Lue keskustelun säännöt.
Allekirjoitatko lauseen: "Alle 3-vuotias lapsi on aina onnettomampi
17.09.2009 |
ollessaan poissa äidin luota, kuin tämän läheisyydessä".
Kuulin lauseen joku päivä sitten iäkkäämmältä kasvatustyön ammattilaiselta ja jäin miettimään, onko asia todellakin näin.
Kommentit (23)
Lapsia on niin erilaisia. Tiedän parikin noin 2-vuotiasta jotka ovat niiiin uteliaita ja kiinnostuneita kaikesta, että ei heitä juurikaan kiinnosta joku äidin seura.
Voisin allekirjoittaa jos tuo menisi että "alle 3-vuotias on useimmiten onnettomampi jne"... mutta en niin että AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka lapsi olisi hoidossa tyytyväinen, ja jäisi sinne mielellään, ei se tarkoita sitä, etteikö lapsi kuitenkin olisi onnellisempi äidin läheisyydessä.
tai mummon kanssa, mutta siitähän ei nyt ollutkaan kyse. (Sisälukutaito hoi!)
..Tai miten onnelliseksi seikkailuretki isin tai mummon kanssa lapsen tekee?
En allekirjoita. Tuntuu viihtyvän paremmin isänsä kanssa :)
Onneksi pystyin olemaan nuorinta lukuunottamatta lasten kanssa tiiviisti yhdessä sen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai mummon kanssa, mutta siitähän ei nyt ollutkaan kyse. (Sisälukutaito hoi!)
..Tai miten onnelliseksi seikkailuretki isin tai mummon kanssa lapsen tekee?
vai eikö lapsen pääasiallinen hoitaja muka vaikuta siihen, kenen kanssa hän on onnellisimmillaan? Jos lasta on aina hoitanut isä, niin eiköhän hän ole aina onnellisimmilllaan isän kanssa, jop aonnellisempi kuin äidin kanssa? Ja kyllä jo 3-vuotias kokee onnellisuuden tunteita myös onnistumisesta ja uuden saavuttamisesta. Onnistuminen mummon kanssa on palkitsevampaa kuin epäonnistuminen äidin kanssa. SElvä pyy. Tottakai tämä täytyy ottaa huomioon!
Lapsi voi olla hyvin onneton äidin kanssa, jos tämä on esim väkivaltainen sadisti. Lapsi on takuulla onnellisempi ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meidän Tirrit ovat onnellisimmillaan, kun koko perhe on koolla ja he ovat huomion keskipisteinä. Isän puute on kuitenkin heistä ihan yhtä paha kuin äidinkin ja isoveljien puuttuminen ei ole paljoakaan jäljessä onnellisuuta laskevista tekijöistä. Puhumattakaan siitä, jos Tirrit ovat erossa toisistaan.
Toinen juttu sitten kokonaan on, olisiko heille hyväksi olla koko ajan koko perheen huomion keskipisteenä koko perheen ollessa koossa. Ja kuinka paljon haittaa siitä olisi muille perheenjäsenille ja mahdollisesti Tirreillekin mallioppimisen ja tietysti koko perheen sosioekonomisen tilanteen muuttumisen vuoksi.
Onnellisuus ei takaa hyvää kehitystä.
sama kuin lämmin ja läheinen aikuinen, valitettavasti näin on asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahemmin henkikään pihise, jotta lapsi ei takertuisi ja turvautuisi pääasiallisiin hoitajiinsa. Toki, jos äiti on aivan vieras, niin sitten lapsi ei ole onnellisimmillaan hänen läsnäollessaan, mutta jos äiti nyt esimerkiksi vain heittää lapsen kerran viikossa seinään tai napauttaa silloin tällöin nyrkillä silmän mustaksi, niin lapsi todennäköisesti alle kolmivuotiaana siitä huolimatta on onnellisempi äidin läsnäollessa kuin tämän ollessa poissa. Se ei silti tarkoita, että tällaisen äidin läsnäolo olisi lapselle hyväksi. Lapsi ei vain paremmasta tiedä ja takertuu siihen tuttuun aikuiseen.
sama kuin lämmin ja läheinen aikuinen, valitettavasti näin on asia.
Virikehoitokeskusteluissakin syyllistetään vain ja ainoastaan äitejä. Suomi on vielä tasa-arvon takapajula. Lapset voivat olla ihan yhtä onnellisia isän, kuin äidinkin seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa!
No ainakin toivon että lapseni on onnellisempia kanssani, ja isänsä!! -Isät aina unohdetaan.. :(
Mutta se että lapseni myös viihtyy hoidossa ja mummolassa niin onko se pois minulta?
Ilmeisesti.
Vaikka olenkin käynyt töissä vaikka meillä on ollut vauvoja, ja lapset ovat silloin olleet isän/isovanhempien kanssa.
Mutta vaikka mä olen välillä tosi äkäpussi ja ties mitä, mun lapset silti valitsee aina ykköseksi mut, eli äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollessaan poissa äidin luota, kuin tämän läheisyydessä". Kuulin lauseen joku päivä sitten iäkkäämmältä kasvatustyön ammattilaiselta ja jäin miettimään, onko asia todellakin näin.
EHDOTTOMASTI
Lähinnä itsestäänselvyys. iologia on boilogiaa. Isät ovat toki tärkeitä, mutta valitettavasti äidit varhaislapsuudessa vielä tärkeämpiä!
Toi on noita lauseita, joilla dissataan täysin isän tuoma turva.
Musta tuntuu, että mun puolivuotiaani on onnellisempi pelatessaan isänsä kanssa lattialla kuin lussuttaessaan äidin rintaa.
iologia on boilogiaa.
Tuosta ottamastani lainauksesta päätellen ei kyllä lapsen kasvatusta kannata ainakaan äidille uskoa. Eihän äiti edes osaa Suomen kieltä. Mun lukkarissa ei koskaan ollut boilogiaa. Ehkä ymmärtäisin paremmin, jos olisin opiskellut boilogiaa...
Isän rooli yhtä tärkeä.
Ja läheiset isovanhemmat voivat oikeasti olla tosi rakkaita.
jos äiti on esimerkiksi olohuoneessa ja lapsi omassa huoneessaan, niin lapsen onnellisuustaso laskee heti huomattavasti!
ihan voi mitata serotoniinitasoa sellasella liuskatestillä
mistä se muka tietää, kuka sen lapsen pääasiallinen hoitaja on ollut? Tai miten onnelliseksi seikkailuretki isin tai mummon kanssa lapsen tekee?