Subjektiivisen päivähoito-oikeudet vastustajat:
Miten teidän mielestä pitäisi sitten päättää, kuka tarvitsee päivähoitopaikkaa?
Tarvitseeko masentunut äiti, pitääkö näyttää lääkärintodistus?
Tarvitseeko 4-6-vuotias lapsiseuraa, jos sitä ei ole kotona eikä pihapiirissä eikä mitään kerhoja ole?
Tarvitsenko minä, mies töissä, mä nyt noin kuukauden työttömänä, ensin oli työkkäri-ramppausta, olen hakenut töitä, käynyt haastatteluissa, tehnyt syyskuun noin 2-3 päivää viikossa keikkaa?
Mäkin haluaisin muuttaa systeemiä, mutta niin, että vapaapäivät olisivat joustavammat, eli ei tarvisi ilmoittaa viikkoa ennen. Ainakin silloin näin, jos todella soitetaan aamulla että nyt tarvitaan. Mullakin on virallisia v-päiviä, joudun aina arvaamaan, että milloin voisin ne pitää.
Kommentit (162)
Et voi tarvita kolmea päivää eli 21 tuntia hoita yhteen työvoimatoimistokäyntiin, kahteen hakemukseen ja yhteen haastatteluun.
Työvoimatoimistoon voi ottaa lapset mukaan, hakemukseen ei voi tarvita kuin max 30 minuuttia per hakemus ja haastattelu vie pari tuntia.
Eli olisit tarvinnut kolme tuntia. 18 tuntia oli turhaa.
kysellä että milloin tarha alkaa kun on ikävä sinne ja tarhakavereita. Ihan tippa linssissä kyseli toinen. Ehkä teidän päiväkodissa ei ole niin kivaa kuin meidän?
VAIN työssäkäyville ja opiskelijoille! Ei masentunut parane sillä, että on yksin kotona.
Vaan lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen ja iloiseen leikkiin ikätovereiden kanssa! Masentunut ei sitä pysty tarjoamaan. Masennuksesta ei kuntoudu hetkessä. Sen ajanko lasten vain pitäisi katsella sitä masentunutta äitiä kaikki päivät ja tuntea olonsa kurjaksi? Vaikka vanhustenhoidosta kuinka säästetään, niin niin kauan kuin verovaroja syydetään esim. kulttuurin tai huippu-urheilun tukemiseen, ei lapsista saa säästää euroakaan!
ja paljon tärkeämpää olisi tarjota perheelle kokonaisvaltaisempaa tukea, kuin päivähoito ratkaisuna kaikkeen.
Toisekseen, mä en oikeasti tunne yhtäkään lasta, joka olisi päivähoidosta innoissaan. En siis oikeasti yhtäkään, vaikka omanikin on ollut sekä pph:lla että pk:ssa. Aina jos lapset saa päättää, ovat mieluummin jääneet kotiin, naapurin lapset on meidän omilta kyselleet kun olen ollut äitiyslomalla, ja isommat kotona, että SAAKO teidän lapset oikeasti olla kotona, vaikka teillä on vauva? Kun oma äiti on heile sanonut, ettei jaksa isompia kotona, vaan haluaa olla vauvan kanssa kahden jne.
ja jokaisella oma lukujärjestys jolloin hoidetaan muiden lapsia.
Hoidin viimeksi viikon muiden lapsia heinäkuussa. Seuraava nakki osuu tammikuulle.
Laaja piiri. Helpompaa kun saa laatuaikaa itselle päivisin.
Teillä on mäntti koti ja huono äiti.
sen verran, että kun tuossa loppukeväästä alkoi olla ilmeistä, että työnhaku on hyvin todennäköisesti edessä, niin kävin liiton (Akavan) työnhakuvalmennusta. Ja sieltä arvioitiin mun hakemuksia, cv:itä useaan eri paikkaan hakiessani.
Ja tyyppinä olen ennemminkin nopea, joka tekee nopeasti ja eikä hinkkaa töissä asioita kauan. Valmentajan mukaan juuri sen takia mun täytyy kiinnittää erityistä huomiota, että hion hakemusta tarpeeksi.
