Perheen yhteiset ateriat ovat ikäviä.

Ainakin omat lapset kammoksuu kavereittensa perheitten ruokailutapoja. Mutta kaikki ovat todella herkkiä ja ihan suu kiinni pureskeltukin ruoka kuulostaa osan mielestä ihan kammottavalle, suussa näkyy aina ruuantähteitä kun toiset avaavat suunsa ottaakseen sinne lisää ruokaa, nielasuäänet on rumia jne. Ja lapset reagoivat heihin kohdistuvaan arvosteluun luonteensa mukaisesti. Joku poistuu toiseen huoneeseen itkemään eikä suostu enää syömään, joku taas tahallaan maiskuttaa sille "marisijalle".



ap

lapsia paljon. Teette säännöt mitä saa syödä ja mitä ei, sitten jos joku rikkoo sääntöjä pistat hänet pöydästä ja saa odottaa seuraavaa ateriaa.



Toisaalta riippuu jos nuorempia tarrakalenterit käyttöön ja palkitseminen.

Meillä 5 lasta ja vanhin 9v. Ei tulis kuuloonkaan että ruokapöydässä alettais vinkumaan. Kahta lasta meillä ei voi laittaa vierekkäin..

Pienestä asti kun opettaa miten pöydässä ollaan niin osaa vähän isompanakin käyttäytyä. tottakai joku pieni 2-3v myt ei osaa aina kunnolla ollakkaan mutta että isommat.

Meillä kyllä pidetään hauskaa siinä ruuan lomassa. Mies heittää jotakin vitsejä. sen omaa huumoria ja lapset kyllä väliin innostuu nauramaan, mutta toisia ei sorsita.

Ainakin omat lapset kammoksuu kavereittensa perheitten ruokailutapoja. Mutta kaikki ovat todella herkkiä ja ihan suu kiinni pureskeltukin ruoka kuulostaa osan mielestä ihan kammottavalle, suussa näkyy aina ruuantähteitä kun toiset avaavat suunsa ottaakseen sinne lisää ruokaa, nielasuäänet on rumia jne. Ja lapset reagoivat heihin kohdistuvaan arvosteluun luonteensa mukaisesti. Joku poistuu toiseen huoneeseen itkemään eikä suostu enää syömään, joku taas tahallaan maiskuttaa sille "marisijalle".

ap

toisten ruokatapoihin ja suunäkymiin? Miksi he eivät katso omaa lautastaan ja jutustele omia asioitaan? Miksi ahdistus kulminoituu ruokaan?

Ihmetyttää vähän tämä trendi, että perheen mukava yhdessäolo liitetään syömiseen ja ruoka nostetaan jollekin ihme jalustalle. Tuloksena sitten puolet kansasta on jonkin sortin syömishäiriöisiä eli ylipainoisia. Perhe voi viettää mukavaa yhteistä aikaa monella muullakin tapaa kuin ruokaan liittyen. Tämä "laitamme yhdessä ruokaa ja istumme tuntitolkulla mässäämässä" kulttuuri vie aikaa kaikelta muulta kivalta tekemiseltä ja johtaa vain siihen, että ihmisten normaali aktiivisuus ja liikkuminen vähenee entisestään samalla kuin syömisen määrä kasvaa.

mistään yhteisestä ateriasta johtuu, päinvastoin ylipaino yleensä johtuu siitä että "syödään milloin mitäkin" eli rasvaisia välipaloja.

Meillä syödään aina yhdessä eivätkä ne ateriat mitään tuntitolkulla kestä. Syömme paljon kasviksia ja kunnon ruokaa.

Onko hän kertonut mihin hänellä on niin kauhea kiire? Eikö miehesi tiedä, että ruoan hotkiminen(= kauhealla vauhdilla mättäminen) on todella rumaa ja sivistymätöntä käytöstä? Miksi ruokailusta pitää tehdä joku nopeuskisa? Kyllä ruokaa täytyy saada syödä ja pureskella kaikessa rauhassa, muuten tulee vatsavaivoja.

