Muilla todella tempperamenttisia lapsia?
Välillä ihan hirvittää, millaisia raivareita neiti saa isompana, kun nyt jo huutaa, raivoaa, jankkaa ja kierii pitkin lattioita (ei sillä, onhan tuossa lattialla tilaa pyöriä ja huutaa..), mutta neidillä ikää juuri ja juuri 2v :O
Toinen isoveljensäkin on aina ollut melkoisen luonteikas tapaus, mutta ei nyt sentään vielä tuossa iässä ihan tuollaisia raivareita..Tai sitten aika on kullannut muistot ;)
Joskus, ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun neiti vetää palkokasvin nenään, aivan mitättömästä asiasta. Vaikka toisaalta, osaa olla niin aurinkoinen, onnellinen ja iloinen ja reipas tapaus, että ei ikinä uskoisi, että seuraavalla sekunnilla voi olla kuin myrskynmerkki allakan laidassa.
Huoh..No, tämä kai siitä seuraa kun kaksi tempperamenttista ihmistä lisääntyy :D
Onko muilla sievästi sanottuna, hieman luonteikkaita muksuja?
Kommentit (9)
tempparamenttinen tyttö, nyt jo teini. Aivan ihana tapaus kaikista huudoista ja mielenosoituksista huolimatta. Äidin oma kullanmuru
Juu, kyllä. Kaikilla on temperamentti, mutta varmasti ne joilla on herkästi tulistuva, ja voimakasluontoinen lapsi, ymmärsi pointin.
Tokikaan osa ei voi ymmärtää, sitä, että osa lapsista on todella tulisieluja, jos omat on hyvin rauhallisia :)
ap
Mielialat vaihtelevat äärimmäisestä raivosta aurinkoiseen iloisuuteen hetkessä, ja se raivo tulee aivan mitättömistä asioista. Nyt lapsi on onneksi hiukan tasaantunut (ikää 4v), tai sitten me olemme oppineet varomaan asioita, jotka häntä hermostuttavat ;-)
Pakko myöntää että kyllä tuota tulisieluista lasta rakastaa eniten. Vaikka hän saa meidät vanhemmatkin raivostumaan ja usein, toisaalta hän on mitä mainion höpöttäjä ja hassuttelija!
keskimmäinen päättäväinen - menee vaikka läpi kiviseinän ennen kuin muuttaa mieltään. Kuopus on herkkä kukkainen.
Karjuvan jellonan uhma- ja murrosikä meni täysin vaivatta ja hän on mitä ihanin, vastuuntuntoisin ja fiksuin abi. Keskimmäisenkään kanssa ei ole ongelmia, kun vetoaa siihen, että fiksu ajattelee asiat joka kantilta ennen kuin päättää. Nuorimman murkkuikä sen sijaan on ajoittain hieman tuulista.
Hoidossakin kysyttiin, että miten kotona pärjätään kun on harvinaisen temperamenttinen tapaus. Ja ikää on 2-vuotta ja rapiat. Toinen lapsi syntyy pian ja naapurimme totesi, että saattaa meidän vaativalle tytölle olla aika kova pala. Joo-o. :)
Mutta aivan ihana tyttö se on. Tulistuessaan vaan "vähän" hankala.
Korjauksena vain. Sitten on tietysti haastavampia luonteita jotkut toiset.
Poika on nyt 9v ja isoäitikin kysyi taannoin, miten voi noin pieni lapsi käyttäytyä kuin murrosikäinen.
Hän ei enää huuda, mutta muistan nuo huudot. Erinäisen kerran olen kantanut potkivan lapsen kainalossa pois. Ja monta tuntia pitänyt holdingissa.
Nyt hän on lähinnä näsäviisas ja yrittää pompotella kaikkea ja kaikkia. Ärsyttää tuo kuningasasenne. Toisinaan hän on sitten oikea enkeli, tuo meidän temperamenttiNEN poikamme.
on melkoisen räpäkkä tapaus. Ihana, suloinen, oivaltava, taitava ja uskomattoman reipas. Sitten taas hetikohta huutava, raivoava ja temppuileva pieni ihminen. Välillä naurattaa ja välillä melkein itkettää. No, eipähän elämää ainakaan tylsäksi voi sanoa. Tsemppiä pienen ihmisen tunnemyllerryksissä mukanaelämiseen! T. Temperamenttisen Pojan Temperamenttinen Äiti :)