Lue keskustelun säännöt.
Vahingoitinko lastani? Itkettää
09.09.2009 |
Haluan kuulla muiden mielipiteitä vaikka ette olleetkaan näkemässä mitä tapahtui. On niin mahdottoman paha mieli.
Olin lähdössä ulkoilemaan kerrostalon pihalle lasten kanssa. Vauva 3kk oli kantorepussa. Päätimme soittaa naapuritytön ovikelloa josko hän tulisi kanssamme ulos. Tyttö ei ollut kotona ja 5 vuotias lapseni pahastui siitä. 5v on erittäin temperamenttinen ja suuttuessaan tai pettyessään hän yleensä huutaa suoraa huutoa ja on viime aikoina myös alkanut rikkomaan tavaroita. On kerran heittänyt kaukosäätimen seinään, on kaatanut lelulaatikoita etc. Kotona hän yleensä rauhoittuu kun puhuu rauhoittavasti tai hän on itse mennyt omaan huoneeseen rauhoittumaan ja ollaan sitten puhuttu asiasta. Olen kuitenkin myös joutunut mennnä esim. tavaroiden eten seisomaan ettei hän niitä kaataisi nurin.
Yritin puhua hänelle siitä että kaveri ei ollut kotona ja lohduttaa ja kertoa että ens kerralla tyttö on varmaan kotona ja kaikesta kivasta mitä meillä oli ilta-päivälle suunnitelmissa. Lapsi oli kuitenkin todella pahoittanut mielensä kun oli ilmeisesti ehtinyt suunnitella mitä kaikkiea leikkisi naapurin tytön kanssa. 5v lapsi alkoi sitten taittamaan kiukuissaan kukka-pensaiden oksia. Kielsin rauhallisesti jolloin hän alkoi vielä enemmän heittäytyä puskiin ja taittoi niistä oksia. Otin lasta kädestä kiinni ja vein pois puskista. Mutta joka kerta hän heittäytyi taas puskiin ja alkoi taas taittelemaan oksia ja repimään kukkia. Yritin nostaa lasta pois jolloin hän potki ja töni päästäkseen irti eli oli vaikeaa nostaa pois sillä vauva oli rinta repussa. Otin kädestä kiinni ja kädestä pitäen vein lapsen pois. lapsi riuhtoi ja huusi minulle ja lähti taas kukkia repimään. Yritin koko ajan puhua ja sanoa että ymmärrän että hänellä on paha mieli mutta että kukkia ei saa silti repiä. Pensaiden kyniminen jatkui ja tuolloin menetin hetkellisesti maltin ja huusin vihaisesti että nyt riittää tämmöinen, nyt lopetat. Lapsi ei kuitenkaan lopettanut vaan jatkoi pensaiden runttaamista joten yritin nostaa pois pensaista mutta vauva oli rinta repussa joten otin kädestä ja käsivarresta kiinni ja otin lapsen pois puskista. Lapsi alkoi riuhtomaan kädestä, pidin kiinni ja puhuin samalla. Lapsi riuhtasi itsensä irti ja juoksi taas puskiin. Tuolloin naapurin täti ketä en tunne aukaisi ikkunan ja alkoi huhuilemaan lapselle että tulisi hänen luo että hän kyllä katsoo ettei äiti enää satuta. Aalkoi minulle huutamaan että lapsi ei saa kurittaa tuolla tavalla. Yritin selittää että yritän vaan estää lasta runnomasta pensaita ja pidin hänen käsivarresta kiinni ESTÄÄKSENI kukkia repimisen. Mummeli siihen alkoi haukkua minua lapsen kurittamisesta ja selitti että hän kyllä tietää että lasten kanssa äideiltä nukyään pinna palaa. Yritin sanoa että tämä oli sama kuin lapsi olisi juoksemassa auton alle niin myös silloin ottaisin kiinni kädestä ja estäisin juoksemasta.
Kun tämä tapahtui lapsi istui pensaiden keskellä murjottamassa. Ja täti sanoi minuölle että lapsi pelkää minua ja on mennyt peloissaan piiloon.
