Miksi lapsi pitää huostaanottaa?

Mutta samalla tavallahan voisi väittää, että jokainen on itse vastuussa itsestään ja lakkauttaa koko hyvinvointivaltion. Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, saatika lapsistaan.

Entä jos meillä olisi hyvinvointi valtio joka pitäisi huolta kaikista niistä jotka pitää itsekin huolta itsestään?

- Jos joku tahallaan pilaa terveyden: ei hoitoa

- Jos joku hommaa lapsen niin silloin vastuu on vanhemmalla niin rahallisesti kuin emotionaalisestikin.

Mutta samalla tavallahan voisi väittää, että jokainen on itse vastuussa itsestään ja lakkauttaa koko hyvinvointivaltion. Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään, saatika lapsistaan.

Entä jos meillä olisi hyvinvointi valtio joka pitäisi huolta kaikista niistä jotka pitää itsekin huolta itsestään?

- Jos joku tahallaan pilaa terveyden: ei hoitoa

- Jos joku hommaa lapsen niin silloin vastuu on vanhemmalla niin rahallisesti kuin emotionaalisestikin.

Kenen voi sanoa tahallaan pilaavan terveyden? Ylipainoisen? Entä jos ylipaino johtuu sairaudesta? Alkoholiongelmaisen? Entä jos ongelma johtuu traumatisoivista kokemuksista, menettänyt esim. perheensä kolarissa? Ilman apua jäisi joka tapauksessa? Kuka näitä rajoja vetäisi?

Entä ne vanhemmat, jotka ei vastuutaan hoida? Miten heidät pakotetaan se vastuu ottamaan sinun hyvinvointivaltiomallissasi? Pakottaminen tuskin onnistuisi kovin menestyksekkäästi ja kukas siitä kärsisi - lapsi.

Liian moni lapsi kärsii omassa kodissaan!

Liian moni lapsi kasvaa rikkinäiseksi koska häntä ei rakasteta kokonaisena.



Aikuiset ovat vastuussa lapsen hyvinvoinnista, siksi asioihin pitää puuttua. Mutta miten kun ei huostaanottopaikka ole kenenkään koti vaan väliaikainen sijoituspaikka. Mistä kaikille lapsille löytyisi oma turvallinen koti? Koti joka ei tee kasvastustyötä kunnan tukemana vaan rakkaudesta lapseen?

Se on nykyään lainkin mukaan ensisijainen vaihtoehto. Sukulaisten luona lapsi saa todennäköisimmin pysyvän kodin ja aitoa rakkautta.

että sijaisperheet ovat jotenkin rahanahneudessaan hommaan ryhtyneet, niin pelko pois. Korvaukset eivät todellakaan niin suuria ole. Uskallan väittää, että useimmiten sijaisperheeksi ryhdytään ennen kaikkea lapsirakkauden ja auttamisen halun takia. Ei ole mitään helppoa hommaa.

Se on nykyään lainkin mukaan ensisijainen vaihtoehto. Sukulaisten luona lapsi saa todennäköisimmin pysyvän kodin ja aitoa rakkautta.

Tarkoitatko että sukulaissijoituksessa ei makseta ollenkaan rahaa perheelle?

Se kuulostaa jo järkevälle vaihtoehdolle!

Hyvät sukulaiset:

kiinnittäkää huomiota sukulaistenne lasten hyvinvointiin! Sinulla on siitä vastuu! Ja jos lapset eivät saa hyvinvointia edistävää kasvatusta niin ole valmis tekemään huostaanottoilmoitus ja lupaudu samalla ottakaan heidät omaan kotiisi omiksi lapsiksesi ilman kunnan avustusta.

Tämä on hyvä juttu! Jokaisen on kannettava vastuunsa jos vanhempi ei siihen kykene niin sitten se on sukulaisen tehtävä!

miksi juuri huostaanoton aiheuttamat kustannukset huolestuttavat sinua niin suuresti? Mikset huolehdi esimerkiksi maahanmuuton tuomista kustannuksista?

että sijaisperheet ovat jotenkin rahanahneudessaan hommaan ryhtyneet, niin pelko pois. Korvaukset eivät todellakaan niin suuria ole. Uskallan väittää, että useimmiten sijaisperheeksi ryhdytään ennen kaikkea lapsirakkauden ja auttamisen halun takia. Ei ole mitään helppoa hommaa.

