Teenkö väärin? Olen "kakkosnainen", mutta suhteemme on kestänyt kauemmin kuin "ykkösnaisen" kanssa.

Mielenkiinnolla olen lukenut näitä kakkosnaiskeskusteluja tänään. Oma tilanteeni on tämä: ajauduin seksisuhteeseen hyvän ystäväni kanssa reilu vuosi sitten. Aluksi tilanne tuntui oudolta, mutta ajan myötä kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja suhteemme muodostui lämpimäksi, lähes seurustelusuhteeksi, sillä erotuksella että kumpikin halusi pitää oman vapautensa ja vaikka romanttisiakin tunteita oli, ei kuitenkaan niin paljon että olisimme olleet valmiita "oikeaan" suhteeseen.



Pari kuukautta sitten minulle selvisi, että ystäväni on alkanut tapailemaan uutta naista. Hän yritti ensin pimittää tuota tietoa minulta, mutta se selvisi kuitenkin ja otin sitten tietysti asian puheeksi ja sanoin, että meidän on varmaankin aika lopettaa tämä suhteemme. Ystäväni myötäili, mutta käytännön tasolla suhde jatkui kuitenkin entisellään, tietysti hieman enemmän "salassa" nyt, koska naisystävä ei tietenkään saisi tästä tietää. Olen ottanut asian useammankin kerran puheeksi, mies myötäilee mutta ilmeisesti enemmän minua miellyttääkseen kuin että olisi oikeasti tätä mieltä, koska käytännössä mitään tekoja tähän suuntaan ei tapahdu.



Itse en ole seurustelun julkitulon jälkeen ollut millään tavalla aloitteellinen kertaakaan, mutta en toisaalta ole kovin pontevasti estellytkään miehen lähestymisyrityksiä koska itselleni tilanne on optimaalinen, seksiä ja läheisyyttä juuri tarpeeksi, ilman sitoutumista, jota en juuri tällä hetkellä kaipaa. Olemme myös edelleen ystäviä ja näemme erään harrastuksen merkeissä useasti viikossa, joten tapaamisia ei tarvitse erikseen järjestää vaan ne tulevat luonnostaan.



Olenko nyt siis huono pettäjänainen? Itse en oikein tiedä pitäisikö tuntea huonoa omatuntoa, toisaalta tilanne on ikävä miehen uutta naista kohtaan, joka epäilemättä luulee miehensä olevan uskollinen, toisaalta mielestäni minun tehtäväni ei ole kaitsea aikuista miestä ja pitää yllä jonkun muun moraalia kuin omaani. En ole missään vaiheessa ryhtynyt suhteeseen varatun miehen kanssa, enkä nyt tietäessäni miehen varatuksi ole häntä millään tavalla vietellyt tai edes rohkaissut, ainoastaan jättänyt kieltäytymättä sellaisesta, jota me molemmat joka tapauksessa haluamme. Mies on toki aika nössykkä ja mielestäni munaton kun ei tätä tilannetta saa kunniallisesti ratkaistua, mutta tästäkin huolimatta ystävyyssuhteemme on pysynyt hyvänä ja omasta puolestani suhteemme voi hyvin jatkua niin kauan kunnes olen valmis uuteen, oikeaan parisuhteeseen.