Minkälainen on pilalle lellitty lapsi aikuisena?

Lapsi on saanut kaiken periksi ja vanhempien huomion lapsena huutamalla, suuttumalla ja kiukuttelemalla. Sitten se jatkuu vielä murkkuna ja aikuisenakin.  Heita kuskataan, viedään, ostetaan kaikkea ja tehdään kaikki heidän halujen mukaan. Sitten nämä pikku aikuset esittävät todella asiallisia muiden seurassa, mutta auta armias, kun ne omat vanhemmat tulevat siihen lähelle, alkaa se kiukuttelu, millä on koko elämä pärjätty. Siinähän sitä sitten kiukutellaan ja hitto että muita hävettää.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 15:15"]

Minun tuntemani pariskunta on lapsia vielä 40-vuotiaina, perheellisinä ihmisinä. Vanhemmat rahoittavat edelleen heidän elämäänsä, hoitavat heidän lapsiaan todella paljon ym. Ja mikäpä siinä, eipä se meiltä muilta ole pois.

Mutta: kun nämä ihmiset tulevat muille, ihan oikeasti aikuisille ja omasta elämästään vastuun ottaville ihmisille kertomaan, miten heidän pitäisi elämäänsä elää, ottaa aivoon - ja paljon. Ihan yhtä hyviä neuvoja saa alakoululaisilta...

[/quote]

Mistä tiedät kuka heidän elmänsä maksaa?? Jos ihminen käy töissä, eiköhän se maksa oman elämänsä. Taidat olla vain kateellinen. Ei se sitä sano, että vanhemmat maksaa, jos vanhempien kanssa tulee toimeen ja pärjää.

Yksi tuntemani nainen on tuollainen pilalle hemmoteltu perheen ainoa lapsi. Jo lapsena välillä hätkähdin hänen käytöstään, hän kohteli kaikkia muita kuin nämä olisivat häntä tyhmempiä ja vain hänen mielipiteensä, kiinnostuksenkohteensa, kampaustyylinsä, musiikkimakunsa jne. olisivat oikeita. Ei hän mikään tyhmä ollut, kelpo paperit hän sai lukiosta, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Kun piti muuttaa kotoa pois ja ottaa vastuu itsestä ja opiskelusta, ei siitä tullut mitään. Hän on haahuillut vanhempiensa ja isovanhempiensa rahoilla nyt 20 vuotta, asuu jälleen vanhempiensa luona (ilmaiseksi tietysti), ei ole saanut opiskeltua yhtään ammattia, kun mikään ei kiinnosta alkua pidemmälle. Kukaan mies ei ole jaksanut tuollaista nirppanokkaa katsoa, joten on edelleen sinkku ja tulee varmaan aina olemaankin.

Joku viisas on tutkinut, että hellimisessä ja lellimisessä ei ole vikaa. KUNHAN NOUDATTAA SÄÄNTÖJÄ, niin tulevaisuus sujuu hyvin.

Jos on siis lellitty niin, että saanut tehdä mitä huvittaa, on aikuisena ongelmia.

Mutta jos lellitty ja rakastettu, mutta odotettu lapsen noudattavan sääntöjä ja yhteiskunnan ohjeita, on tulevaisuus ok.

Tää oli joku tutkimus, en muista mikä.

Oma siskoni (perheen nuorimmainen lapsi) oli pienenä todella hemmoteltu. Nyt hän on 20, asuu edelleen kotona mutta säästää omaan asuntoon ja osti juuri auton omilla rahoillaan.

Positiivisia piirteitä hemmottelusta ovat todella hyvä (ehkä liiankin hyvä) itsetunto, valtava kunnianhimo ja hän todella ponnistelee haluamiensa asioiden eteen. On esimerkiksi nyt jo myymäläpäällikkö yms.

Negatiivisia piirteit ovat kohtuuttomuuksien vaatiminen muilta, TODELLA lyhyt pinna ja kamala tarve pitää koko ajan kulisseja yllä. Hän ei myöskään näe virheitä itsessään, kaikki vastoinkäymiset ovat aina muiden vika. Perhepiirissä hän kiukkuaa todella paljon, varsinkin minulle ja äidilleni, purkaa meihin kaiken pahan olonsa ja töksäyttelee päin naamaa todella ilkeitä juttuja. Hän on myös todella hyvä manipuloimaan ihmisiä ja saa helposti ystäviä.

Sellainen nirppanokka, joka osoittaa mieltään heti, jos ei saa tahtoaan läpi. Yksi ystäväni on tällainen, yh-äidin lellitty pikku prinsessa.

Työnsä hoitaa kyllä hyvin, mutta ei tule oikein kenenkään kanssa toimeen työpaikallaan ja harrastuksetkin vaihtuu usein, koska riitaantuu myös harrastuskavereidensa kanssa, jos nämä ei tee kuten hän haluaisi. Ja kyseessä yli 30-v. ihminen. nHän on hyvällä päällä ollessaan ihan mukava ihminenm, mutta mitään laajamittaisempaa yhteistyötä hänen kanssaan ei voi tehdä.

