Lue keskustelun säännöt.
Vahingoitinko lastani? Itkettää
09.09.2009 |
Haluan kuulla muiden mielipiteitä vaikka ette olleetkaan näkemässä mitä tapahtui. On niin mahdottoman paha mieli.
Olin lähdössä ulkoilemaan kerrostalon pihalle lasten kanssa. Vauva 3kk oli kantorepussa. Päätimme soittaa naapuritytön ovikelloa josko hän tulisi kanssamme ulos. Tyttö ei ollut kotona ja 5 vuotias lapseni pahastui siitä. 5v on erittäin temperamenttinen ja suuttuessaan tai pettyessään hän yleensä huutaa suoraa huutoa ja on viime aikoina myös alkanut rikkomaan tavaroita. On kerran heittänyt kaukosäätimen seinään, on kaatanut lelulaatikoita etc. Kotona hän yleensä rauhoittuu kun puhuu rauhoittavasti tai hän on itse mennyt omaan huoneeseen rauhoittumaan ja ollaan sitten puhuttu asiasta. Olen kuitenkin myös joutunut mennnä esim. tavaroiden eten seisomaan ettei hän niitä kaataisi nurin.
Yritin puhua hänelle siitä että kaveri ei ollut kotona ja lohduttaa ja kertoa että ens kerralla tyttö on varmaan kotona ja kaikesta kivasta mitä meillä oli ilta-päivälle suunnitelmissa. Lapsi oli kuitenkin todella pahoittanut mielensä kun oli ilmeisesti ehtinyt suunnitella mitä kaikkiea leikkisi naapurin tytön kanssa. 5v lapsi alkoi sitten taittamaan kiukuissaan kukka-pensaiden oksia. Kielsin rauhallisesti jolloin hän alkoi vielä enemmän heittäytyä puskiin ja taittoi niistä oksia. Otin lasta kädestä kiinni ja vein pois puskista. Mutta joka kerta hän heittäytyi taas puskiin ja alkoi taas taittelemaan oksia ja repimään kukkia. Yritin nostaa lasta pois jolloin hän potki ja töni päästäkseen irti eli oli vaikeaa nostaa pois sillä vauva oli rinta repussa. Otin kädestä kiinni ja kädestä pitäen vein lapsen pois. lapsi riuhtoi ja huusi minulle ja lähti taas kukkia repimään. Yritin koko ajan puhua ja sanoa että ymmärrän että hänellä on paha mieli mutta että kukkia ei saa silti repiä. Pensaiden kyniminen jatkui ja tuolloin menetin hetkellisesti maltin ja huusin vihaisesti että nyt riittää tämmöinen, nyt lopetat. Lapsi ei kuitenkaan lopettanut vaan jatkoi pensaiden runttaamista joten yritin nostaa pois pensaista mutta vauva oli rinta repussa joten otin kädestä ja käsivarresta kiinni ja otin lapsen pois puskista. Lapsi alkoi riuhtomaan kädestä, pidin kiinni ja puhuin samalla. Lapsi riuhtasi itsensä irti ja juoksi taas puskiin. Tuolloin naapurin täti ketä en tunne aukaisi ikkunan ja alkoi huhuilemaan lapselle että tulisi hänen luo että hän kyllä katsoo ettei äiti enää satuta. Aalkoi minulle huutamaan että lapsi ei saa kurittaa tuolla tavalla. Yritin selittää että yritän vaan estää lasta runnomasta pensaita ja pidin hänen käsivarresta kiinni ESTÄÄKSENI kukkia repimisen. Mummeli siihen alkoi haukkua minua lapsen kurittamisesta ja selitti että hän kyllä tietää että lasten kanssa äideiltä nukyään pinna palaa. Yritin sanoa että tämä oli sama kuin lapsi olisi juoksemassa auton alle niin myös silloin ottaisin kiinni kädestä ja estäisin juoksemasta.
Kun tämä tapahtui lapsi istui pensaiden keskellä murjottamassa. Ja täti sanoi minuölle että lapsi pelkää minua ja on mennyt peloissaan piiloon.
