Mies arvostelee perheemme ruokahuoltoa jatkuvasti
Minulla alkaa jo hermo mennä ja harmittaa. Mies siis kokee oikeudekseen valittaa ruoista, joita valmistan perheellemme. Minä siis olen ainoa tässä taloudessa, joka osaa ja haluaa ruokaa laittaa. Monesti olen miehelle ehdottanut, että hänkin saa osallistua (etenkin kun ollaan molemmat töissä) ja mielelläni jakaisin vastuuta. Vaan ei halua. Ei osaa. Ei kiinnosta.
No, silti kokee oikeudekseen valittaa minun valmistamistani ruoista. Minä siis osaan kokata kyllä ja ruokamme on aina maistuvaa. Mutta terveellistä arkena, siis paljon kasviksia, vähärasvaista lihaa, tummaa täysjyväriisiä ja pastaa... Viikonloppuisin sitten monesti laitan jotain oikein hyvää ja jälkkäriä myös.
Nyt eilen sanoin että ensi viikolla ajattelin tehdä (ekan kerran ikinä) kaalilaatikkoa. Voi mikä valitus! Ja korostan, etten ikinä ole ko. ruokaa laittanut eikä mieheni ole sitä syönyt. Ihan mielenkiinnosta haluan kokeilla, kun hyvältä vaikuttavan reseptin löysin.
Tänään sama valitus jatkui (meillä oli tänään lasagnea päivällisellä, tosi hyvää vaikka olikin kevyt resepti), lapsi kertoi että heillä oli ollut kalapuikkoja ruokana päiväkodissa ja mies kysyi sitten, että milloinkas meillä on kotona kalapuikkoja. Totesin, että ei ikinä jos minusta riippuu. Mies kysyi, miksi. Sanoin, että ne on niin epäterveellisiä. Mies totesi "joo, syödään me vaan KAALIlaatikkoa, se on terveellistä". Loukkaannuin tuosta tosi paljon. Minusta on ihan ok siis herkutella välillä (esim. viime viikonloppuna käytiin kebabilla, eli en mikään niuho nipo oikeasti edes ole), mutta kun tiedän että lapset saa päiväkodissa vähän mitä sattuu ruokaa, niin kotona haluan tarjota sellaista ruokaa, ettei siitä tarvi kantaa huonoa omaa tuntoa.
Myöhemmin kysyin, että meinaako mies pyytää anteeksi (mökkäsi eikä ole puhunut sen jälkeen juuri mitään), ei kuulemma meinaa kun ei ole mitään väärää sanonut. Eikä tämä siis haittaisi, jos olisi eka kerta. Ei, tällaista on jatkuvasti! Osaa ruoista ei ole edes suostunut maistamaan (mm. punajuurilaatikko, nokkos-pinaattikeitto, kesäkurpitsa jos on tiennyt että sitä jossain ruoassa on, parsakaali, kukkakaali eri muodoissaan jne.) ja osaa näykkii ja kommentoi. Kyllä toki joskus kehuukin, mutta ne kehut menettää merkityksensä tuon jatkuvan naputuksen takia :(
Ok, mies ei ole kotonaan tottunut saamaan kunnon ruokaa. Jotenkin vaan vietävästi harmittaa että mies pikku hiljaa sabotoi lastemmekin asenteet tuolla kommentoinnilla ja syömättä jättämisellä. En halua että mun lapsista tulee samanlaisia!
Kommentit (32)
mutta hänellä menee siihen enemmän aikaa mitä minulla. Toki varmaan oppisi nopeammaksi jos vaikka vuoden joka päivä ruuan tekisi;) Minä myös nautin ruuan laittamisesta, jos pitää valita imuroinko vai teenkö ruuan, niin ehdottamasti kokkaan!