Minusta vieraiden lasten kasvatus on todella suuri työ. Ja monesti hyvin vaikeaa. Olkoon veri vettä sakeampaa ja hoitakoon sukulaiset oman tehtävänsä.

Ja jos jollekin lapselle ei löydy sukulaisia huolehtijoiksi niin silloin lapsen tulisi vapautua tietyn ajan kuluessa adoptioon. Silloin ei sijaisperheitä tarvittaisi vaan adoptioperheitä. ja jokainen lapsi saisi oman, pysyvän kodin jossa ei maksettaisi mitään rahallisia korvauksia, kasvatusta tehtäisiin vain rakkaudesta lasta kohtaan. Ja sen on jokainen lapsi ansainnut!

Eihän kukaan elä pyhästä hengestä.

miksi juuri huostaanoton aiheuttamat kustannukset huolestuttavat sinua niin suuresti? Mikset huolehdi esimerkiksi maahanmuuton tuomista kustannuksista?

Jos joku maahanmuuttaja on valmis tänne tullessaan sopeutumaan tähän ytheiskuntaa ja hän haluaa tehdä työtä ansaitaikseen elantonsa niin mitä pahaa siinä on?

Suomessa syntyy suhteessa vähän ihmisiä ja ulkomailta tulevat vain parantavat tätä perimää.

(Mutta jos joku haluaa tulla tänne vain kunnan tuilla asumaan niin tervemenoa sinne mistä on tullutkin. Kunnan rahoilla on tärkeämpiäkin kohteita.)

tuomista kustannuksista?

että sijaisperheet ovat jotenkin rahanahneudessaan hommaan ryhtyneet, niin pelko pois. Korvaukset eivät todellakaan niin suuria ole. Uskallan väittää, että useimmiten sijaisperheeksi ryhdytään ennen kaikkea lapsirakkauden ja auttamisen halun takia. Ei ole mitään helppoa hommaa.

Minusta vieraiden lasten kasvatus on todella suuri työ. Ja monesti hyvin vaikeaa. Olkoon veri vettä sakeampaa ja hoitakoon sukulaiset oman tehtävänsä.

Ja jos jollekin lapselle ei löydy sukulaisia huolehtijoiksi niin silloin lapsen tulisi vapautua tietyn ajan kuluessa adoptioon. Silloin ei sijaisperheitä tarvittaisi vaan adoptioperheitä. ja jokainen lapsi saisi oman, pysyvän kodin jossa ei maksettaisi mitään rahallisia korvauksia, kasvatusta tehtäisiin vain rakkaudesta lasta kohtaan. Ja sen on jokainen lapsi ansainnut!

Kun edelleenkään kukaan muu kuin lapsen vanhemmat ei voi päättää lapsen adoptioon antamisesta. Kyse on vanhempien oikeuksista ja lapsen oikeuksista. Ja jos kuvittelet, että adoptio olisi lapselle jotenkin helpompaa niin en oikein usko. Adoptio tarkottaisi sitä, että kaikki siteet vanhempiin ja muuhun sukuun katkeaisi ja se olisi lapselle raskasta. Kuten aiemmin on jo sanottu, oma perhe on lapselle tärkeä, vaikka se olisi millainen.

Tietenkin myös sukulaissijaisvanhemmille maksetaan korvaus. Eihän kukaan elä pyhästä hengestä.

Heille tulisi maksaa vain lapsilisät. Kyllä muu huolenpito pitäisi järjestyä rakkaudesta lapseen.

Ei adoptioperheillekään makseta lapsen kasvatuksesta.

