En tiennyt mitä olisin miehelle eilen sanonut
Pyysi halailemaan sohvalle ja minä sitten menin. Alkoi sitten selittää jotain siitä miten haluaisi, että oltaisiin taas kuten vastarakastuneina. No me ollaan oltu yhdessä yli 13 vuotta, lapsia on 3 (5v, 3v ja 8kk). Ja mies sanoi jotain, että toivoisi, että minä olisin onnellisempi/iloisempi. Siitä hölmistyin ja sanoin, että minähän olen onnellinen ja iloinen. En ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitti.
Mies sanoi, että hän rakastaa eikä tahdo olla kenenkään muun kanssa, mutta toivoo että me halailisimme ja pussailisimme enemmän.
No just joo! Minä joskus vuosia sitten sanoin, että olisi kiva enemmän vain halailla ja pussailla eikä vain silloin, kun siihen liittyy seksiä. Silloin mies aina sanoi, että hän ei vain sitten taida olla sitä tyyppiä, että tykkäisi niin paljon halailla ja pussailla. No minä olen sitten vuosien saatossa sopeutunut tilanteeseen ja nyt kun miehelle onkin tullut äkillinen tarve takertua enemmän minuun niin se vika onkin vähän minussa, kun en osaakaan olla yhtenään halaamassa ja pussaamassa.
En taas tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Niin ja mies sanoi, että meidän elämä on niin tasapaksua. Sanoin miehelle, että minä olen onnellinen siitä että se on tasapaksua. Siitä ei ole edes vielä kolmea vuotta, kun keskimmäisen lapsen lonkkia hoidettiin, anopilla todettiin syöpä ja miehellä todettiin syöpä ja elämä oli kaikkea muuta kuin tasapaksua. Tähän mies totesi, että onhan se totta tuokin, että tasapaksukin on hyvää.
Minä valvon joka yö vähintään puoleenyöhön, usein kahteen asti. 8kk alkaa vasta silloin nukkua. Nukkuu kyllä yönsä hyvin, mutta ei vain nukahda aiemmin. Tai satunnaisesti nukahtaa, mutta usein herää sitten vielä uudelleen jos nukkuu aiemmin. Oli kipeänä ja unirytmi muuttui sen takia. Yritän nyt hiljalleen hilata sitä oikealle paikalleen, mutta koska olen itsekin ollut kipeänä niin en ole jaksanut ihan kauheasti tehdä töitä asian eteen toistaiseksi.
Ja mies sitten päättääjuuri nyt, että minun pitäisi vielä panostaa tähän parisuhteeseenkin enemmän ja vielä tavalla joka minulta on tavallaan evätty vuosia sitten.
Kommentit (26)
Eikös se sanontakin mene niin, että parempi myöhään kuin milloinkaan? Jospa miehesi on noiden kriisien (äitinsä syöpä, oma syöpä) jälkeen tajunnut, että hän haluaa panostaa enemmän parisuhteeseen ja toivoo, että löydätte arjessa hiipuneen (?) kipinän uudelleen. Pikkulapsi aika verottaa voimia ja voi olla, että et edes itse hoksaa, että näytät ilottomalta ja väsyneeltä. Ei se, että miehesi haluaa lisää läheisyyttä, välttämättä ole tarkoitettu mitenkään moitteeksi sinua kohtaan, vaikka väsyneenä se saattaa siltä tuntuakin.
Eikös se sanontakin mene niin, että parempi myöhään kuin milloinkaan? Jospa miehesi on noiden kriisien (äitinsä syöpä, oma syöpä) jälkeen tajunnut, että hän haluaa panostaa enemmän parisuhteeseen ja toivoo, että löydätte arjessa hiipuneen (?) kipinän uudelleen. Pikkulapsi aika verottaa voimia ja voi olla, että et edes itse hoksaa, että näytät ilottomalta ja väsyneeltä. Ei se, että miehesi haluaa lisää läheisyyttä, välttämättä ole tarkoitettu mitenkään moitteeksi sinua kohtaan, vaikka väsyneenä se saattaa siltä tuntuakin.
Eikö se ole ihana asia, että mies toivoisi teidän panostavan myös parisuhteeseenne!
Vaikuttaa syylliseltä mieheltä
Ei ole toista naista, sellaista minun ei tarvitse miettiä hiukkaakaan.
Vai olisiko parempi että tilanne hellyyden suhteen olisi pysynyt ennallaan hamaan loppuun saakka? Sano miehelle että kiva, jos sua nyt kiinnostaa panostaa tähän parisuhteeseen mutta että sulta ei juuri nyt oikein löydy paukkuja erinäisistä syistä. Jos nyt torjut miehesi niin tuskin enää ikinä lähestyy sua noin. Ei miehet aina tule ajatelleeksi sitä sopivaa tilannetta.
