Lue keskustelun säännöt.
Raskauden takia sairauslomalle, mitä tekemistä keksin?
30.12.2008 |
Olen ollut koko syksyn sairaana, flunssaa, streptokokki, pari VTI:tä jne. Kolme päivää olin sairauslomalla myös supistusten ja alaselkäkipujen vuoksi. Laskin juuri, että olen joulukuussa ollut 5 päivää töissä ja 15 sairauslomalla. Pomoni ehdotti, että jäisin kokonaan sairauslomalle, vaikka äitiysloma alkaa vasta helmikuun puolessa välissä.
Katsoin työehtosopimuksesta, että minulle maksettaisiin max neljältä viikolta palkka, joten aina välillä pitäisi palata töihin ja jos ei onnistu, niin jäädä taas saikulle.
Onko muita saman kokeneita? Jotenkin tosi luuseriolo. Mitä ihmettä sitä sitten oikein tekisi, kun vauvakin syntyy vasta maalis-huhtikuussa?
Ajattelin ainakin aloittaa päivittäiset kävelylenkit, pitää päiväkirjaa ja lukea paljon. Ja olla toki lasten kanssa, joita on kaksi ennestään.
Miten muut olette saaneet ajan kulumaan vastaavassa tilanteessa? Ja tunteeko kukaan muu itsensä ihan onnettomaksi luuseriksi, kun ei terveys kestä normaalia raskautta?
T. ap, rv 30
Kommentit (28)
Ollaan kyllä ihan oikeasti ihan samassa veneessä :) Mä kanssa teen noita samoja laskuharjoituksia. Mulla on tosiaan sairasloma loppumassa itseasiassa torstaina. Perjantaiksi menen töihin ja seuraavan kerran sitten loppiaisen jälkeen. Siitä on sitten mullakin ne samat pikkuisen reilut 5 viikkoa äitiysloman alkuun (ei kamalan montaa aamua ;)) ja siitä sitten ne samat maagiset 5 viikkoa... Itse selvisin esikoisen kanssa vain kolmen päivän "yliajalla", joten optimistisesti en edes ajattele, että aikaa saattaisi mennä enemmänkin. Saa nyt nähdä miten käy :)
Eihän tuo oikeesti kuulosta noin laskettuna niin kamalan pitkältä ajalta. Onkohan tämä vähän epätoivoisen puuhaa jo ;)
Itse olen miettinyt sitäkin, että kuinka paljon hurjemmaksi olo vielä tulee muuttumaan. Mulla ei siis ole muita varsinaisia vaivoja kuin nuo supistelut (ja närästys ja hysteria ;)), mutta kun tuntuu että supistelu säteilee ja vaikuttaa kaikkeen muuhunkin.
Itse muuten yritän pikkuisen opiskella yhtä alaani liittyvää juttua nyt sairastelun lomassa. En tiedä mikä siinä on, että vaikka aikaa olisi, niin keskittyminen ei oikein riitä siihenkään....
Itse olen pilkkonutkin. Pidän nyt tässä vuoden vaihteessa saldovapaita ja seuraava lomapätkä on 1-6.1. 7.1 palaan töihin, ja silloin on jäljellä 5 viikkoa äitiysloman alkuun. Ja siitä taas 5 viikkoa laskettuun aikaan. Ja sitten saa odotella vielä pari viikkoa, ennen kuin vauva on sylissä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Eli mulla jäljellä loma + 5 viikkoa + 5 viikkoa + yliaika, mutten todella summaa noita viikkoja yhteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos osaat neuloa (siis itäsuomalaiset neuloo neulepuikoilla villapaitoja, sukkia, lapasia jne. eli tekee sitä samaa, jota länsisuomalaiset kutsuvat kutomiseksi), neulo lapsillesi jotain kivaa. Sopivia neuleohjeita on myös netissä. Lapsille, varsinkin pienille, on sikäli kiva neuloa, että nuttukin valmistuu nopeasti (toisin kuin vaikkapa aikuisen villapaita). Tai opettele neulomaan. Siihenkin löytyy ohjeita netistä. Sopiva aloituspaikka netissä on vaikkapa tämä sivusto:
http://www.kaspaikka.fi/neulonta/mita_neulonta_on/index.html
tai molemmissa mulla on ollut tavallinen flunssakin päällä. Streptokokissa olin kolme päivää flunssan takia ja sitten lääkäri laittoi vielä yhden päivän lisää.
VTI:ssä oli yhdistelmä selkäkivut+närästys+VTI+ylähengitystietulehdus+uupumus. Ja kolme päivää taisin olla silloin sairauslomalla.
