Lue keskustelun säännöt.
Vahingoitinko lastani? Itkettää
09.09.2009 |
Haluan kuulla muiden mielipiteitä vaikka ette olleetkaan näkemässä mitä tapahtui. On niin mahdottoman paha mieli.
Olin lähdössä ulkoilemaan kerrostalon pihalle lasten kanssa. Vauva 3kk oli kantorepussa. Päätimme soittaa naapuritytön ovikelloa josko hän tulisi kanssamme ulos. Tyttö ei ollut kotona ja 5 vuotias lapseni pahastui siitä. 5v on erittäin temperamenttinen ja suuttuessaan tai pettyessään hän yleensä huutaa suoraa huutoa ja on viime aikoina myös alkanut rikkomaan tavaroita. On kerran heittänyt kaukosäätimen seinään, on kaatanut lelulaatikoita etc. Kotona hän yleensä rauhoittuu kun puhuu rauhoittavasti tai hän on itse mennyt omaan huoneeseen rauhoittumaan ja ollaan sitten puhuttu asiasta. Olen kuitenkin myös joutunut mennnä esim. tavaroiden eten seisomaan ettei hän niitä kaataisi nurin.
Yritin puhua hänelle siitä että kaveri ei ollut kotona ja lohduttaa ja kertoa että ens kerralla tyttö on varmaan kotona ja kaikesta kivasta mitä meillä oli ilta-päivälle suunnitelmissa. Lapsi oli kuitenkin todella pahoittanut mielensä kun oli ilmeisesti ehtinyt suunnitella mitä kaikkiea leikkisi naapurin tytön kanssa. 5v lapsi alkoi sitten taittamaan kiukuissaan kukka-pensaiden oksia. Kielsin rauhallisesti jolloin hän alkoi vielä enemmän heittäytyä puskiin ja taittoi niistä oksia. Otin lasta kädestä kiinni ja vein pois puskista. Mutta joka kerta hän heittäytyi taas puskiin ja alkoi taas taittelemaan oksia ja repimään kukkia. Yritin nostaa lasta pois jolloin hän potki ja töni päästäkseen irti eli oli vaikeaa nostaa pois sillä vauva oli rinta repussa. Otin kädestä kiinni ja kädestä pitäen vein lapsen pois. lapsi riuhtoi ja huusi minulle ja lähti taas kukkia repimään. Yritin koko ajan puhua ja sanoa että ymmärrän että hänellä on paha mieli mutta että kukkia ei saa silti repiä. Pensaiden kyniminen jatkui ja tuolloin menetin hetkellisesti maltin ja huusin vihaisesti että nyt riittää tämmöinen, nyt lopetat. Lapsi ei kuitenkaan lopettanut vaan jatkoi pensaiden runttaamista joten yritin nostaa pois pensaista mutta vauva oli rinta repussa joten otin kädestä ja käsivarresta kiinni ja otin lapsen pois puskista. Lapsi alkoi riuhtomaan kädestä, pidin kiinni ja puhuin samalla. Lapsi riuhtasi itsensä irti ja juoksi taas puskiin. Tuolloin naapurin täti ketä en tunne aukaisi ikkunan ja alkoi huhuilemaan lapselle että tulisi hänen luo että hän kyllä katsoo ettei äiti enää satuta. Aalkoi minulle huutamaan että lapsi ei saa kurittaa tuolla tavalla. Yritin selittää että yritän vaan estää lasta runnomasta pensaita ja pidin hänen käsivarresta kiinni ESTÄÄKSENI kukkia repimisen. Mummeli siihen alkoi haukkua minua lapsen kurittamisesta ja selitti että hän kyllä tietää että lasten kanssa äideiltä nukyään pinna palaa. Yritin sanoa että tämä oli sama kuin lapsi olisi juoksemassa auton alle niin myös silloin ottaisin kiinni kädestä ja estäisin juoksemasta.
Kun tämä tapahtui lapsi istui pensaiden keskellä murjottamassa. Ja täti sanoi minuölle että lapsi pelkää minua ja on mennyt peloissaan piiloon.