Annapa pari esimerkkiä hänen käytöksestään. Menimme tässä kerran pizzalle, hänen ehdotuksestaan, hänen valitsemansa paikka. Minä tilasin jonkun pizzan ja kuulin, kun hän sanoi pizzamiehelle, että frutti di mare.

Pizzat tuli pöytään. Kaverini veti pultit, kun ei hän olisi halunnut pizzaa vaan pastaa! Ihmettelin, että mitä, sinähän halusit pizzalle ja tilasit frutti di mare. Ei, hän ei voi nyt kuulemma syödä pizza, kun laihduttaa vaan olisi ottanut frutti di mare pastan. Eihän hän voinut tietää, että siinä paikassa on sen niminen pizzakin. (Joo, frutti di mare ei olekaan yleinen pizzan nimi....)

Hän meni kassalle valittamaan. Kassa sanoi, että kertoo keittiöön. Kokki tuli kamalan huolestuneena paikalle, että mikä pizzassa vikana. Se heidän suosituin pizza, mitä hän on tehnyt väärin. Kaverini alkoi selittää pastasta. Kassapizzamies sanoi, että tilasit kyllä frutti di mare... Noh, eivät suostuneet vaihtamaan pizza pastaan - kokki sanoi, että jos he aina alkaisi tarjota ihmisille uusia ruokia, kun nämä yhtäkkiä muuttavat mieltään, niin olisi huono bisnes. Mutta lupasi tehdä pastan, jos kaverini maksaisi sen hinnan erotuksen. Eli hyvittäisivät pizzan hinnan pastan hinnassa. Kaverini ei suostunut tähän, pasta pitäisi saada ilmaiseksi, koska hänellä oli nyt paha mieli!

Noh, tähän ei suostuttu. Kaverini ilmoitti, että meidän pitää lähteä paikasta HETI, koska häntä kohdeltiin huonosti. Sanoin, etten lähde mihinkään, koska pizzastani on yli puolet syömättä ja se on hyvää. Kaveri ei kerta kaikkiaan suostunut ymmärtämään, etten mielenosoituksellisesti marssi hänen kanssaan ravintolasta ulos.

Sitten ystäväni maistoi pizzaa pari haarukallista ja alkoi kiukutella, kun  se on niin rasvaista. Samassa hän keksi, että minä voinkin ostaa pizzan häneltä. Olin ihan, että häh. Joo, hänellä meni nyt peräti 6.50 euroa hukkaan siihen pizzaan, mutta mä voisin ostaa sen häneltä ja syödä kotona. Sanoin, etten halua enää pizzaa tällä viikolla. No, jos veisin sen poikaystävälleni. Ei käy, hän ei voi syödä kalaa. Kaveri tankkasi, että mun nyt pitäisi ostaa se pizza.

Kun en suostunut, hän istui koko sen ajan kädet puuskassa, kun söin pizzaani. Yritin jutella, hän ei sanonut mitään mihinkään, oli vaan hapan ilme naamalla. Kun olin syönyt, lähdettiin siitä.

Hänestä ei kuulunut sitten puoleen vuoteen mitään. :)

Ja lisähuomautuksena, kaverini oli silloin jo töissä, minä opiskelija - hänen rahoissaan joku 6.50 euron pizza ei taatusti tuntunut missään.

Tavataan aina välillä tuon ihmisen kanssa. Varmaan joka toinen kerta hän vetää jostain herneen nenään ja sitten hänestä ei kuulu mitään puoleen vuoteen. Joka kerta hän sitten kuitenkin ottaa itse yhteyttä ja jahtaa tapaamista, niin en ole sitten laittanut välejä poikki, vaikka onkin outo. Ihan hyvää viihdettä välillä, kun en minä tuollaisista kiukutteluista jaksa suivaantua, huvittaa vaan hiukan. :D

Tunnen yhden todella pilalle hemmotellun iltatähden. Ikää on jo 26-v. Isä ja äiti ovat menestyviä ja ahkeria yrittäjiä. Iltatähdelle on ostettu rivari kämppä valmiiksi,kalusteet,sisustus yms. ja jos haluaa vaihtaa sisustusta niin soitetaan äidille ja äiti ostaa ensin verhot ja tulee vielä vaihtamaankin. Lukion jälkeen halusi naimisiin 21-v ja eihän se liitto kauaa kestänyt kun prinsessan kanssa ei kukaan jaksa olla pidemmän päälle.  Kun sai uutukaisen kämpän ja sieltä uupui lakanat niin prinsessa soitti äidileen 40 km päähän ja käskytti äitinsä tuomaan lakanoita. Toki hänen äitinsä oli ensin hoitanut monta tuntia lastenlapsia ja meni vielä katsomaan vanhaa yli 90-v äitiään ja sitten prinsessa vaatii lakanoiden kuljetusta kymmeneltä illalla. Tuorein esimerkki on kun prinsessa äiti osti mansikoita ja hän ystävällisetsi soitti kullannupulleen että haluatko osan,olen ostanut,niin prinsessa kiukutteli puhelimessa että ne pitää olla perattuna valmiiksi. Ja näitä esimerkkejä riittää.... tuo prinsessa kasvaa vasta sitten aikuiseksi kun aika isästä ja äidistä jättää.