Eli tollasista pienistä pätkistä se on kertynyt.
Mutta nyt on tosiaan vähän valoisampi mieli sitä huomista ajatellen. Kiitokset kovasti vastanneille! Ja se neulominen on tosiaan to do -listalla, yksi esikoiselle aloitettu nuttu, joka ei valmistunut vielä kakkosellekaan, kaipaisi pientä viimeistelyä ja sitten mulla on sellainen neulekäärmeprojekti. Joten eiköhän tämä talvi tässä sujuisi.
Nyt on muuten eka päivä, kun olen ollut aamusta asti hereillä ja pesin jopa pyykkiä. Muutaman viikon olen vain nukkunut kaikki päivät. Heti sitten supistaa, selkää särkee ja närästää, tämän flunssan lisäksi siis. Mutta ihana kyllä päästä huomenna liikenteeseen ja sinne töihinkin ainakin piipahtamaan
T. ap, se sluibailija
...pakkaseen! Ei tarvitse ensimmäisinä viikkoina pikkuisen kanssa miettiä, mitä ruokaa laittaisi isommille lapsille ja kyläilijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta eikös ole lohdullista, että meitä on muitakin!!!
Kyllä tämä talvi varmasti oikeasti eteenpäin menee ihan omalla painollaan. Pitäisi vain unohtaa se stressaaminen.
Toisaalta lepo tekee kyllä hyvääkin, itsellänikin on nyt muutamat päivät menneet ihan levätessä. Tavallaan se on aika ihanaakin kun voi vaan köllötellä. Mutta kaikkeen tietysti kyllästyy ja sitten kun nuo vaivat eivät sitä rauhaa anna!
Varmasti tuo työpaikalle "piipahtaminenkin" tekee oikeasti ihan hyvää. Itsekin ajattelen, että on se mukava päästä ihmisten ilmoille, vaikka sitten kävisikin niin, ettei siellä töissä pystyisikään olemaan. Ja yritetään kumpikin unohtaa se itsensä syyllistäminen ja looseri-olo. Kyllähän tässä nyt kuitenkin aika ainutlaatuisista viikoista on kyse. Kyllä varmasti ehditään kumpikin loistamaan siellä työpaikalla sitten äippälomien jälkeenkin!
Kovasti jaksamista ja pirteää mieltä :) Käy kirjoittelemassa tänne kuulumisia :)
T: Se toinen sluibaaja ;)
sinulla on ollut rankka syksy kyllä. Itselläni tilanne tosiaan "repesi" joulukuun alussa vasta.
Kyllä itsekin luulen, että omallakin työpaikallanikin on nyt herätty siihen mahdollisuuteen, etten välttämättä enää palaa ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Työtoverit ovat suhtautuneet tilanteeseen tosi hyvin. Esimiehen suhteen tilanne on sellainen, että hän on juuri tullut meille joulukuussa, joten en itseasiassa vielä tunne häntä. Tämä tietysti vähän vaikeuttaa tilannetta :(
Itsekin olen huomannut tuon selvän yhteyden supistusten ja stressin välillä. Ajoittain tulee sellainen fiilis, että kumpi olikaan ensin muna vai kana. Jossain vaiheessa tuumasin jo sitäkin, että jos aiemmin syksyn aikana olisin vähän höllännyt tahtia, niin tilanne ei ehkä nyt olisi tämä. Syksykin oli aika stressaava ja kieltämättä työpäivät venyivät välillä pidemmiksi kuin mikä ehkä olisi ollut järkevää.
Neuvolassa mulle sanottiin, että kyllä elimistö löytää keinot, joilla pysäyttää levon tarpeessa oleva henkilö. Oiskohan näillä meidän kummankin sairasteluilla ihan oikeasti vähän yhteyttä tuohon. Eikös sitä aina puhuta siitä urheasta suomalaisesta naisesta, joka sinnittelee aina siihen asti, kunnes voimat ihan oikeasti loppuvat ;)
Minun mielestäni sinun kannattaa ihan oikeasti (vaikkakin sitä työssäoloaikaa) taktikoidenkin miettiä sitä, että olisko syytä nyt tarttua siihen lääkärin ehdottamaan sairaslomaan. Itse olin ensin aivan kauhuissani kun lekuri alkoi puhumaan parin viikon sairaslomasta. Nyt ymmärrän sen, etteivät nämä jutut taida hetkessä väistyä. Sinulla on vielä kaikkea muutakin häikkää kuin vain nuo supistukset.