Nyt on todella paha mieli. Ensinnäkin siitä että olen ilmeisesti ymmärtämättä kurittanut lastani ruumillisesti. Tarkoitus oli siis pitää lapsesta kiinni ja näin ESTÄÄ että hän runnoisi pensaita. Oliko tämä väärin olisiko pitänyt vaan puhumalla rauhoittaa ja antaa repiä pensaiata? Pidin kyllä kovasti kiinni kädestä enkä päästänyt irti kun hän riuhtoi. Mitä tällaisessa tilanteessa siis pitäisi tehdä?
Minulla ei ole muuta kokemusta lapsista kuin omistani. En siis ihan oikeasti tiedä miten toimia. Ajattelin että kiukkuisena saa huutaa ja saa olla kiukkuinen mutta muita ei saa lyödä eikä tavaroita rikkoa joten minun täytyy estää lasta rikkomasta. Pidin siis käsivarresta kiinni, mutta varmaan se sitten hurjalta näytti jos lapsi samalla yrittää päästä irti ja kiumurtelee ja heittäytyy maahan etc.
Sanoin lapselleni että ei ollut tarkoitus satuttaa häntä mutta pidin kiinni ettei hän menisi tuhoamaan pensaita, kysyin satutinko häntä ja siihe lapsi vastasi että ei.
On paha mieli siitä jos tein väärin ja paha mieli siitä että nyt tämä naapurin mummeli varmaan kertoo koko pienelle kylällemme että minä olen pahoinpidellyt lastani.
Kommentit (58)
Et varmasti tehnyt mitään väärin.
Itse olen varmasti tehnyt pahempia juttuja kuin tuo ja ihan naapureiden nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin tiukan linjan tuollaiseen, koska hankalaahan se on, jos 5-vuotiasta joutuu jatkuvasti rajoittamaan fyysisesti (kun se 3-vuotiaskin vielä helposti keksii ryhtyä mukaan, niin kädethän siinä loppuvat.) Kokeile pitää ne vaunut mukana ja niihin vielä seisomalauta. Ulkona yksi varoitus, jos ei mene perille, niin kotiin (vauva vaunuissa, ei kiukutteleva lapsi seisomalaudalla ja härdellin pystyyn pistänyt kainalossa.) Toivon mukaan alkaa sana mennä paremmin perille.
Ja kohtahan tosiaan alkaa takki- ja haalariaika. Itse olen kokenut yllättävän toimivaksi tuon takinselkämyksestä taluttamisen. Sekään ei lapsesta varmasti tunnu kivalta, mutta olen nähnyt liian monta sijoiltaanmennyttä ja murtunutta kättä aiemmin työssäni, joten en halua lapsiani kädestä retuuttaa. Mieluummin sitten vaikka siitä jalasta...
Pitää kai ottaa vauvalle vaunut että pystyn sitten ottamaan riehuvan lapsen syliini tai jotain.
Tuo on kyllä tärkeä pointti jonka toit esille. En antaisi itselleni ikinä sitä anteeksi jos lapseni käsi menisi sijoiltaan siitä syystä että olisi vetänyt hänet pois pahanteosta tai mistä muusta tahansa syystä...
Aloin nyt miettimään asian niin että tein kyllä todella väärin sillä mietin sitä että sen meidän entisen naapurin lapsen käsi oli siis mennyt sijoiltaan takkia riisuessa niin vaarana on siis voinut olla että pitäessäni lasta kiinni ettei hän menisi repimään puskia ja tuolloin syyte lastensuojelu rikkomuksesta eli periaatteessa siis olisin helposti voinut saada sellaisen syytteen.
Tuntuu todella kamalalta, en todellakaan tänään aamulla herätessäni ajatellut että päivä menisi näin ja toimisin näin väärin.
Lapsellani on vaativa temperamentti ja kaikki muutokset ja vastoinkäymiset ovat hänelle vaikeita. Yleensä hän lähinnä huutaa.
Nyt on kyllä sellainen olo että minulla ei lapsia lainkaan pitäisi olla kun en osaa niiden kamssa olla enkä käsitellä oikein.
en oikein ymmärrä miksi tuntuu että kaikki täällä, mukaanlukien ap, jotenkin kammoaa sitä huutamista niin kamalasti?
