Äidistäni..

Varmasti auttanut sinuakin jatkuvasti.

olet huolissasi hänen jaksamisestaan. Kerro, että hänellä on aivan liian paljon velvoitteita ja hänen on aika keskittyä omaan jaksamiseensa. Ehdota, mistä äidin kannattaisi luopua ja mainitse, että eivät muutkaan ihmiset yritä revetä joka suuntaan. Tee se oma-aloitteisesti, jotta se näyttää huolenpidolta. Ole siis organisointiapuna. Mikäli kerrot mielipiteesi vastauksena äidin valituksiin, menee se hukkaan.

Eli kakkonen menisi mukaan siihen soppaan johon äitini itsensä laittaa. On auttanut minua toki ja minäkin olen monta vuotta elämästäni kuluttanut elämällä äitini elämää auttamalla ja tukemalla. Mutta kun koskaan ei ole hyvin. Teen mitä tahansa, tulee syyllistäminen. En tarkemmin nyt eritellyt näitä missä apua tarvitaan. Toki joskus käyn siivoamassa mutta parisuhdeterapuetin toimesta irisanouduin itsekkäästi.

Olen yrittänyt. Äidilläni myös mielenterveysongelmia, jotka lisäävät haastetta. Kun toisaalta kenenkään pääkopankaan sisälle ei pääse sanomaan, että missä määrin kannattaa mihinkin ratketa, ettei tule burn outia. Tällainen terve itsekkyys häneltä puuttuu. Uupumus ja muut ikävät seuraukset kaatuvat esim minun niskaani.

Meidän äiti on myös tuollainen, ja omassa elämässänikin on oikesti niin kamalasti hommaa, että en yksinkertaisesti enää jaksa lähteä äidin luo siivoamaan tms. En vaan jaksa, menisin ihan puhki, ja lapset kärsisi. Hän lisäksi AINA puhuu vaan itsestään, aina, ja omista vaivoistaan. Jos soitan, niin alkaa valitus siitä miten taas on niin kipeänä ja sattuu ja kun kukaan ei auta, ei varmaan kukaan välitä hänestä jne.Ihan kuin pikkulapsi. Mä olen varmaan ihan kamala, mutta mä en vaan jaksa.

ei pidä auttaa, jos äitisi on aika pitkälle itse itsensä tuohon jamaan saattanut. Sinulla on oma perhe, josta huolehtia, samoin omasta jaksamisesta on pidettävä huolta, jotta jaksaa huolehtia omasta perheestään.



Eli mielestäni sinun ei missään nimessä pidä mennä tuohon mukaan. Mitä nyt näitä marttyyreitä tiedän, tilanne ei kuitenkaan satunnaisella auttamisella parane, vaan sitten tulee joku muu auttamisen muoto, ja kuitenkin syytellään ja ollaan marttyyreitä.



Sinun täytyisi nyt pystyä psyykkaamaan itsesi niin, että äitisi elää omaa elämäänsä, vaikka toki voittekin tavata jne. Mutta et voi elää äitisi elämää, sinulla on oma elämäsi elettävänä!

Omat sisarukseni tosin katkaisseet välinsä äitiinsä jo aikaa sitten.

Tee lisäksi äidille selväksi, että hänen pitää pitää itsestään huolta, koska sinä (ja lapsesi?) tarvitset äitiä. -3

Olen usean vuoden terapian ansiosta nyt löytänyt tämän tilan, jossa yritän elää omaa elämääni ja pitää äitini elämän erillään. Aina se ei onnistu. Välillä iskee epätietoisuus, että miten minun pitäisi käyttäytyä, saanko keskittyä omaan elämääni, saanko harrastaa ja nauttia jos toisella kerran niin surkeaa ja paljon töitä ja kaikkea. Huoks. ap

Valittaa kuin on rankkaa,täytyy tehdä sitä ja sitä, ja mummokin soitti ja kyseli kyytiä sinne ja sinne.



Aina kun jotkut suvun juhlat lähestyvät, äitini lupautuu tekemään kakut ja ruuat,ja tarjoilut..ja lopuksi soitto mulle:"kun minä lupauduin leipomaan jne..voisitko auttaa minua sitten tarjoilussa,kaadat kahvia ja teet sitä sun tätä,onhan mullakin jo ikää (47v.),en minä jaksa töitten ohella enää samalla tavalla kun nuorempana.." Samat ulinat aina.

ja itseesi. Ei avun tarvitse olla aina konkreettista puuha-apua. -3

Tottakai sinulla pitää olla omaakin elämää. Ole silti äitisikin tukena, kohtuuden rajoissa.Voi tuntua kauhean keinotekoiselta, mutta jos saisit järjestettyä viikossa vakipäivät, jolloin vierailet äitisi luona? Tekisit auttaaksesi silloin sen, minkä voit. Tästä voisi tulla rutiini. Voisit vedota "jatketaan sitten tiistaina", mikäli ei ole kyse elämää tärkeämmästä asiasta.



Oppisikohan äitisi laittamaan rajoja keräämilleen ylimääräisille hommille, kun et ole joka hetki auttamassa?

ei mihinkään muutu. Toivoin vain rakentavia näkökulmia, miten tällaiseen suhtaudutaan? Kyse ei ole "terveen" ihmisen satunnaisesta auttamisesta, mikä on normaalia ja toivottavaa. Vaan ihmiseen, joka aina kokee olevansa huonosti kohdeltu ja muiden hylkäämä. Joka uhrautuu eikä osaa sanoa ei. Seurauksena paha olo ja uupumus, joka luonnollisesti muiden syy.



ap

muita on vaikea muuttaa. Marttyyria varmaan vielä hankalampi.Auta sen verran kuin jaksat, enempää ei voi vaatia keneltäkään. Sinulla on oikeus omaankin elämään, harrastuksiin ja ihan laiskotteluunkin.

1) sinä itse (koska mitä tapahtuu perheellesi, jos sinä uuvut?)

2) lapsesi ja mies (koska et halua 15 vuoden päästä olla narkkarin äiti..)

3)äitisi - jos aikaa ja voimia jää.



Äitisi tulee tehdä omassa elämässään samoin.