Harriet:

" Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..." tuo vedetään hihasta siinä vaiheessa kun ei enää itse keksitä mitään vasta-argumenttia.



No... jos minä vaikka sanon että kaikki kristityt ovat keskustelukyvyttömiä laumasieluja, niin jokainen kristitty joka vastaa tähän " ei" myöntää että kaikki kristityt ovat keskustelukyvyttömiä laumasieluja. Eikö?





:D



(kaiken varalta rautalankaa... en ole sitä mieltä. Tosin varsin äänekäs osa kylläkin)

Olen aidosti huolissani näistä ihmisistä jotka näkevät kaikkialla saatanan ja tunnustavat sen.

Millaista heidän elämänsä on? Saatana vaanii kaikkialla, pahuus riivaa ihmisiä missä heitä näetkin. Negatiivinen suhtautuminen elämään ja ihmisiin vie elämästä ilon ja kuoleman intensiivisen odotuksen kuolemanjäkeisestä elämästä saa voiton. Sekö on elämän tarkoitus?

Itse en tunnusta saatanaa enkä usko helvettiin. Se päivä kun luovuin uskostani elämääni astui valo ja pimeys katosi. Ihmiset ympärilläni eivät enää olleet pahoja saatanan sokaisemia, vaan heistä loisti " valo" . Jokaisessa on hitunen hyvyyttää ja oikealla kasvualustalla tuo hyvyys kasvaa rajattomasti. Minua ei hämää enää ihmisten kova ja kylmä ulkokuori.

Tepsuttaja sinusta huokuu paatoksellisuus. Mitä raamattu siitä sanoo?

tepsuttaja:

Kyllä on tämän mailman jumala (Saatana) sokaissut monien mielet.

Raamatusta: Voi niitä, jotka muuttavat karvaan makeaksi ja makean karvaaksi. Hyvän pahaksi ja pahan hyväksi.

Ateismin löydettyäni olen ollut oikeasti onnellinen.

Miten ateismista voi löytää onnen, voitko jotenkin kertoa?? en tiedä siitä mitään, tai ehkä jotain mut kuitenkin......

Omalta kohdaltani sanon, että olen onnellinen ateistina. Mulle ei ole muita vaihtoehtoja: en halua enkä voi pakottaa itseäni uskomaan jumalaan/jumaliin. Olen suht sinut itseni kanssa, ja maailmankuvassani/ elämänkatsomuksessani hyväksyn tietämykseni rajallisuuden. Pystyn elämään tasapainoista ja tyydyttävää elämää ja hyväksyn epävarmuuden. Itse asiassa se on vapauttavaa: mun ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. Onni on mulle siinä, että löytää paikkansa maailmassa ja tekee hyvää.



Moomax, hyvä huomio :)

Sinansa noilla taivas-helvetti -uskovaisilla on etuasema: jos he ovat oikeassa, muut huomaavat sen kuollessaan/tuomiopaivana (ja joutuvat katumaan katkerasti...). Jos taas mina ja muut " valot pois" -teoriaan uskovat olemme oikeassa, kukaan ei kuollessaan huomaa yhtaan mitaan. On se niin vaaarin :o

mutta, mutta se joka huomaa vasta kuollessaan joutuvansa helvettiin, silloin on liian myöhäistä, ei voi enää katua, se oiskin liian helppoa jos sieltä pääsis pois jonkun ajan kuluttua kuten muslimit uskoo.

eihän sitä periaatteessa tarviis tehdä mitään uskon eteen silloin. elellä vaan vislaillen....

ei se niin mene, on valittava eläessään Jeesus tai saa...na, se on olemassa, mutta onneksi Herramme on voittanut sen! ja tulee myöhemmin sitomaan ja heittämään sen vielä ikuiseksi ajaksi tulijärveen,helvettiin.

Helluntaina tapahtuneessa Hengen vuodatuksessa kielilläpuhumisella oli tärkeä osa, silloinhan ne ihmiset jotka olivat tulleet muista maista kuulivat puhuttavan sanaa heidän omalla kielellään (Apt. 2:7-11). Kielilläpuhuminen antoi oppimattomille miehille viedä evankeliumia eri kansojen keskuuteen. Apostoli Paavali osoitti, että aidoilla lahjoilla on seurakuntaa yhdistävä vaikutus (1.Kor. 12:12-31). Mutta kertoi myös kielilläpuhumisen Korintissa olleen sellaista mitä kukaan ei ymmärtänyt. (1.Kor.14:2--) Siinä sanotaan: " Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. --- Mitä hyötyä minusta on veljet, jos tulen luoksenne ja vain puhun kielillä enkä välitä mitään ilmestystä tai anna teille tietoa, profetiaa tai opetusta?--- Ellette puhu selvää kieltä, kuinka teidän puhettanne voidaan ymmärtää? Sananne haihtuvat taivaan tuuliin. Niin paljon kuin maailmassa onkin kieliä, ne kaikki on ymmärrettävissä. Mutta ellen ymmärrä puheen merkitystä, olen puhujalle muukalainen, samoin hän minulle. ---Sen joka puhuu kielillä on siksi myös rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä. Jos näet rukoilen kielillä, minun henkeni rukoilee, mutta ymmärrykseni jää hyödyttömäksi----" Eikö tämä ole nyt vähän väärin jos melkein kaikki helluntalaiset puhuvat kielillä, mutta niitä puheen tulkitsijoita ei oikeastaan ole??