Nyt on todella paha mieli. Ensinnäkin siitä että olen ilmeisesti ymmärtämättä kurittanut lastani ruumillisesti. Tarkoitus oli siis pitää lapsesta kiinni ja näin ESTÄÄ että hän runnoisi pensaita. Oliko tämä väärin olisiko pitänyt vaan puhumalla rauhoittaa ja antaa repiä pensaiata? Pidin kyllä kovasti kiinni kädestä enkä päästänyt irti kun hän riuhtoi. Mitä tällaisessa tilanteessa siis pitäisi tehdä?
Minulla ei ole muuta kokemusta lapsista kuin omistani. En siis ihan oikeasti tiedä miten toimia. Ajattelin että kiukkuisena saa huutaa ja saa olla kiukkuinen mutta muita ei saa lyödä eikä tavaroita rikkoa joten minun täytyy estää lasta rikkomasta. Pidin siis käsivarresta kiinni, mutta varmaan se sitten hurjalta näytti jos lapsi samalla yrittää päästä irti ja kiumurtelee ja heittäytyy maahan etc.
Sanoin lapselleni että ei ollut tarkoitus satuttaa häntä mutta pidin kiinni ettei hän menisi tuhoamaan pensaita, kysyin satutinko häntä ja siihe lapsi vastasi että ei.
On paha mieli siitä jos tein väärin ja paha mieli siitä että nyt tämä naapurin mummeli varmaan kertoo koko pienelle kylällemme että minä olen pahoinpidellyt lastani.
Kommentit (58)
välitä, aina on joku joka luulee tietävänsä paremmin. Uskon, ettet todellakaan yrittäänyt lastasi vahingoittaa. Jotenkin pystyn samaistumaan tilanteeseesi, kun itselläni on pian 5 täyttävä poika ja 4kk vauva. Vanhempi osaa halutessaan olla tosi hankala ja käyttää hyväksi juuri tuollaisia tilanteita, joissa vauva on repussa ja äidin liikkuminen "rajoitettua". Onneksi on sentään perusluonteeltaan tosi kiltti, eli vain hyvin harvoin heittäytyy ihan tarkoituksella uhmaamaan.
Tsemppiä, ann mummelin luulla olevansa oikeassa ihan keskenään, sinä tiedät itse mikä tuo tilanne oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä sitä naapurin mummelia kuuntele. Ei se tiedä tilanteesta sinua enempää eikä varsinkaan sitä että kuinka kovasti pidit kädestä kiinni. Jätä omaan arvoosa tuollaiset kiihkoilijat. En itsekään olisi antanut repiä puskia.
Ja sille naapurin tädille, menet vielä tänään sanomaan, etä jos vielä levittelee valheita, että pahoinpitelet lasta silloin kun estät tätä tekemästä pahojaan, teet poliisille ilmoituksen kunnianloukkauksesta.
Kyllä lapsista saa ja täytyykin pitää kiinni. Nimenomaan estääkseen lasta vahingoittamasta itseään tai muita (ihmisiä tms.) Jos kiinni pitäminen luokiteltaisiin pahoinpitelyksi, niin eiköhän kaikki lapset olisi jossain elämänsä vaiheessa tällöin joutuneet väkivallan uhreiksi :D
Päin vastoin olet säilyttänyt malttisi harvinaisen pitkään.
Mutta ens kerralla koita keksiä jokin rangaistus, joka sinun on tarvittaessa helppo toteuttaa ja jonka seuraus on kuitenkin lapselle tarpeeksi "kova pala". Esim. kotona lempilelu/dvd tms. "jäähylle", kunnes rauhoittuu ja pyytää anteeksi/tekee pyydetyn asian. Meillä toimii dvd ja piirustusvälineiden takavarikointi"uhka" (ikinä ei tosin ole tarvinnut toteuttaa).
Tarvittaessa tämä etuuksien poisto/rangaistus (miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) on pystyttävä toteuttamaan. Toimintaa toisen varoituksen jälkeen ts. ensin kielto, toisella kerralla kielto ja varoitus etuuden menettämisestä, kolmannella kielto ja etuus pois ja vielä selitys miksi otettiin pois ja miten sen saa takaisin.
Kiukkuinenhan saa olla mutta rikkoa ja satuttaa ei saa. Jos raivari ehtii pahaksi niin omassa huoneessa rauhoittuminen ja sen jälkeen juttelu, niin kuin olet tehnytkin.
Jos lähdet toteuttamaan tuota etuuksien poistoa vasta viisi vuotiaalle niin aluksi voi olla tosi kovaa protestia mutta kun lapsi huomaa syy-seuraussuhteen niin homma alkaa toimia.
