Lue keskustelun säännöt.
Kätilöt eivät uskoneet odottavien äitien osastolla, että supistukseni ovat alkaneet..
29.12.2008 |
Olin jo täysin auki, kun ensimmäisen kerran suostuivat vilkaisemaan kohdunsuun tilanteen. Sitä ennen kohauttelivat olkiaan, kun kivuissani itku kurkussa pyysin heitä katsomaan, mikä tilanne on. Kun kerroin painontunteesta alapäässä, käskivät mennä vessaan. 45min ennen synnystä, kun pyysin apua, sain vastauksen, että heillä on aamuraportti meneillään.."mene vaikka suihkuun". Nyt jäänyt trauma synnytyksestä, onko joku kokenut vastaavaa?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa tehdä kirjallinen valitus.
Ei se kipu ois ollut sen vähäisempää vaikka joku ois lässyttänyt vieressä.
Ole onnellinen vauvastasi ja lopeta se valittaminen.
Ei suostunut edes kohdunsuuta tutkimaan. Käski vain painua vessaan tai pomppia pallon päällä ja hävisi huoneesta, koska vuoro loppui. Toisen kätilön tullessa alkoi tapahtua, kun synnytin jo täyttä päätä.
tai ainakin helpommin kestettävissä, jos kokee olevansa hyvissä ja osaavissa käsissä.
Ja sitä ap ei tosiaan ollut.
Ihme asenne että synnyttävää naista saa kohdella miten vaan kunhan henkiin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä kun kätilö ehti hanskoja laittaa käteensä, kun olinkin jo putkahtanut maailmaan. Eivät olleet uskoneet äiteetä, että olen tulossa.
Mutta että vielä nykyäänkin, taitaa olla henkilökunta jonkinmoisen koulutuksen tarpeessa. Tee valitus asiasta.
Itse olen kaksi kertaa synnyttänyt ja molemmat hyviä kokemuksia, etenkin jälkimmäinen, kun pystyin synnyttämään ilman puudutuksia ja tikkejä.
Mutta mulla meni jo aamulla kotona lapsivedet. Muutenkin nopeana synnyttäjänä (kolme aiempaa) syntyny alle 3 tunnissa kiirehdimme tietty sairaalaan. Kätilö teki pikatutkimuksen, ja sanoi että ei ollu lapsivettä!!! Passitti kahvioon ja sanoi, että lääkäri tutkii sitten reilun tunnin päästä ja pääsemme kotiin.
No kahviossa olosta ei tullu mitään, kun supisteli niin etten voinu edes kunnolla hengittää. Palasimme polille, niin samainen kätilö vaan tunnusteli mahaa ja sanoi että eihän tässä mitään supisteluja ole. Tosta meni sitten 15 minuuttia kun lääkäri tutki ja totesi että paikat täysin auki, ja antoi luvan ponnistaa ja vauva syntyi äippäpolin tutkimus huoneeseen. kyllä kätilö sai kuulla kunniansa. Ei noteeranut mitenkään mun tuntemuksia, vaan kuitteli pelkällä käsikopelolla tietävänsä miten asiat oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kätilöt arvatenkin uskoivat mielummin konetta kuin ensisynnyttäjää.
ap
Mun kohdalla kävi vielä niin, että se suppareita mittaava laite oli hajalla ja jätti suurimman osan tosi rajuista supistuksista kokonaan piirtämättä. Kun sitten kätilölle huomautin, että eihän nuo käyrät pidä ollenkaan paikkaansa, oli vastaus jotain tyyliin "no ei se niin yhden supistuksen päälle ole..." Käytännössä vauva syntyi sitten luomuna erittäin yllättyneen nukutuslääkärin syliin. Heppu tuli laittamaan mulle epiduraalia, mutta totesikin, että hei, täällähän jo ponnistetaan ja reippaasti.