Mun korvaan taas särähtää paljon pahemmin jankuttavat äidit jotka jatkuvasti marisevat että EI Ville-Petteri sinne, EI tänne, ÄLÄ, LOPETA ihan taukoamatta. Tai sitten nämä jotka 1v. vuotiaalle selittävat kuinka sattuu jos vedät lapiolla äitiä naamaan mutteivat vahingossakaan huutasi tai ottasi lapiota pois vasten lapsen tahtoa koska se on vahiningollista.
Oma äitini saattoi joskus karjaista ja kunnolla mutta harvoin marisi jatkuvasti. Siksi niitä karjaisuja kunniotettiin eikä psyyke siihen hajonnut.
Lyöminen on aivan eri asia kuin kiinnipitäminen tai karjaisu. Siis mun mielestä mutta jokaisen on ne omat toimintatavat miettivä itselleen sopiviksi.
Tulevaisuudessa yrität ennakoida tilanteita paremmin ja tosiaan otat tiukan linjan lapsen tekemisiin. Lapset yleensä menevät juuri niin pitkälle kuin annat liekaa. Teillä on ehkä aika ottaa napakampi linja. Jos homma menee jahnaukseksi, lapsi tavallaan voittaa. Yksi varoitus ja sitten luvattu seuraus huonosta käytöksestä. Ja tosiaan nyt harjoitteluaikana ne vaunut mukaan, että saat molemmat kädet käyttöösi.
Ulkonakin voi lapsen pistää jäähylle yms. jos aina ei voi tai halua lähteä kotiin. Esimerkiksi niin, että ensin varoitus, jos ei tottele, lasket kolmeen ja jäähy. Jos sama meno jatkuu jäähyn jälkeen, niin sitten kotiin. Todennäköisesti ajan kanssa alkaa pelkkä sanakin mennä perille.
Nyt on kyllä sellainen olo että minulla ei lapsia lainkaan pitäisi olla kun en osaa niiden kamssa olla enkä käsitellä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit jättänyt tytön puskaan. Ei ne jatka pahantekoa, kun et olisi ollut enään näkemässä.
niin vihainen että tekisin syytteen herjauksesta. eli hän on syyttä väittänyt sinua pahoinpitelijäksi. Se on rikos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä sama mummo olisi haukkunut sinut siksi.
Kysyin tosiaan monta kertaa lapselta että sattuiko käteen niin hän sanoi että ei. Isä kysyi lapselta mitä aamupäivällä tapahtui ja että repiköhän kukkia niin lap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli piti sanoa että kun isä kysi mitä oli tapahtunut lapselta että repikö hän kukkia niin lapsi vastasi että oli repinyt kukkia ja jatkoi että sitten tuli naapurin täti joka halusi pelastaa lapsia ja naapurin täti luuli että äiti veti kädestä vaikka äiti piti kiinni.
En haluaisi huutaa lapsille koska oma isäni huusi ja karjui minulle ja siitä ja pelkäsin häntä sen vuoksi. Minulla on sellainen tunne että huutaminen on huono ratkaisu eikä mikään mene huutamalla perille, silti välillä huudan kuten tänään. Se kädestä kiinni pitämonen ja pusksista pois vetäminen on kuitenkin se joka todella harmittaa, että niin tein ja tosiaan ajattelin että niin pitää nyt tehdä. Mutta olisi tosiaan pitänyt lähteä pois paikalta tai jotain muuta.
Minun mielestäni siis. Ja vaikutat tosi järkyttyneeltä tapahtuneesta, olet varmasti hyvä ja huolehtivainen äiti. Kuulostaa siltä että olet vähän liiankin järkyttynyt ja yrität hinnalla millä hyvänsä "poistaa" tapahtuneen - esim. kysyit lapselta monta kertaa sattuiko. Yritä päästä omasta pahasta mielestäsi yli ja keskity lapsen tunteiden "jälkihoitoon", jos mitään sellaista nyt edes tarvitaan.
Tarkoitan että SAATTAA olla että lapsi järkyttyi/säikähti/häntä sattui ja sinun pitäisi hyväksyä että näin tapahtui ja pitää sen asian käsittelyä etusijalla, ei sitä että saat vakuutettua itsesi siitä ettet toiminut väärin.
