Kielipoliisit huomio!! Ahtin vai Ahdin?
Miehen nimi on Ahti, miten sanotaan oikeaoppisesti, Ahdin vai Ahtin??
Kommentit (25)
luulen pärjäväni hyvin tuntumalla.
Minusta oieka on Ahtin.
Mieheni nimi on Veli ja sen monet taivuttavat oudostil
Kysyvät esim. Mitä Veljelle kuuluu?, kun minunsta se oikein menisi seuraavasti: Mitä Velille kuuluu?
Tosin kirjoitin C:n äikästä, joten en muista yhtään näitä kielioppijuttuja vaan aina menen tuntumalla.
Ahdin on kieliopillisesti oikein, mutta Ahtinkin on hyväksyttävä.
Itse taivutan omien lasten nimet kuten muutkin sanat, mutta monesti kulee vanhempien puhuvan lapsistaan tyyliin Riikkan, Atten jne.
Taisi tosin olla niin, että erisnimet saa taivuttaa perusmuodossaan.
Ahti - Ahtin
Mutta entäs sitten "Ahdin valtakunta"?
Saattaa olla, että molemmat taivutukset ovat hyväksyttäviä.
Jos puhuttaisiin Ahdista semi-substantiivisesti muinaisena vedenhenkenä, se olisi Ahdin, mutta nimenä siinä on musta sama vitsi kuin vaikka nimissä Veli tai Sointu. Substantiiveina ne taipuisivat veljen tai soinnun, mutta niminä Velin tai Sointun.
Kai se on vähän nimenkantajankin mausta kiinni?
Satu - Satun
satu - sadun
Samoin menee Ahti - Ahdin.
Miten näin yksinkertainen asia voi olla jollekin epäselvä?
Tämä on kotuksen kanta asiaan, kun kerran luennolla kysyin: Ihmisen nimi on hänen nimensä. Hän saa itse päättää, miten se taipuu. Yleensä oletetaan, että nimet taipuvat modernimmin eli Ahti-Ahdin ja Mikko-Mikon mutta jos Mikko itse sanoo että hänen nimensä taipuu Mikkon, niin hänellä on siihen oikeus. Samaa oikeutta on aikanaan käyttänyt Tasavallan presidentti Risto Ryti, jonka nimi taipuu Rytin, eikä Rydin. Kenen nimi, sen taivutus.
Mahtaa suomen kieltä opiskelevilla olla tämänkin asian kanssa ahdin kurkussa.
"Ei mitä järke!"
Ahdin tai Ahdin , molemmat on oikein. samoin taipuu ohto, Ohdon tao Ohton
Samoin menee Ahti - Ahdin.
Miten näin yksinkertainen asia voi olla jollekin epäselvä?
Satu - Satun satu - sadun
Samoin menee Ahti - Ahdin. Miten näin yksinkertainen asia voi olla jollekin epäselvä?
Satu - Satun
satu - sadunSamoin menee Ahti - Ahdin.
Miten näin yksinkertainen asia voi olla jollekin epäselvä?
vaan Impin. Taito on Taiton, ei Taidon.
Satu - Satun satu - sadun
alunalkaen erisnimi - Ahti, veden jumala - joten silloin sen taivutettaisiin Ahdin? Minä ainakin sanon Ahdin!
opettaja sanoi Satulle "Sadun" johon Satu totesi ettei hän ole mikään satukertomus, ja opettaja korjasi että niin tietenkin SATUN.
Hyväksyy itsestään käytettävän molemmat tavat.
Kyse onkin siis siitä, onko tähän jotain yleispätevää sääntöä, vai sanotaanko siten kuinka hyvältä tuntuu :)
ap
Osmo Ikolan toimittama Nykysuomen käsikirja tiivistää ja perustelee hyvin, miksi ihmisellä ei ole oikeutta määrätä nimensä taivutuksesta:
Kolmas periaate, jota kuulee puollettavan, on se, että nimen haltija itse saisi määrätä, miten hänen nimeään taivutetaan. Niinpä on tunnettua, että presidentti Ryti aikoinaan halusi nimensä taivutettavaksi astevaihteluttomana: Ryti : Rytin. Tämänkin periaatteen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin, koska saman nimen haltijoita tavallisesti on useita. Tultaisiin siihen, että samaa nimeä olisi taivutettava eri tavoilla sen mukaan, ketä nimen haltijoista tarkoitetaan. Ehkäpä pitäisi nimen taivutus ilmoittaa jo virkatodistuksessa. Jokaisen on näin ollen tyydyttävä siihen tosiasiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka taivutettaessa seuraa kielen sääntöjä; nämä säännöt eivät kuitenkaan ole joka kohdassa samat kuin ne, jotka koskevat appellatiivien taivutusta.
Osmo Ikolan toimittama Nykysuomen käsikirja tiivistää ja perustelee hyvin, miksi ihmisellä ei ole oikeutta määrätä nimensä taivutuksesta:
Kolmas periaate, jota kuulee puollettavan, on se, että nimen haltija itse saisi määrätä, miten hänen nimeään taivutetaan. Niinpä on tunnettua, että presidentti Ryti aikoinaan halusi nimensä taivutettavaksi astevaihteluttomana: Ryti : Rytin. Tämänkin periaatteen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin, koska saman nimen haltijoita tavallisesti on useita. Tultaisiin siihen, että samaa nimeä olisi taivutettava eri tavoilla sen mukaan, ketä nimen haltijoista tarkoitetaan. Ehkäpä pitäisi nimen taivutus ilmoittaa jo virkatodistuksessa. Jokaisen on näin ollen tyydyttävä siihen tosiasiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka taivutettaessa seuraa kielen sääntöjä; nämä säännöt eivät kuitenkaan ole joka kohdassa samat kuin ne, jotka koskevat appellatiivien taivutusta.
nythän yleensä kyllä hyvinkin tiedetään, ketä nimenomaista nimen haltijaa tekstissä tarkoitetaan. Häneltä on silloin kyselty kaikenlaisia tietoja jo etukäteen, alkaen siitä, millä kielellä hänelle kirjoitetaan. Yhtä hyvin nimen taivutusta voi kysyä tässä yhteydessä. Samoin on yksiselitteisen selvää, että useimmissa nykyisen viranomaiskielen asiakirjoissa nimiä ei taivuteta ollenkaan, koska asiakirjat kirjoitetaan passiivissa tai tai ne kirjoitetaan kohdistumaan "edunsaajaan" tai "velvolliseen", jota ei tarvitse nimetä kuin kerran asiakirjan alussa. Tämä ei tietenkään ole välttämättä kovin hyvä käytäntö, kielenkehityksen tai hallinnon kehityksen - esimerkiksi yksilön arvon huomioimisen - kannalta, mutta ei sitä ole syytä myöskään vaihtaa toiseeen yhtä hölmöön käytäntöön.
Pilvin vai Pilven – etunimien ja appellatiivien ristivetoa
löytyy Kielikellosta 3/2002
Äiti - äidin
Ahti - Ahdin
Mahti - Mahdin