Ja kun mies ihan mielellään tarttuu imuriin, niin miksi alkaisimme teennäisesti tasa-arvon nimissä valmistaa ruoka vuoropäivinä, toimii se työnjako näinkin. Ja vielä tuohon renkaiden vaihtamiseen viitaten, minä ainakin osaan vaihtaa renkaat, mutta en sitä niin näppärästi tee kuin mieheni, joten hän hoitaa kaikki autoihin liittyvät asiat. Sinkku aikoina hoidin ne itse, eli osaan ajaan katsastukseen ja korjaamolle, mutta mies hoitakoon ne sillä välin kun minä teen ruokaa...;)
joiden mielestä kalapuikot on tosi hyvää ja ravitsevaa kotiruokaa. Samoin makkara ja ranskalaiset sekä kaikki valmiit ja helpot ruoat. Kun taas kaali ja salaatit ei käy mm.. Siitä tässä on kyse. Ihan vaan juntteudesta ja monen kirjoittajan samaistumisesta ap:n mieheen.
että minä tekisin tuommoiselle kiittämättömälle paskalle pelkkää puuroa koko viikon.
valitti varmaan samalla tavalla äidilleen?
ps. meillä sama juttu...en enää reagoi
tetaan joka päivä. Eivät iis ihan verrannolliset asiat.
jotain superherkkua. Kohtalainen terveelinen perusruoka tulee riittää arkena.
Kaalilaatikko on juuri edullinem terveellinen hyvä perusruoka. atodella vastenmielistä esimerkkiä miehesi näyttää lapsillesi nirsoimella maailmassa, missä suuri osa näkee nälkää.
En katsoisi tollasta miestä - vääristynyt arvomaailma.
Teksteistäsi paistaa läpi, että olet jonkin tason terveysfriikki. Vaikka syöttäsit kerran viikossa niitä kalapuikkoja, niin terveytenne ei siitä tuhoudu!
Ei ihme, että miehesi protestoi.
kaalilaatikko on muuten mun suurinta herkkua, ihan sairaan hyvää ja meillä sitä syö lapset yhtä innossaan kuin minä. Pilkkoon kaalin aika pieneks ja kypsytän ihan pehmeeks, että kaupaks käy. JA kun se kaalilaatikko on yön jääkaapissa niin se on VIELÄ parempaa.
Mun on vaikee kuvitella että on tollasia aikuisia ihmisiä olemassa. Kehtaakin. Ei itse "osaa" = ei viitsi etes yrittää tehdä ruokaa ja sitten kehtaa napista! Tosi nolo.
Me ei olla mitenkää mestari kokkeja mieheni kanssa, molemmat kuitenki osaamme laittaa ruokaa meidän tavalla. JA osaammehan lukea. Netistäkin löytyy ohjeita pilvinpimein, laita ukolle ohje nenän eteen ja sano et valmistaa itse.
Mä en etes tekis tollaselle marisijalle ruokaa. On sit nälässä. Meillä saattaa lapset marista noin, siis alle kolmivuotiaat. Mä oon lapset opettanu siihen että kaikkia maistetaan, ainakin lusikallinen. JA ruuasta ei valiteta. Jos kyläänki mennään niin voi jättää lautaselle ja kiittää ruuasta mutta valitusta ei saa kuulua!
keskustelemme kyllä sitte syötyä monestikin mistä lapsi ei pitänyt ja mistä piti. Voi siitä siis puhua ja kertoa mutta sellanen marina...
joka yrittää tehdä lapsistaankin samanlaisia. jos minun mieheni kieltäytyisi maistamasta jotain ruokaa, en kauaa katselisi. Onneksi sillä on sivistystä ja rohkeutta sen verran,e ttä maistaa mitä vaan ja yleensä jopa tykkää kasviksista. Se punajuurilaatikko esimerkiksi on hyvää. Vaikkei kyllä kovin kevyttä...