Naapuri oli kyllä todella asiaton ja typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit ihan oikein. Yhteistä omaisuutta ei saa vahingoittaa ja yritit parhaimman mukaan estää sitä tapahtumasta. Mummon kommentit voit jättää omaan arvoosi, hän kertoisi todennäköisesti mitä tahansa muuta negatiivista kyläläisille niin halutessaan.
Huutaminen on tapauksessasi inhimilistä; vaikkakaan se ei pysäyttänyt nyt lasta. Et selvästikään kuulu näihin kaula pitkällä kiljuviin äiteihin, joiden kroonisesti kovaääninen komentaminen on menettänyt tehonsa.
Käsivarresta pitäminenkään ei mielestäni ollut pahasta, etkä todellakaan ole kurittanut lasta ruumiillisesti.
Lapsesi on "jo" viisivuotias, hän ilmiselvästi tajuaa kukkapuskan tuhoamisen olevan kielletty juttu. Olisin toiminut melko samalla lailla kuin sinä. Tuollaisissa tilanteissa mulla ei paljon juttu luista, vaan poistan lapsen paikalta kantaen tai vaatteista/kädestä kiinni pitäen ja tilanne käydään läpi lapsen hiljennyttyä. En usko lapseni kuulevan ja/tai ymmärtävän selitystäni huutonsa aikana ja haluan lapsen vain pois paikalta aiheuttamasta tuhoa.
Olet ihan hyvä äiti.
Tuollaiset kyttääjät löytää aina sanottavaa. Jollet olisi estänyt lastasi, mummo olisi huutanut ikkunasta soittavansa poliisit kun annat lapsesi hajoittaa koristeistutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos normaali puhe ei mene perille, on ihan oikein joskus korottaa ääntä. Jatkuva huutaminen sitten taas menettää tehonsa hyvin nopeasti.
Nykyään lässytetään liikaa lapsille ja se kostautuu kurittomuutena. Edes opettajaa ei kunnioiteta.
ITse olisin pitänyt käsivarresta niin lujaa kiinni, ettei lapsi pääse otteesta irti ja taluttanut pois puskasta väkisin. Jos lapsella on vati ihan nurin ja kirkuu ja potkii ja huutaa, niin ei siinä puhe auta, hänet on ensin rauhoitettava ja vasta sitten puhuttava asia selväksi.
Väkivaltaa ei tietenkään saa käyttää, mutta joskus uhmaisesta lapsesta on otettava lujasti kiinni. Jos tulee vaikka riita siitä, laitetaanko lapsi auton turvaistuimeen, kun lähdetään jonnekin tai raivoava lapsi kohdistaa raivonsa pikkusisarukseen esim. lyömällä tai potkimalla, niin pakkohan vanhemman on käyttää voimaa sen verran, että turvavyö laitetaan kiinni tai että raivoava lapsi viedään pois pikkuvauvan lähettyviltä. Tällainen voimankäyttö ei ole väkivaltaa.
Itse olisin pitänyt käsivarresta niin lujaa kiinni, ettei lapsi pääse otteesta irti ja taluttanut pois puskasta väkisin. Jos lapsella on vati ihan nurin ja kirkuu ja potkii ja huutaa, niin ei siinä puhe auta, hänet on ensin rauhoitettava ja vasta sitten puhuttava asia selväksi.
Väkivaltaa ei tietenkään saa käyttää, mutta joskus uhmaisesta lapsesta on otettava lujasti kiinni. Jos tulee vaikka riita siitä, laitetaanko lapsi auton turvaistuimeen, kun lähdetään jonnekin tai raivoava lapsi kohdistaa raivonsa pikkusisarukseen esim. lyömällä tai potkimalla, niin pakkohan vanhemman on käyttää voimaa sen verran, että turvavyö laitetaan kiinni tai että raivoava lapsi viedään pois pikkuvauvan lähettyviltä. Tällainen voimankäyttö ei ole väkivaltaa.
ja varmaan raahannu sen sisälle arestiin
Vaihtoehtoja ei siis olisi muuta kuin itse raahata hänet sisään.
Minustakin ap toimi ihan hyvin, ja itse asiassa aika kärsivällisestikin. Minä karjaisen lapsilleni paljon nopeammin, jos ei normaalipuhe tehoa.
