Miksi mies ei halua seksiä?

Mutta onko kuitenkaan kovin kohtuullista jos seksittömyyttä on nyt kulunut vuosi. Itse en ainakaan stressillä ja väsymyksellä lähtisi perustelemaan enään, koska muten hän ei oireile lainkaan. En myöskään luokittelisi lähestymisiäni huutamiseksi enkä ainakaan seisomisiin tai seisomatta jättämisiin ole kommentoinut. Koska en ole erektiota nähty kuin aamuisin ja silloin olen sen jättänyt rauhaan koska en kuitenkaan halua raiskata miestäni vastoin hänen tahtoaan, kerran koskettelin mutta mies häipyi pian vessaan..



Mies ei kuulemma halua terapiaan ainakaan tällä hetkellä, ja meidän omat keskustelumme eivät tunnu johtavan mihinkään vaikka lähestymistapani ja keskusteluiden lopetuskin olisi miten rauhallinen ja positiivinen tahansa.. Mies ei koskaan itse tee aloitetta asiasta puhumiseen tai seksin harrastamiseen.



Itse en koe enään suhdetta mielekkääksi, mutta en ole valmis luovuttamaan vielä. Olen alkanut olemaan jatkuvasti ärtynyt ja se vie jo mielekkyyden arjesta molemmilta ja pahentaa tilannetta entisestään. Olen puhunut hänelle tunteistani ja siitä miten kaipaan seksiä ja läheisyyttä, mutta hän ei oikein reagoi siihen mitenkään paitsi sanomalla että on kamalaa jos minulla on paha olla, ja minusta tuntuu että hän siitä lähinnä loukkaantuu ja ottaa itseensä. Ja minusta tuntuu että minun tunteistani ei ainakaan voi puhua koska se pahentaa tilannetta ja ahdistaa entisestään.

Takana jo reilun 20 vuoden parisuhde ja kaksi lasta on tehty. Raskausaikana mies ei halunnut tulla sisääni lainkaan, ruikki rinnoille tai suuhun. Mutta kun pikku hiljaa palauduin raskauksista (ylipainoa kyllä jäi) seksielämämme muuttui tosi vilkkaaksi. Vaikka mulle jäi pyöreyttä ja arpia, ei ne miestä hidastanut ja itsekin vapauduin ja olen uskaltanut heittäytyä täysillä seksiin.



Meillä kyllä ei ole seksiä kuin 3 kertaa viikossa ja itse haluaisin vaikka 3 kertaa päivässä, mutta näin 35 vuotiaana tahtoo olla niin päin että naista himottaa enemmän. Mieheni ei ole koskaan ollut himokas rakastaja, pikemminkin pitkään hellittelevä nautiskelija. (itse rakastan himokkaita pikapanoja ja miestä ne oksettaa!)

Olen alkanut olemaan jatkuvasti ärtynyt ja se vie jo mielekkyyden arjesta molemmilta ja pahentaa tilannetta entisestään. Olen puhunut hänelle tunteistani ja siitä miten kaipaan seksiä ja läheisyyttä, mutta hän ei oikein reagoi siihen mitenkään paitsi sanomalla että on kamalaa jos minulla on paha olla, ja minusta tuntuu että hän siitä lähinnä loukkaantuu ja ottaa itseensä. Ja minusta tuntuu että minun tunteistani ei ainakaan voi puhua koska se pahentaa tilannetta ja ahdistaa entisestään.

Tosin meillä ei sentään täysin seksitöntä ole, mutta ei silti kohtaa seksihalut eikä moni muukaan asia. Minä kaipaan paljon seksiä (ts. joka päivä), hellyyttä ja läheisyyttä, miehelle riittää seksi kerran viikossa, mitään haleja ja pusuja on ihan turha edes odotella. Mies vetoaa siihen, että ei sellaiset halittelut ja pusuttelut tule häneltä luonnostaan, hän kuulemma niin kovin vaivaantuu sellaisesta. Pariterapiassakin kehotettiin nimenomaan opettelemaan tätä läheisyyttä, vaikka se miten vaikealta tuntuisi, mutta eihän tämä mies voi sitä tehdä, ei niin millään. Ei ainakaan, jos mulle siitä tulisi hyvä mieli (siltä ainakin tuntuu).