"

mun mies on sellainen, että se pilaa nämä ruokailuhetket AINA jatkuvalla jäkätyksellään. Lapset ei osaa syödä tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi hyvin haarukalla ja veitsellä ja kuuluu liikaa maiskutusta. Miehen mielestä sitä paitsi ruokaillessa ei saisi puhua ollenkaan, pitäisi vain lappaa perunaa suuhun niin nopeasti kuin pystyy. Siitä se sitten aina jäkättää lapselle kun ei ole tarpeeksi nopea. Aina, Aina ja kaiken aikaa. Ei tosiaan ole mtiään miellyttäviä ruokailuhetkiä. Eikä mun mielestä kasvattaviakaan, hermohan noissa menee kaikilta, ja pelkään että tulos voi olla syömishäiriö.

Mikään mitä sanon miehelle ei auta, koska hän on mielestään oikeassa. Minä olen lopettanut perheen yhteiset ruokahetket ja vltän viemästä lapsia ja miestä samaan aikaan ravintolaankaan. Lasten kanssa yksin tai miehen kanssa yksin menee ihan hienosti, niitä ei vain pidä päästää samaan paikkaan.

"

ettei kukaan joudu katsomaan toisen ammottavaan suuhun. Ja musiikkia soimaan, ettei maiskutus kuulu. Ja sitten kun tilanne on vähemmän tulehtunut, voi alkaa jo puuttua syömistapoihin.

ja varmaan tosiaan ahdistus on "tarttunut" minusta koska minunkin on erittäin vaikea sietää toisten syömistä. Esim. purkan mussutus on meillä ehdottomasti kiellettyä, en voi olla samassa huoneessa jos leuat märehtii koko ajan.

Ja oon ollut tarkkana että opetan heti pienestä olemaan maiskuttamatta ruokaa. Mutta minkäs tuolle muka voi että ihan minimaalisen pienetkin äänet ja liikkeet ärsyttää?

Vieraisilla tai kouluss lapset pitävät yleensä suunsa kiinni vaikka ahdistuisivatkin, paitsi ehkä nuorin. Ravintolassa ei koskaan käydä koko perheen kanssa. Käyn joskus kahdestaan jonkun kanssa ja silloin ei ongelmaa. Samoin ei ongelmaa esim. laavulla metsässä, vaikka oltais kaikki paikalla. Tossa musiikin soittamisessa voisi olla ideaa. En ole pitänyt radioita esillä, koska en halua jatkuvaa äänisaastetta, mutta ehkä ruokailun ajan voisi, kunhan sitten ei ajauduta siihen että se meinataan laittaa päälle muinakin aikoina...



ap

Ei se poista ahdistusta. Arvostelu kun kohdistuu enimmäkseen toisten ruokailutapoihin. Jokaisen mielestä kaikki muut syövät rumasti, maiskuttavat, sotkevat ja pureskelevat ruman näköisesti. Aina joku poistuu pöydästä joko parkuen sitä että hän ei voi syödä kun muut maiskuttavat tai sitten siitä syystä että muut arvostelevat häntä. Koko ruokailu on sitä että kytätään miten muut syövät, mistään mukavasta puheesta ei puhettakaan. Ja kiusaaminen on mm. sitä että joku tahallaan syö suu auki.

ap

Käsittämätöntä touhua! HUH HUH!!!

Opeta lapsillesi että jokainen keskittyy pöydässä omaan syömiseensä, eikä edes katsele miten muut syövät!

ja varmaan tosiaan ahdistus on "tarttunut" minusta koska minunkin on erittäin vaikea sietää toisten syömistä. Esim. purkan mussutus on meillä ehdottomasti kiellettyä, en voi olla samassa huoneessa jos leuat märehtii koko ajan.