BluePearl toi esille tärkeän pointin:

On olemassa kielilläpuhumista, jota kukaan muu kuin Jumala ei ymmärrä. Tällöin ihmisen henki rukoilee, mutta ymmärrys jää tyhjäksi. Silti hän voi olla varma siitä, että rukoilee Pyhän Hengen johtamana Jumalan tahdon mukaisesti. Nämä kielet ovat tarkoitettu yksityiseen rukouselämään, sillä niillä ei voi rakentaa hengellisesti muita kuin itseään. Välillisesti voi toki varustautua palvelemaan muita vahvistuttuaan ensin itse.



Toinen osa-alue on se kielilläpuhuminen, joka on selitettävissä. Puhuja ei ymmärrä, mitä sanoo, mutta kieli voi olla yleisesti tunnettu, jolloin joku paikallaolija ymmärtää sitä, tai sitten joku saa siihen selityksen profetianomaisesti. Selittäjä voi olla myös puhuja itse.



Tämä jako selittää näennäisen ristiriidan Paavalin kirjeissä: Tulee tunnistaa, kummasta kulloinkin on kyse.

1.Korinttolaiskirje:

14:2 Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.



14:3 Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi.



14:4 Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.

14:5 Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.



eikös toi ole aika selvästi tuossa sanottu.

Josefiina4 toi esiin yksityisen kielilläpuhumisen funktion. Julkinen kielilläpuhuminen taas on todistukseksi ulkopuolisille tai rohkaisuksi muille, kunhan siihen tulee ymmärrettävä selitys.



Apt 2:4-14 ilmaisee selkeästi, että paikalla olleet juutalaiset ymmärsivät ainakin tekstissä mainittujen viidentoista alueen kieliä, joita Hengellä täyttyneet kristityt puhuivat ymmärtämättä itse sanojensa sisältöä. Kyseessä ei siis ole regressiotila sanan psykologisessa merkityksessä, vaan luonnolliset selityskeinot ylittävä tapahtuma.

Katsos, mä näenkin muita vaihtoehtoja kuin nuo kaksi. Ja jos sitten niin huonosti käy, että joutuu helvettiin, vaikka on elänyt elämänsä yrittäen auttaa ja olla satuttamatta toisia, se on sitten myöhäistä enää valittaa. Mutta onpahan ollut hieno elämä joka tapauksessa.

josefiina4:

ei se niin mene, on valittava eläessään Jeesus tai saa...na, se on olemassa, mutta onneksi Herramme on voittanut sen!

Ateismi on virallisesti jumaluskon puuttumista. Ateistilla ei siis ole mitään jumalia eikä hänellä ole uskoa sellaisiin. Kyse ei ole jumalien kieltämisestä, mikä oikeastaan tarkoittaisi, että silloin myöntäisi niiden olemassaolon, vaan ihan vaan tuon uskon puuttumista.



Minulle ateismi antoi onnen siitä syystä, että huomasin etsiskelyjen ja pohtimisen jälkeen sen olevan sitä, mitä itse ajattelin ja tunsin. Etsimisen loppuminen ja sen oman paikkansa löytäminen jo sinänsä antoi rauhan. Tuskin olisin sen onnettomampi ollut, vaikken olisi löytänyt jotain nimeä sille, mitä ajattelin, mutta onhan se mukavaa näinkin. Ainakin välttyy yleensä siltä, että joutuisi pitkästi selittämään toiselle omia ajatuksiaan, riittää, kun sanoo olevansa ateisti ;)



Ateisti olen siitä syystä, etten tosiaan voi uskoa mihinkään jumaliin, yksikään niistä ei ole sitä, mitä elämääni haluaisin. Epävarmuus ei haittaa minua ollenkaan ja oma moraalini riittää kertomaan mikä on oikein tai väärin. Enemmän ahdistaa se, että olisi joku korkeampi taho, joka määräisi mitä minulle tapahtuu jne. Ja koska en usko helvettiin tai mihinkään saatanoihin, on maailmani ihan mukava paikka. Kerran elämisessä on se hauskuus, että koska on vain yksi elämä, on siitä otettava kaikki irti ja elettävä se niin hyvin kuin osaa :)

