Lähtisitkö/Oletko lähtenyt yksin etelään lomalle?

en ole koskaan tajunnut, miten se voi olla huono asia, että ei halua lomailla ilman kumppania tai perhettä? eikö sen pitäisi olla hyvä asia, että viihtyy yhdessä?

Toisella kertaa pari viikkoa ja muuten oli ihan jees, mutta illalliset oli kamalia, kun tunsi olonsa ihan looseriksi, jos meni ravintolaan illalla yksin syömään. Lounasaikaan se oli ihan jees. Toisella kertaa viikon ja se meni ihan hyvin, kun tutustuin toiseen yksin matkustavaan ja käytiin sit yleensä yhdessä syömässä ja vuokrattiin autokin kimpassa ja muutenkin retkeiltiin...



Mutta vastaus on siis, että voisin lähteäkin jos muuta vaihtoehtoa ei olisi. Ja yksin on parempi kuin huonossa seurassa...

Sinne illalliselle ei ole mikään pakko mennä yksin istumaan. Söin yleensä lounaalla ravintolassa ja illalla vain välipalaa "kotona".



Päivärytmi on yksin matkustaessa erilainen, itse en ainakaan liikkunut kovin paljon ulkona iltaisin vaan varasin muuta tekemistä. Kävin yleensä pitkällä kävelyllä auringon laskiessa, sitten suihkuun, ruokailu ja lukemista, vähän joogaa ja aikaisin nukkumaan. Aamulla ensimmäiseksi taas juoksu- tai kävelylenkille.



Olen aina nauttinut yksinolosta, joten loma yksin ei ole ongelma vaan nautinto. Minulla on paha kaamosmasennus, jonka takia on hyvä päästä talvella hiukan valoisampaan, vaikka sitten yksin.

lähtenyt enkä lähtisi. Kaupunkilomalle olen lähtenyt ja voisin lähteä uudestaankin.

kylläkin treenilomalle, eli joka päivä treenasin niin paljon etten muuta juuri tehnyt, kuin söin ja nukuin.. :)

Mutta nyt ajatellen niin voisinpa lähteä uudestaan!! On todella hyvä joskus matkustaa yksin.

Tai no, olen kyllä ollut Kibbutsilla "yksin" eli lähdin yksin matkaan mutta äkkiä niitä kavereita sai.. Sitten olen asunut myös yksin Ranskassa 1 vuoden ja vielä ollut kielikurssillakin yksin 15-vuotiaana..

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka AINA tarvitsevat jonkun toisen ihmisen mukaan.

Esim. kun en viime lauantaina saanut ketään kaveria mukaan ravintolaan, niin menin yksin. Hauskaa oli! Asenteesta se on kiinni!! Ja paremmin tutustuu muihin ihmisiin...

olen mäkin lähtenyt opiskeluaikaan kahteen eri maahan yksin, mutta ei sitä nyt oikein yksin matkustamiseksi voi kutsua kun kavereita sai heti. Ja samoin myös 15v Maltalle lähdin "yksin".

Mutta nyt perheellisenä aikuisena en lähtisi etelänlomalle yksin.

2

olen käynyt parikin kertaa ulkomailla yksin. Tämä siitä syystä ettei lähipiirissä ollut ketään jolla olis ollu varaa lähteä mukaan ja itse en heidän matkaansa voinut kustantaa. Joten vaihtoehtona oli joko lähteä yksin tai olla lähtemättä. Päätin lähteä jotta vanhempana ei tarttis ruikuttaa ettei koskaan ole käynyt missään.

Sama koskee myös hyvin yksinkertaisia asioita. Teininä menin usein leffaan yksin kun ei ollut kavereita, menin uimaan, lähdin tanssimaan jne jne. Päätin etten jää kotiin seinäruusuksi ja "tylsimykseksi" vain sen takia että koulussa minua kiusattiin ja ei ollut kavereita. Ja hyvä valinta ollut. Nyt elämä on hyvin erilaista...

Kun kaikilla ystävilläni ei ole varaa tai lomaa matkata joka kerta mun kanssa. Lapsille ei ole muita hoitajia kuin me vanhemmat. Välillä tietty reissataan koko perhekin.



Tunisiassa oli tosi mukavaa, hyvä ruoka, ihana aurinko ja ranta. Mutta yksin sinne ei kande naisen lähteä, paitsi jos haluaa miesseuraa. Tyttökaverin kanssa se oli sellainen itsetunnon nostatusmatka, kun koko ajan miehet kehui ja pyyteli mukaan. Tässä iässä ja ulkonäössä jopa perseen kehuminen kuulosti kivalta - 10 v. sitten olisin niille näyttänyt keskaria.



Mutta lähilomina esim. Kreikka on yksinäiselle naiselle lepolomaa. Tai missä vaan on ihanaa, kun ei tarvi kenenkään kanssa sopia, mihin seuraavaksi pitää mennä;)

mulla menisi loma ihan takuulla kokonaan pilalle, jos mies ja lapset ei olisi mukana, koska ikävöisin jo menomatkalla lentoasemalla.

Minä olen käynyt nyt kerran etelässä yksin, pienessä rauhallisessa kylässä. Kyllä oli virtaa sen jälkeen jaksaa arkea. Ei ikävöity paljookaan toisiamme, tiesimme, että viikon päästä taas ollaan yhdessä.

mulla menisi loma ihan takuulla kokonaan pilalle, jos mies ja lapset ei olisi mukana, koska ikävöisin jo menomatkalla lentoasemalla.

Aivan loistavia lomia olivat.



Nyt perheellisenäkin voisin lähteä, mutta nykyään on kivempi reissata perheen kanssa.

Minäkin olen lähtenyt yksin esim. rock-festareille ja baariin. Voisin lähteä yksin etelänlomalle, jos kaipaisin jotain oikein rauhallista ja rentouttavaa lomaa - enkä menisi sitten mihinkään jättihotelliin, vaan vaikka johonkin pieneen kylään.

mitään voi tehdä yksin. Siis tuokin joka totes että ikävöis niin paljon jo matkalla kentälle... Haloo! Aikuinen ihminen! Turha varmaan haaveilla esim. työmatkoista tms, jos jo kentälle meno aiheuttaa itkun silmään kun yksin pitää mennä....

lasten kanssa kyllä. Mies myös reissaa lasten kanssa keskenään, mutta ei ole yksin käynyt.

sekä teininä, aikuisena sinkkuna ja nyt yh-äitinäkin olen ollut yksin lomalla ulkomailla. Nytkin on suunnitelmissa, jos lastenhoito onnistuu viikoksi tai kahdeksi. Tietysti olen matkustellut myös lasten kanssa! ;)