Jos otan asiat puheeksi, kuulemma painostan, riippumatta äänensävystä. Jos ehdotan, että mentäisiin parisuhdeterapiaan tai seksuaaliterapeutille tai edes jonnekin juttelemaan, painostan. Jos sanon, että ota sinä sitten asia puheeksi, kun tuntuu siltä, että voisit siitä puhua, asia jää siihen. Mies ei ota asiaa puheeksi, ei koskaan. Kun puhun tunteistani, mies surkeana sanoo, että "kamalaa, kun susta tuntuu pahalta" ja vaikuttaa loukkaantuvan, kun minulla on paha olla ja kehtaan sen vielä ääneen sanoa. Miten voikaan olla näin, että mies ihan tietoisesti ja tahallaan aiheuttaa toiminnallaan mulle pahan olon, ja siitä huolimatta kehtaa loukkaantua, kun sanon ääneen, että mulla on ihan oikeasti todella paha mieli ja paha olla, koska... Hitto. Mun miehelläni vielä on tapana tehdä niin, että kun taas kerran on puhuttu/riidelty näistä asioista, hän lähtee lenkille tuulettamaan päätään. Kotiin palaa aina kaupan kautta, ja tuo mulle yleensä suklaata tai karkkia, joskus jotakin toivomaani käyttötavaraa (kerran toi hiussuoristimen), ja näyttää ovella lähinnä innostuneelta pikkupojalta selittäessään, että "mä ostin sulle tämmösen, ku ajattelin että jos sulle tulis parempi mieli." Minä seison siinä keskellä eteistä ja tuijotan hölmönä jotakin suklaapatukkaa, ja mietin, että mitä helvettiä. Pyysin suukkoa, halausta tai seksiä, ja mies tuo mulle suklaapatukan. Ensin mainituista jokainen on ilmainen ja kerrassaan valtavan helppo toteuttaa - ja mies tuo mulle suklaapatukan. Aivan kuin se olisi jokin rangaistus, että hän joutuisi koskemaan mua, ja mut pitää lahjoa suklaalla, ettei miehen vaan tarvitse hipaistakaan mua.

Jos tuo mies joskus alkaa seksiä enemmän hinkumaan, mä täytän kaapin olutpulloilla ja kannan sellaisen eteen joka kerta, kun edes vihjaisee seksin suuntaan.

Olen alkanut olemaan jatkuvasti ärtynyt ja se vie jo mielekkyyden arjesta molemmilta ja pahentaa tilannetta entisestään. Olen puhunut hänelle tunteistani ja siitä miten kaipaan seksiä ja läheisyyttä, mutta hän ei oikein reagoi siihen mitenkään paitsi sanomalla että on kamalaa jos minulla on paha olla, ja minusta tuntuu että hän siitä lähinnä loukkaantuu ja ottaa itseensä. Ja minusta tuntuu että minun tunteistani ei ainakaan voi puhua koska se pahentaa tilannetta ja ahdistaa entisestään.

