Perheen yhteiset ateriat ovat ikäviä.

käytännön ja mukavuus syistä meillä lapset syö ensin. Kun ne saadaan omiin touhuihinsa, syödään rauhassa miehen kanssa kaksin. Erityisesti viikonloppuna, kun siemaillaan samalla lasi pari viiniä.

Ei meillä ainakaan haukuta, kiusata tai ahdistetuta. Syödään ruoka ja jutellaan.

teette yhteiset pelisäännöt että ei kiusaamista jne pöydässä. Ja koskee myös aikuisa! Pidätte yllä mukavaa jutustelua kuulumisista.

mun mies on sellainen, että se pilaa nämä ruokailuhetket AINA jatkuvalla jäkätyksellään. Lapset ei osaa syödä tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi hyvin haarukalla ja veitsellä ja kuuluu liikaa maiskutusta. Miehen mielestä sitä paitsi ruokaillessa ei saisi puhua ollenkaan, pitäisi vain lappaa perunaa suuhun niin nopeasti kuin pystyy. Siitä se sitten aina jäkättää lapselle kun ei ole tarpeeksi nopea. Aina, Aina ja kaiken aikaa. Ei tosiaan ole mtiään miellyttäviä ruokailuhetkiä. Eikä mun mielestä kasvattaviakaan, hermohan noissa menee kaikilta, ja pelkään että tulos voi olla syömishäiriö.



Mikään mitä sanon miehelle ei auta, koska hän on mielestään oikeassa. Minä olen lopettanut perheen yhteiset ruokahetket ja vltän viemästä lapsia ja miestä samaan aikaan ravintolaankaan. Lasten kanssa yksin tai miehen kanssa yksin menee ihan hienosti, niitä ei vain pidä päästää samaan paikkaan.

Ei se poista ahdistusta. Arvostelu kun kohdistuu enimmäkseen toisten ruokailutapoihin. Jokaisen mielestä kaikki muut syövät rumasti, maiskuttavat, sotkevat ja pureskelevat ruman näköisesti. Aina joku poistuu pöydästä joko parkuen sitä että hän ei voi syödä kun muut maiskuttavat tai sitten siitä syystä että muut arvostelevat häntä. Koko ruokailu on sitä että kytätään miten muut syövät, mistään mukavasta puheesta ei puhettakaan. Ja kiusaaminen on mm. sitä että joku tahallaan syö suu auki.



ap

Ei se poista ahdistusta. Arvostelu kun kohdistuu enimmäkseen toisten ruokailutapoihin. Jokaisen mielestä kaikki muut syövät rumasti, maiskuttavat, sotkevat ja pureskelevat ruman näköisesti. Aina joku poistuu pöydästä joko parkuen sitä että hän ei voi syödä kun muut maiskuttavat tai sitten siitä syystä että muut arvostelevat häntä. Koko ruokailu on sitä että kytätään miten muut syövät, mistään mukavasta puheesta ei puhettakaan. Ja kiusaaminen on mm. sitä että joku tahallaan syö suu auki.

ap

joutuisi jäähypenkille tai jotain muuta rangaistusta tekemään, vaikkapa siivoamaan keittiön ruokailun jäljiltä tms jos ei osaa kunnolla syödä. Kyllä olette itse päästäneet asiat tuolle tolalle, jos ei kieltoja lapset kuuntele.

Se, joka arvostelee, siirtyy yksin syömään sivuun pöydästä. Aloita sinä juttelu päivän kuulumisilla. Onhan se kumma, jos perhe ei mahdu saman pöydän ääreen. Jotain teillä on pahasti vikana.

joutuisi jäähypenkille tai jotain muuta rangaistusta tekemään, vaikkapa siivoamaan keittiön ruokailun jäljiltä tms jos ei osaa kunnolla syödä. Kyllä olette itse päästäneet asiat tuolle tolalle, jos ei kieltoja lapset kuuntele.

Mitä siis pitää kieltää ja mikä on kunnolla syömistä? Eli jos ahdistuu toisten syömisestä niin piää rangaista jäähyllä ja kotitöillä? Miten ne itkevät ja syömisestä kieltäytyvät lapset edes saa tekemään kotitöitä? Meillä on ihan kotityövuorot, ei rangaistuksina onnistu. Yksikin on ihan luuta ja nahkaa kun ei ikinä saa syötyä mitään.

ap

Kuulostaa naiivilta mutta joskus kun meillä on mennyt meno kinaamiseksi pöydässä, niin olen viheltänyt sen pelin poikki ja jokainen on vuorollaan sanonut toisista jotain mukavaa. On aika liikuttavakin tilanne! Ja kyllä niille kinaamisille pitää aikuisten laitta stoppi. Jos aikuinen on ikävä eikä kestä muita, niin syököön se sitten yksin ja muut saa syödä rauhassa myöhemmin mutta hyvillä mielin.