Nyt on todella paha mieli. Ensinnäkin siitä että olen ilmeisesti ymmärtämättä kurittanut lastani ruumillisesti. Tarkoitus oli siis pitää lapsesta kiinni ja näin ESTÄÄ että hän runnoisi pensaita. Oliko tämä väärin olisiko pitänyt vaan puhumalla rauhoittaa ja antaa repiä pensaiata? Pidin kyllä kovasti kiinni kädestä enkä päästänyt irti kun hän riuhtoi. Mitä tällaisessa tilanteessa siis pitäisi tehdä?
Minulla ei ole muuta kokemusta lapsista kuin omistani. En siis ihan oikeasti tiedä miten toimia. Ajattelin että kiukkuisena saa huutaa ja saa olla kiukkuinen mutta muita ei saa lyödä eikä tavaroita rikkoa joten minun täytyy estää lasta rikkomasta. Pidin siis käsivarresta kiinni, mutta varmaan se sitten hurjalta näytti jos lapsi samalla yrittää päästä irti ja kiumurtelee ja heittäytyy maahan etc.
Sanoin lapselleni että ei ollut tarkoitus satuttaa häntä mutta pidin kiinni ettei hän menisi tuhoamaan pensaita, kysyin satutinko häntä ja siihe lapsi vastasi että ei.
On paha mieli siitä jos tein väärin ja paha mieli siitä että nyt tämä naapurin mummeli varmaan kertoo koko pienelle kylällemme että minä olen pahoinpidellyt lastani.
Kommentit (58)
Itsehän sinä tiedät mitä teit, sanoi naapurin mummeli mitä tahansa. Jätä hänen kommenttinsa huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä joka kysyit onko pila niin valitettavasti ei. Vastaukseksi vielä että EN riuhtonut. Pidin kädestä kiinni että lapsi ei juoksisi takaisin repimään pensaita. Ihan oikeasti en tiennyt mitä muuta tekisin kuin pitäisin kiinni kädestä ettei menisi taas takaisin repimään pensaita.
Päästin sitten melko nopeasti irti ja yritin puhua lapselle jolloin lapsi juoksi takaisin pensaisiin katkomaan oksia. Sain välillä nostettua pois kanaloiden alta nostamalla ja pidin sitten kiinni kädestä ettei juoksisi takaisin. Siis monta kertaa toistui tuo että sain nostettua pois pidin hetken aikaa kädestä kiinni ja päästin irti jolloin lapsi taas juoksi takaisin pensaisiin.
Olimme kerrostalon pihalla jossa pieni leikkialue ihan tämän vieressä on p-paikka jossa autot ajavat välillä kovaakin. Lapsia en voinut jättää yksin jotta olisin saanut vaunut haettua. 5 vuotias ei olisi tullut perässä jos olisin yksin lähtenyt hakemaan.
Minun tarkoitus siis oli poistaa lapsi tilanteesta ja puhua hänelle rauhoittavasti. Jos vauva ei olisi ollut rintarepussa olisin tottakai kantanut ihan sylissä. Nyt sain ikäänkuin nostettua pois pensaista kainaloiden alta ja pidin sitten kiinni kädestä ettei juoksisi takaisin. Istuin esim penkillä ja pidin samalla kädestä kiinni ja yritin rauhoittaa lasta puhumalla.
Ja kyllä tunnen itseni aivan kamalaksi äidiksi en yhtään aikuiseksi.
AP
Ne pitäis lailla kieltää! Hommaa kantoliina tai kantoreppu, niin et vahingoita vauvan selkää.
jolla olisi käsi mennyt sijoiltaan siitä että vanhempi pitää kiinni lapsesta! Kyllä siitä tarttee ainakin nostaa tai riuhtasta.
Katsokaas kun toinen asia on se mitä aikuinen suuttuessaan tekee lapselle; pieni nykäsy ja se oli siinä. Mutta liiallista voimaa kuitenkin!