Kyllä yhteiskunnassa pitäisi pystyä kasvattamaan lapset ilman rahallista korvausta.

miksi juuri huostaanoton aiheuttamat kustannukset huolestuttavat sinua niin suuresti? Mikset huolehdi esimerkiksi maahanmuuton tuomista kustannuksista?

Jos joku maahanmuuttaja on valmis tänne tullessaan sopeutumaan tähän ytheiskuntaa ja hän haluaa tehdä työtä ansaitaikseen elantonsa niin mitä pahaa siinä on?

Suomessa syntyy suhteessa vähän ihmisiä ja ulkomailta tulevat vain parantavat tätä perimää.

(Mutta jos joku haluaa tulla tänne vain kunnan tuilla asumaan niin tervemenoa sinne mistä on tullutkin. Kunnan rahoilla on tärkeämpiäkin kohteita.)

Haluavathan ne varmasti tehdä töitä, mutta todellisuus on sitten ihan muuta: työllistyminen maahanmuuttajien ja etenkin pakolaisten kohdalla on erittäin heikkoa. Mutta siitä huolimatta heitä maahan tulee esimerkiksi humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Ja kustannukset ovat suuret. Kaikkea ei vaan voida mitata rahassa, on olemassa myös arvoja, kuten ihmisoikeudet, vanhempien oikeus lapseensa, lapsen oikeus vanhempiinsa ja sukuunsa jne.

häntä hoitaa ilman rahaa? Se saatu korvaus ei ole suuri, mutta jotain kuitenkin. Oletko sitä mieltä, että alle vuoden ikäinen lapsi pitäisi viedä päivähoitoon? Eiköhän yleensäkin sijoitetulla lapsella ole oikeus rauhassa asettua perheeseen. Kyllä adoptioperhe saa äitiysrahan, kotihoidontuen jne. Sijaisvanhempi ei saa. Lapsilisänkin vain, jos kunta siihen armollisesti suostuu.

Kun edelleenkään kukaan muu kuin lapsen vanhemmat ei voi päättää lapsen adoptioon antamisesta. Kyse on vanhempien oikeuksista ja lapsen oikeuksista. Ja jos kuvittelet, että adoptio olisi lapselle jotenkin helpompaa niin en oikein usko. Adoptio tarkottaisi sitä, että kaikki siteet vanhempiin ja muuhun sukuun katkeaisi ja se olisi lapselle raskasta. Kuten aiemmin on jo sanottu, oma perhe on lapselle tärkeä, vaikka se olisi millainen.

Mutta muualla ajatellaan lasten parasta, miksi ei Suomessa? Mutta luulen että tulevaisuudessa tämäkin asia on meillä toisin, mutta kauanko siihem muutokseen menee?

Eikö lapselle ole raskasta kärsiä vahingoittavasta kasvatuksesta?

Ei oma perhe voi olla jokaiselle lapselle tärkein, vaan joillekin se on pelon ja ahdistuksen aiheuttaja. Ja joskus olisi parempi kun lapsi saataisiin mahdollisimman pian pois siitä kuviosta.

missä tahdonvastainen adoptio on laillista?



Entä mistä takeet sille, että se adoptoiva perhe sitten on ja tulee olemaan kasvatuksellisesti parempi kuin bioperhe?



Ja oletko tutustunut adoptioon noin niin kuin yleensä ottaen? Hylkäämisen kokemus traumoineen liittyy siihenkin, vaikka sitten olisi vauvana adoptoitu. Useimmiten biovanhempien etsiminen alkaa kiinnostaa jossakin vaiheessa. Saati sitten tosiaan lapset, jotka ovat jo kasvaneet bioperheessään hyvän tovin.



Sijoitettujen lasten vanhemmat harvoin ovat läpikotaisin pahoja, vaan samalla tavalla kuin "normaaleissa" perheissä, myös heillä on hyvät hetkensä, joita lapset kaipaavat. Huonot hetket ovat sitten vaan jotain muuta kuin "normaaleissa" perheissä. Mutta ihanteena on, että lapset saavat edelleen jakaa näitä hyviä hetkiä biovanhempiensa kanssa ja heidän suhdettaan tuetaan. Koska se on lapsille ja vanhemmille tärkeätä. Vanhemmuus ei katoa minnekään, vaikka sitä ei normien mukaisesti pystytäkään aina toteuttamaan. Hetkellisesti tai ikinä, mutta kukapa osaa ennustaa.



