Miksi jotkut eivät välitä YHTÄÄN kotinsa sisustuksesta?
Kaikkien kotien ei tietenkään tarvitse olla suoraan Avotakasta, mutta miten jotkut eivät viitsi välittää ollenkaan, miltä heillä näyttää?
Kaikki kalusteet on haalittu ties mistä on saatu, eivätkä niiden tyylit ja värit sovi yhteen millään muotoa. Useimmat kalusteet ovat jotain epämääräisiä vanerihökötyksiä. Verhoina roikkuu jotkut muodottomat halpiskankaat, samoin matot ovat jotain ikivanhoja rääsyjä - jos mattoja ylipäätään on.
Tyylittömyyttä säestää luonnollisesti se, että irtotavaraa on hirveästi ja se lojuu levällään. Vaatteita, kirjoja, lehtiä, leluja, astioita joka puolella.
Mikä saa ihmisen tsemppaamaan tässä asiassa NIIN vähän?
Kommentit (37)
riittää että kotonani on sellainen ilmapiiri missä viihdyn
tuoli on istumista varten, ja jos siinä voi istua, niin hyvä niin
ja nyt kun sottaavia lapsia, niin ehkä kannattaisi odottaa kunnes he ovat hiukan isompia kunnes hankin jotain hienoa
toisaalta ehkä kannattaisi myos odottaa että lapsenlapset ovat sen verran isoja, että ei tarvitse pelätä sitä että he tulevat ja sottaavat.
Ihmetyttää ne perheet missä lapset eivät saa tulla olohuoneeseen tai johonkin muuhun huoneeseen. Ne lapset ovat sellaisia jotka sotkevat niin paljon kuin mahdollista kavereidensa kodeissa
mietin ihan samaa ! tykkään sisustaa ja minulle on tärkeää miltä koti näyttää, vaikken muuten olekkaan turhamainen. mies luottaa makuuni ja esim. verhot ostan minä :D
kotiin kysymättä häneltä ensin lupaa. Jonkun vessan maton saatan korkeintaan ostaa - ja siitäkin miehellä on aina mielipide: se sopii tai ei sovi vessaan. :)
Ihmetyttää ne perheet missä lapset eivät saa tulla olohuoneeseen tai johonkin muuhun huoneeseen.
Sama asia. Tai välitä, minkänäköisellä autolla ajavat. Ihmiset on erilaisia tiedoksesi, ap.
Ja turha väittää, ettei rahalla olisi merkitystä. Useilla, joilla tavarat "on mitä on" on huonekalut ja esineet kertyneet vuosien saatossa eri paikoista jne. Ei kaikilla ole mahdollisuutta ns. sisustaa, vaan sitä käytetään mitä on. Ei läheskään kaikilla yksinkertaisesti ole yhtään rahaa ostella jotain sisustustilpehööriä, tai käyttää sisustukseen yhtään muutenkaan rahaa.
Silloin, kun meillä on raha tiukilla, sitä ei todellakaan voi käyttää tippaakaan mihinkään kodinsisustukseen!
Minusta taas sellaiset kodit on parhaita, joissa sitä sisustusta ei olla ajateltu! Siellä voi rentoutua ja mun mielestä sellaiset kodit on kodikkaita. Mua vähän jo ärsyttääkin, että niin monen ihmisen kodit on jo ihan samanlaisia, siellä on ne samat mökökokoiset laatikonmalliset sohvat, samaa Marimekkoa ja Pentikiä. Onhan ne nättejä kun kaikki on niin uutta, mut mä kaipaan kotiinkin vähän eletyn elämän tuntua.
Sisustaisin enemmänkin jos ois varaa, mut tällä hetkellä ei ole. Mun koti on kuitenkin mun koti, ei mikään julkinen tila. Jos siellä kaikki ei olekaan mistään sisustuslehdestä, niin mitäs sitten. Ei siitä sakkoja saa. ;)
Mä inhoan värittömiä "muka-sisustettuja" kämppiä, joissa on valkoiset seinät, yksi mustavalkoisella tapetoitu. On mustat tai valkoiset kalusteet, isoja lasikippoja matalilla tasoilla. Ei mielikuvituksen tai kodikkuuden hiventäkään. Ei yhtään henkilökohtaista esinettä esillä missään.
Kuka tahansa osaa tehdä tuollaisen ankean kämpän jossa "tyylikkyydeksi" koetaan tylsyys. Kodikkaan ja värikkään tekeminen vaatii vähän enemmän.
Itse en suuremmin välitä sisustuksesta, mutta arvosta iloisen ja onnellisen näköisiä asuntoja. Inhoan toki likaa ja suurempia epäjärjestyksiä, mutta ELÄMÄÄ pitää olla!