Eri perheissä toimii erilaiset kuviot, voittehan te kattaa vaikka kahteen huoneeseen tai tehdä syömävuorot. Itselleni jäi lapsuudesta epämiellyttävä olo, kun äiti välillä itkien keräsi perhettä pöytään, kun "yhdessä syövillä perheillä on parempi henki".

Ihmetyttää vähän tämä trendi, että perheen mukava yhdessäolo liitetään syömiseen ja ruoka nostetaan jollekin ihme jalustalle. Tuloksena sitten puolet kansasta on jonkin sortin syömishäiriöisiä eli ylipainoisia.

Perhe voi viettää mukavaa yhteistä aikaa monella muullakin tapaa kuin ruokaan liittyen. Tämä "laitamme yhdessä ruokaa ja istumme tuntitolkulla mässäämässä" kulttuuri vie aikaa kaikelta muulta kivalta tekemiseltä ja johtaa vain siihen, että ihmisten normaali aktiivisuus ja liikkuminen vähenee entisestään samalla kuin syömisen määrä kasvaa.

Se, joka arvostelee, siirtyy yksin syömään sivuun pöydästä. Aloita sinä juttelu päivän kuulumisilla. Onhan se kumma, jos perhe ei mahdu saman pöydän ääreen. Jotain teillä on pahasti vikana.

Kysynkin että miksi olisi niin erinomaista ja arvokasta pakottaa syömään yhdessä, kun se on niin kamalaa?

Perhe mahtuu hyvin samaan tilaan kaikissa muissa tilanteissa paitsi ruokailussa.

ap

joutuisi jäähypenkille tai jotain muuta rangaistusta tekemään, vaikkapa siivoamaan keittiön ruokailun jäljiltä tms jos ei osaa kunnolla syödä. Kyllä olette itse päästäneet asiat tuolle tolalle, jos ei kieltoja lapset kuuntele.

Mitä siis pitää kieltää ja mikä on kunnolla syömistä? Eli jos ahdistuu toisten syömisestä niin piää rangaista jäähyllä ja kotitöillä? Miten ne itkevät ja syömisestä kieltäytyvät lapset edes saa tekemään kotitöitä? Meillä on ihan kotityövuorot, ei rangaistuksina onnistu. Yksikin on ihan luuta ja nahkaa kun ei ikinä saa syötyä mitään.

ap

niin eikö siihen pitäisi saada muutos? Vai kohautteleko sä vaan olkapäitäs kun jälkikasvu ei osaa käyttäytyä?

ahdistuu toisen syömistavoista. Miten he pärjäävät kodin ulkopuolella?

kukaan koskaan heille kerro, mitä nämä ovat?



Suosittelen, että edes joku sikailun muoto saataisiin karsittua pois. Pieni ojentaminen on paikallaan, mutta koko syömistapaa ei ehkä ole tarpeen muuttaa.

Saa maistaa vapautta jo heti kotona. Keittiökin oppii rullaavaan systeemiin pitää ruoka lämpimänä tunnin tai kolme. Yksin on myös tilaa hioa pöytätapoja.

miksi te ette mahdu samaan tilaan juuri ruokaillessa? Ja miten lapset syövät koulussa tai ravintolassa, entä te vanhemmat töissä? Käykö se kiusaamatta ja ahdistumatta?



Musta tässä on teillä jotain omituista meneillään, ja vaikka muuten olenkin sitä mieltä, ettei se yhteinen ruokailu ole välttämätöntä, mä en ole ollenkaan varma,e ttä teidän ongelma oikeasti ratkeaa vain sillä, että jokainen syö yksin. Miksi teillä on tämmöinen ongelma, miksi se liittyy juuri syömiseen ja miksi se on juuri teillä, teidän perheen kesken, eikä esim koulussa jne?

Jostain kumman syystä ihmiset ajattelevat, että yhdessä syöminen on jokin merkki siitä, että perheellä menee hyvin ja tykätään olla yhdessä.



Sitten taas yksin nukahtaminen merkitsee, että perheellä on rutiinit kunnossa ja lapset ovat itsenäisiä eikä heitä ole hemmoteltu.

Miksi toisten syömistä seurataan niin tarkasti? Kyllä taatusti jokainen ahdistuu jos joutuu kaiken aikaa tarkkailemaan omaa tai muiden syömistä. Eikö olisi hyvä yrittää kääntää huomia kokonaan johonkin muuhun? Esim kuluneen päivän tapahtumiin, tulevien asioiden suunnitteluun tms eli ihan vaan juttelis kaikesta muusta kuin syömisestä siinä ruokapöydässä. Jos joku häiriintyy esim toisen maiskutuksesta paljon niin laita taustalle musiikkia,ettei maiskutus kuulu. Mutta sääntönä olisi, että jokainen huolehtii ainoastaan omista pöytätavoistaan ja ainoastaan aikuiset saavat puuttua toisten syömiseen.

perheen kesken tai tuttavilla? toistuuko tämä ilmiö myös muualla kuin kotiruokapöydässä? Ahdistuuko lapset päiväkodissa/koulussa muiden syömisestä?