Ap:n sijassa kävisin miehen kanssa keskustelun, jonka sisältö olisi että eihän miehen toki ole pakko syödä mistä ei tykkää, mutta ruokaa ja ruoan "hyvyyttä" ei sovi kommentoida ja muutakaan ei tule tilalle. Ja miehelle voisi ehkä huomauttaa, että hän kasvattaa lapsiaan yhtä rajoittuneiksi kuin itse on.
Tee viikonloppuisin+parina arkipäivänä ruokaa joka kelpaa myös miehelle, ja muina päivinä voi vaikka käydä pitsalla/kebapilla/tmv. töiden jälkeen?
Tai tee vaikka maanantaina miehelle uppoavaa ruokaa sellainen satsi, että mies voi syödä sitä vielä tiistainakin, kun sinä ja lapset syötte jotain muuta.
Älä ny ainakaan tuohon rupea, naurettavaa sanon minä. Miks pitäs miehelle alkaa eri ruokia kokkaamaan. ETkai sä mikää piika ole vaan tasavertainen puoliso, kyllä on miehen aika opetella kokkaamaan itse ja itse myös olla mukana suunnittelemassa niitä ruokia ja ostoksia hakemassa. JA ennen kaikkea opetella olemaan AIKUINEN ja kunnon esimerkki lapsille!
Jääny vissii lapsen tasolle ?
-Sinuna toimisin seuraavanlla tavalla:
Kerro mihellesi miltä sinusta tuntuu kun laittamasi ruokaa arvostellaan ja sano että se loukkaa ja on epäkohteliasta. ( Älä odota anteeksi pyyntöjä, älä ota lastenkasvatusta verrokiksi).
.
-Päätä että mies alkaa vääntämään sapuskaa itse, tarv. opeta: kesällä grilliruoka, savustettu kala, uusilla perunoilla ja salaatilla, on aika hyvä ja miehekäs aloitus.
-Jos tuttava piiriisi kuuluu hyvänruuan ystäviä (miehiä jotka kokkaa) keskustele ruuan valmistuksesta heidän kanssa ja kehu miehesi grillaamaa ruokaa (niele katkera kiukku motkottaminen ei motivoi) niin että hän kuulee sen (tämä aktivoi ruuan tekoon).
- toiveruuan päivä olisi suotavaa. Joskus jokin muukin voi päättää mitä syödään (vaikka niitä kalapuikkoja) ja koko perhe kokkaamaan yhdessä.
- Terveellisyys ja monipuolisuus on tosi hyvä juttu (mutta sekin nostattaa verenpainetta jos aina riitelee ja on vihainen ruokaillessa).
mä en tosiaankaan osaa vaihtaa talvirenkaita, päivittää tietskaa, asentaa dvd:tä, en osaa ees leikkaa ruohoa... ja olis aika perseestä jos multa menis oikeus sanoa että ne hommat pitää tehdä siksi kun en ite niihin osallistu :) sitä kai parisuhde on, kompromissei... jos ap ite osallistut kaikkeen, niin sitten voit tietysti odottaa että mieheskin osallistuu kaikkeen, mut muuten ehkä voisit harkita jotain pienehköä kompromissia.
se on kyllä noloa että miehes lasten kuullen valittaa, ei kovin aikuismaista eikä auta lapsia millään tavalla! teidän pitää keskenään sopia asiasta rakentavassa hengessä ja pohtia sitä, että osallistuuko teidän ukko tarpeeksi muuten kodintöihin niin että voisit tässä ruoka-asiassa tehdä ehkä hänen mielikseen ja rajata ehkä teidän arkiruoista pois ne joista hän ei todellakaan tykkää. esim itse voin sanoa suoraan että kaalia, kesäkurpitsaa, punajuurta ja sipulia en laita suuhuni vaikka kirveellä uhattais, mutta joskus silti teen miehelleni ruokaa jossa näitä on :) hän kyl tekee itekkin ruokaa. joten älkää pliis kertoko hänelle, etten halua tehä mitään "miesten töitä", enkä osaakaan. :D