Tunnen yhden:vaati yli 40-vuotiaana että isä ja äiti ostavat hänelle 10 000 euron sohvan. Isi ja äiti myös osti auton maksavat sen ylläpidon ja matkat maksetaan hänelle ja lastenlapsille ja joo muitsu käy töissä mutta rahoille on kuulemma parempaa käyttöä.

Yksi ystäväni oli äidin pikku prinsessa joka sai kaiken mitä halusi. Nuorena aikuisena kun oli muuttanut pois kotoa oli omat ongelmansa miehen ja elämän kanssa muutenkin. Mutta elämä opetti ja psykologilla vierailut (tiedosti siis itse olevansa tälläinen hemmoteltu kakara) ja nykypäivänä on ihana ihminen, kahden lapsen hieno äiti ja asiat kunnossa.

ajattelee että puolison tehtävä on palvella häntä ja olla hänen tarpeitan varten olemassa, puolison tarpeet on aina toisella sijalla.



Saattaa myös töissä teettää duunejaan muilla, ottaa toisten töistä kunnian jne. Hyvin vaikea sopeutua työaikoihin tms. tavallisiin rajoihin.

Se että on tottunut saamaan kaiken jää elämään luonteeseen. Minä olen aina saanut kaiken ja tulen vastaisuudessakin saamaan kaiken. Otan sen mitä tarvitsen kuten eräs viisas kerran kirjoitti.

verrata vastausta nro 2 ja 3...

Minä olin pilalle lellitty iltatähti, joka tottui saamaan kaiken haluamansa ja olemaan vanhempien ja isompien sisarusten jakamattoman huomion keskipiste. Nyt olen kuitenkin täyspäinen aikuinen, työssä käyvä, hyvässä parisuhteessa ja hyvä äiti. Aikuiseksi kasvaminen ei ole ollut helppoa, oli kova paikka huomata, että kaikki maailman ihmiset eivät taivu minun tahtooni. Koulumaailma jo opetti aika paljon, siellä piti ansaita niin opettajien kuin kavereidenkin luottamus ja kunnioitus ja pikkuhiljaa opiskelu- ja työelämässä olen sitten oppinut lisää. Myös mieheni, joka on alusta alkaen suhtautunut minuun tasavertaisena kumppanina, eikä ole pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, on kasvattanut minua paljon. Alkuun siitä tuli tietysti riitoja, mutta rakkaus oli niin suurta, että pakko oli ottaa realiteetit huomioon: joko käyttäydyn kuin prinsessa ja hän ennen pitkää kyllästyy tai sitten kasvan aikuiseksi. Valitsin jälkimmäisen.



Yksi hyvä puoli tuossa pilalle lellimisessä oli: minua kannustettiin ja kehuttiin ylitsevuotavasti, minkä vuoksi minulla on edelleen hyvä itsetunto. Vaikka en omaa lastani aiokaan lelliä pilalle, aion kasvattaa hänetkin kehuen ja hyviä puolia korostaen.

Se että on tottunut saamaan kaiken jää elämään luonteeseen. Minä olen aina saanut kaiken ja tulen vastaisuudessakin saamaan kaiken. Otan sen mitä tarvitsen kuten eräs viisas kerran kirjoitti.

Mitä jos tyypillä ei ole älynlahjoja siihen niin tuskin sitä vaan menee minkään yrityksen johtajaksi;)

Se blondi, jonka nimeä en nyt muista.

maksattavat elämäänsä vanhemmillaan vielä 30-40-vuotiaina, vaikka ovat jo työelämässä ja vanhemmat jäämässä eläkkeelle.

yksilön, jota hemmoteltiin pilalle lapsena. Ei tarvinut koskaan tehdä kotitöitä tms (muiden lasten piti) koska vanhemmat oli varmoja että lapsi on huippulahjakas.

Joskus tapaa kasvatusnäkemyksiä, joissa ideana on, että asetetaan keinotekoisia rajoja.

vaikka vielähän sekin aika keskenkasvuinen on!



Mutta jokatapauksessa sellainen, että luulee koko maailman pyörivän oman napansa ympärillä! On vaikea nähdä nenäänsä pidemmälle!

On yrittäjä, menestynyt sellainen. Loistava myyjä - kuten sanoin, on tottunut saamaan tahtonsa läpi joten liikkeestä ei kukaan poistu tyhjin käsin. Muutenkin elämässä hän ottaa sen mitä haluaa, eikä kysele. Ihan hyvässä mielessä siis. Jos hän tahtoo vaikka veneen niin hän ei jää sitä märehtimään vaan alkaa tehdä enemmän töitä että olisi pian rahat kourassa.