Tosin meillä ei sentään täysin seksitöntä ole, mutta ei silti kohtaa seksihalut eikä moni muukaan asia. Minä kaipaan paljon seksiä (ts. joka päivä), hellyyttä ja läheisyyttä, miehelle riittää seksi kerran viikossa, mitään haleja ja pusuja on ihan turha edes odotella. Mies vetoaa siihen, että ei sellaiset halittelut ja pusuttelut tule häneltä luonnostaan, hän kuulemma niin kovin vaivaantuu sellaisesta. Pariterapiassakin kehotettiin nimenomaan opettelemaan tätä läheisyyttä, vaikka se miten vaikealta tuntuisi, mutta eihän tämä mies voi sitä tehdä, ei niin millään. Ei ainakaan, jos mulle siitä tulisi hyvä mieli (siltä ainakin tuntuu). Jos otan asiat puheeksi, kuulemma painostan, riippumatta äänensävystä. Jos ehdotan, että mentäisiin parisuhdeterapiaan tai seksuaaliterapeutille tai edes jonnekin juttelemaan, painostan. Jos sanon, että ota sinä sitten asia puheeksi, kun tuntuu siltä, että voisit siitä puhua, asia jää siihen. Mies ei ota asiaa puheeksi, ei koskaan. Kun puhun tunteistani, mies surkeana sanoo, että "kamalaa, kun susta tuntuu pahalta" ja vaikuttaa loukkaantuvan, kun minulla on paha olla ja kehtaan sen vielä ääneen sanoa. Miten voikaan olla näin, että mies ihan tietoisesti ja tahallaan aiheuttaa toiminnallaan mulle pahan olon, ja siitä huolimatta kehtaa loukkaantua, kun sanon ääneen, että mulla on ihan oikeasti todella paha mieli ja paha olla, koska... Hitto. Mun miehelläni vielä on tapana tehdä niin, että kun taas kerran on puhuttu/riidelty näistä asioista, hän lähtee lenkille tuulettamaan päätään. Kotiin palaa aina kaupan kautta, ja tuo mulle yleensä suklaata tai karkkia, joskus jotakin toivomaani käyttötavaraa (kerran toi hiussuoristimen), ja näyttää ovella lähinnä innostuneelta pikkupojalta selittäessään, että "mä ostin sulle tämmösen, ku ajattelin että jos sulle tulis parempi mieli." Minä seison siinä keskellä eteistä ja tuijotan hölmönä jotakin suklaapatukkaa, ja mietin, että mitä helvettiä. Pyysin suukkoa, halausta tai seksiä, ja mies tuo mulle suklaapatukan. Ensin mainituista jokainen on ilmainen ja kerrassaan valtavan helppo toteuttaa - ja mies tuo mulle suklaapatukan. Aivan kuin se olisi jokin rangaistus, että hän joutuisi koskemaan mua, ja mut pitää lahjoa suklaalla, ettei miehen vaan tarvitse hipaistakaan mua. Jos tuo mies joskus alkaa seksiä enemmän hinkumaan, mä täytän kaapin olutpulloilla ja kannan sellaisen eteen joka kerta, kun edes vihjaisee seksin suuntaan.

Kyllähän tuo mies sinusta välittää.

Se on vain sellaisessa käsityksessä, että voi korvata seksin ja läheisyyden muutenkin jollakin toisella eleellä, kuten nyt sillä suklaalla. Kuulostaa, että hänellä on jokin ongelma läheisyyden osoittamisessa. Keittiöpsykologin arvaus menee tietenkin lapsuuteen :) Ehkä hänellä oli kiireiset vanhemmat, jotka huonoa omatuntoa paikatakseen ostivat aina uuden lelun.. ..tai jotain muuta juttua tuossa varmaan takana on.

Seksin puutteeseen turhautumisesi ymmärrän täysin. Oli syy mikä tahansa, ahdistaahan se jäädä ilman. Sen suhteen istutaan samassa veneessä, enkä osaa mitään neuvoja antaa. Tälläistä vaan tuli mieleen kirjoituksestasi.

Kiitos vastauksesta. Tunteesi kuullostavat tutuilta, meillä ei kyllä lahjota suklaalla tai muullakkaan. Eikä mies kyllä lenkkeilekkään. Mies ei juurikaan halua tehdä kanssani muuta kuin katsoa tv:tä tai elokuvia. Tunnen itseni epäviehättäväksi, epävarmaksi ja huonoksi. Tilanne on erittäin masentava ja pinnani on todella kireällä ja siitä aiheutuu entistä enemmän arkisia riitoja jotka entisestään pahentavat tilannetta. Tämä on kuin noidankehä. Olen koittanut muuttaa omaa asennetani ja suhtautumistani ja ajatella positiivisesti, mutta tuntuu että olen ainoa joka aktiivisesti yrittää ja tekee ongelmalle jotain. Tuntuu että minussa on kaikki vika, ja minun pitää korjata itseni ja asenteeni jotta voisin saavuttaa normaalin seksielämän tai edes jonkinlaisen seksielämän. Kuitenkin jokainen kerta kun ajattelen miten kaikki alkoi ja kenen halut katosivat en ymmärrä miten minun pitää korjata kaikki. Ja tuntuu että teen sitä yksin, ja että häntä tilanne ei edes häiritse lainkaan. Aivankuin olisi täysin normaalia olla seksittömässä suhteessa ja loukkaantua toisen haluista ja tunteista.

Aion nyt tehdä viimeiset yrityksen asioiden korjaamiseen, ja jos mitään muutoksen merkkejä ei ala näkymään aion lähteä suhteesta koska en kestä enään tätä. Minusta tuntuu todella pahalta joka päivä kun ajattelen asiaa. Olen vihainen, väsynyt ja ymmälläni.