Meillä lapset käy alle 5- vuotiaana jumpassakin jossa ne roikkuu pitkän ajan puolapuissa.
Itse en vaatteista ota talvellakaan kiinni koska saumat ei kestä ihan kummosesti nekään.
Ja siinä missä on lapsen kiinnipito myös hellyys oltava lapsenkin ehtojen mukaista. Ei lapsi ole joku lelu jota voi käsitellä miten haluaa. Jos lapsi ei halua olla sylissä niin pitää uskoa. Ei lapsesta kuulu kasvattaa mitään jalkamattoa.
Ole napakka ja lopeta tollaset puheet jostain lapsen traumatisoimisesta. Kuulostaa pelottavalta että lapsen kokema pettymys olisi joku negatiivinen asia. Oppimista toi on lapselle ja äidille.
Ja mitään lastensuojeluasiaa tollasesta ei tule vaikka käsi menisikin paikaltaan joskus jossain.
Moni vanhempi varmaan sairaalassa olisi paniikissa jos kaikki mustelmat ja ruhjeet olisi merkki väkivallasta! :(
joka kai on oikealta nimeltään kantoreppu, vai?
Ainakin minulle sanottiin että manduca vastaa kantoliinaa vauvan kannalta. Minulla oli aluksi kantoliina, mutta oli mielestäni hankala sitoa esim. ulkona kun kangas meni maahan jne. Manduca minulla siis on vaikka olen kirjoittanut rinta-reppu koska ajattelen sitä sellaisena kun kerran kannan vauva edessä. Onhan manduca ok vauvan selälle, vai?
No tämä ei siis huolenaiheeni vaan se että en ihan oikeasti ollut ajatellut että lapsen kiinni pitäminen kädestä on väkivaltaa ja nyt on kamala olo. Jatkossa en tietenkään tule toimimaan noin.
Mies sanoo ettei ymmärrä minua miksi olen näin järkyttynyt. Myös mies siis vastustaa kaikin puolin fyysistä kuritusta. Hän ei pitänyt toimintaa vaarallisena. Itselläni kuitenkin kamala olo.
En edes ollut erityisen vihainen muuta kun juuri sillä hetkellä kun huusin lapselleni että lopettaisi ja tuolloin en muistaakseni pitänyt hänestä mitenkään kiinni. Ajatus oli siis saada tilanne rauhoitettua.
Sanoin kyllä ihan rauhallisella äänellä mummelille että hän on nyt kyllä ymmärtänyt tilanteen väärin. Mummeli sitten kyllä puhui myös jotain muuta tyyliin niitä näitä ja kyseli lasten ikää ja ovatko kaksosia etc.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että minulla itselläni on kamala olo siitä että olen tehnyt jotain sellaista että ulkopuolinen ihan oikeasti piti minua lastani pahoinpitelevänä henkilönä. Kun kiinipitäminen ei siis ollut tarkoitettu kurituksena vaan juuri pelkästään kiinnipitämisena joka estäisi lasta katkomasta pensaiden oksia.
Mies sanoi minulle että voi olla että mummeli oli ymmärtänyt tai luullut nähneensä asian niin että minä kuritin lasta joka sitten paniikissa juoksi puskiin karkuun ja minä siinä sitten nostan häntä pois uudelleen kuritettavaksi. No, niin ei todellakaan tapahtunut. Vaan lapsi juoksi kielloista huolimatta puskiin ja toin hänet pois sieltä ja yritin pitää kiinni ettei juoksisi takaisin. Jos lapsi olisi vain huutanut tai potkinut hiekkaa tai jotain olisin vaan puhumalla yrittänyt rauhoittaa. Mutta kun katkoi taloyhtiön pensaiden oksia niin en tiennyt mitä muuta tehdä kuin yrittää saada pois puskista ja pitää kiinni ettei menisi uudelleen pensaisiin.
Voi että harmittaa.
toimit oikein. tollanen on uhmaikästen kanssa ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oliko se nyt ihan oikeesti 5-vuotias tenava??? Repii, hakkaa ja hajottaa? Ja sää lässytät...?