Työnantajalle en tietenkään kerro, kauanko tein hakemusta. Joskus on kysytty, kauanko tein jotain x-hommaa portfoliossa, että se tuli valmiiksi. Olen työhommissa suht nopea, ja sanon aina rehellisesti sen ja työnantaja on ollut tyytyväinen siihen.
ap
kerro toki tuoe myös sille työnantajalle. Ei tulisi pieneen mieleenkään palkata ihmistä, joka rustaa hakemusta ja hioo CV:tä tuntitolkulla.
t. 91, yrittäjä ja äiti
kysellä että milloin tarha alkaa kun on ikävä sinne ja tarhakavereita. Ihan tippa linssissä kyseli toinen. Ehkä teidän päiväkodissa ei ole niin kivaa kuin meidän?
ei sen takia n7yt täydy olla subjektiivista hoito-oikeutta kun meidän maijalla on niin ikävä kavereita!
VAIN työssäkäyville ja opiskelijoille! Ei masentunut parane sillä, että on yksin kotona.
Vaan lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen ja iloiseen leikkiin ikätovereiden kanssa! Masentunut ei sitä pysty tarjoamaan. Masennuksesta ei kuntoudu hetkessä. Sen ajanko lasten vain pitäisi katsella sitä masentunutta äitiä kaikki päivät ja tuntea olonsa kurjaksi? Vaikka vanhustenhoidosta kuinka säästetään, niin niin kauan kuin verovaroja syydetään esim. kulttuurin tai huippu-urheilun tukemiseen, ei lapsista saa säästää euroakaan!
ja paljon tärkeämpää olisi tarjota perheelle kokonaisvaltaisempaa tukea, kuin päivähoito ratkaisuna kaikkeen.
Toisekseen, mä en oikeasti tunne yhtäkään lasta, joka olisi päivähoidosta innoissaan. En siis oikeasti yhtäkään, vaikka omanikin on ollut sekä pph:lla että pk:ssa. Aina jos lapset saa päättää, ovat mieluummin jääneet kotiin, naapurin lapset on meidän omilta kyselleet kun olen ollut äitiyslomalla, ja isommat kotona, että SAAKO teidän lapset oikeasti olla kotona, vaikka teillä on vauva? Kun oma äiti on heile sanonut, ettei jaksa isompia kotona, vaan haluaa olla vauvan kanssa kahden jne.
Ei keikkatyössä ole mahdollista päättää että käykö joka päivä töissä kun niitä töitä ei joka päivälle ole. Keikkatyö sopii myös erittäin hyvin joillekin perheille. Jos lapset kipeinä, sairas lapsi jota käytetään paljon lääkärissä ym. niin keikkatyöstä voi aina kieltäytyä jos ei sovi juuri sinä päivänä.
Kun käyn 2-3 päivää viikossa, enkä tiedä etukäteen, mitkä päivät ne ovat?
Ja onko sinusta työnhaku sellaista, jota voi tehdä helposti lasten ollessa kotihoidossa?
Entä ne lapset, jotka tarvitsevat tukea vaikka kielen oppimiseen tai joilla on kuntoitusohjelma päiväkodissa?
Ja kuka ne tarvitsevat sitten päättää?
ap
niillä vanhemmilla, jotka käyvät töissä tai opiskelevat.
Äidin masennus, raskauden vaivat, vauva kotona tms. eivät ole syy päivähoitopaikkaan vaan nuo asiat pitää hoitaa muulla tavalla.
Ennen oli näitä kodinhoitajia, jotka menivät apuun lapsiperheisiin ja vanhuksille. Mä palauttaisin tuon ammattikunnan takaisin.
muuten päättäisin heti, että on joka päivä työtä :).
Meillä molemmat lapset terveitä, ei tarvetta säännöllisille lääkärikäynneille. Nyt ollaan edellisen kerran käytetty lääkärissä joskus helmikuussa, kun oli flunssaa ja tarkitutettiin korvat varalta (ei ollut mitään).