Aivan kuin en olisi tärkeä ja seksuaalisuuteni olisi vain ongelma suhteessamme.

Mies joko selvästi pettää jos ei kotona halua tai hänessä on jotakin PAHASTI vialla. Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan suhteessa ilman seksiä vuotta! Itselle kuukausikin olisi kauheaa kidutusta.

Seksitön parisuhde saattaa vaikuttaa omaan minäkuvaan ja seksuaalisuuteen negatiivisesti ja sinulle on niin jo näköjään käynyt. Muista vaan että vika ei ole sinussa! Älä missään nimessä vaivu masennukseen vaan laita mies pihalle.

Varmasti löydät paljon paremman miehen jonka kanssa seksikin toimii. Vaikuttaa kuvauksen perusteella siltä että et menetä juuri mitään. Vaikuttaa siltä että ei vaadi paljoa että on parempi mies kun tämä.



Oma parisuhteeni vuosien takaa päätyi seksin vähäisyyteen. Olin suhteessa todella masentunut ja voin sanoa että ongelmani ratkesivat kuin taikaiskusta kun päätin erota.

..nainen joka elää parisuhteessa puutteessa. Esikoisemme on reilut 2 vuotta, ja nyt odotan toista lastamme. Mieheni on aivan loistava isä, ja kiltti myös minua kohtaan..mutta kaikki seksuaalinen kanssakäyminen loppui taas siihen kun tulin raskaaksi. Juuri kun sen sain kovalla työllä viritettyä uudestaan henkiin niin taas se lopahti. Onhan näitä kuivia kausia ollut usein ennenkin, mutta ottaa jo niin pattiin että... Turhauttaa se ainainen torjutuksi tuleminen. Olen jo vuosien aikana tottunut siihen, että minä olen se aloitteen tekijä, ja teen suurimman osan työstä. Mietin jo ennen tätä raskautta, että on seksin puute tarpeeksi iso syy erota. Toisaalta tuntuu todella tyhmältä syyltä, mutta kun sitä on kestänyt ja kestänyt.. ja olen niin kyllästynyt miettimään että mikä minussa on vikana kun en kelpaa. Rakkautta kyllä vannotaan, mutta aina ollaan väsyneitä tai jotain muuta vastaavaa. Itse olen todella seksinnälkäinen..mutta kun saisi edes kerran viikossa niin sekin olisi jo jotain. Kuinka kauan voi elää seksittömässä suhteessä pelkällä rakkauden vannomisella?

pahimmassa tapauksessa johtaa siihen että haet seksiä muualta jäät kiinni siitä ja menetät uuden suhteen ja vanhan. Joudut elämään valintojesi kanssa ja taistelemaan omantuntosi kanssa. Kysyt itseltäsi oli kaikki tämän arvoista.



Ei auta kuin keskustella,keskustella,keskustella. Kerro avoimesti hakevasi eroa jos ei ala toimimaan homma.Ja sitten jos ei toimi ja muutu niin haet.



Itse olen ollut samassa tilanteessa ja tehnyt kaikki väärät valinnat joiden kanssa joudun elämään lopun elämääni. Elämäni on paljon vaikeampaa ja rankempaa kuin silloin ennen kun meni huonosti.En tule ikinä antamaan anteeksi tekemiäni virheitä. Kaikki nämä asiat vaikuttavat tulevaisuuteeni ja jopa nykyiseen seksielämääni. Itsetunnosta ei ole tietoakaan.



Toivottavasti harkitset vielä tekojasi ennen kuin teet mitään. Mieti myös seuraukset teollesi.

Seksuaaliset tarpeet ja läheisyyden tarve kohtaa liitossa, niin mun mielestä on täys oikeus sitten tyydyttää ne tarpeensa muualla. Eihän se ole millään lailla toiselta pois jos tämäkin saa edelleen sen verran kuin haluaa.Itse olen noudattanut tätä käytäntöä pitkähkön kuivan kauden jälkeen ja edelleen elelen muuten täysin toimivassa parisuhteessa. Itseasiassa nyt myös seksielämä liitossa on vilkastunut jo aivan tyydyttävälle tasolle eikä sen puolesta tarvitsis enää muiden kanssa olla. Mutta kun maailmasta löytyy nin paljon avun tarpeessa olevia...

