vauvakuume, onko oikein toivoa kuudetta lasta nelikymppisenä.
Olenko mielestänne ihan himmeä, kun haaveilen kuudennesta lapsesta.
Olen jo yli 40, mutta vauvakuume iskee kuin miljoona volttia.
Luulin ettei se enää tässä iässä.
Kommentit (29)
ei sellainen asia ole ikinä väärin, toivottavasti saat toivomasi!
jo aika vanha pienen vauvan äidiksi. Mutta jos itsestäsi ja miehestäsi tuntuu, että ikä ei haittaa ja vielä jaksaisitte yhden lapsen hoitaa, niin miksei voisi yrittää. Itse olen 35 ja mielestäni liian vanha lapsen tekoon enää.
Siis voiko joku olla 35-vuotiaana vanha? Itse olen 33 (ja puoli), lukiossa, eikä vielä edes ryppyjä;) Mikä sut on saanut vanhenemaan noin nopeasti?
jo aika vanha pienen vauvan äidiksi. Mutta jos itsestäsi ja miehestäsi tuntuu, että ikä ei haittaa ja vielä jaksaisitte yhden lapsen hoitaa, niin miksei voisi yrittää. Itse olen 35 ja mielestäni liian vanha lapsen tekoon enää.
Ja miksi ihmeessä 40v olisi liian vanha pienen vauvan äidiksi? Naisetr ovat kautta aikojen synnyttäneet 40+ -ikäisinä, eivätkä varmasti ole olleet yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin nykyiset nelikymppiset. + eliniänodotekin on korkeampi nykyään, kun 40-vuotiaista on tullut "liian vanhoja tulemaan äideiksi".
Toimi, jos siltä tuntuu.
Olen 44 ja vauvani (pikkukakkonen) on 10 kk.
Mutta minä löysinkin elämäni miehen vasta yli 40 vee.
Se ei kuitenkaan ole pointti, vaan se, että toimi, älä täällä kysele!
mutta itse yli nelikymppisenä viiden lapsen äitinä olen juuri käynyt nuo samat pohdinnat kuudennesta läpi, ja siltä pohjalta kehottaisin sinua miettimään mikä on vauvakuumeesi todellinen tausta ja peilaamaan sitä perheenne nykytilanteeseen.
Itse ainakin tajusin että osa vauvakuumeestani oli sitä "nyt tai ei koskaan" tilanteen tajuamista, tiettyä luopumisen haikeutta. Toisaalta siinä oli myös tietty tilanteen outous, kun ei enää ollutkaan sitä ihan pientä. Mietin asiaa kuitenkin myös mahdollisen syntyvän vauvan kannalta, eli kun muut ovat suht. pienellä ikäerolla, ja sitten tämä viimeinen olisi ollut kuitenkin jo useamman vuoden nuorempi kuin muut.
Toisaalta laitoin myös painoarvoa sille, että voimme ihan eritavalla perheenä matkustella ja tehdä kaikkia "isompien" juttuja kun ei tarvitse huomioida pienen vauvan tarpeita. Jossakin reissun päällä pienen lapsn rytmi ja tarpeet kuitenkin rajoittavat esim. kaupunkilomailua.
Ei mullakaan noita ryppyjä kamalasti vielä näy, mutta sehän ei lapsentekoon liitykään. En kyllä tunne itseäni mitenkään erityisen nuoreksikaan enää, olenhan jo aikuinen nainen.
Siis voiko joku olla 35-vuotiaana vanha? Itse olen 33 (ja puoli), lukiossa, eikä vielä edes ryppyjä;) Mikä sut on saanut vanhenemaan noin nopeasti?
että en kyllä voisi järkeillä tilannetta kuten tuo edellinen nelikymppinen viiden lapsen äiti. Samalla sitä hyväksyy että tietty ikävaihe on ohi ja yksi harppaus lähempänä hautaa (minä koen asian näin).
