Miten suhtaudutte "krääsään" jota vauvallenne/lapsellenne kannetaan?

Vein kaverini tytölle pari vuotta sitten erään aika kalliin lelun. Minun rahoissani oli jo ihan oikea sijoitus tämä "krääsä". No ei ollut kylläkään krääsää, vaan käsityönä valmistettu käsinukke. Lapsi ei ilmeisesti leikkinyt sillä koskaan ja myöhemmin käydessäni huomasin, että tälläkin ainokaisella oli huone täynnä tavaroita ja äitinsä valitteli myös, että onpas meillä tavaraa... Ennen kuin lapsi nyt kasvaa ja äitinsä heittää tämänkin lelun sitten roskiin tai lahjoittaa Venäjälle, niin ajattelin, että kehtaisikohan käydä pyytämässä se takaisin ja lahjoittaa jollekin muulle tutulle lapselle eteenpäin? Mitä olisitte mieltä? En usko, että lapsi ainakaan asiaa kovin huomaisi, tosiaan hänellä kokonainen huoneellinen leluja käytössä.

täällä. Vauva nyt 8kk, ja kaamea kasa pehmoleluja, joilla tuon ikäinen ei tee yhtään mitään. Mutta olen toiminut näin: jos kysytään, mitä voisi tuoda, kerron kyllä. Yleensä etenkin anoppini tuo ihan mitä lystää, kamalia retkuja vaatteita ja jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä. Olen vaan ihan suoraan vienyt kierrätykseen ne joista en tykkää, oli sitten tavaraa tai vaatetta. En ymmärrä miksi pitää kysyä jos ei aio kuitenkaan tuoda mitä toiveissa on. Mutta siinäpähän tuo, laitan eteenpäin heti.

pyytää pari vuotta sitten annettu lahja takaisin. En pidä siitä, että lahjaan liittyy joku pakko, siitä on pakko tykätä, sitä täytyy käyttää, sen täytyy olla esillä, ja lahjan antaja vuosia kontrolloi näitä asioita. Sen sijaan että olisi ilolla annettu lahja, siitä tuleekin painolasti. Et kertonut lapsen ikää mutta käsinuket tulevat usein käyttöön vasta kouluiässä. Lisäksi käsinukella esittäminen on kivempaa, jos nukkeja on useampia, ei siis tarvitse olla niin hienoja kuin antamasi. Lisäksi leikkiseura ilahduttaa. Jos siis olet niin pikkumainen että tuo leikkimätön käsinukke painaa mieltäsi, askartele lapsen kanssa vaikka vanhoista sukista pari nukkea lisää ja teette yhdessä näytelmän.

Jos näen, että lahjani eivät ole käytössä, niin ainakin olen oppinut, että mitä ei enää kannata tuoda lahjaksi. Eiköhän tämä ole ihan normaalia.



Niin, kyllähän sitä voisi askarrella lisääkin, mutta kun siis tällä lapsella on tosiaan huoneellinen leluja ja muillekin kavereille on nyt tullut useampia lapsia, niin omasta puuolestanikin olisi ihan kätevää, jos ei tarvitsisi heille ostaa uusia leluja, kun jossakin on muutaman vuoden ikäinen käyttämätön lelu, jonka voisi lahjoittaa eteenpäin. Myönnän toki, että tällainen talouspuolen ajatuskin mulla on mielessä.

että älkää tuoko lahjoja, niin ei ihmiset KEHTAA tulla tyhjin käsin! Tämä on ihan normaalia että juhlakalulle viedään jotain.



Meillä on ainakin leluja mennyt rikki tasaseen tahtiin.

Osaa voi säilyttää kaapissa ja antaa "uutena" moneen kertaan niin lapsi leikkii leluillaan.



Jos leluja pursuaa liikaa niin anna keräykseen tai jonnekin neuvolaan tai vaikka lastensuojeluun, vaikka turvakotiin, joskus leluja haetaan hyväntekeväisyyteenkin vaikka Venäjälle...

Tarjoa vaikka lapsen kaverin äidille jotain leluja tms.



Pyydä jotain vaatetta, vaikka villahaalari tai joku peli, kirja tai mitä nyt keksit tarpeelliseksi.

Tai sitten sano että lahjan sijaan ottaisi lapsen ja vie vaikka eläinpuistoon tai sirkukseen!

Kannattaa olla ovela. Ei hapan!



Minulle kelpaa että jokanen tuo mitä haluaa ja keksii, mutta jos asia olisi ongelma niin tekisin itse sille jotain enkä ryytyisi.

sen voi laittaakin roskiin. Ei niitä kehtaa kelleen eteenpäin antaa.

Minä laitan kaiken tarpeettoman kiertoon huuto.netissä.

Enkä koe yhtään huonoa omaatuntoa!

Minä en marise mistään, koska saan myynnistä sitten jokusen euron, jonka talletan lapsen tilille.

Koskaan ei ole vielä kukaan kysellyt omien lahjojensa perään, ja lähipiiri tietää, että meille ei kannata kantaa mitään, ellei siitä ole sovittu etukäteen. Mummolla on samanlainen maku kuin minullakin, joten hän saa tuoda aina mitä haluaa. Anoppi ostelee pojalle pinkkejä vaatteita (!), mutta niistä saa aina joku prinsessa sitten huuto.netissä itselleen uudet tamineet :).

Minä laitan kaiken tarpeettoman kiertoon huuto.netissä.

Enkä koe yhtään huonoa omaatuntoa!

Minä en marise mistään, koska saan myynnistä sitten jokusen euron, jonka talletan lapsen tilille.

Koskaan ei ole vielä kukaan kysellyt omien lahjojensa perään, ja lähipiiri tietää, että meille ei kannata kantaa mitään, ellei siitä ole sovittu etukäteen. Mummolla on samanlainen maku kuin minullakin, joten hän saa tuoda aina mitä haluaa. Anoppi ostelee pojalle pinkkejä vaatteita (!), mutta niistä saa aina joku prinsessa sitten huuto.netissä itselleen uudet tamineet :).

Piti vielä lisätä, että meillä taitaa olla aika onnekkaasti asiat, kun kaikki juhlijat tiedostavat tämän asian, ja kysyvät aina etukäteen, mitä tarvitaan.

Itse toimin samalla tavalla, koska minusta lapsien ollessa kyseessä on kohteliasta konsultoida vanhempia, hehän loppupeleissä kuitenkin päättävät, millä lapsi leikkii, ja mitä hän päälleen pukee.

Isommille lapsille raha/lahjakortit vaatekauppaan ovat olleet onnistuneita lahjoja.

Monet kuvittelevat, että lahjan täytyy olla jotain, josta jää muisto. Minusta se on ihan turhaa höpinää! Paras muisto lapselle/nuorelle/aikuiselle jää siitä, että joku henkilö tuo aina jotain mieluista, oli se sitten riihikuivaa tai mitä tahansa.