Mitä vinkkejä teillä olisi antaa, jos vauva ei viihdy hereillä ollessaan kuin sylissä?

ollaan tulostettu kuvia (esim. kukkasia joilla on hymynaama) joissa on isoja pyöreitä kuvioita ja lämpimiä värejä. sitten vielä lelu-mobilesta musiikki soimaan niin ihmettelee musiikkia ja kuvia jopa 20min ihan hiljaa.

toinen josta tykkää on ikkunat. ihmettelee valoisia ikkunoita :)



tsemppiä

meillä vetää lattianrajassa.. eikö meidän sänky aja samaa asiaa? siis että istun vieressä ja vauva pötköttää kans sängyllä

tutti on muutenkin vauvalle jo tärkeä



t:23

i] Meillä vauva oli todellinen sylivauva 5,5 kk ikäiseksi saakka. Sen jälkeen oppi ryömimään ja 6,5 kk iässä nousi seisomaan. Vauva olisi menossa ja kiipeilemässä koko ajan, ei pysähtyisi ollenkaan. Tuttujen lapsiinkin verrattuna on kaikkea muuta kuin passiivinen. Ja oikeasti, olisiko sillä mitään väliä, vaikka vauva oppisikin sylissä pitämisen vuoksi liikkumaan hieman myöhemmin? t. 16

[/quote]

Tosi hyvä että teillä on mennyt noin. Puhuin siis täysin omasta kokemuksesta. Tuo viimeinen kysymys on koominen, jos teillä alkoi ryömiä noin nopeasti. Kahdella tutulla on mennyt niin, että vauva on ollut n. 9 kk saakka hyvin vähän liikkuva. Toinen oppi konttaamaan ja istumaan hyvin myöhään. Kehityksessä ei ollut mitään vikaa, ja nykyään jo iso poika. Toinen myös oli sylivauva hyvin pitkään ja ikinä ei ollut muualla kuin sylissä tai sitterissä nukkumassa. vauva oppi kannattelemaan itseään (päätä ja niskaa) myöhään. Ongelmako? No juu, äidit oli ihan puhki kun joutuivat kanniskelemaan vauvojaan, silloin kun muiden vauvat käveli.. Vauvoja joutui kuulemma nostelemaan paikasta toiseen kun ryömiminen oli olematonta ja esiteet silti houkuttelivat. Äideillä oli useita rannetulehduksia jo isojen vauvojen jatkuvasta kanniskelusta.

Aktiivinen vauva on mieletsäni utelias ja kiinnostunut ympäristöstään ja on innokas päästäkseen liikeelle ja istuma-asentoon ja tutkimaan maailmaa itse.

onko liikaa jos kantaa vauvaa siinä 4 tuntia päivässä? meillä oli kantoliina mutta se oli jotenkin huono niin ostettiin manduca. voiko siinä kantaa yhtä paljon kuin liinassa?

meillä vetää lattianrajassa.. eikö meidän sänky aja samaa asiaa? siis että istun vieressä ja vauva pötköttää kans sängyllä

Lattia on kovempi alusta ja vauvan on mielestäni helpompi oppia nostamaan itseään siinä, kuin pehmeällä ja upottavalla sängyllä.

Ihan aikuistenkin on hyvä välillä istuskella ja oleilla lattialla jolloin muutkin kuin pehmusteisiin tottuneet istumalihakset saisivat harjoitusta.

Kaikki tämä on täysin omia mielipiteitä, en ole mikään asiantuntija. Oma kokemus muutamasta lapsesta.

kantoliinaan, siinähän vauva on jo 9kk keinunut sun mukana, mä en tajua, miksi pikkuisen pitäisi viihtyä muualla, kun turvallisessa sylissä, lähellä ihoa ja lämpöä.

kuten joku edellä kirjoitti, kohta helpottaa.



Meillä ollut sama kaikilla kolmella lapsella (nuorin nyt 4 kk), en ole raaskinut huudattaa. Kunhan löytää kätensä, niin alkaa viihtyä lattialla tai sitterissä paremmin. Itsepintaisesti olen ajatellut, että sylihoitoa ei voi olla liikaa ja jossain vaiheessa se palkitsee. Tsemppiä!

juttu kuin numero 16:lla. Kaksi ekaa kuukautta vauvamme vietti kaiken hereilläoloaikansa sylissä. Välillä hän nukkuikin sylissä (rinta suussa tai ilman). Suihkussa kävin vain silloin, kun mies oli kotona.



Sitten otimme käyttöön jumppamaton ja sitterin, jossa häntä pidettiin vain lyhyitä aikoja kerrallaan, esim. lounaani ajan. Jumppamatolla hän viihtyi hyvin sen aikaan, että sain pyykit koneeseen, kävin vessassa tms. Nyt 7 kk ikäisenä vauva on kova menijä: sylistäkin yrittää melko pian kierähtää pois, että pääsisi taas lattialle ryömimään. Nyt on "ongelmana" se, ettei häntä VOI jättää edes vessakäynnin ajaksi yksinään ;).



Mun kokemuksen mukaan tuosta sylittelystä ei siis ollut ainakaan haittaa.