Eka vauvakuume tuli kun hormonitoimintakin eli kuukautiset alkoi 12v. Vaikka olinkin ihan lapsi enkä edes pussaillut poikien kanssa moneen vuoteen vielä. 16v se sitten iski todella päälle ja vauvakuume oli ainut syy menettää neitsyys 17V:na. 18v olin äiti ja 19v kahden lapsen äiti. Vauvakuume meni ohi muutamaksi vuodeksi, mutta palasi takaisin ja olin 26 kun syntyi seuraava, 27 kun sitä seuraava ja 29 kun nuorin. Vauvakuume meni ja olin että ei koskaan enää, ehkä sitten nelikymppisenä vielä iltatähti. Mutta 32:na se jo tuli takaisin ja nyt 33 on yritys päällä ja minulla on oikeasti paniikki kun tajuan että ei ole ikuisuutta aikaa enää.
En pysty ehkä koskaan asennoitumaan että ei koskaan enää. Mutta sittenhän mulla on jo varmaan lapsenlapsia:) "Nyt tai ei koskaan" on täälläkin päällä, kun varmaan enempi kuin yksi olisi tarkoitus vielä saada. Ajatelkaa nyt miten monta vuosikymmentä on vielä aikaa kun ei lapsia enää voi saada vaikka nelikymppisenä lopettaisi!
Anna palaa ap jos siltä tuntuu. Tuskin se lapsi kaduttaa, mutta saattaa kaduttaa ettei käyttänyt tilaisuutta hyväkseen.
lasten tekoon, jos et ole muutenkaan fyysisesti vanha? Kyllä ne rypyt sillai liittyy että ne on merkkejä fyysisestä vanhenemisesta. Toiset vanhenee hitaammin, toiset nopeammin. Mutta ei kai kukaan kuitenkaan ole 35v liian vanha? Itse en tunne itseäni vanhaksi vaan nuoreksi 33 vuotiaana, tuskin kahden vuoden päästäkään vielä. Siis 35v on ihan yleinen lapsentekoikä nykyään, moni saa esikoisensa siinä iässä.
Ei mullakaan noita ryppyjä kamalasti vielä näy, mutta sehän ei lapsentekoon liitykään. En kyllä tunne itseäni mitenkään erityisen nuoreksikaan enää, olenhan jo aikuinen nainen.
Siis voiko joku olla 35-vuotiaana vanha? Itse olen 33 (ja puoli), lukiossa, eikä vielä edes ryppyjä;) Mikä sut on saanut vanhenemaan noin nopeasti?
ajatuksissa jo neljäs enkä itse koe olevani ollenkaan vanha vielä lapsen tekoon. Kannattaa toimia kuten järki ja tunteet sanovat.
ilmeisesti pyhittänyt koko aikuisikäsi sille, että teet lapsia, joten ei kai se ihme ole ettei osaa olla ilman pientä vauvaa. Mitäs sitä muilta kyselemään, jos vielä onnistuu niin anna palaa vaan jos siitä tulet onnelliseksi.
saatiin ihana tyttö, 3 vuotta myöhemmin tuli vielä toinenkin neiti, ja ihanaa on ollu tää aika näiden pienimpien kanssa. Aikaa on tästä jo 10 vuotta, raskaudet nuorensi mua fyysisesti paljon, ja on ihanaa katsella rauhassa tyttöjen varttumista, ei tarvitse mitään ihmeitä säädellä, kun kaikki ikäkaudetkin on menty läpi edellisten kanssa, tietää että lapset kasvaa omalla vauhdilla. On aika vaikeaa toisilla, kun täyttää 50v, ja pitää ihmetellä mihin sen loppuaikansa käyttää, ja miten on eletty, kun on pienet lapset, ei ole aikaa eikä tarvetta tehdä sellaisia yhteenvetoja asioista, mulla on huomattavasti helpompaa ja kivempaa kun ystävättäriläni. Iän myötä on oppinut sen että ei voi todellakaan tietää et millaselta tuntuu 5 vuoden kuluttua, kolmekymppisenä olin sitä mieltä että 3 lasta riittää.
ja ison peheen äitinä tiedät että vauvan syntymä tuo tullessaan muutakin kuin sen ihanan käärön.
Ohjelmaa on vuosiksi eteenpäin ja kuka sen katsoo itselleen ja perheelleen olevan OK, kannattaa se vauva hankkia, ettei myöhemmin mieti miks ei sittenkään...
