Miksi mies ei halua seksiä?

Luonne ja pillun tiukkuuskin merkitsevät.

Kummasti miestä panettaa vain silloin kun mulla on menkat, eli ei tarvi hoidella mua lainkaan vaan saa itse suuseksiä. Vituttaa koko ukko.

Niin. Miestäsi ei paneta. Voisit kenties olla ihrava pallukka tai silkkaa luuta ja nahkaa, eikä miestäsi panettaisi.



Kun tarpeet eivät kohtaa, se, joka haluaa vähemmän, ei edes ymmärrä, millainen kuorma toisen puutteesta voi muodostua parisuhteelle.



Miesten vähäistä halua on paljon selitetty stressillä ja väsymyksellä. Mutta kaikkia ei paneta, vaikka ei ahdistaisi ja väsyttäisikään.



Heivaa ne ristisanat ja kiroilu. Ne eivät johda mihinkään. Jos miehesi on väsynyt ja stressaantunut, funtsikaa yhdessä, mitä sille voisi tehdä. Jos häntä ei paneta muuten, varatkaa aika asiantuntijalle. Ei sillä vastaanottotaksalla kovin kummoista pinoa ristikkolehtiä osteta...

Mitä sinä olet tehnyt sen eteen että saisit seksiä?



Meillä aloitteen tekeminen on minun harteilla. Jos pelkästään vaimon aloitteesta harrastettaisiin seksiä niin jäisi pariin kertaan vuodessa.

mie pamahin paksuksi ja ukko ei uskalla vaan naida napsuutella niinku ennen..pelkää satuttavansa lasta joten mieluummin valitsee nykyään käden ku reijän :D

Että minkäs teet.. ihan ymmärrettävää sinänsä mut kyllä tuoki hieman ottaa päähän ku kerran kuussa nyt saa.

voisi tuo aika mennä synnytykseen hieman nopeemmin niin ois taas seksielämä yhtä hurjaa ku ennen raskautta :D

Tuttua , tuttua...mietinkin että onko miehen haluttomuuteen syy muuttuneessa ulkomuodossa? Synnytyksessä mukana olo ei ainakaan parantanut tilannetta mielestäni. Raskausaikana sai edes kerran kuussa, nyt sekin jo tuntuu mahdottomalta. Milloin väsyttää, päätä särkee, on flunssainen olo tai milloin mitäkin.

sanoa pamautin miehelle päin naamaa, että on se kumma, kun puutteessa pitää elää.2kk:teen ei oo ollu mitään toimintaa.Olen tehnyt aloitteita ja antanut ymmärtää, että tekee mieli, mutta rajansa kaikella.Mies vastasi, että kun väsyttää aina.Minä sanoin, ettei mene läpi.

On alkanut kyrsimään todella.Olen hyvännäköinen nainen ikäisekseni ja olenkin alkanut miettiä, pitäiskö ruveta kattelemaan muualle.

Meillä himot katosivat toisen lapsen syntymään. Ja siihen että mies joutui tossun alle. Ei sillä ollut mitään sanomista enää seksihaluihinsa. Tiedostin ongelman ja yritin miestä saada takaisin "vauhtiin", mutta jotenkin se ei enää uskalla koskea, ei haluta, ei himota. Toista sillä ei ole. Mutta jotenkin seksi on kuollut suhteesta pois. Onhan tässä omassa aktiivisuudessakin parantamista. Jotenkin ei tämä mies enää himota.

jonka syitä pohdin monta vuotta. Mies ei halua. Ehdotin terapioita, anelin ja raivosin, tuloksetta. Nyt mulla on rakastaja, jonka tapasin työkuvioissa. Arvatkaa tuntuuko ihanalta olla haluttu ja himoittu, kun on tullut torjutuksi tuhansia kertoja! Eroa olen nyt sitten puinut jatkuvasti, mutta toistaiseksi jäänyt tähän.

Jos kemiat ei pelaa, niin ei pelaa. Tuoksusta sen oikean jo tuntee.