Järkyttyy, jos jätät sinne puskaan? Öh... Joo... Traumat varmaan loppuiäksi...
Jos tuosta nyt vetää hirveet omantunnontuskat ja itsesäälit mitä selitit tapahtuneen, niin alkaa epäilyttää onko sillä lapsella kuria lainkaan... Meillä toi voi ajoittain olla ihan normaalia myös, en kiellä ollenkaan. Raivopää tosin täytti keväällä vasta 3v...
Että minulla itselläni on kamala olo siitä että olen tehnyt jotain sellaista että ulkopuolinen ihan oikeasti piti minua lastani pahoinpitelevänä henkilönä. Kun kiinipitäminen ei siis ollut tarkoitettu kurituksena vaan juuri pelkästään kiinnipitämisena joka estäisi lasta katkomasta pensaiden oksia.
Olen samaa mieltä kuin joku muukin jo vastannut: jos et olisi estänyt lasta repimästä puskia, niin mummeli olisi taatusti syyttänyt sinua siitä että annat lapsen tuhota pensaat :). Jätä ulkopuolisten mielipiteet omaan arvoonsa; tiedät itse, mikä tilanne tuossa oli.
Ja ihan normaalia pistää rajat (viimeistään) tuonikäiselle. Mielestäni normaalia myös että joskus aikuinenkin jopa ihan polttaa päreensä - kai nyt vanhempikin voi joskus hetken jopa karjua kun kerta kaikkiaan keittää yli. Pääasia että jälkeenpäin asiasta jutellaan lapsen kanssa + selvitetään asia + pyydetään anteeksi sitä karjumista. Ei kai nyt pienen lapsen vanhempi voi mikään mistään hermostumaton ihmeolio olla; etenkin jos on monta hoidettavana, ja vielä vauvakin joka ehkä valvottaa öisin.
(Meillä muuten lapsi uhmaikäisenä tapasi yhteen aikaan heittäytyä maahan karjumaan suoraa huutoa, syyksi riitti jos vaikka valitsin "väärän" paikan ylittää katua kotimatkalla. karjumista saattoi kestää esim ainakin 15 minuuttia. Siihen sitten joku mummeli tuijottelemaan ja ihmettelemään että "mikäs lapsella hätänä", josta lapsi vain yltyi huutamaan enemmän, ja minä vastaamaan että ei tässä muuta hätää kuin että äiti haluaa mennä kotiin tätä lyhyempää reittiä ja lapsi tuota toista. En usko että esim valitsemalla lapsen reitin olisi kiukku estetty - se olisi vain kohdistunut johonkin toiseen asiaan vähän ajan päästä. Nimittäin kokeilin sitäkin pari kertaa että teen lapsen tahdon mukaan; kaikki varmaan arvaavat että seuraus oli vaan se että raivopuuska tuli sitten hetken päästä jostain toisesta asiasta :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän olen ehkä rauhoittunut
Joku kirjoitti että tunnen itsesääliä, mutta itse sanoisin että pikemminkin tunnen itseinhoa.
Totta, että minun olisi pitänyt sanoa lapselle napakasti että nyt lähdemme kotiin ja heti jos ei tuollainen lopu. Ja juu liioittelin kun sanoin että trauma olisi jäänyt jos lapsen siihen sitten jättää.
Olen miettinyt ja miettinyt miksi en niin tehnyt ja vastaus on että ei kertakaikkiaan tullut mieleen. Olimme siis ulkona ja 3v leikkii iloisesti keinujen luona. 5vstä näen että on pettynyt kun kaveri ei ollut kotona ja alan juttelmaan rauhoittavasti jolloin alkaa repiä puskia siinä vaiheessa kun pensaiden oksat alkoivat katkeilemaan niin minulle ei kertakaikkiaan tullut muuta mieleen kuin että toiminta on pysäytettävä heti. Ja AINOA asia mikä tuli mieleen oli että vien lapsen pois tilanteesta ja yritän rauhoittaa. Koska näin on kotona toimittu, lapsi pois tilanteesta rauhoittumaan. Ihan oikeasti ei tullut mieleen mennä hakemaan vaunuja ja laittaa vauva sinne. Ja jos olisi tullut mieleen niin olisin varma että puskat olisi sillä aikaa saanut vielä enemmän kyytiä.