Porenn:

Ateisti olen siitä syystä, etten tosiaan voi uskoa mihinkään jumaliin, yksikään niistä ei ole sitä, mitä elämääni haluaisin. Epävarmuus ei haittaa minua ollenkaan ja oma moraalini riittää kertomaan mikä on oikein tai väärin. Enemmän ahdistaa se, että olisi joku korkeampi taho, joka määräisi mitä minulle tapahtuu jne. Ja koska en usko helvettiin tai mihinkään saatanoihin, on maailmani ihan mukava paikka. Kerran elämisessä on se hauskuus, että koska on vain yksi elämä, on siitä otettava kaikki irti ja elettävä se niin hyvin kuin osaa :)

Juuri tuo pointti, ettei voi pitaa jumalia kovin todennakoisina on useimmilla syy ateismiin. Ei mikaan kapinointi tai omantunnon aanta vastaan taisteleminen.

Sinansa, olisi peliteorian mukaan loogista uskoa erityisesti kristinuskon jumalaan, varsinkin juuri ennen kuolemaansa. Jos on vaarassa (jumalia ei olekaan), ei meneta mitaan, paitsi tietysti jos esim islam tai hindulaisuus saatuvat olemaan oikeassa, jolloin kay huonosti... Toisaalta se pieni mahdollisuus, etta on valinnnut sittenkin oikein tuottaa suuren palkinnon. Ja olettaen, ettei voi valita monta uskontoa, noille muille mahdollisislle totuuksille ei voi mitaan (ja ne vaativat enemman uhrautumista kuin kristinusko)

Tosin homman hinta olisi itsepetos, parhaimmassakin tapauksessa itsesuggestio (uskottelee, etta uskoo, omakohtaista kokemusta tuosta on kylla niin minulla kuin ymmartaakseni muillakin ei-uskovilla) ja en voi oikein uskoa, etta teeskennelty usko menisi lapi sen oletetun jumalan silmissa.

Ateistilla ei siis ole mitään jumalia eikä hänellä ole uskoa sellaisiin.



Kuinka ateisti ajattelee asiat jotka tapahtuu luonnossa ja kuinka ihminen kehittyy ja avaruus ja yleensä kaikki, mistä ovat syntyneet ,kuinka???

kuinka voi olla mahdollista ajatella ettei Jumalaa tarvita ihmisen kehityksessä? luonnossa? kuka säätää talvet ja kesät, myrskyt ym.....maanjäristykset,no mannerlaatat liikkuu mutta kuka määrää että ne liikkuu???

Jumala antaa ne kaikki tapahtua ja kaikella on jokin tarkoitus. mutta voitko kertoa teidän ajatuksen näistä????

josefiina4:

Kuinka ateisti ajattelee asiat jotka tapahtuu luonnossa ja kuinka ihminen kehittyy ja avaruus ja yleensä kaikki, mistä ovat syntyneet ,kuinka???

Yleensa ateistit tuntuvat pitavan tieteellista maailmankuvaa aika hyvana selityksena ilmioille. Ihminen kehittyy (yksilona) ympariston ja geneettisen perustan ohjaamana, laji taas mutaatioiden ja ympariston yhteisvaikutuksesta (jos joku muutos tekee yksilon/yksilot tehokkaammaksi lisaantymaan, se leviaa populaatiossa). Avaruus noualttaa luonnonlakeja ja todisteet viittaavat siihen, etta jossain vaiheessa materia on ollut pakkautuneena yhteen pisteeseen. Siksi big bang on aika hyvaksytty teoria, mutta ei sita vio nykymenetelmilla ianakaan todistaa. Sen sijaan kehitys big bangin jalkeen tunnetaan (tai ainakin osataan selittaa, takaisinhan ei voi menna katsomaan) aika hyvin, eli se, mista alkuaineet kehittyivat, miten galaksit, aurinkokunnat ja planeetat syntyivat jne

Kysymykseen " miksi" tiede ei voi vastata. Meidan aikaperspektiivillamme kaikki tahan johtanut kehitys on uskomattoman epatodennakoista, mutta me emme pysty kasittamaan aikaa, joka on kulunut ja jona aikana luonto on " yrittanyt ja epaonnistunut" . Ja jos ei olisi " onnistunut" , emme olisi kyselemassa naista asioista.

Sekin, etta tulin toihin tanaan juuri 8.32.15 (suunnilleen :) on todella epatodennakoista, mutta niinpa vain tein.

kuinka voi olla mahdollista ajatella ettei Jumalaa tarvita ihmisen kehityksessä? luonnossa? kuka säätää talvet ja kesät, myrskyt ym.....maanjäristykset,no mannerlaatat liikkuu mutta kuka määrää että ne liikkuu???

