** Gallup: Oletko hyvä äiti? **

parantamista AINA löytyy!

No joo, yritän olla.

Olen hyvä siksi, että pidän huolen että lapseni syö terveellisesti, ulkoilee ja nukkuu hyvin, ja että meillä on joka päivä paljon mukavia hetkiä ja vähän seikkailujakin.Nauretaan yhdessä usein ja uskallan hullutellakin lapsen kanssa. Yritän kovasti miettiä, mistä pienet pojat tykkää, poikien maailma kun on mulle aika vieras.



Joskus olen kuitenkin lyhytpinnainen ja äksyilen, vaikka yleensä asiat menee mönkään koska minä en ole suunnitellut riittävän hyvin päivärytmiä jne.

Lapsi on myös ikäisiään vilkkaampi (tosin taitavampi ja kehittyneempi myös) ja minusta tuntuu, että joudun kieltämään enemmän kuin muiden samanikäisten lasten äidit joutuu.

Onneksi lapsilla on erittäin hyvä isä, joka varmaan kompensoi puutteitani äitinä. Mutta lasten mielestä olen maailman paras äiti - niin he usein sanovat. Kun eivät tiedä paremmasta...

Parhaani yritän ja lapsiani rakastan äärettömän paljon. Kotimme on turvallinen ja rakastava, lapset saavat rakkautta riittävästi, mutta rajoja myös.

Lapset ovat elämässäni etusijalla, olen läsnä heidän arjessaan joka päivä. Myös perusasiat ovat kunnossa, meillä on selkeä päivärytmi, paljon ulkoilua ja hyvää ruokaa. Osaan relata jo höpsötellä lasten kanssa. Annan myös lapsilleni kahdenkeskistä laatuaikaa ilman sisaruksia. Lisäksi annan lapsille aikaa isänsä kanssa karkaamalla itse harrastuksiin;) miinuksen saan liian lyhyestä pinnasta.

omille lapsilleni, enkä edes kuvittele, että olisin maailman paras äiti naapurin lapsille.



En ehkä yllä mihinkään "ihanneäitimuottiin", mutta en koe että olisin kelvotonkaan. Teen kyllä joskus itsekkäitäkin ratkaisuja, mutta pitämällä huoli omasta hyvinvoinnistani, teen samalla palveluksen lapsilleni. Uskon vakaasti siihen, että vanhempien hyvinvointi heijastuu myös lapsiin.



Heistä pidetään hyvää huolta, heitä kuunnellaan, rakastetaan ja hellitään. Heitä myös kasvatetaan ja tarvittaessa ojennetaan.



Lapset ovat tasapainoisia, ajattelevia, empaattisia ja hyväkäytöksisiä, mutta myös oman arvonsa tuntevia ja riittävän tempperamenttisia, että pärjäävät elämässä. Saan heistä paljon positiivista palautetta.



Nään, että minä ja isänsä olemme sen omalla kasvatustyöllämme saaneet aikaan. Voimme siis ylpeänä todeta, että olemme yhdessä onnistuneet. Toki työtä on vielä vuosiksi jäljellä, mutta perustukset on hyvin rakennettu ja kasvatustyötä on tehty yhdessä neuvotellen ja lasten tarpeet huomioon ottaen. Ja pidetty myös mielessä se, että lapset eivät saa hallita elämäämme liikaa, vaan meillä on edelleen myös oikeus olla oma itsemme, siinä missä lapsillakin.