Eikös se sanontakin mene niin, että parempi myöhään kuin milloinkaan? Jospa miehesi on noiden kriisien (äitinsä syöpä, oma syöpä) jälkeen tajunnut, että hän haluaa panostaa enemmän parisuhteeseen ja toivoo, että löydätte arjessa hiipuneen (?) kipinän uudelleen. Pikkulapsi aika verottaa voimia ja voi olla, että et edes itse hoksaa, että näytät ilottomalta ja väsyneeltä. Ei se, että miehesi haluaa lisää läheisyyttä, välttämättä ole tarkoitettu mitenkään moitteeksi sinua kohtaan, vaikka väsyneenä se saattaa siltä tuntuakin.
Siis olen ihan varma, että en vaikuta väsyneeltä ja ilottomalta, koska en yhtään edes tunne itseäni sellaiseksi. Enkä ole mitenkään väsynyt. Ei ole univelkaa tms. Toki kipeänä on kipeä, mutta tätä nyt on ollut vain viikon.
Mies itse sen sijaan on yleensä milloin mistäkin syystä kärttyinen ja tiuskii ja räyskii lapsille ja laskeutuu sinne lapsen tasolle välittömästi, kun tulee jokin konflikti tuon 5veen kanssa. Ja usein tälläisinä hetkinä sanoo, että ois parempi olla töissä niin ei tarttisi kuunnella tätä jne.
Vai olisiko parempi että tilanne hellyyden suhteen olisi pysynyt ennallaan hamaan loppuun saakka? Sano miehelle että kiva, jos sua nyt kiinnostaa panostaa tähän parisuhteeseen mutta että sulta ei juuri nyt oikein löydy paukkuja erinäisistä syistä. Jos nyt torjut miehesi niin tuskin enää ikinä lähestyy sua noin. Ei miehet aina tule ajatelleeksi sitä sopivaa tilannetta.
En minä miestä mitenkään torjunut ja ihan asiasta puhuttiin. Mutta harmitti vain, että se jotenkin tuntui osittain menevän minun piikkiini kun en olekaan nyt ollut jatkuvasti halailemassa ja pussailemassa.
Ja se että seksiä on vähän niin on jo ihan pakon sanelema juttukin. Kun ei onnistu tuon vauvan takia ihan koska vaan niin ei onnistu. Ja imetyskin syö haluja eikä sitä nyt aina tee ihan niin paljon mieli mitä ehkä miehen.
potee siitä syyllisyyttä, ja yrittää nyt vielä löytää kipinää teidän välille, ettei lähtis sen toisen naisen mukaan
Tuli vain sellainen olo, että nyt kun mies on asiasta sanonut niin asia on minun heiniäni. Eli hän on nyt ilmoittanut haluavansa halailua ja pussailua niin jos minä en sitä automaattisesti huomaa tehdä "tarpeeksi" niin vika on minussa.
Tuli semmoinen vaikutelma, että hän tosissaan oli miettinyt miten asiat ovat ja miten hän tahtoisi niiden olevan. Eikä hän varmaan tarkoittanut, että sinun pitäisi nyt heti panostaa koko ajan täysillä, vaan otti asian puheeksi. On minusta ihan mahtavaa, että hän tahtoo mieluummin herätellä teidän välillänne vastarakkauden tunteita, kuin että sulkeutuisi johonkin poteroon tai lähtisi katselemaan uutta rakkautta.
Halailu ja pussailu varmaan menee ihmisillä erilaisin tavoin elämässä, että ehkä hän nuorempana ei ymmärtänyt sen iloa. Nyt sitten myöhemmin on tajunnut miten ihan pelkkä rakastava lämpö on hieno juttu. Ei siinäkään varmaan ollut kyse sinun syyttämisestä, ehkä voit ottaa sen mahdollisuutena saada nyt sitä lämpöä mitä aiemmin olet ollut vailla.
Että kiva jos haluaa enemmän halailua ja pussailua, mutta että ei kannata sysätä sitä sun vastuulle. Etenkään nyt kun olet muutenkin väsynyt.
Tuli vain sellainen olo, että nyt kun mies on asiasta sanonut niin asia on minun heiniäni. Eli hän on nyt ilmoittanut haluavansa halailua ja pussailua niin jos minä en sitä automaattisesti huomaa tehdä "tarpeeksi" niin vika on minussa.
tekemistä asian kanssa?
Siis on sairastanut, mutta on asiasta kuitenkin jo sen verran aikaa, että ei tämä nyt suoranaisesti minusta siihenkään voi kytkeytyä. Hoitojen päättymisestä siis jo 2vuotta ja kontrollitkin harvenivat juuri, kun kaikki ollut ok. Olemme tässä välissä saaneet jo tuon nuorimman lapsenkin, hänkin siis jo pian 9kk.
En itse näe yhteyttä tuohon syöpään.
Tuli semmoinen vaikutelma, että hän tosissaan oli miettinyt miten asiat ovat ja miten hän tahtoisi niiden olevan. Eikä hän varmaan tarkoittanut, että sinun pitäisi nyt heti panostaa koko ajan täysillä, vaan otti asian puheeksi. On minusta ihan mahtavaa, että hän tahtoo mieluummin herätellä teidän välillänne vastarakkauden tunteita, kuin että sulkeutuisi johonkin poteroon tai lähtisi katselemaan uutta rakkautta.