Ei mulle tosta nyt mitään traumaa jäänyt. Onneksi olin jo toista tekemässä, joten tiesin vähän itsekin, missä mennään. Kätilölle tuli kyllä annettua aika tiukkaa kommenttia jossain vaiheessa, mitä sitten nolona pyytelin anteeksi, kun koko homma oli ohi. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kanssa mulla oli todella ikävä kokemus, vaikkakin kotoa lähdin synnyttämään. Ensin eivät puhelimessa uskoneet synnytyksen käynnistyneen viikolla 37+2 eikä kätilö uskonut lapsivesien menneen. Mulla tuli supistuksia siinä vaiheessa 10 min välein ja väli lyheni tosi nopeasti. Puhelimessa kätilö käski nukkumaan aamuun ja tulemaan sitten. Kun sanoin että en kyllä voi olla edes paikallaan saati makuulla saati nukkua, niin tiuskaisi että tule sitten tänne jos et kerran kestä. Sairaalassa minut vietiin "valmisteluhuoneeseen" ja käskettiin suihkuun, jossa istuin lattialla ja itkin. Kun kätilö viimein kurkkasi kohdunsuun tilannetta, tulikin pikkuisen kiire kun olin täysin auki ja samalla aloin ponnistaa. Nippa nappa ehdimme saliin. Koko hommaan meni hiukan yli 3 h.
Onneksi kolmannen kanssa osastolla mun papereissa luki varmaan kissan kokoisilla kirjaimilla "nopea synnyttäjä"- sillä kertaa vaan kaikki salit olivat varattuja ja taas oli lähellä ettei lapsi syntynyt osastolla :) Tällä kertaa oli onneksi tosi topakka kätilö joka sai minut viime hetkillä saliin, jossa siis ennen vauvan syntymää olin vain minuutteja :)
Ei se kipu ois ollut sen vähäisempää vaikka joku ois lässyttänyt vieressä.
Ole onnellinen vauvastasi ja lopeta se valittaminen.
Esim kaikilla ne kalvot ei itsellään puhkea vaikka kuinka 10 cm auki....muös ammattihenkilön läsnäolo lisää turvallisuuden tunnetta ja sitäkautta "helpottaa" kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leipääntyneitä äkäpusseja töissä. Minun mies nosti kätilön seinälle vuonna 1994 kun avautumisvaiheessa ensimmäisen epiduraalin jälkeen pysähtyi touhu 7 cm. Ei suostunut kätilö pyytämään narkkaria lisäämään troppia. Onneksi touhu loppui terveen pojan syntymään, tosin vähän vieläkin kirveltää etten muista ponnistusvaiheesta mitään.
Äidille kävi v-74 naistenklinikalla samoin, kun oli minua synnyttämässä.
Eivät olleet uskoneet äitiäni.
Uskomatonta, että yhtään ei ole meno muuttunut.
Eka otetaan osastolle tarkailuun, jotta on sairaalassa ajoissa ja sitten joutuu siellä osastolla synnyttämään, ihan käsittämätöntä.
Onni, että vauvallasi oli kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan helpottaa, kun en ole ainut. Olen raskaana ja vaikka esikoisen syntymästä on pian 5v olen kauhuissani tulevasta. minut myös jätettiin yksin, käynnistetyssä synnytyksessä ja miehelle sanottiin, et mitään ei tapahdu aikoihin. Onneksi joku tajusi pyytää mieheni saliin, koska jossain vaiheessa kivut vaan menin niin yli, etten kyennyt puhumaan, vain oksensin ja makasin sängyllä. En tajunnut pyytää puudutuksia, enkä miestäni.
Onneksi joku hoitohenkilökunnasta sanoi, et tarviin puudutuksen ja sainkin sen jossain vaiheessa. Synnytyksestä on niin kauheet traumat, etten edes muista siitä kuin pätkiä.
Olin sairaalassa osastolla ja yhtäkkiä alkoivat järkyttävät supistukset. Siis tappavan kovat ja peräperää, eli välissä ei henkeä vedetty.