...jos siis tarjolla on aktiviteetteja, leluja, katseltavaa ja kosketeltavaa esim. "lelukaaren" alla makailua. Juurikaan ei olla sitterissä istutettu, koska saatiin synnytyssairaalasta ja neuvolasta ohje, että alle 3 kk:n ikäistä ei pitäisi siihen laittaa, vaan kova lattia on paras (kehittää parhaiten lapsen selkää ja lihaksistoa sekä motoriikkaa). Liinassa kannan vaikka parikin tuntia, jos haluaa olla sylissä ja samaan aikaan pitäisi jotain kotihommia tehdä.



Tarkoituksella ei toki pidetä lasta "yksinään" touhuilemassa, vaan jutellaan lapselle ja käydään välillä "moikkaamassa". Ja syliin pääsee heti, kun haluaa.



Ehkä kannattaa etsiä itselle sopiva "kultainen keskitie", koska ohjeita ja neuvoja on varmasti moneen menoon. 2 kk:n ikäinen on vielä niin pieni, että tarvitsee varmasti niin paljon sylittelyä, kun tarjolla on, mutta järki käteen siinä, että kyllä äidin pitää ehtiä suihkussa/vessassa/syömässä käydä...

Sylissähän vauva joutuu käyttämään lihaksia, kun ei se sylittäjä pysy samassa asennossa ja tietty jo hengittääkin. Syli on siis hyvä.



Sellaiset kourumalliset sitterit voivat olla passivoivia, samalla lailla kuin turvakaukalo. Siksi niitä ei ole tarkoitettu jatkuvaan käyttöön.



Lattia on hyvä siksi, että siinä tulee luonnollisesti mieleen lähteä liikkeeelle ja myöskin lihakset kehittyvät kovalla alustalla.



Jos lattian rajassa vetää, niin voi laittaa vaikka huovan tai äitiyspakkauksen makuupussin lattialle.

lihastreeniä kehittyäkseen normaalisti :)



Kourumallinen keinusitteri on loistava keksintö. Se usein rauhoitaa vauvaa, koska tuntuu turvallisemmalta, helpottaa vatsavaivoja ja mahdollistaa selän pyöreän asennon kuten kohdussa. Syli on tärkeää, mutta ei sitteristä siinä ohella vaaraa ole. Meillä on vatsavaivaiset vauvat nukkuneet sittereissä useita tunteja päivittäin. Ainoa paikka, missä vatsa ei vaivannut.

ja vauvan olen tylysti jättänyt pinnikseen,kun on hommia tehtävänä... Julmaa joo,mutta tosiasia. Keskimmäinen viihtyi itekseen hyvin, mutta tämä kuopus, edelleen vaikka jo 9kuinen niin seuraa jokapaikkaan ja narisee kun en ota syliin...

ei sen kuulukaan missään muualla viihtyä. Jos vauvalla on on kotona isoja sisaruksia, se saattaa aikaisemmin innostua lattialla olosta, kun on toisia lapsia, joiden leikkejä seurata, mutta yleensä vauvat ovat sylivauvoja siihen asti kunnes oppivat vähän liikkumaan ja viihtyvät leikeissään paremmin.



Äidin läheisyys muuten tutkitusti kehittää vauvoja, joten varmasti sylissä ja kantoliinassa oleva lapsi saa parempia eväitä kasvuunsa kuin itsekseen olemiseen 'opetettu' vauva.

Voi, meillä vähän toisinpäin, vauva 7viikkoa ja viihtyy ennemmin sohvalla tai lattialla "juttelemassa" ja suukottelemassa kuin sylissä. Äitistä olisi välillä kiva sylkytelläkin :(

Toisaalta vauvaa ei pitäisi huudattaa, toisaalta taas ei opettaa siihen, että koko ajan pelaa "palvelu".

Vauvanhan nimenomaan pitää tottua siihen että palvelu pelaa ja hoitoa on aina tarjolla! Tässä vaiheessa ihmisen luottamus elämään muodostuu ja perusturvallisuudentunne.

vauvalle tutin ja kiedon isoon, lämpimään huopaan sohvalle. Siihen usein nukahtaa. Tämän teen sitten kun olen vaihtanut vaipan ja imettänyt. Muuten vauva on vielä niin pieni, että olisi sylissä/rinnalla koko ajan (1kk).

Ei siinä kantoliinassa mitään ongelmaa sinänsä ole, täytyy vaan sitten asennoitua niin että se on aina käytössä. Ja hoitaa esim. suihkussa käynnit kun vauva nukkuu.

ap

Nuorimmainen oli vielä kovin itkuinen ja itki suurimman osan ajasta riippumatta siitä oliko sylissä vai ei. Kantoliinassa kannoin häntäkin että saisi edes läheisyyttä vaikka ei se itkun määrään vaikuttanut.

Omia vauvoja en joutunut kanniskelemaan koko päivää enää sitten kun oppivat itse ryömimäään tai konttaamaan. Toki silloinkin sylissä tykkäsivät olla mutta viihtyivät jo vähän aikaa itsekseenkin.

Nyt on nuorimmainen 3-vuotias eikä paljon sylissä ennätä käymään. Välillä sentään tulee käväisemään :)