Miksi joku maaraisi mannerlaatat liikkumaan? Ne liikkuu, kun paine pakottaa siirtymaan. Paine tulee (kai) maan sisaisesta lammosta, joka purkaa massaa ulos vuoristoiksi joillain alueilla jne. (sorry, en ole geologi) Kesa on pohjoisessa silloin, kun maa on kallellaan aurinkoon pain ja sateily paasee lammittamaan tehokkaammin. Voisi olla toisinkin, jos akseli olisi kohtisuorassa aurinkoon nahden, meilla olisi aina tasapitka 12 tunnin paiva ilman vuodenaikoja. Ja niin edelleen.

Maapallo on kehittynyt tallaiseksi ja mahdollistaa sen, etta taalla voi olla meidan kaltaistamme elamaa. Moni muu planeetta tiedetaan elamalle mahdottomaksi, esim venuksella on satoja asteita lamminta ja meikalaisille myrkyllinen kaasukeha. Suurimmasta osasta tunnettuja planeettoja (muissa aurinkokunnissa) ei tiedeta muuta kuin koko ja etaisyys auringosta(-nsa). Jos maa olisi hyvin paljon toisenlainen, me emme olisi taalla.

Tiede ei ole kaikkitietava ja monet asiat ovat aivan liian monimutkaisia taydellisesti selitettaviksi (esim saaennuste viikon paahan...), mutta kaikki palat ovat kasassa olevan selittamiseen. Usko on sitten toinen juttu, mutta minusta noissa luettelemissasi asioissa ei ole syyta uskoa jumalaan.

moomaxilta tulikin jo hyvä kirjoitus asiasta, joten mitäs sitä turhaan samoja asioita toistelemaan. Tuota mieltä olen itsekin, ei mikään noista esittämistäsi asioista ollut sellainen, että se kaipaisi jonkin jumaluuden olemassaoloa. Kyllä maailma voi olla olemassa ja elämä jatkua eteenpäin muutenkin.



Ateismista vielä sen verran tarkennusta, että se ei ole mikään tarkkaan määritelty ryhmittymä, ei sillä tavalla kuten uskonnot. Oikeastaan ainoa kaikkia ateisteja yhdistävä tekijä on juuri tuo jumaluskon puute. Ateismi ei välttämättä lue pois muuta yliluonnollista, kunhan kyseessä ei ole jumaluudet. Käytännössä silti suurin osa ateisteista pohjaa oman ajatusmaailmansa tieteisiin ja tieteelliseen maailmankuvaan. Itse olen lisäksi pahemmanlaatuinen skeptikko :)



Itse en tarvitse tuota näkemystä, että kaikella pitäisi olla tarkoitus. Miksi pitäisi? Itse ajattelen niin, että elämä on sitä mitä siitä itse tekee ja sattuma huolehtii lopusta. Entä mikä on elämän tarkoitus? Minulle se on elämä

loppu viestistäni tipahti jonnekin :D Viimeisessä lauseessa piti olla, että minulle se on elämä itse.

Mua hämmästyttää suuresti se, että olet ollut kuitenkin jopa pyh.koulun ope ja nyt et enää usko omiin opetuksiisi edes..Jotenkin tuntuu minusta pahalta, että näin äärilaitaan voi mennä. En ivalla, vaan jotenkin tuntuu ikävältä. Suothan minulle sen..?

Sinulla on tottakai oikeus omiin tunteisiisi :) Minusta tuntui pahalta se, että opetin sellaista, johon en itse uskonut enää ollenkaan. Siis aloitin tottakai vakaasti asiaani uskoen, mutta loppuvaiheessa aloin epäillä, ettei tämä nyt ihan näin mene. Voisi sanoa, että tulin järkiini ;D

Tiettyyn rajaan asti tiede voi selittää asioita, mutta tiedekin on vain teorioita, jotka lähestyvät totuutta, ei siis itse totuus. Malleja, yksinkertaistettua kuvaa todellisuudesta, todennäköisyyksiä... Jumalan kuvitteleminen on mulle henk. koht. vaikeampaa kuin kuvitella vuodenaikojen vaihtelu tai mannerlaattojen liikkeet.



Yksi perustavanlaatuinen ero tuntuu ajattelussamme olevan: mä en näe näe, että ihmisellä pitäisi olla jokin erityinen tarkoitus tai että ihminen lajina olisi muita ylempänä, vaikka onhan ihmisellä tiettyjä kehittyneitä ominaisuuksia, jotka erottavat sen monista muista eläimistä. Tiedän, etten pysty tietämään ja ymmärtämään kaikkea, mutta hyväksyn rajallisuuteni ja pystyn elämään epävarmuuden kanssa.

Ei ollut minun nicki