Halailu ja pussailu varmaan menee ihmisillä erilaisin tavoin elämässä, että ehkä hän nuorempana ei ymmärtänyt sen iloa. Nyt sitten myöhemmin on tajunnut miten ihan pelkkä rakastava lämpö on hieno juttu. Ei siinäkään varmaan ollut kyse sinun syyttämisestä, ehkä voit ottaa sen mahdollisuutena saada nyt sitä lämpöä mitä aiemmin olet ollut vailla.
Joo toki on hyvä, että alkoi puhua asiasta. Mutta nuo puheet siitä vastarakastuneena olosta ja muusta sai asian vain kuulostamaan mahdottomalta. Minä en mitenkään usko, että 13 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen voitaisiin kokea samaa kuin vastarakastuneina 16v ja 17v ikäisinä. Toki voi lisätä hellyyttä ja rakkautta voi ja pitääkin hoitaa, mutta tuo vastarakastuneeksi tulo kuulostaa mahdottomalta urakalta. En tiedä.... tai sitten minä en vain kykene ajattelemaan asiaa, koska minä olen niin kiinni noissa lapsissa ja etenkin vauvassa, että en kykene mihinkään ihmetekoihin siitäkään syystä.
Mielestäni hän esitti asian ihan tarpeeksi hienotunteisesti. Ole onnellinen, että hänellä on vielä halua parantaa suhdettanne.
tuo miehesi aloittama keskustelu oli tosi kiva sävyltään, en mitenkään ymmärrä miten tuosta voi pahoittaa mielensä? Ihanaa ja hyväähän se vain on jos mies haluaa panostaa parisuhteeseen ja toivoo että sinäkin olisit entistä onnellisempi.
hehkuttaa vaimon iloisuutta ja hehkeyttä ja heidän parisuhteensa kukoistusta ja vannoo syvintä rakkauttaan ja uskollisuuttaan maailman tappiin asti. Vaimo olisi ollut tyytyväinen ja tullut tänne kertomaan, kuinka ihana mies hänellä on. Mies olisi lähtenyt masentuneena nukkumaan ja miettinyt hiljaa mielessään, miten onneton hän onkaan ja että ei halua elää loppuelämäänsä näivettyneessä suhteessa ilottoman vaimon kanssa, varsinkin kun on juuri saanut toisen mahdollisuuden parannuttuaan syövästä.
Mielestäni hän esitti asian ihan tarpeeksi hienotunteisesti. Ole onnellinen, että hänellä on vielä halua parantaa suhdettanne.
Tietysti olen iloinen, että otti asian puheeksi ja tahtoo parantaa suhdetta. Se vain harmitti, että kun itse koen että olemme onnellisia ja onnemme on mielestäni lisääntynyt nyt paljon, kun mies vaihtoi työpaikkaa ja on paljon enemmän kotona kuin aiemmin. Ja se, että ilmaisi sen niin, että minun pitäisi nyt oppia halaamaan ja pussaamaan. Sanoi, että häntä harmittaa kun hänen pitää pyydellä halaamaan ja pussaamaan. Minusta olisi voinut toimia niin, että alkaa vain halailla ja pussailla enemmän ja sitä kautta odottaa, että se toiminta lähtee lisääntymään minullakin, kun huomaan että mies onkin valmis siihen satsaamaan. Mutta kun nyt sanoi, että häntä harmittaa pyydellä ja että tahtoo että minäkin alan halailla ja pussailla enemmän niin lykkäsi sen vastuun jollakin tavalla minulle. Että minun olisi pitänyt jo tajuta, että nyt hän tykkää ja että ei ole kiva, jos hän ainoana joutuu ehdottamaan niitä hetkiä.
tuo miehesi aloittama keskustelu oli tosi kiva sävyltään, en mitenkään ymmärrä miten tuosta voi pahoittaa mielensä? Ihanaa ja hyväähän se vain on jos mies haluaa panostaa parisuhteeseen ja toivoo että sinäkin olisit entistä onnellisempi.
Siis en minä muuten, mutta kun koin että hän sysäsi homman nyt minulle. Hän on nyt pyydellyt halailemaan mutta kun minä en tajua tehdä samaa itse niin nyt kun on asiasta sanottu niin pallo on minulla. En osaa selittää asiaa kunnolla, mutta minusta olisi luontevampaa että hän teoin ilmaisisi sen, että on kivaa halaillakin vaan eikä vain ilmoittaa että se on nyt sitten minun hommani tästä eteenpäin pitää huolta, että halailua piisaa.
Sun miehes on ymmärtänyt asian, mikä suakin on joskus vaivannut. Ottaa sen nyt puheeksi ja sä teet mitä? loukkaannut ja rupeat etsimään syyllistä?
Eikö nyt kuitenkin kannattais edes yrittää antaa sille miehelle sitä läheisyyttä, ei varmasti voi olla vaikeaa, mulle ihan turha tulla väittämään että ei ole aikaa. Aina löytyy aikaa koskettaa toista tai mennä lähelle, siihen ei paljon aikaa mene, eikä se todellakaan voi olla ylivoimaisen vaikeaa, vaikka kuinka oli pieniä lapsia ja väsyttäisi.
Vaikuttaa syylliseltä mieheltä