Jotenkin ei ajatuskyky ja aivot eilen toimineet tuli vaiun ja ainoastaan se ajatus että nostan lapsen pois tilanteesta ja estän ettei enää pääse puskiin. No sitten se nostaminen olikin hankalaa vauva manducassa.
Nyt kun itse luen tätä tekstiä niin kuulostan jo ihan tyhmältä. Olen siis ihan ihan korkealle koulutettu henkilö. Mutta jotenkin tuntuu että tuon 5v kanssa en kertakaikkiaan aina osaa toimia oikein.
Oikeassa olette varmaan että olen liian herkkä. 5 vuotiaani on koko elämänsä ollut vaativa. 3vn uhma ei ole mitään siihen verrattuna millaista on välillä 5vn kanssa ja sitten seuraavassa hetkessä hän on kuin pieni enkeli. On sosiaalisnen, ulospäin suuntautunut ja käyttäytyy aina kerhossa moiteettomasti. Neuvola kontrolleissa aina kehuttu. Kotona kuitenkin saanut tuollaisia raivareita että rikko taavaroita ja olen saanut esim. neuvolasta ohjeen että pitää viedä pois siitä tilanteesta. Voi olla että osa 5 v käyttäytymisestä on kun on ollut kaikenlaista nyt 3v oli vauvana muutamassa jaksossa sairaalassa mm kirurgisella osastolla ja tietynlainen erityistilanne jatkui 2 vuotiaaksi asti. Ja tottakai minä oli siitä stressaantunut kun lapsen terveyden puolesta pelkäsin. Nyt tilanne on ihan normaali ja kaikki hyvin. Mutta nyt syntyi sitten seuraava lapsi mikä sekin on 5 vuotiaalle ollut tietynlainen stressi.
Toimit sinä tilanteessa niin kuin parhaaksi näit eikä mitään vahinkoa syntynyt. Kun tiedät lapsen tempperamentin ja tavat toimia kannattaa jatkoa silmälläpitäen miettiä ratkaisumalleja erilaisiin tilanteisiin. Ymmärrän kuitenkin tunteesi siitä että teillä ollut hankala tilanne ja vieras ihiminen tulee sinua sitten vielä parjaamaan. Itselläni ollut hiukan vastaava jossa toimin varmasti vielä huonommin kuin sinä.
Suurinpiirtein samanikäiset lapset minulla silloin. Oltiin kaupassa ja ei valitettavasti saatu kärryä jossa vauva olisi pystynyt olemaan. Laitoin sitten vauvan kantoliinaan. Kolme vuotias oli ostoskärryssä ja 5v. kulki vieressä. Pysähdyin vielä lopuksi ottamaan vauvalle vaippoja lähelle kassoja ja nostin 3v. pois ostoskärrystä kun nousi siinä koko ajan seisomaan. Pojat eni kassojen päähän ja alkoivat vetää sormella ritilikköä jossa sanomalehdet on. Kielsin niin tekemästä. Pojat jakoivat touhua. Kielsin uudelleen ja komensin poikia tulemaan ostoskärryjen luokse. 3v. totteli ja tuli mutta 5v. oli kehitellyt oikein kunnon uhmakohtauksen ja rupesi mättämään lehtiä maahan. Komensin jälleen ja työnsin kärryjä lähemmäs. Tässä vaiheesa sekä vauva että 3v. parkuivat ja rauhoittaakseni 3v. nostin hänet lonkalle istumaan. Sylissä siis kaksi lasta, vieressä täydet ostoskärryt ja kassan tuntumassa 5v. joka viskoo lehtiä ympäriinsä. En enää tiennyt mitä tehdä ja nappasin lopulta poikaa niskavilloista kiinni. En ottanut kovaa eli en usko että poikaa sattui mutta koska hänellä oli jo muutenkin kierrokset yläkanttiin aloitti hän kamalan huudon pienempien yhä huutaessa. Samalla osui paikalle joku mummeli joka alkoi minulle huutamaan että onko pakko pahoinpidellä lapsia kun on itse väsynyt ja että ei pitäisi hankkia niin tiuhaan lapsia että ei niitä jaksa kunnolla hoitaa. Mummo pyysi 5v. että tulisi hänen luokeseen niin saa hoivaa. Poika on varsin arka tempreamentistaan huolimatta ja alkoi huutaa enemmän kun pelkäsi mummelia. Kai se mummeli luuli ett ein pojalle vielä jotain pahaa vaikka ohjasin vain poppoota kassoille umon jäädessä selkäni taakse huutamaan solvauksia kyvystäni hoitaa lapsia ja olla heille äiti. Kamalan paha mieli tuli ja kävi mielessä että antaapa sitten pojan jatkossa viskoa kaupassa tavaroita pitkin poikin kun kyllästyy ostosten tekoon ja alkaa temppuilla