Toisella on ollut kerran korvatulehdus, toisella ei kertaakaan, mutta kerran noin 1-v virtsatientulehdus (vaippa-aikaan oli varmaan päässyt kakan bakteereja virtsaputkeen). Eli kumpikin on elämässään syönyt yhden antibiottikuurin.
ap
Ei keikkatyössä ole mahdollista päättää että käykö joka päivä töissä kun niitä töitä ei joka päivälle ole. Keikkatyö sopii myös erittäin hyvin joillekin perheille. Jos lapset kipeinä, sairas lapsi jota käytetään paljon lääkärissä ym. niin keikkatyöstä voi aina kieltäytyä jos ei sovi juuri sinä päivänä.
Kun käyn 2-3 päivää viikossa, enkä tiedä etukäteen, mitkä päivät ne ovat?
Ja onko sinusta työnhaku sellaista, jota voi tehdä helposti lasten ollessa kotihoidossa?
Entä ne lapset, jotka tarvitsevat tukea vaikka kielen oppimiseen tai joilla on kuntoitusohjelma päiväkodissa?
Ja kuka ne tarvitsevat sitten päättää?
ap
niillä vanhemmilla, jotka käyvät töissä tai opiskelevat.
Äidin masennus, raskauden vaivat, vauva kotona tms. eivät ole syy päivähoitopaikkaan vaan nuo asiat pitää hoitaa muulla tavalla.
Ennen oli näitä kodinhoitajia, jotka menivät apuun lapsiperheisiin ja vanhuksille. Mä palauttaisin tuon ammattikunnan takaisin.
Miehenä täytyy todeta ettei tässä ole järkeä laisinkaan. Kinataan kinaamisen vuoksi.
Minä maksan yksityiselle lastenhoidosta 1000€kk vaimoni kanssa puoliksi että saamme päivät olla kaksistaan. Suon köyhille saman ilon. Ei kaikilla ole varaa maksaa päivähoidosta suuria summia joten mitä kinaatte?
Helvetti! Menkää sunnuntaikävelylle koko perhe niin minä aijon tehdä. Hyvästi.
ketkä kannattaa subjektiivista päivähoitoa. Sivistymättömät tollot.
Vai että ihan oMpas ja aiJJon...
totuutta. Näytä se viesti, missä on ollut toisin. Pyysin sitä jo kerran aiemminkin, eipä oo näkynyt... Kertoo jotain susta.
En ota lapsia mukaan työkkärin vähintään 4 h keikalle. Bussimatkat vielä menee, mutta mun täytyy siellä ensin jonottaa muiden työttömien kanssa kauan + sen jälkeen rauhassa jutella + tehdä niitä alkujuttuja (jotain työhakusuunnitelmia) sen virkailijan kanssa. 4- ja 5-vuotiaille se on kaikkea muuta kuin kivaa.
Parempi heille, että ovat siellä päiväkodissa kavereittensa kanssa, kun heillä se mahdollisuus on.
Plus jos ovat mukana, virkailija voi epäillä, ettei lapsilla olekaan sitä hoitopaikkaa ja silloin en ole valmis ottamaan työtä vastaan vaikka heti.
Meidän alueella on hoitopaikoista pulaa, ja 2 viikon varoajalla saa paikan, mutta jostain hevon kuusesta.
30 min / hakemus ja ei kannata pidättää henkeä kun odottaa haastattelukutsua...
Mutta turhaan tästä enää on jatkaa sun kanssasi, koska selvästi haluat vain haastaa riitaa.
ap
Et voi tarvita kolmea päivää eli 21 tuntia hoita yhteen työvoimatoimistokäyntiin, kahteen hakemukseen ja yhteen haastatteluun.
Työvoimatoimistoon voi ottaa lapset mukaan, hakemukseen ei voi tarvita kuin max 30 minuuttia per hakemus ja haastattelu vie pari tuntia.
Eli olisit tarvinnut kolme tuntia. 18 tuntia oli turhaa.
käydä vaikkapa seurakunnan kerhossa tai pävkodin virikeryhmässä kolme kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan, mutta pätkätyöläisen lapsi, joka siis sen hoitopaikan kuitenkin tarvitse, ei saisi olla edes vanhemman työkkärissä käynnin ajan hoidossa? Yleensä työssä käyvät vanhemmatkin hoitavan tuon kaltaiset asiat ilman lapsia - eivät hae lapsia hoidosta varta vasten raahatakseen heidät mukaan pankkiin tms.
