11-tunnin lentomatka 1.5-vuotiaan kanssa edessä! Millaisia kokemuksia teillä?

On meillä aina laskuja varten otettu panadolia. Se toimii!!

nipotettu kopan koosta tai painorajasta. Meidän tyttö vielä mitoilla 83/11 nukkui kopassa jalat koukussa. Eihän se koppa ole kuin jotain 70-75cm, mutta eihän sillä väliä ole, kun lapsi vaan pystyy nukkumaan. Ja paremmin se siinä makuulla nukkuu kuin sylissä.

ja koskapa tuskin kukaan on ainoa kopan tarvitsija koneessa, täytyy se nykyään varata etukäteen, jo sen varmasti haluaa. Tuossa yhteydessä, kun selviää, että lapsi on jo periaatteessa liian iso koppaan, ei sitä paikkaa anneta. Näin kävi meidän kavereille, lapsi 1v3kk, painoa 10 kg.

Laitetaan puoli tuntia ennen nousua ja laskeutumista. Pitää korvatorven eli käytävän välikorvasta nieluun paremmin auki, jolloin korvat eivät 'lukkiinnu'. Käypä konsti myös aikuisille. Panadolista tuskin on ollut mitään apua, korviin ei vain ole sattunut. Mutta puuduttavia korvatippoja (saa Yliopiston apteekista ilman reseptiä) kannattaa kokeilla.

Te jotka olette matkustelleet Jenkkeihin pienten lasten kanssa. Miten lapsenne sopeutuivat päälaelle kääntyneeseen vuorokausirytmiin niin Jenkeissä kuin sitten taas kotona? Meillä olisi suunnitteilla matka 3kk neidin kanssa.

kerran vuodessa Ausseihin ja kerran vuodessa Jenkkeihin.

Meillä muksut sopeutuu paaaaljon paremmin aikaeroon, yleensä jo seuraavana päivänä, mulla ja miehellä menee kauemmin. Senpä takia ollaankin vähän kauemmin matkalla.

Joku mainitsi tuosta kiljumisesta. Tuo eka lento esikoisen kanssa oli kyllä tuskaa, mutta lapsi oli kyllä hiljaa kotimatkalla. Ja muiden lentojen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Lapset ovat viihtyneet. Esikoinen huusi sen takia, koska oli tulossa kipeäksi ja emme sitä vielä tienneet.

Te jotka olette matkustelleet Jenkkeihin pienten lasten kanssa. Miten lapsenne sopeutuivat päälaelle kääntyneeseen vuorokausirytmiin niin Jenkeissä kuin sitten taas kotona? Meillä olisi suunnitteilla matka 3kk neidin kanssa.

nelikuisen vauvan kanssa, ja vauva sopeutui aikaeroon oikeastaan saman tien. Olimme perillä illalla, ja vaikka vauva oli nukkunut baby basketissa suurimman osan lennosta Atlantin yli, niin uni maistui heti perilläkin ja aamulla sitten herättiin pirteänä uuteen päivään :) Suomeen palatessa pari yötä meni valvoessa melko myöhään, mutta n. viikossa rytmi palautui normaaliksi.

Täysimetyksellä olevan melko pienen vauvan kanssa matkustaminen oli muuten ihanan helppoa! Jännitin etukäteen monen asian sujumista aivan turhaan.

Me olemme lentäneet lasten kanssa paljon. Raskain reissu varmaankin oli kun lähdin yksin 2 vuotiaan ja 2 kuisen vauvan kanssa Jenkkeihin, lippu oli halvin mahdollinen, eli välilasku Amsterdamissa peräti 6 h.

Kaikki voivottelivat miten pärjäisin, ja olihan siinä vähän tekemistä, kun 2-vee oli kuin kirppuja olisi housuissa, ja kaikki mahdollinen kiinnosti, ja 2-kuinen nukkui tasan 2 x puoli tuntia koko matkan aikana - eri aikaan kuin veljensä, joka nukkui 45 min. koko päivän aikana. Matkaan lähdettiin aamulla klo 6 ja perillä oltiin Suomen aikaa pitkälti yli puolen yön.

Juu, rankkaa oli. Mutta en stressanut asiaa enkä kokenut sitä maailman suurimpana tuskana, vaan pidin mielessäni MIKSI tätä matkaa tehdään. Halusin itse matkalle siskoni luokse, kumpikaan lapsista ei ollut pyytänyt päästä lentokoneeseen koko helvatan päiväksi. Väitän, että omalla suhtautumisellaan jokainen voi tehdä matkastaan joko yhden helvetin, tai ihan ok tai jopa mukavan kokemuksen. Lapset on lapsia, heitä pitää yrittää viihdyttää, kestää se, että valvovat koko matkan ja sopeutua siihen, eikä ottaa jokaista pientä vastoinkäymistä maailman suurimpana asiana. Itsehän sinne matkaan halutaan!

meidän 15kk poika on sitten yliaktiivinen tai jotain, mutta kun on kävelemään oppinut 9kk ja sitten pakolla pidetään sylissä ja mihinkään ei saa liikkua kun niin suuri hinku on vain juosta ja tutkia maailmaa, niin herkkua se ei ole. Toinen vika meidän perheessä on, että lapset on opetettu nukahtamaan yksin, joten syliin nukuttaminen on kestänyt tunteja. Meillä ei ole harmillisesti ollut tuota koppaa saatavilla, silloin lentäminen varmasti olisi ollut helpompaa. 3 vuotiaan tytön kanssa matkustaminen taas on jo ihan helppoa. Matkustelu helpottuu kummasti kun se 2 vuoden ikä ylittyy. Yölennot ja koppa niin lento varmasti helppoa. Päivällä matkustaminen tuollaisen 15kk kanssa ei välttämättä ole herkkua vaikka kuinka yrittäis asennetta parantaa.



t. 2 kertaa vuodessa perheen kanssa lentävä (meidän perheellä myös aina 2-3 lentovaihtoa, joten sekin varmaan vie oman veronsa)

Meillä esikoinen on ollut unelmatapaus. Ollaan sitten oltu maalla, merellä tai ilmassa :).

Nuorimmainen on eri puusta. Lentäminen tämän pienen termiitin kanssa on yhtä helevettiä. Luulen, ettei ole vanhempien asenteesta kiinni se :DD

. Matkustelu helpottuu kummasti kun se 2 vuoden ikä ylittyy. Päivällä matkustaminen tuollaisen 15kk kanssa ei välttämättä ole herkkua vaikka kuinka yrittäis asennetta parantaa. )

Mitä olen katsellut koneessa, niin suurin osa lapsista on ihan pokerina laskut ja nousut. Siis näistä pienimmistä. Itsekin ihmettelin, kun meidän lapsi nukkui sylissä naama värähtämättä, vaikka omat korvat sattui. Matkustetaan aika paljon ja kertaakaan ei ole sanonut mitään korvista ja lentomatkoja takana jo toistakymmentä.