Toista kertaa e vastaava ole toahtunut sillä nyt osaan paremin lukea poikaa ja huomaan kun kyllästyy/pahoittaa mielensä ja olen miettinyt tilanteisiin mallit joiden mukaan toimia. Mm kaupassa poika on apulainen joka hakee tavarat mitä pyydän eli pysyy toiminnassa eikä keksi silloin niin paljon kolttosia. Nuorepia varten on rattaat jota jos ihan pahaksi tilanne menee saan heidät niihin ja voin kantaa vanhimman pois tilantesta jne.
Nykyän tuo tilanne ei tunnu ollenkaan pahalta mutta silloin kun sattui tuntui tosi kurjalta se että niin ikävästi viera ja tilanteesta täysin tietämätön ihminen arvosteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat kakaraa korvasta kiinni kun se seuraavan kerran temppuilee ja naapureiden käsket pitää turpansa kiinni.
Ei se sen vaikeampaa ole.
lastasi. Tiedät sen kyllä itsekin. Naapurin mummelilla ei ole ollut taas muuta tekemistä kuin kytätä ikkunassa koko päivän. Minun pinnani ei todellakaan olisi riittänyt noin pitkälle kuin sinun. Olisin varmaan äyskäissyt mummelille jotain asiatonta (mikä tietysti ei olisi ollut fiksua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tehnyt mitään! väärää ja lapsihan sanoi ettei sattunut!
Tiedän ettät uossa iässä on todella herkkä kaikelle kritiikille ulkoapäin koskien omaa alsta. mENIN KANSSA KERRAN IHAN sekasin siis olin huolissani kun vahingossa vaunujen jarru ei ollutkaan täyin alhaalla vaikka luulin ja vaunu lähti valumaan kohti portaita ulkona, kun olin kääntänyt selkäni niille enkä huomannut vaan joku naapurin tätio taas huomasi ja siitä moitti ymmärtäen säikähtäen itsekin.
Lapseni oli esikoiseni ja ihan pieni. Kaikki sanominen tunutuu kamalalta mutta jos sun pitää itse edes miettiä teitkö väärin, silloin tuskin teit ja tossa tilanteessa et tehnyt.
Mullekin mummot on tullu kaupassa pyörittelemään silmiä kun lapsi huutaa ja haluaa kaupassa jotakin mehua tai karkkia eikä saa. Sellaista se on. Helpoimmalla pääsis jos antais aina lapselle periksi mutta siinä tekee kyllä karhunpalveluksen lapselle. Tunnen itseni ja jos joudun fyysisesti rajoittamaan oman 5v:n raivareita niin mullakin on morkkis. Koska on jo aika vahva ja siksi siitä tulee helposti rajua touhua. Mutta jos rupeaa hölmöilemään niin on siihen pakko puuttua, kädestä kiinni pitäminen on ihan hyvä keino verrattuna johonkin tukistamiseen! Itse tulen joskus retuuttaneeksi kädestä kun vien jäähylle eikä suostu menemään. En tiedä mikä siinäkään sitten olis järkevämpi keino, ehkä just kieltää joku lelu tai video lapselta. Mutta toisaalta kun se ei lopeta sitä toimintaa mitä tekee suuttuessaan kuten jäähy. Eli jos heittelee tavaroita toisten päälle tms. niin sitten musta on parempi vaikka retuuttaa toiseen huoneeseen jos järkipuhe ei toimi.