Kätilöt eivät myöskään tulleet katsomaan. Pyysin miestäni hakemaan yhden huoneeseen ja rukoilin kivunlievitystä. Vastaus oli, että saat pistoksena yhden särkylääkeannoksen! Huusin että tarvitsen jotakin muuta, mutta sanoivat että ei anneta mitään ennen kuin synnytyshuoneessa.
Pyysin päästä synnytyshuoneeseen, mutta minua ei kuunneltu. Lopulta lähdin itse raahautumaan käytävälle että saisin apua. Lopulta yksi suostui katsomaan ja paikat 9 cm auki. Sitten tulikin kiire.
Ja muuten, se helkkarin supistusanturi ei näyttänyt minun supistuksiani ollenkaan.
Sama juttu toisen lapsen synnytyksen yhteydessä. Erikseen pyysin pelkopolilla kirjaamaan, että ÄITIÄ PITÄÄ KUUNNELLA synnytyksessä, avautumistahti voi olla kova ja haluan kivunlievityksen.
Mutta ei. Kätilö katsoi tilanteen, meinasi lähettää kotiin. Sanoin etten lähde minnekään. Sen jälkeen kätilö häipyi. Taas huusin ja rukoilin apua, että saisin epiduraalin. Kun kätilö vihdoin tuli, oli paikat täysin auki ja ponnistusvaihe alkoi. Se siitä kivunlievityksestä.
Kummassakin synnytyksessä vielä bonuksena sydänäänten romahdus, hapet laski vaarallisen alas ja vauva revittiin imukupilla ulos.
Mulla ainakin molemmista synnytyksistä jäänyt traumat ja pahat pelkotilat.
KIITOS, NAISTENKLINIKKA, vuosina 2003 ja 2008 !
hoitaja vaan vänkäs vastaan ettei supista. Supistuksesta ei voi erehtyä, kun sen kokee.
Kummasti vaan sit kiireellä mennään synnytykseen.
miksi kätilöt eivät voi uskoa omia kokemuksia.
Minä olen siitä erikoinen, että minulla on kivuton avautumisvaihe. Esikoisen kanssa menin sairaalaan, koska kohdunsuulta tuli verta. Tulihan sitä, koska olin jo 7 cm auki. Itse en tiennyt synnytyksen alkamisesta vielä mitään.
No, kuopuksen kanssa ilmoittaudun varta vasten Haikaranpesään, koska he korostavat yksilöllisyyttä. Valmennuksessa kerroin siitä, että en tiedä, koska synnytys käynnistyy. Sovimme, että saan koska tahansa soittaa ja tulla tarkastamaan tilanteen.
Ja eräänä iltana 39+0 minulla jälleen supisteli, kuten viimeiset 4 kuukautta. Täysin kivutonta, mutta se oli tällä kertaa säännöllistä. Soitin ja menin Haikaranpesään ja taas kerroin kokemuksistani ja peloistani. Kätilö katsoi supistuskäyrää ja sanoi olevansa ihmeissään, että käyrän mukaan synnytän, mutta naamani mukaan en synnytä. Hän halusi kuitenkin lähettää minut kotiin, mutta sanoin, että haluan jäädä.
Tarina on pitempi, mutta lyhykäisesti minä sitten nukuin autuaasti tunnin verran, kunnes heräsin kipuihin. Ei mennyt kauaa, kun vauva oli maailmassa. Kätilö vain pyöritteli päätään, ettei olisi ikinä uskonut... Miksi sitten ei uskota äidin omia kokemuksia?????
näytä supistuksia, jos vyötäröllä on paksu rasvakerros. Pitääkö paikkansa?
Mulla ainakin vyötärö lihavuutta ja kaveri sanoi, että jos supistukset jotenkin selkäpuolella niin ei näy.
En sit tiedä mikä vaikuttaa ja mikä ei.
T.19
Ei minullakaan ole mitään erityisen hyviä kokemuksia synnytyksistä. Pöyristyttää vaan, että jatkuvasti saa kuulla samankaltaisia kokemuksia. Ilmeisesti resurssit ovat liian tiukilla, kun kätilöillä ei ole aikaa potilaille.