Terapiat yms. muut ei kohota oikeaa intohimoa. kun sitten kohtaat sen joka saa sukat pyörimään jalassasi, homma vain toimii. Kun väsyttää niin kiksitään jotta virkistyy. Kun on virkeä niin kiksitään kun se on niin kivaa.

Kun valitsee oikean miehen/naisen, voi leikkiä ennustajaeukkoa/ukkoa ja ennustella, onko intohimo tallella 10 vuoden ja parin lapsen jälkeen. Suhteen alussa tuli tehtyä juuri noin kuin kuvasit. Pantiin, kun se oli niin kivaa ja rentouttavaa. Pantiin, jos oli ollut raskas päivä.

Pantiin, koska toinen oli niin uutta ja jännää.

Nykyään tulee pantua ihan muodon vuoksi ja minulle sillä on ainakin jokin kummallinen "yleisen vitutuksen poisto -vaikutus"

M32

Terapiat yms. muut ei kohota oikeaa intohimoa. kun sitten kohtaat sen joka saa sukat pyörimään jalassasi, homma vain toimii. Kun väsyttää niin kiksitään jotta virkistyy. Kun on virkeä niin kiksitään kun se on niin kivaa.

varmaan viiden eri naisen takia joka päivä.

Pitäsikö alkaa oleen niiden kaikkien kanssa kimpassa vuorotellen, edes sen 15 minuuttia, jonka kunnon pano vie aikaa? Tai ainakin yrittää päästä pukille?

Mun mielestä tuo ei vielä riitä, että sukat pyörii jaloissa. Kannattaisi myös miettiä, mikä sai homman toimimaan 10 vuotta sitten ja miksei se toimi enää. Se on perheelliselle kevyempi vaihtoehto, jos se onnistuu.

kun sitten kohtaat sen joka saa sukat pyörimään jalassasi, homma vain toimii.

vielä tähän, että tavatessani mieheni tuntui "siltä oikealta" juuri seksinkin suhteen. Naiskentelimme usein ja se oli ihanaa. Kun aloin odottaa lastamme, miehen kiinnostus loppui kuin seinään. Ajattelin ensin, et kyllä se tästä, kun synnytys on ohi ja olen samoissa mitoissa etc. Mutta ei, homma vaan jatkui, ja mikään ei auttanut. Uskoin itsekin välillä, että viehättävyyteni on jotenkin kadonnut kokonaan. Onneksi näin ei ollut, se on todistettu nyt moneenkin kertaan ;-). Joo, moralisoida voi, mutta oli tämä parempi vaihtoehto kuin syvä masennus johon olin kovaa vauhtia menossa. Mies on hyvä isä ja ihanteellinen kumppani muuten. Harmittaa tosi paljon, että tätä puolta en voi jakaa hänen kanssaan. Pitäisikö vain seksin takia erota? En tiedä. Toisaalta asia heijastuu kyllä riitelynä ja kiristyneenä ilmapiirinä monesti. Olisi tosi ihanaa vielä kokea "oikea" parisuhde. Löytää ihminen, jonka kanssa voisi jakaa kaiken.

Olisi tosi ihanaa vielä kokea "oikea" parisuhde. Löytää ihminen, jonka kanssa voisi jakaa kaiken.

löytää siis sellainen "oikea" parisuhde, ihmisen kanssa, jonka kanssa voi jakaa kaiken, siis ihan kaiken?

Minä aikoinani kuvittelin, kun aviomieheni löysin, että tässä se on, ihminen, jolle voin, uskallan ja pystyn kertomaan kaiken, ihan kaiken, ja niin edelleen. Tänä päivänä mulla on edelleen mies, joka on hyvä sängyssä ja seksiä on usein, mies joka tekee kotitöitä ihan oma-aloitteisesti eikä vaimon määräyksestä, mies joka hoitaa lapsiaan ja viettää heidän kanssaan aikaa ihan omasta halustaan eikä siksi, että vaimo vaatii sitä. Mutta multa puuttuu mies, joka kuuntelisi, miten mun päiväni on mennyt, mistä asioista olen iloinen, mistä surullinen, mihin tahtoisin muutosta... mies ei yksinkertaisesti kestä mitään mun negatiivisia tunteita, vaan on suunnilleen soittamassa valkotakkiset hakemaan mut hoitoon heti, kun edes erehdyn puuskahtamaan siitä, millainen vatipää se yksi työkaveri taas tänään oli, ja miten paha mieli tuli, kun esikoinen taas huusi keskellä taloyhtiön pihaa että "äiti, sä oot sitten maailman tyhmin!" Niin, se siitä kaiken jakamisesta.