Minulla on ollut lapsia -lapsista vastuussa yhteensä 36 vuotta, sillä kuudessa lapsessa on vuosia riittänyt - kun vanhimmasta päästä vartutaan, on nuorempia joita viedään eteen päin.
Kuudes lapseni syntyi lähes iässäsi, muutama kuukausi alle, oli eritttäin toivottu.
Lapsia olen lähettänyt koulutielle yhteen menoon ala-asteesta lukioon 30 vuoden ajan esikoisen aloittaessa 6-vuotiaana koulun. Yhtään vuotta ei mahdu väliin etteikö yksi tai useampi olisi ollut koululainen. Tulipa lähikoulu tutuksi, siellä oli lapsiamme lähes 20 vuoden ajan, emme asuneet nykyisessä paikassa ensimmäisten lähtiessä koulutielle.
Sikäli on mielenkiintoista useamman koululaisen kanssa, olen nähnyt vuosien varrella muutokset oppiaineissa. Matematiikassa muutoksensa yhtälöineen ja äidinkielessä olemme harjoitelleet useampaa kirjoitustyyliä kaunokirjaimista tyyppikirjaimiin.
Onnea hyvälle päätöksellenne vauvan syntymiseksi. Itse en olisi halunut jäädä ilman lapsia vielä silloin, kun esim. neljäs lapsemme lähti opiskelemaan 16-vuotiaana isompien jo asuessa muualla, onneksi oli muutama vielä kotona.
Nyt sitten saakin nauttia lastenlapsista, kolmella vanhimmalla on lapsia useampiakin, saa nähdä kun loput lapsistamme perustavat jossain vaiheessa perheen, montako...
Ja mulla on kolme lasta 5v.2v.1v. ja olen jo liian vanha neljänteen.
Ja kyllä, mulla on hyvä koulutus ja hyvä työpaikka.
oletko ajatellut, miten jaat aikaasi 5den muun lapsen kanssa?
Sulla on liuta lapsia ja vielä tuossa iässä sun pitäisi saada lapsi? 🙄
Vierailija kirjoitti:
että en kyllä voisi järkeillä tilannetta kuten tuo edellinen nelikymppinen viiden lapsen äiti. Samalla sitä hyväksyy että tietty ikävaihe on ohi ja yksi harppaus lähempänä hautaa (minä koen asian näin).
Eka vauvakuume tuli kun hormonitoimintakin eli kuukautiset alkoi 12v. Vaikka olinkin ihan lapsi enkä edes pussaillut poikien kanssa moneen vuoteen vielä. 16v se sitten iski todella päälle ja vauvakuume oli ainut syy menettää neitsyys 17V:na. 18v olin äiti ja 19v kahden lapsen äiti. Vauvakuume meni ohi muutamaksi vuodeksi, mutta palasi takaisin ja olin 26 kun syntyi seuraava, 27 kun sitä seuraava ja 29 kun nuorin. Vauvakuume meni ja olin että ei koskaan enää, ehkä sitten nelikymppisenä vielä iltatähti. Mutta 32:na se jo tuli takaisin ja nyt 33 on yritys päällä ja minulla on oikeasti paniikki kun tajuan että ei ole ikuisuutta aikaa enää.
En pysty ehkä koskaan asennoitumaan että ei koskaan enää. Mutta sittenhän mulla on jo varm
Itse olen tosi tyytyväinen, että en kolme vuotta sitten (40v) ryhtynyt tekemään vielä sitä yhtä lasta. Vuoden päästä siitä nimittäin kuopus sairastui vakavasti ja kroonisesti ja mietin monta kertaa siinä just sitä, että luojan kiitos ei ole vauvaa tässä! Ja karisi ihan kaikki viimeisetkin kuumeet siinä kun mietin, että jos vaan tämän nykyisen lapsen elossa saan pidettyä ja jaksan hoitaa aikuiseksi asti.
täällä olevan asia ole, mutta jos kysyt niin vastaan: sen kun, mutta ehkä aika vauhdilla sitte!;)