Muuten en millään voi käsittää tuommoisia kommentteja. Ehkä sillä on traumoja omasta lapsuudesta ja se niitä projisoi sinuun.
Kaiken kaikkiaan minulle jäi viesteistäsi semmoinen kuva, että sinulla oli eniten paha mieli siitä, että lapsellesi tuli paha mieli. Menit siis jotenkin mukaan hänen tunnetilaansa ja olit siksi tosi herkillä. Olet varmasti ihana äiti lapsellesi, mutta olisi mukavaa, jos pystyisit itse enemmän nauttimaan lapsistasi, etkä niin miettimään heidän mielialojaan. Lapset nyt aina joskus uhmaa ja riehuu ja kiukuttelee, se kuuluu heidän elämäänsä. Onnistuisitko mitenkään siirtämään omia tunteitasi pois tuommoisissa hankalissa tilanteissa? Ettet jälkeenpäin niin miettisi, miten OLISI PITÄNYT toimia. Hyväksyisit sen, että lapselle tulee joskus paha mieli jostain sinunkin teostasi, ja se on hyvä ja oikein ja kuuluu asiaan. Kiukkutilanteet puhutaan läpi myöhemmin, ei siinä kiukkuhetkellä.
Mutta voimia sinulle paljon, minullakin oli 5 vuotta sitten samanikäiset lapset. Nyt on paljon helpompaa, kun heidän kanssaan voi neuvotella ihan järkevästikin.
53, 55, 56, 57 ja 58 erityis kiitokset teille vastauksista.
Vastaus nro 58 olet aivan oikeassa minä todellakin menin mukaan lapsen tunnetilaan. Olen sinulle kiitollinen että huomautit asiasta sillä näin todellakin on. En ollut tullut asiaa ajatelleeksi aiemmin. Mutta näin todellakin on ja näin on käynyt aiemminkin nyt kun ajattelen asiaa.
Tuo että vatvoin tätä asiaa liittyy varmaan siihen että minulla on huono omatunto siitä että nyt 5 v lapsi on ikäänkuin joutunut kärsiä kun nuorempi sisarus oli sairaalassa ja huolestunut äiti ei jaksanut oikein olla läsnä. Onneksi tuolloin isä oli lapsen tukena. Nuoremman sisaruksen ensimmäisten 2v aikana oli jaksoittain suurikin huoli. Oletus oli sinäänsä että nuorempi lapsi paranee, mutta silti vaati tiettyjä erityisjuttuja. En täällä viitsi enempää paljastaa sillä sen verran harvinaisesta asiasta kyse että tutut kyllä tunnistaa sen perusteella.
Kiitos kun olen täällä saanut avautua. Kiitos myös empatiasta teille kaikille.
Siis ei ole totta? Tämä on varmaan kirjoitettu herjana. Lasta saa rajoittaa, mutta se pitää tehdä turvallisesti. EI RIUHTOMALLA KÄDESTÄ TAI ROIKOTTAMALLA HAALARISTA! Kestävästä haalarista voi tulla vamma kurkun alueelle, samoin kädestä riuhtominen vie käden helposti sijoiltaan. 5-vuotiasta voi ottaa kainaloiden alta kiinni selän takaa, jos pitää rajoittaa fyysisesti. Ja sille vauvalle olisi voinut hakea ensin vaunut ja sitten ratkaista tilanne 5-v kanssa.
Voi luoja, millaisia "aikuisia" :(