Ja oon ollut tarkkana että opetan heti pienestä olemaan maiskuttamatta ruokaa. Mutta minkäs tuolle muka voi että ihan minimaalisen pienetkin äänet ja liikkeet ärsyttää?

Vieraisilla tai kouluss lapset pitävät yleensä suunsa kiinni vaikka ahdistuisivatkin, paitsi ehkä nuorin. Ravintolassa ei koskaan käydä koko perheen kanssa. Käyn joskus kahdestaan jonkun kanssa ja silloin ei ongelmaa. Samoin ei ongelmaa esim. laavulla metsässä, vaikka oltais kaikki paikalla. Tossa musiikin soittamisessa voisi olla ideaa. En ole pitänyt radioita esillä, koska en halua jatkuvaa äänisaastetta, mutta ehkä ruokailun ajan voisi, kunhan sitten ei ajauduta siihen että se meinataan laittaa päälle muinakin aikoina...

ap

Ap, olet selvästi ITSE terapian ja muunkin avun tarpeessa. Tuo ei ole todellakaan normaalia. Pilaat lastesi elämän jos edes purkkaa ei saa normaalisti syödä. Olet itse opettanut heidät arvostelemaan ja kyttäämään, se on sairasta.

Hae itsellesi apua, nopeasti!

tuon "onko pakko päästää leiikouluun" ketjun aloittaja. Samanlainen turhanjankkaaja, joka lisäilee epäloogisia yksityiskohtia ketjun edetessä.



Sama provoilija, veikkaan. mutta aika hyvä, kun ketjut ovat molemmat jo aika pitkiä.

mun lapset on kyllä päässeet leirikouluun ja muillekin leireille. Esikoiseni kyllä passitettiin maitojunalla kotiin neljäsluokkalaisena leirikoulusta kun käyttäytyi huonosti ja jouduttiin vielä käydä pesemässä sauna, jonka lauteille ja kiukaalle oli huvikseen kussut....



t. ap



ps. ja poika on oikein fiksu 14 v nyt.

Toi jonka mies nalkuttaa ruokapöydässä on eri kirjoittaja, en minä. Mun mies valittaa vaan jos ruoka on sellaista mistä hän ei pidä. Eli kaikki sopat, kastikkeet, kiusaukset. Kuivaksi paahdettua lihaa pitäis vaan olla...



t. ap

Toi jonka mies nalkuttaa ruokapöydässä on eri kirjoittaja, en minä. Mun mies valittaa vaan jos ruoka on sellaista mistä hän ei pidä. Eli kaikki sopat, kastikkeet, kiusaukset. Kuivaksi paahdettua lihaa pitäis vaan olla...

t. ap

joten miten lapsistakaan normaaleja tulisi. turha sitä on lasten tapoja märehtiä jos ukkosi kanssa ette osaa olla järkeviä.

Minä luopuisin sinuna yhdessä syömisestä.



Ap vaikuttaa tervejärkiseltä ihmiseltä, joka tunnistaa itse ruokaan liittyvät omituisuutensa. Älä siirrä niitä lapsillesi vaan luovu yhteisitä ruokahetkistä, jos se poistaa ongelman.



Yhdessä syömisen ihanne on ulkopuolisten asettama, eikä teidän tarvitse sitä noudattaa, jos se ei teille sovi.

Siis ollaan fyysisesti läsnä saman ruokapöydän äärellä samaan aikaan, mutta jokainen lukee omaa kirjaansa. Lapset 8-12 v. En moisesta aio stressiä ottaa.

Meillä syödään arkisin normaalistikin yhdessä, oli kuinka kiire tahansa mutta erityisesti painotamme yhteistä syömistä viikonloppuisin. Silloin jo kotoa muuttaneet aikuiset lapset kumppaneineen tulee syömään meille (min 3x/kk), tehdään porukalla herkkuja ja syödään pitkän kaavan mukaan. Hirveä hälinä ja kikatus kun vaihdetaan kuulumisia ja pohditaan jo seuraavan viikonlopun ruokalistaa:) Kerran kuussa appikset liittyvät seuraan ja muita ruokavieraitakin on varmaan joka toinen kuukausi.