M45

..kun ei olis mitään muuta syytä lähteä suhteesta. Varsinkin kun on lapset, niin tuntuu että olenko nyt vain liian omahyväinen kun en pysty elämään seksittömässä liitossa. Olenkin tuota jo aikoinaan tehnyt, nimittäin hakenut tyydytyksen muualta. Välillä sekin tuntui väärältä, mutta ei toista ihmistä voi pakottaa elämään jatkuvassa puutteessa.

asiasta ei ihan hirveästi puhuta (outoa kun naisten hormonijutuista juttua joka lehdessä) mutta monille miehille iskee testosteronin vaje jo suht nuorena.

Eli vapaan teston määrä elimistössä vähenee iän myötä ja jo vajaa 40 vuotiaalla saattaa haluttomuuden syynä olla ihan vaan tästä.

Teston vajaus aiheuttaa lisäksi väsymystä, yleistä haluttomuutta, ärtyneisyyttä jne.

Joten jos mies itsekin kärsii tilanteesta, haluaa muutosta niin kannattaisi ainakin sulkea pois kyseinen mahdollisuus.

Jos tuosta kyse niin ei siihen paljon terapiat ja erolla uhkailut auta.

Meillä on ollut kohta kolme vuotta niin, että ollaan harrastettu seksiä kerran vuodessa. Viime syksynä syy selvisi, kun varasin miehelleni ajan lääkäristä, olin itsekin siellä mukana koska mieheni ei tykkää asiasta puhua. Avokillani todettiin testosteronivajetta, joka nyt keväällä on mennyt pahemmaksi. Lääkäriin ollaan jälleen menossa ensi kuussa ja toivon että tällä kertaa saataisiin lääkitystä, niitäkin kun kerran on olemassa. Seksi ei saa olla suhteen kantavin tekijä, vaan osa suhdetta. Ja tällä palstalla olen huomannut, että monelle naiselle se seksi nimenomaan on kaikki kaikessa, eikä kovin moni ole tullut ajatelleeksi että kyse voi olla sairaudesta jos mies ei seksiä halua. Tärkeää on selvittää syy, minkä takia petielämä ei suju, jos kyse on sairaudesta, niin tukekaa toisianne älkääkä antako suhteen mennä karille! Minä en ole koko tänä aikana miestäni pettänyt, sillä en koe, että syytä pettämiselle on vaikka itse olenkin melko innokas seksin harrastaja, tai siis olisin jos mieskin innostuisi ;) Ja vielä tuosta että mies voi tosiaankin kärsiä testosteronin vajeesta nuoremmallakin iällä, ei minunkaa mieheni ole kuin vasta 28, ja 25 v oli kun alkoi meno sängyssä hyytymään.

Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan suhteessa ilman seksiä vuotta!

Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan suhteessa ilman seksiä vuotta!

Seksuaalisesti aktiivisen naisen pitäisi hankkia kunnonmies jolla hormonit hyrräävät. Ei luulisi olevan vaikeaa.



Tässä sen taas näkee että naisia ei kiinnosta miehessä kuin ulkonäkö ja varakkuus. Ja sitten valitetaan.

minulla ei ainakaan ole ulkonäöstä taikka rahasta kiinni se, että haluan olla mieheni kanssa yhdessä vaikkei seksielämää tällä hetkellä olekaan. Oman mittapuuni mukaan mieheni on minulle hyvännäköinen, mutta ei kadulla todellakaan naisten päätä saa kääntymään, ja mitä rahaan tulee, no, sitä ei ole :D On olemassa sellainen asia kuin rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne joka meidätkin on yhdessä pitänyt. Ja vaikka meidänkin petielämämme on rajoittunut siihen 1krt/vuosi, niin ei se tarkoita etteikö minulla olisi seksielämää ollenkaan, se vain tarkoittaa sitä että pitää osata leikkiä yksinkin ;)

Eihän toi kaks.kuukautta ole mitään. Meillä on oltu melkein kymmenen vuorta ilman panoa tai edes suuseksiä. Aikoinani olin kova runkkaan ja vaimo ihmetteli sitä kun hän ei kelpaa. Sanoin että näin pääsen helpommalla. Nyt ei minulla enää edes seiso joten taitaa olla panokset loppu.

Mies väsynyt, stressaantunut, alhainen libido, masennus, ssri-lääkkeet jne.