Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö menemättä naimisiin jos miehesi ostaisi sinulle vihkisormukseksi
Kommentit (25)
porukka oikein miehensä valitsee!? :-O
Me ollaan aikanaan menty naimisiin rakkaudesta, köyhinä mutta onnellisina ja umpirakastuneina. Säästettiin pari kuukautta että saatiin mielestämme hienot hopeiset sormukset, jotka on palvelleet erinomaisesti pitkään - ne on merkkinä siitä rakkaudesta, joka on meidän suhteen kantava voima, ei miehen tai mun palkkapussin paksuudesta, jota pitäisi sitten esitellä uteliaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naimisiin eikä ollenkaan kihloihin. Ei hankittu kihlasormuksia. Vihkiäisissä molemmat sai yhden yksinkertaisen kultasormuksen.
pumpattavan barbaran kanssa. On sitte linjassa
pitää olla aito, vaikka vaatimattomamman näköinen. ohutkin kultasormus olisi käynyt, jos olisi ollut oikeesti köyhä mies
kumma kysymys... en usko etta naimisiin meno vaikuttaa juurikaan parisuhteeseen, saati sitten se sormus. Menisin naimisiin vaikka tuohisormuksella jos mies on se oikea ...
minä ainakin sain valita vihkisormukseni ihan itse, ja valitsin hopeasormuksen, missä ei ole mitään kiveä, arvo jotain 30e
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä esim valkokultaa joka on itseasiassa kalliimpaa kuin keltakulta?
Ihan sama minkä rinkulan sitä sormeensa laittaa tai laittaako ollenkaan, kun se sormus ei ole se naimisiinmenon pääasia.
En mene naimisiin sen takia, että voisin kavereille hehkuttaa, että "kato nyt kuinka kalliin sormuksen mä sain, kyllä mä sitten rakastan mun miestä".
Tietysti on kiva, että sormus näyttää hyvältä, jos sitä aikoo sormessaan pitää koko loppuelämän. Mutta sillä ei ole väliä, ainakaan mulle, onko se hopeaa vai valkokultaa vai mitä lie.
Kuinka monen mies nykyään sitäpaitsi ostaa vihkisormuksen ilman, että nainen on makutuomarina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei edes ostettu vihkisormuksia, vaan ainoastaan kihlasormukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos olisin mies, jonka kihlattu alkaisi nyrpistellä nenäänsä sormukselle, voisin harkita uudestaan noin pinnallisen eukon katselemista.
ennen häitä, kihlasormuksilla mentiin naimissin, vaihettiin ne osana seremoniaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlasormus on jo. En kaipaa enempää killuttimia sormiini.
Meillä mies unohti (minä myös) koko vihkisormukset :). Siunattiin sitten vihkisormuksiksi kihlasormukset, jotka ei mitkään kalliit olleet. Kultaa kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes seurustelisi tuollaisen kitsastelijan kanssa.
Mutta jos olisin mies, jonka kihlattu alkaisi nyrpistellä nenäänsä sormukselle, voisin harkita uudestaan noin pinnallisen eukon katselemista.
ihme touhua nuo sormus jutut! Pakko saada se kallein ja hienoin.
Mutta jos olisin mies, jonka kihlattu alkaisi nyrpistellä nenäänsä sormukselle, voisin harkita uudestaan noin pinnallisen eukon katselemista.
ihme touhua nuo sormus jutut! Pakko saada se kallein ja hienoin.
Olisihan se aika tavanomaista ja tylsää nimittäin "sormus" jotenkin vanhoillista ja kristillistä. Oma mieheni hankki tatuoidun sormuksen ja sain itse päättää kuvion.
itsekään en varmaan haluaisi sellaista lainkaan. en muutenkaan käytä sormuksia.
Minulla on vihkisormus ja miehellä ei. Minä kun olin naimisiin mennessä sitä mieltä että tottahan pitää sormus olla ja mies taas oli sitä mieltä että sormukset ovat epäkäytännöllisiä eikä hän semmoista kuitenkaan käyttäisi. Niinpä valkkasin kivan sormuksen ja käytiin ostamassa se, mies maksoi. Ei ollut kalleimmasta päästä, varmaan tuollainen hopeinen zirkonisormuskin maksaa enemmän. Molemmat olemme tyytyväisiä. :)
Mutta jos jo sormusvalinnasta tulee noin iso numero, mahtaako avioliiton arjen ongelmanratkaisu sujuakaan?
Jos se vain on uusi. Ja minulla on nikkeliallergia, joten se asettanee rajoituksia. Mutta nykyinen miesystävä halusi kihloihin, ja esitti, että voisi saada kaveriltaan halvalla sormukset, joille tällä ei ole enää käyttöä.. No joo, antaapa olla jollei muuta tarjousta tule..