Meille ruoka - sen laittaminen ja syöminen on yksi parhaimmista yhdessäolon muodoista. En voi kuvitellakaan että joku pilaa riitelemällä sellaisen hetken!? Ei edes lapset kitise eikä kiukuttele pöydässä saati aikuiset ihmiset.



Harmi etten osaa neuvoa sinua ap!

Se ei ole meidän perhe jossa isä jäkättää. Ei meillä mielestäni jäkätä kukaan muu kuin lapset, itse kyllä huomautan maiskutuksesta tai ruuasta naamalla, mutta mahdollisimman ystävällisesti.

mutta olen sitä mieltä että jokaisella on oikeus herkkyyteensä tai neurooseihinsa. Ketään ei pidä väkisin yrittää parantaa niistä.

Penään tällä ketjulla sitä että miksi minä oikeastaan yritän taipua yleiseen mielipiteeseen yhteisen aterioinnin siunauksellisuudesta, kun näen selvästi ettei se sitä ole ja kaikki voisivat 100% hyvin, jos ei "tarvitsisi" istua yhteiseen ruokapöytään.

t.ap

Minä olin nuorena todella syömishäiriöinen. Toki vieläkin, mutta se ei haittaa elämääni kun saan itse päättää mitä syön ja milloin syön. Mutta nuorena "söin" omassa huoneessani - eli vein ruuat sinne ja pistin vaivihkaa roskiin. koulussakaan en syönyt ja lisäksi oksentelin teatraalisesti aina kun tuli jotain konfliktia vanhempien kanssa. Elin kai lähinnä koulumatkoilla ostamillani karkeilla (meillä oli terveysfriikki äiti ja karkit ehdottomasti kielletty). Silti olen elänyt ja voinut ihan hyvin ja olen saanut viisi lastakin pukattua maailmaan. Eli syömishäiriöstä ei ole mitään todellista haittaa.

Meidän lapset eivät ole muuten nyhjänneet vain kotona, vaan ovat alle kouluikäisinä käyneet montessorileikkikoulua ja englanninkielistä leikkikoulua, perhepäivähoidossakin osa on ollut. Olen sanonut kaikkialla että meidän lapsia ei sitten saa pakottaa syömään jos eivät halua ja se puoli on sujunut ihan ok.

Vanhin ja nuorin meillä ovat ehkä vähiten "häiriintyneitä" tossa syömisessään. Ovat niin paksunahkaisia ettei muitten sanomiset niin paljon hetkauta. Meillä ei ole myöskään kielletty ottamasta itse syömistä ruoka-aikojen ulkopuolella ja toi vanhin toimiikin yleensä niin että syö yhteisillä ateroilla vain pikaisesti lautasellisen ja sitten vähän myöhemmin kokkaa itselleen jotain omaa ruokaa ja syö sen kaikessa rauhassa yksikseen. Nuorin menee usein sitten kuokkimaan siihen samaan.

Kolme keskimmäistä ovat sitten sellaisia etteivät todellakaan ota itse ruokaa, vaan kieltäytyvät usein syömästä yhteisilläkin aterioilla koska ahdistaa ja makaavat sitten nälkäkuoleman partaalla jaksamatta tehdä yhtään mitään. 12 v poika on pahin, on kuin luuranko mutta mitään "epäterveellistä" ei suostu syömään, siis mitään missä on vähänkään rasvaa tai sokeria. Nää opit on kyllä tulleet koulusta, itse en todellakaan mainosta ruuan terveellisyyttä, vaan käytän mielelläni rasvaa, suolaa ja sokeria.

t. ap

Jonkinlaista terapiaa sekä ruoan että perhe-elämän osalta tarvitsisitte kaikki. :/