Puhumaan oppiminen

Meille sanottiin neurologilla, että 1v10kk pitäisi sanoa vähintään 20 sanaa ja 2-vuotiaana sanoja pitäisi olla jo 50-100. Saimme diagnoosin puheenkehityksen viivästymä ja se tarkentuu mahdollisesti myöhemmin kun lapsi kasvaa.

Oma poikani puhui myös joitakin sanoja 2.5-vuotiaaksi asti, jolloin sitten ehkä kuukauden aikana teki valtavan loikan eteenpäin. Nyt on kohta 3 v ja puhuu kuin Runeberg, ja kahta kieltä.

1,5-vuotiaana puhui monisanaisia lauseita ja 2-vuotiaana jo ihan "täydellisesti". On aina ollut kielellisesti tosi lahjakas.



Toinen lapsemme sanoi ekat sanansa myös hyvin varhain, mutta ei alkanut puhua kunnolla. 1,5-vuotiaana sanavarasto oli n. 20 sanaa ja 2-vuotiaana sanoi pari sanaa peräkkäin. Vasta 2,5-3-vuotiaana alkoi puhua monimutkaisempia lauseita. Nyt 3,4-vuotiaana puhuu paljon ja ainakin yrittää sanoa mitä vaan ja selittää kaikenlaista mutta aina se ei onnistu. Lisäksi R- ja L-kirjaimet tuottava vaikeuksia vielä tässä vaiheessa.



Jännää tässä on se, että esikoinen on poika ja kakkonen tyttö. Stereotypiat päälaelleen!

ihan rauhassa voi ainakin puolivuotta tuota puhetta sitten odotella, ennen kuin puheterapiaa ajattelee.



Häiritsee, kun lapsi kertoo omalla kielellään asioita jollekkin tutulle, joka ei ymmärrä mitä lapsi sanoo, aikuinen väläyttää "en minä ymmärrä mitä sinä selität". Mietin vain onko tuo oikea tapa suhtautua lapseen joka puhuu omaa kieltänsä...

Oletteko kaksikielinen perhe? Puheenkehitys on hiukan eri asia siinä tilanteessa....



Ap:lle tuntuuko lapsi ymmärtävän puhetta. Osaako toimia lyhyen ohjeen mukaan? Jos ymmärtää niin tilannetta voi seurata jonkun aikaa. Jos ymmärtämisessä tuntuu olevan vikaa niin kannattaa ottaa yhteyttä esim. neuvolaan ja puheterapeuttiin.

Eli puhui ainoastaan yksittäisiä sanoja ja vasta melkein kolme vuotiaana rupesi puhumaan lauseita. Meille sanottiin neuvolassa, ettei asiasta kannata huolestua. Poika kuitenkin ymmärsi puhetta. Neuvolasta sanottiin, että katsotaan sitten, josa poika ei puhu vielä kolmevuotiaanakaan enempää. Nyt 3½ ja puhuu välillä liikaakin. =) Vuoden nuorempi pikkuveli taas rupesi puhumaan lauseita jo kaksi vuotiaana ja nyt 2½ vuotiaana puhuu kuin papupata. Lapset vain ovat erilaisia ja oppivat asioita eritahtiin.



Ei kannata huolestua, kyllä se puhe sieltä tulee ajallaan. =)

Yksittäisiä sanoja tuossa iässä n.10. Yhtäkkiä kun ikää oli n. 2v 4kk alkoi sanavarasto karttua hurjaa vauhtia ja jo muutaman viikon päästä puhui neljän sanan lauseita. Nyt pojalla ikää kohta 2v8kk ja höpöttää lähes tauotta niin että välillä meinaa äidin hermot mennä... Itsekin olin huolissani kun saman ikäinen serkkutyttö höpötteli jo vähän reilun vuoden ikäisenä todella paljon.



Muistan, että syksyllä meillä harjoiteltiin puhumista unissakin, se se vasta oli rasittavaa...

..sanoo tasan tarkkaan "äiti" eikä aina sitäkään. Olen kuullut juttua että olisi muka kylässä sanonut "tyttö" tai "tutti", mutta en usko pätkääkään. Mutta poika onkin tosi lahjakas liikunnallisesti ja tuntuu oppivan kaikki mahdolliset tavat liikkua, peuhata jne. nopeasti :).

puhui 2-vuotiaana (2-v-synttäreiden aikoihin) 5 sanan lauseita.



Nuorempi ei puhunut 2-vuotiaana vielä mitään. Minä tietysti varasin ajan puheterapeutille, joka totesi että lapsi alkaa kyllä puhumaan kun tulee tarve. Isoveli hoiti puhumisen veljensäkin puolesta.



Nyt tämä nuorempi veijari on 2v8kk ja puhuu 2-3 sanan lauseita, sanavarastoonsa kuuluu satoja sanoja ja todella nopsaa oppii uusia. Pari kk sitten alkoi vasta puhumaan eli todella nopsaa on puhetta alkanut tulemaan. 2v6kk iässä vasta tuli hänellä ensimmäiset oikeat sanat.

ymmärtää hyvin puhetta. Osaa toimia ohjeiden mukaan, esim. hae itsellesi muki kaapista ja tietää kyllä lähes kaikkien tavaroiden nimet.



ap

Tulipa epäselvä viesti tuosta äskeisestä!



Eli poikamme puhui 2-2½ vuotiaana n.10 yksittäistä sanaa ja muita sanoja ei halunnut edes yrittää sanoa. Poika ymmärsi puhetta ja lyhyitä pyyntöjä oikein hyvin.



Mieheni oli asiasta hyvin huolissaan. Sen takia kysyinkin neuvolasta tuosta puhumisen vähyydestä. Neuvolasta sanoivat, että katsotaan tilanne uudestaan kolmevuotiaana.



Vähän ennen 3v synttäreitään poika rupesi puhumaan lauseita ja vielä erittäin selkeästi äännettyinä, sekä huolellisesti muodostettuina. Mielestäni poikani ei vain halunnut puhua aiemmin, ellei ollut varma, että osaa sanoa sanan oikein.

Sen jälkeen kun on ruvennut puhumaan lauseita, hän on jatkuvasti oppinut vaikeitakin sanoja. Kerran sanoin hänelle, ettei hän voi saada ks. jogurttia, koska siinä on guaraanaa (en edes tiedä miten se kirjoitetaan oikein!). Poika meni samana päivänä mummolaan kylään. Hän pyysi jogurttia ja kysyi samalla mummolta onko siinä guaraanaa? Lausui sanan täysin oikein, vaikka oli kuullut sen vain yhden kerran.



Toinen poikamme onkin sitten ollut aivan erilainen. Hän on nyt 2v6kk ja on jo pitkään puhunut pitkiä lauseita. Hän puhui jo 1½ vuotiaana enemmän, kuin veljensä 2½ vuotiaana. Hän tosin ei lausu sanoja yhtä tarkasti ja joskus puheesta puuttuu sanan ensimmäinen kirjain. Esim. vieläkin saattaa sanoa "Leikitään" sijasta "eikitään". Tai ruokaa, onkin uokaa. Nykyään tuota tapahtuu enää aika harvoin.