Lue keskustelun säännöt.
Olisko pitänyt jättää lapsi tekemättä?
23.09.2009 |
Lapsi 1,5v, saan lapsen n. 2 päivänä viikossa hoitoon mummolle. Mulla menee ensimmäinen päivä yleensä vaan ollessa ja kuunnellessa hiljaisuutta. En saa mittän tehtyä kun haluan vain olla. Siivoan n. 2-3h. Toisena päivänä yritän tehdä rästiin jääneitä koulu ja muita hommia. Opinnäytetyö painaa mieltä ja tuleva työllistyminen koulunjälkeen.
Lapsi herättää noin kerran yössä. Minä olen ainoa joka pukee ja risuu lapsen joka päivä. Syötän lapsen ja käyn hänen kanssaan puistossa ja uimassa. Isä on uimassa yleensä mukana, mutta lapsi naisten puolella. Lapsi huutaa autossa ja pistää yleensä kaikin voimin vastaan kun laitetaan autoon istumaan ja minä olen lähes aina se joka lapsen laittaa autoon.
Olen väsynyt fyysisesti ja henkisesti aivan rikki kun tuleva pelottaa kauheasti. Mies vaan naljailee ja on ilkeä...
Kommentit (30)
tosissaan miettivänsä välillä, että olisiko lapset kannattanut jättää tekemättä, kun ne näkojään pitää myös hoitaa????? Huh huh....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että saisit arjen muuten sujumaan.
Sun pitäis yrittää korjata asennetta, niin ettet ottaisi niin paljon stressiä kaikesta. Kai se mieskin voi niitä kotitöitä tehdä? Ehkä auttaisi, jos ihan selkeästi jakaisitte hommat: toinen pyykkää, toinen imuroi tms.
Tsemppiä!
Muuten, ilman tuota kaikkea ns. turhaa stressiä, sun elämä olisi paljon helpompaa.
en muuten tullut ajatelleeksi tuota, että lapsi varmaan muuttuu tässä puolen vuoden aikana taas ihan eri ihmiseksi :) Ajatukset on vaan jumissa kun suututtaa ja ahistaa...
ehkä tämä tästä
ap
on hyvä muistaa että lapsi muuttuu, ja taakkakin muuttuu.
olisi tosiaan hyvä jos mies osallistuisi enemmän ja miettisi miksi HÄN on lapsen halunnut.
mä en epäile että olisit laiska tai kelvoton äidiksi. joku sanoi että sullahan on lähes lomaa. kuitenkin kuulostaa, että olet jollain tapaa oikeasti masentunut (valvot aamuöisin pitkiä aikoja, et saa mentyä psykologille, et saa mitään tehtyä/aloitettua kun on aikaa, tunnet paljon syyllisyyttä jne). siihen voit tarvita apua.
ei se 'loma' auta, jos on masentunut.
koita jaksaa.
en muuten tullut ajatelleeksi tuota, että lapsi varmaan muuttuu tässä puolen vuoden aikana taas ihan eri ihmiseksi :) Ajatukset on vaan jumissa kun suututtaa ja ahistaa... ehkä tämä tästä ap
Kun sinulla on koulun kautta siihen mahdollisuus. Vaikuttaa, että olet vain jumiutunut noiden ajatustesi kanssa ja mitä enemmän niitä yksin pyörität sitä enemmän ahdistaa ja jumittaa. Eikä kaikille ole helppoa suorittaa koulua päätökseen pienen lapsen kanssa. Varsinkin jos tuntuu tai oikeasti joutuukin vielä pyörittämään käytännön arjen yksin, vaikka se mieskin siinä on.
Ja et ilmeisesti saa kaipaamaasi henkistäkään tukea mieheltä, joten koita vaikka sen psykologireissun jälkeen puhua miehesi kanssa ilman nalkutusta (joo, helpommin sanottu kuin tehty) :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosissaan miettivänsä välillä, että olisiko lapset kannattanut jättää tekemättä, kun ne näkojään pitää myös hoitaa????? Huh huh....
Olen tuon letkautuksen sanoja. Lähinnä se oli tarkoitettu ketjunaloittajalle jonkinlaisena kopautuksena.
mamma on NIIN NIIN NIIN väsynyt. Jo on isoäiti, joka suostuu noin paljon hoitamaan noin pientä. Ja taas väsyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin olet yksin tämän takertumisongelman kanssa.
Ja hyvä että voit hengähtää kotona kun lapsi on mummolassa.
Ei aina tarvikaan olla niin hirveen energinen, on hyvä että sinulla on itsellesi aikaa.
Nyt vaan jatkat jumppia, yrität ottaa miestäsi mukaan että ottaa enemmän vastuuta. Sanot että pipoa kiristää, tarvitset apua, kyllä se jeesaa, usko pois.
Se jumppa vie sitä stressiä pois, mitä jos otat lisää jumppaan viikkoon ???
Mulla oli aikoinaan tosi kovat paineet n 100 asiaa samanaikaisesti.
Mä tein itselleni työlistan nämä teen tänään. Esim siivon yhden keittiön kaapin, seuraavalle päivälle siivoan jääkaapin + vien kaikki roskat ( 100 erilaista keräysjuttua ).
Siinä vaiheessa kun olin tiistaina tehnyt koko viikon työt, pystyin lepäämään, nauttimaan ja rauhoittumaan.
Suosittelen lämpimästi.
vaan tuo mies!!
Luettuani tekstejäsi minuakin alkoi ahdistamaan, muta enemmänkin se MIES. En kestäisi noin kuormittavaa itsekästä ihmistä, joka ei hoida omaa osuuttaan vastuusta. Mikä harrastus hänellä voi olla niin tärkeä, että menee oman perheen ja lapsen ohi? Jos nainen on noin uupunut, tulevaisuus stressaa ja lopputyö tehtävänä niin kyllä miehen silloin pitäisi väliaikaisesti karsia omista menoistaan ja auttaa kotona ja lapsen kanssa paljon enemmän. Mikä se on että mummo hoitaa lasta kun isäkin on olemassa? Toisaalta hyvä että hoitaa.
Sinulla olisi paljon helpompi elämä ilman noin ikävää miestä. Vai oletko eri mieltä miehestäsi?
1,5v ikäinen on sen ikäinen että juuri kuvailemasi äiti-kausi esiintyy. ihan pian helpottaa. 2v tienoilla lapsi on "rauhallisempi". myös 1.5v iässä esiintyy uhma, se helpottaa kun lapsi oppii enemmän ilmaisemaan itseään puhuen.
2.5v noin tulee sitten se seuraava uhma (tai näin ainakin meillä on mennyt) joten valmistaudu henkisesti jo.
veikkaampa tosiaan että jos ajattelet elämää eteenpäin niin tämä vaihe tuntuu pieneltä.
kun olet vapaahetkelläsi niin nauti! mieti vaikka etukäteen mitä teet ja kauanko siihen kuluisi aikaa :)
olet varmasti hyvä ja paras äiti lapsellesi!! tsemppiä!!!
ps. pistä mies ruotuun! sanot että nyt tuet mua henkisesti ja käytännössäkin!!