Mutta ei tästä auta ehkä keskustella tämän enempää.

Ikävä kyllä tiedän liian monta sijaislasta joiden elämän oma synnyttänyt äiti on pilannut.

Yksi lapsi on nin sekaisin että vahingoittaa fyysisesti sijaisperhettään, yksi joutui pois sijaisperheestä sillä perheen voimavarat loppuivat.



Neljän seinän sisällä voi kodeissa tapahtua niin plajon kaikkea pahaa joista ulkopuolisilla ei ole aavistustakaan. Asioita joista lapsi voi ehkä purkautua aikuisena psykiatrin puheilla tai sitten asiat jäävät herkkään mieleen ja pilaavat loppuelämän.

Väitän että yksi traumaattinen luopuminen omasta perheestä ja helpompi käsitelä kuin koko lapsuus ja nuoruusajan traumat.



Kun biot pitävät yhteyttä sijoitettuun lapseen niin he voivat yhdellä huumehöyryisellä kerralla pilata lapselta kaiken sen kauniin mitä hän on saanut aikaiseksi uudessa perheessä.



Ja joskus biperhe on niin pahoissa sotkuissa että he eivät elä kovin pitkää elämää. Onko järkevää odottaa biojen kuolemaa vai ajatella lapsen parasta?

Ihmisillä on erilaisia ongelmia, jotka vaikuttavat myös muihin ihmisiin, heidän läheisiinsä.



Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että biovanhemmat rakastavat lastaan ja lapset rakastavat vanhempiaan, vaikka he olisivat millaisia. Vanhemmillekin on vaikea hetki todeta, etteivät he pysty toteuttamaan sellaista vanhemmuutta kuin heiltä odotetaan ja mitä he odottavat itseltään. Vanhempien käytös voi todella olla traumatisoivaa ja siinä vaiheessa, kun sen sellaista todetaan olevan, tulee kyseeseen huostaanotto. Ongelmahan ei silloin ole enää neljän seinän sisällä, kun siihen puututaan. Ja siitä lähtien vanhempien ja lasten kanssakäyminen on kontrolloitua eikä esimerkiksi huumehöyryissä lasta tavata. Tapaamisten peruuntumisiahan toki sitten on, jotka ovat lasten kannalta todella surullisia, mutta toisaalta osoittavat taas hyvin sen, miten odotettuja ne ovat. Kaikesta huolimatta.



Luuletko, että viimeisessä esimerkissäsi lapsen olisi sitten helpompaa elää tietämättä vanhemmistaan? Siitä ovatko he kuolleet vai onko heidän tilanteensa kenties parantunut?

Tiedän tapauksia joissa lapselle ei ole kerrottu totuutta..on ajateltu lapsen parasta että lapsi ei saisi huonoa mallia ja kuolisi itsekin nuorena ja itseaiheutetusti.



Minusta kuolesta pitää kertoa, totuus pitää kertoa.

Mutta tarvitseeko lapsen tietää milloin äiti on sekaisin huumeista? Milloin isä on vankilassa huumerikoksista? Jos bio ei näe lasta, niin hän voi soittaa ja uhkailla että tulee hakemaan lapsen pois. Mitä rakkautta tämä on? Mitä rakkautta on se kun vanhempi riistää tai yrittää riistää lapseltaan hengen? Mitä rakkautta voi äiti antaa lapselleen jos raskaus on vahinko ja lapsi on pilannut loppuelämän menevältä äidiltä?



Entä jos lapsi saisi elää omaa lapsuuttaan turvallisessa perheessä? Syödä terveellistä ruokaa? Harrastaa yhdessä perheen kanssa? Elää tavallista rytmitettyä arkea?