaan ei voi unohtaa ja ikävä painaa lopun elämää.asia on niin tuore ja vanhemmat ei haluaisi jättää lasta arkkuun ja hautaan koska se on oma.eli sekavat tunteet ajatukset kuuluvat asiaan.mutta jos rupeaa puhumaan kuolemasta jne niin voi hakea apua.sitä on niin vaikea selittää tämmösiä asioita.

Ihan kauhea tilanne ja ihan ymmärrettävää että tuntuu kauhealta.Toi lelun tai jonkun tavaran laittaminen kuullostaa hyvältä idealta..

on vaan sairas provo,millä joku mielenvikainen yrittää taas leikitellä meidän tunteilla. Ettet vaan olisi sama,joka selitti siitä kohtukuolleen vauvan henkiin heräämisestä rv 39+? Mene itseesi sairas ihminen!

voimia kaikille lapsensa haudanneille, en voi kuvitellakaan tuskaanne ja ikävää, joka ei varmaan häviä koskaan...

Esikoistyttäremme haudattiin meidän, vanhempien tekemään arkkuun. Semmoinen pieni valkea pahvilaatikko(ns.pieni äitiylaatikko). Se verhoiltiin isomummun tekemillä pellavalakanalla ja arkun ympärille laitettiin pitsi. Ja patja oli tietenkin pehmeä. Olin jo aiemmin tehnyt pikkuisellemme äitiyspakkauksesta ensimmäisen sängyn, mitä emme sitten ehtineet käyttää.

Aikalailla samanlaisen, kuin tämä arkkukin.



Arkkuun pienelle hiirulaiselle puettiin sairaalasta saatu ihana dalmaatialaismekko, valkeat sukkahousu, pehmein valkea kietaisupaita ja villatöppöset(ettei tule kylmä). Päässä pienellä oli sairaalasta saatu pikkuinen hattu. Mukaan tuli kome pientä ikonia, kuva meistä vanhemmista, missä luki, että rakastamme sinua ja sydämiä; äiti ja isi. Pieni peitto sekä rakkautta rakkautta kovin paljon. Kuva liimattiin arkun kanteen sisäpuolelle ja ikonit olivat pikkuisen sydämen ja rinnan päällä.

Tyttäremme polttohaudattiin. Ja haudattiin kauniiseen, pieneen uurnalehtoon, minne tein savesta ruukun ja enkelin.

Kauniita muistoja kauniista lapsestamme, joka nykyään on iso-sisko

Joku ihmetteli miksi niin kauan aikaa ennen hautajaisia. Ihmisen pitää nykyään kuolla joko syksyllä tai keväällä ei kuitenkaan pääsiäisen aikaan. Muuten et saa pappia joululomien tai rippileirien tai muiden vuosilomien vuoksi pitämään niitä hautajaisia vasta kun pappilla sattuu olemaan aikaa...

Mua alkoi nyt itkettää, oma vauva juuri tissillä ja mä liikutuin kamalasti kun luin näitä kertomuksia.

Haluaisitko, että sinun asioista kirjoitettaisiin täällä?

Mielestäni on liian tarkasti kerrottu mihin lapsi kuoli. Yleisesti asiasta voidaan puhua.