Jos mies on tämän kaiken hyvän lisäksi vielä akkamainen. Eli jaksaa kuunnella kaikenmaailman turhanpäiväiset lässytykset kuin bestis ikään.

löytää siis sellainen "oikea" parisuhde, ihmisen kanssa, jonka kanssa voi jakaa kaiken, siis ihan kaiken?

Jos kemiat ei pelaa, niin ei pelaa. Tuoksusta sen oikean jo tuntee.

Terapiat yms. muut ei kohota oikeaa intohimoa. kun sitten kohtaat sen joka saa sukat pyörimään jalassasi, homma vain toimii. Kun väsyttää niin kiksitään jotta virkistyy. Kun on virkeä niin kiksitään kun se on niin kivaa.

Ei ole ihan noin yksinkertaista kun on pienet lapset, kunnioitusta, rakkautta ja syvää välittämistä. Kaipasin himoa, mutta kun kaikki muu on kunnossa, ikä halua loukata puolisoaan tai rikkoa lasten perhettä on aika paha lähteä vain vaihtamaan...

Jos mies on tämän kaiken hyvän lisäksi vielä akkamainen. Eli jaksaa kuunnella kaikenmaailman turhanpäiväiset lässytykset kuin bestis ikään.

Näinkö miehet noin yleisesti ajattelee naisensa puheista? Että se on turhanpäiväistä lässytystä? No eipä sitten ole mikään ihme, että miehet on niin kovin puutteessa - jos arvostus on tätä luokkaa, tuskin taitaa kovin monella naisella himottaa.

Kyllä minäkin kuuntelen mieheni "turhanpäiväiset lässytykset" tietokoneista, ohjelmista, typeristä työkavereista, pomosta ja milloin mistäkin hänen elämäänsä koskettavasta asiasta, joka häntä ärsyttää, ihastuttaa tai vihastuttaa. Hyvin harvoin mikään näistä asioista liittyy mitenkään itseeni, mun elämääni tai arkeeni, ja vielä harvemmin mä edes tajuan niistä mitään. Tietokoneista kun tiedän tasan sen, että niillä pääsee nettiin, miehen työkavereita, pomoa tai asiakkaita en tunne. Kuuntelenpa silti, vaikka miten on turhanpäiväistä, näin minun kannaltani katsottuna.

Joten kyllä mä katson olevani oikeutettu vastavuoroisuuteen, ja mieheni saa luvan kuunnella mun valitukseni tiskivuorista, ärsyttävistä kakaroista, naapurin hirviömuijasta ja puistossa hiekkalaatikon reunalla norkoilevista kilpaa ruikuttavista mammoista. Sekä vauva.fi:n pöyristyttävistä keskusteluista.

Siitä huolimatta on asioita, joita en koskaan kerro kellekään, joista en puhu edes miehelleni. Kaikki ovat tapahtuneet jo aikoja sitten, menneitä asioita siis, ja eihän niitä saisi vatvoa, mutta vatvonpa silti. Osa niistä asioista on oikeasti sellaisia, että mieheni olisi hyvä tietää, ja syytäkin tietää, esim. mun lapsena kokema hyväksikäyttö. Mieheni ei siitä siis tiedä, enkä tiedä aionko siitä koskaan kertoakaan.

