Tuntuuko muista työssäkäyvistä, että n. eskari-ikäistä näkee viikolla ihan liian vähän?
Meillä on samassa pihassa niin monta kaveria, että lapsi jää yleensä suoraan tarhapäivän jälkeen pihaan leikkimään ja ruuan jälkeen leikit usein jatkuvat. Kiva tietysti, että on kavereita - varsinkin kun on ainoa lapsi. Tuntuu vain vähän pahalta, kun oikeastaan vain ruokailut ja jotkut muut pienet tuokiot (esim. iltasatu) ovat lapsen kanssa arkisin yhteistä aikaa. Nyyh, taitaa vauvakuume nostaa päätään...
Kommentit (11)
mutta pitää muistaa että lapselle tuo kavereiden seura on paljon tärkeämpää ja mukavampaa kuin vanhempien kanssa oleminen.
Ja kun lapsi tuosta vielä vanhenee, tuo kavereiden kanssa vietetty aika koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa, ja vanhemmille jäävä aika vähenee.
viilettää kavereiden kanssa illat ja viikonloput. Välillä on haikea mieli, mutta aina kun juttelen töissä kolmen pienen lapsen äidin kanssa, jonka illat ja viikonloput menevät lasten tarpeita täyttäessä, osaan arvostaa sitä, että itse saan ison osan vapaa-ajastani vaikka löhötä sohvalla kirjaa lukien...
niin on tällä ainokaisen ekaluokkalaisenkin äidillä muuta tekemistä kuin löhötä sohvalla:)
Kuopus vasta 5v. On alkuvuoden poika, joten aloittaa eskarin vasta ensi syksynä.
Keväällä se sosiaalistuminen alkoi vimmalla.
Itkee ja huutaa, jos pakotetaan olemaan sisällä.
Tekevät metsässä majaa.
Juttelin asiasta päiväkodin lto kanssa ja hän sanoi, että niin se kuuluu mennäkkin, mutta silti minä olen tukipilari lapselleni.
Tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja olen miettinyt, että miten saisi olla vähän enemmän lapseni kanssa.
Sanoin pojalle, että tuan teille joku kerta metsään eväät, lapselleni ja hänen kavereillensa.
Poika oli tosi innostunut asiasta.
Meillä luetaan jokailta, että saan olla lapseni
kanssa, silitetään ja hierotaan.
Kysyin pojalta mökkireissusta ja sinnekkin ottaisi kaverit mukaan. Aina vaan kaverit.
Meillä sitä ei tapahdu vielä ihan päivittäin, mutta pari kertaa viikossa kuitenkin. Pojalla on naapurissa kaveri, jonka luokse menee tai sitten tulee kaverin kanssa meille. Minusta tämä on ihanaa!! Meillä on myös 3-vuotias, joten tekemistä on kuitenkin, vaikka isompi on poissa jaloista. En malta odottaa sitä päivää, jolloin molemmat lapset menevät kavereittensa kanssa :).
mutta musta tuo eskarilainen pitää nykyään entistä enemmän kotipäivistä ja -illoista. ei pelkoa meillä että juoksentelis kavereitten kanssa muualla.
mullakin esikoinen ja täysin kaveriton erityistapaus - on koko ajan kotona - väkisin pitää pakottaa ulos. Joten olen tosi onnellinen, että pikku veli on ylisosiaaline ja koko ajan menossa - minusta normaalia siis
viettää kaiken aikansa kavereiden kanssa. Missä on perheen kanssa yhdessä vietetty aika, yhteiset pelit, juttelut. Mistä saa opetusta elämään, palautetta käytöksestä?
Jos välit vanhempiin ovat olemattomat jo 5-6-vuotiailla, niin olette menettäneet pelin jo tässä vaiheessa. Ne voi olla kaljakassien kanssa menossa jo 10-vuotiaina, ja teillä ei ole aavistustakaan asiasta.
mutta pitää muistaa että lapselle tuo kavereiden seura on paljon tärkeämpää ja mukavampaa kuin vanhempien kanssa oleminen. Ja kun lapsi tuosta vielä vanhenee, tuo kavereiden kanssa vietetty aika koko ajan vaan kasvaa ja kasvaa, ja vanhemmille jäävä aika vähenee.
vanhempien seuraa tärkeämpi ole!! Lapsi on vielä tosi pieni ja niin pitää ollakin. Yläkoululaiset ovat niitä, joille kaverit vanhempia tärkeämpiä.
Mutta kai toikin on nykyään joidenkin vanhempien mielestä hienoa, että mitä nuorempana ovat mahdollisimman paljon pois kotoa :-(
Meillä on samassa pihassa niin monta kaveria, että lapsi jää yleensä suoraan tarhapäivän jälkeen pihaan leikkimään ja ruuan jälkeen leikit usein jatkuvat. Kiva tietysti, että on kavereita - varsinkin kun on ainoa lapsi. Tuntuu vain vähän pahalta, kun oikeastaan vain ruokailut ja jotkut muut pienet tuokiot (esim. iltasatu) ovat lapsen kanssa arkisin yhteistä aikaa. Nyyh, taitaa vauvakuume nostaa päätään...
aseta rajat kavereiden kanssa leikkimiselle ja vietä aikaa lapsen kanssa.
Tuo uuden vauvan ajatteleminen on ihan sairasta, meinasitko, että nytkun 5-6-vuotiaasi on jo omillaan, niin sitten otetaan siihen toinen seuraavaksi 5-vuodeksi ja taas pistetään maailmalle???
Eskari-ikäinen on vielä pieni, kannattaisi panostaa siihen kontaktiin nyt, se on melko omillaan vasta 10-vuoden kuluttua eikä silloinkaan.
Tuntuu eskarin jälkeen tosi väsyneeltä ja viihtyy varsin hyvin kotosalla oman perheen kanssa. Eskarissa on kyllä seuraa, mutta iltaisin ei seuraa enää kaipaa perheen ulkopuolelta, liekö sitten poikkeus.
En tosin voisi kuvitellakaan että olisi vielä illatkin luuhaamassa pitkin kyliä. Koska me sitten nähtäisiin ja juteltaisiin?