Itse olen vastaavissa tilanteissa oikeasti lähtenyt kotiin päin. Meillä lapsi tulee kyllä perästä (tosin viiveellä). 5 vuotiaan kanssa voi jo keskustella etukäteen noista tilanteista. Luulen kuitenkin, että nuo kiukut helpottaa, kun pienempi hieman kasvaa, etkä ole niin sidottu vauvaan.
En minä ainakaan ole meidän poikia enää 5 v:na jaksanut kantaa kainalossa! Enkä edes sylissä.
Olen siis tarttunut tiukasti käteen ja uhkailemalla ja vihaisesti komentamalla pakottanut lapsen mukaani. Takinkauluksesta raahaaminen on myös hyvä vaihtoehto, jos vain takki kestää.
Eipä siinä ole paljon ollut vaihtoehtoja, kun lasta ei muuten ole saanut liikkeelle. Ja minulla siis on todellakin kokemusta itsepäisestä ja voimakastahtoisesta lapsesta!
Ulkona yksi varoitus, jos ei mene perille, niin kotiin (vauva vaunuissa, ei kiukutteleva lapsi seisomalaudalla ja härdellin pystyyn pistänyt kainalossa.) Toivon mukaan alkaa sana mennä paremmin perille. Ja kohtahan tosiaan alkaa takki- ja haalariaika. Itse olen kokenut yllättävän toimivaksi tuon takinselkämyksestä taluttamisen.
Fletcherille siitä olkapään sijoiltaan menosta. Siitä olen erittäin tietoinen että lapsen olkapää menee helposti sijoiltaan. Kun asuimme edellisessä paikassa, napurissa asuvan perheen isä oli riisunut 2 vuotiaalta takkia jolloin pienen lapsen käsi oli mennyt sijoiltaan ja he joutuivat lähtemään siltä istumalta lääkäriin.
Eli tästä olen tietoinen ja nyt täytyy omaksi puolustukseskseni sanoa että en siis mitenkään varsinaisesti vetänyt lasta käsivarresta.
Aluksi tosiaan nostin lasta kainaloista pois puskista. Kerralla en pitänyt lasta kovinkaan kauan kiini kädestä. Ja kun hän rimpuili niin yritin siis seurata ja löysätä otetta, äh en oikein osaa selittää mutta en siis ainakaan vetänyt toiseen suuntaan jos hän rimpuili.
Mutta samaa mieltä olen että kädestä on huono asia pitää kiinni rimpuilevaa lasta.
Takkia lapsella ei ollut koska tänään täällä todella lämmin päivä jos olisin ottanut paidasta kiinni niin tiedän ihan varmuudella että hän olisi riisunut sen pois. Vauvaa en voinut laskea pois rintarepusta koska hänellä ei ollut haalaria tms päällä, lämpimän päivän vuoksi vain tavalliset vaatteet ja äitiyspakkauksen ohut villa-haalari. En uskaltanut laittaa kylmään maahan, penkille en uskalla laittaa sillä voisi pudota sieltä pois. Vauva siis 3 kk ei vielä osaa istua, kääntyilee kuitenkin kyljelleen eli voisi tippua penkiltä pois.
Kyllä minua harmittaa asia. Olisi pitänyt lähteä pois tai jollain muulla tavalla hillitä tilanne, mutta kun rauhoittava puhe ei mennyt perille. Sanoin että lähdemme kaikki nyt kotiin jos puskia revitään ja tuolloin lapsi lähti vielä vimmatummin repimään puskia. En halua sanoa lapselle mitään tyyliin että me muut lähdetään sitten jää sinä tänne sillä pelkään että hän pelästyisi että äiti ihan oikeasti jättäisi yksi. Mutta toisaalta luultavasti oli paljon pahempi tuyo että pidin kiinni. Mukana oli myös 3 vuotias lapseni.
En tiedä tuntuu että on välillä niin vaikeaa toimia oikein. Koska olen sitä mieltä että en voi antaa rikkoa yleistä omaisuutta, mitä jos olisimme olleet esim. kaupassa ja hän repisi tavaroit hyllyltä... Tätä ei onneksi ole tapahtunut.
Pitää kai ottaa vauvalle vaunut että pystyn sitten ottamaan riehuvan lapsen syliini tai jotain.