hän pettää, tai on homo

Olen 26, viehättävä nainen. Mieheni on 35. Olemme olleet yhdessä alle 2 vuotta, ja niistä olen nyt ollut toisen vuoden ilman seksiä. Mies ei halua puhua asiasta eikä kuulemma osaa selittää mistä haluttomuus johtuu. Sanoo rakastavansa jne, mutta ei kovasti lämmitä. Olen ehdottanut terapiaa, koittanut vietellä asuilla ja sillä että olen ehdottanut esim eroottisen materiaalin katsomista(lue porno). Mies ei kiinnostu millään. Ensin seksielämämme oli ok mutta se loppui kuin seinään yli vuosi sitten. Olen puhunut asiasta rauhallisesti, raivonnut, kiristänyt, uhannut lähteä jne. Mies ei reagoi mitenkään, en tiedä välittääkö hän edes miltä minusta tuntuu, tai jos lähtisin. Sanoo kyllä välittävänsä mutta kovin on intohimotonta ja tunteetonta meininki.

Onko jollain apuja tähän? Minun tunteeni ovat vahvat ja edelleen tallella.

Miehen haluttomuus voi johtua monestakin asiasta, mutta suurimmassa osassa tapauksia kyseessä ovat henkiset paineet, stressi tai jopa psyykkiset ongelmat. Voi toki myös olla, että rakkaus on hiipunut tai toinen ihminen on tunteiden kohteena.



Mutta jos kolmansia osapuolia ei ole kärkkymässä, ne parhaat vaihtoehdot ovat puhuminen, terapia ja yhteisiin romanttisiin hetkiin panostaminen - vaikka siinä aikaa menisikin. Painostaminen, riehuminen, huutaminen ja uhkailu eivät toimi juurikaan positiivisesti vaan yleensä luovat lisää etäisyyttä. Kannattaa myös muistaa, että nalkuttaminen (puolin ja toisin) ja riitely mistä tahansa asiasta voivat tappaa eroottiset tunteet tyystin. Yllättävän moni pitemmässä suhteessa oleva nainen käyttää kiukuttelua ja raivoamista tehokeinona ja ikäänkuin pyrkii kontrolloimaan miestään - mikä on naurettavaa ja myös tuhoisaa, varsinkin jos mies ei ole väkivaltainen (ei tarvitse pelätä mustaa silmää riehumisen vastapainoksi). Sanoisin, että ns. "kiltit" ja väkivallattomat miehet valitettavan usein saavat osakseen naisen painostavaa käyttäytymistä.



Mutta jos keskustelut, terapia ja hyvät yritykset eivät tuo minkäänlaista vastakaikua, itse kyseenalaistaisin suhteen jatkumisen mielekkyyden.



Ex-vaimoni kärsi mielenterveysongelmista, mikä osaltaan vaikutti seksuaalisen kiinnostumiseni lopahtamiseen. Sen päälle hän riehui, huusi ja rikkoi tavaroita ja sanoi läheisyydenkaipuussaan, että: "tosi miehellä seisoo aina" tai "seisomisen puute osoittaa, että et rakasta minua"!. Ei pidä paikkaansa, kun se seisominen ei ole vain fyysinen tapahtuma. Miten sitä muka voisi tuossa tilanteessa haluta seksiä jatkuvasti loukkaavasti käyttäytyvän naisen kanssa? No, keskustelut ja terapiaan kehoittaminen vain pahensivat tilannetta ja siksi siis olemme "ex" -etulitteen ansainneet.



Onneksi olen nyt kolmatta vuotta todella ihanan naisen kanssa ja läheisyyttä ja villiä seksiä riittää yllinkyllin. Silloin kun toinen on masentunut tai stressaantunut, niin sitä yritetään ymmärtää ja usein tarjoamme toisillemme pyyteetöntä seksiä eli esim. nuolen vaimokkeeni orgasmiin, jos en todellakaan jaksa seksiä noin muuten. Vastapainoksi vaimokkeeni hoitelee minut suullaan, kun ei itse jaksa innostua. Noita kiinnostumattomuuden hetkiä vain sattuu vähemmän, kun meillä on todella läheinen suhde. Joka ainoan yön nukumme sylikkäin. Joka ainoa työpäivä lähettelemme useita tekstiviestejä tyyliin: "rakastan sinua". Siinä se lääke on tiivistettynä.