Tuo yksi ap:n hoitotunneista jänkääjä on muuten kirjoitystyylistä päätellen sama tyyppi, joka on lukuisiin ketjuihin kirjotellut näitä provosovia ja teilaavia kirjoituksia (mm. kaverisynttäriketju).
Vittuilustahan tässä oli kyse ei muusta :D
ketkä kannattaa subjektiivista päivähoitoa. Sivistymättömät tollot.
Vai että ihan oMpas ja aiJJon...
Tosin tuo teksti ei kyllä ollut minkään isän kirjoittama.
Tai sitten hän on vaan ämmä, ei mies.
Sinulla kun se muuttuu joka puheenvuorossa.
Niin pitääkin. Kävelyretki perheen kanssa on hyvä idea.
hän pyrki työllistymään vaikeassa tilanteessa parhaan kykynsä mukaan. Sitä varten hän on laittanut lapset hoitoon.
Tämä menee ihan oikein, niin sen kuuluu mennäkin! Subjektiivisen päivähoito-oikeuden tärkein puolustus on siinä, että se tekee naisille joilla on miehiä enemmän sälätyötä ja lyhyitä määräaikaisuuksia, mahdolliseksi välttää vuosikausien pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen.
Vanhempien pitkäaikaistyöttömyys ei millään muotoa ole lapsen etu. Eikä yhteiskunnan.
aiheeseen palatakseni. esikonen oli kotona enkä käyttänyt päiväkotai. nyt hän on 25vuotias kotikissa. tyttöystäviä ei ole vielä ollut eikä intressejä ulkomaailmaan.
8vuotias poikani oli päivähoidossa 3vuotiaasta asti kun kävin töissä. hän on enempi ulospäinsuuntautunut ja hilluu kaupungilla aina yömyöhään asti vaikka kotiintuloaika on 22.
minusta päivähoito on hieno keino tutustuttaa lapsi muihin lapsiin.
Voit varmaan sanoa noin vaikka et minua tai perhettämme edes tunne?
Todennäköisesti olen paljon parempi äiti kuin sinä. Mielipiteestäsi päätellen kun olet niitä kotona vuosikausia makaavia ja lastensa kautta eläviä mammoja jotka luulevat olevansa ikuisesti lapsilleen kaikki kaikessa:D
Lapsemme ovat täydellisen onnellisia ihmisiä, johtuen rakastavasta ja onnellisesta kodista. Lto kehottikin meitä tekemään lisää lapsia, on hoitanut 3 lastamme eri vuosina ja pelkäsi että meidän perheen lapset loppuu päiväkodista:D
Hyviäkin päiväkoteja on, meillä on sellainen. Jos lapset ovat niin riippuvaisia äidistä etteivät muualla kuin kotona äidin kanssa viihdy, niin kaikki ei ole silloin kunnossa. Lapsi jolla on hyvä perusturvallisuus tuntee olonsa turvalliseksi muuallakin kuin kotona äidin kanssa.
i]Teillä on mäntti koti ja huono äiti.
[/quote]
heillä on pysyvä hoitopaikka - ei se, että heitä pompotellaan tällä viikolla tuonne ja seuraavalla viikolla tänne hoitoon. Miettikää nyt ihan itse, haluaisitteko lapsillenne tätä? Totuus kun on se, että ei ole mitään "varapaikkoja", joita pidetään vapaana näitä lapsia varten. Ihanteellistahan se olisi, että olisi joku pysyvä avoin päiväkoti tms. joka tällaisia tapauksia varten, johon tarvittaessa voisi viedä työkeikkojen, -haastattelujen jne. ajaksi. Mutta kun näin ei ole.
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että se pätkätyöläinen ei enää tee niitä pätkiä, vaan suosiolla jättää ne väliin ja jättäytyy pitkäaikaistyöttömäksi kotiäidiksi. Työllistymismahdollisuudet heikkenevät oleellisesti, sillä yleensä niiden pätkien kautta jossain vaiheessa saa pidempiaikaista määräaikaista tai hyvällä tuurilla jopa vakituista työtä. Valitettava tosiasia on, että suuri joukko meistä naisista on ns. epätyypillisissä työsuhteissa.