Vanhat huonekalut saattavat sisältää rakkaita muistoja, kaikilla ei ole rahaa/aikaa/halua panostaa uusimpiin sisustustrendeihin. Mitä se kenellekään ulkopuoliselle kuuluu, miltä toisten kotona näyttää: tärkeintä on, että itse viihdytään, ei ole likaista ja tavarat löytyvät.
Joillekin ihmisille muut asiat kuin sisustaminen on tärkeämpää ja satsaavat siihen. Miksi jotkut eivät YHTÄÄN tajua tätä asiaa?
Minusta taas sellaiset kodit on parhaita, joissa sitä sisustusta ei olla ajateltu! Siellä voi rentoutua ja mun mielestä sellaiset kodit on kodikkaita. Mua vähän jo ärsyttääkin, että niin monen ihmisen kodit on jo ihan samanlaisia, siellä on ne samat mökökokoiset laatikonmalliset sohvat, samaa Marimekkoa ja Pentikiä. Onhan ne nättejä kun kaikki on niin uutta, mut mä kaipaan kotiinkin vähän eletyn elämän tuntua.
Oikeastaan sellaiset kodit on vähän kammottavia, joissa jokainen tavara näyttää olevan hankittu sisustusliikkeestä, eikä ole mitään vanhaa tai sellaista tavaraa, jolla on tarina.
Tahtoisin kotini olevan hieno ja kaikkea, mutta kun en osaa yhdistellä mitään kivoja juttuja keskenään. :(
yksinkertaisesti visuaalisia, näkyy usein myös omassa ulkonäössä....
En n. viisitoista vuotta sitten edes tajunnut ajatella, että jotenkin pitäisi sisustaa. Elettiin avopuolison kanssa ekassa omassa kodissa ja oltiin tosi tyytyväisiä, kun edellinen asukas oli jättänyt jotain kalusteita jälkeensä =). Elämä oli tosi onnellista (vastoinkäymisistä huolimatta). Edelleenkin pidän tuota aikaa elämäni onnellisimpana aikana. Risa sohva ja suvulta lahjoituksina saatuja mattoja ja kuppeja =). Mutta koti tuntui kodilta ja oli tosi ihana, vaikka värisävyt varmaan saisivat sisustuspoliisit vetelemään kiivaasti henkeään.
Itse en siis kertakaikkiaan ymmärtänyt, että kotia voi suunnitelmallisesti sisustaa. Nykyinen koti kelpaa esitellä kyllä sisustuksesta kiinnostuneille, mutta jotenkin koen, että "rennot kodit" ovat aidompia, tunnen niissä oloni kotoisammaksi ja viihdyn sellaisessa paremmin, kuin sisustuslehdestä lainatussa kodissa.
Ehkä omalla kohdallani pitää paikkansa se, että kun pään sisällä on kaikki kunnossa, ei ulkoiset asiat vaikuta niin paljon.
Tai se oli sillain vieraamman suusta kauniisti sanottu.
Meillä on matot ja verhot vain lasten huoneissa. Miksi piilottaa kaunista parkettia? Kaikilla kunnon sängyt, sitten ruokasalikalusto, kunnon sohvat ja viihde-elektroniikkaa. Krääsä ja tarpeellinen tavara on pinottu varastoHUONEISIIN, keittiössä vaan kaapistot. Me kaikki vaan viihdytään, kun on tilaa (ok-talo 125neliöö) ja on helppo siivota.
Raha laitetaan johonkin muuhin, autoihin, harrastuksiin, matkailuun - ei siihen, että koti näyttäisi MUILLE kivalta.
- pienet lapset
- mitään kaunista, kallista, lasista ym.
rikkoutuvaa ei kannata olla esillä
- rahaa menee tällä hetkellä tärkeämpäänkin
(esim.lainan lyhennyksiin)
- eikä ole niin paljon silmää ky. asialle :(
katsellut ja käyttänyt muutaman vuoden, niin se kummasti alkaa näyttää oman kodin kalusteelta ja ovat kodikkaita itselle.
Meillä eletään alle toimeentulotukirajojen, ja huonekalut on saatuja/käytettynä ostettuja/alennusmyynnistä bongattuja tarjouksia tms. Ne eivät ole unelmamööpeleitä mutta kelpaavat arkikäyttöön aivan hyvin, ja jos lotossa voittaisimme niin kyllä sisustaisimme.
mietin ihan samaa ! tykkään sisustaa ja minulle on tärkeää miltä koti näyttää, vaikken muuten olekkaan turhamainen. mies luottaa makuuni ja esim. verhot ostan minä :D