En tiedä halusitko tällaista ohjetta mutta meillä tuo on pelastanut arjen.
Niin ja vielä kerran, et todellakaan tehnyt mitään väärää! Ja jos yhtään lohduttaa niin tuo naapurin mummeli todennäköisesti kertoilee vastaavaa juttua aika monesta nykyajan "epäonnistuneesta" äidistä. Ettei vaan mummelilla itsellään olisi kasvatustyön jättämiä traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä mummelista!
Helppo hänen on sanoa sivusta katsojana mitä sinun olisi pitänyt tehdä.
Hän on tietysti omat lapsensa kasvattanut pumpulilla tai sitten niitä ei todellakaan ole hänellä.
5 uhma ei ole helpoimmasta päästä :)vielä kun on niin pieni vauva lisäksi hoidettavana
Älä vaan mene sanomaan tädille mitään, muuten voidaan käsittää niin että uhkailet häntä. Ja siitä voi nostaa poliisi jutun tuo täti.
Lisäksi selittelijä on usein syyllinen, joten jätä hänet oman arvionsa nojaan!
mitä luultavimmin mummeli olisi itse aikoinaan äitinä tempaissut lasta korville jo kolmannen sanomisen jälkeen :-)
Oikein teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5- vuotias jukuripäällä ollessaan kun sitä nappaa kädestä kiinni alkaa huutamaan että sattuu!
Vaikka et puristaisi niin se kerää ihmisten huomiot itseensä noin. :/
Korkeintaan sitä sattuu jos itse roikkuu.
Antaa ulkopuolisten ihmetellä. Ne ihmettelee teet mitä vaan: et komenna tai reagoi, et hae puskasta ja annat lapsen raivota tai pidät kiinni.
Jos lapsi ei kuuntele niin puhu hetken päästä ja ihan selkeesti ja napakasti, ei lapselle tartte jäädä selittämään pitkälti vaan kiellät ja miksi ei.
Ja lapsen kädestä saa pitää kiinni jos ei pysy aloillaan. Kun taas on paikoillaan niin kiinnipito menee liiotteluksi ja puhutaan vapauden riistosta.
Älä jää miettimään yhtä tapausta! Te asutte sielä ja mummo kyllä näkee niitä hyviäkin asioita.
Toi nykyajan äideiltä palaa pinna on vittuilua; helppo laukoa tollasta kun omat lapset on itsekin aikuisia. Aika harva meistä ei tekisi virheitä, se mummokin on VAAN ihminen!
Jatkossa olisin lapselle napakampi: Ei. Lopeta tai mennään kotiin nukkumaan päikkärit!
Tai jos olette menossa jonnekin niin uhkaat että jos ei ole nätisti niin päivän reissuun ei tule mukaan.
Ja ole valmis toteuttamaan uhkauksia. Jos lapsi on hankala niin pyydä isä, mummo, kummi vahtimaan lasta ja lähdet reissuun ja lapsi jää tosiaan pois.
Toi on meinaan kunnioituksenki puutetta jo.
On hyvä että yrität selvittää että lapsi on nyt pahoittanut mielen mutta nytkin sen päälle lapsi alkaa sinun komennusta syömään tolla asenteella.
Sinä olet aikuinen ja sun pitää sietää että lapsi on joskus haasteellinen, mutta ei se saa käyttäytyä noin sinua kohtaan.
kunhan et revi lapsen kättä sijoiltaan.
Oikeesti, kannattaa olla varovainen tuossa lapsen fyysisessä käsittelyssä, ettei satu vahinkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä jatkuvasti 5-vuotiaan kanssa samanlaista. Eipä vähempää voisi kiinnostaa muiden mielipiteet siinä tilanteessa kun hän lähtee riehumaan. Itse en yleisillä paikoilla viitsi ääntä korottaa, talutan vaan vahvasti pois, mutta kotona se äänikin välillä nousee. Kuri pitää olla vaikka välillä siitä tuleekin paha mieli itsellekin. Normaalisti lapsen rauhoituttua hän tulee pyytämään anteeksi ja kaikki on ok. Se vaan vaatii voimia tuo jatkuva taistelu rajoista.
olisin tehnyt itse aivan samoin. Tosin luultavasti en olisi jaksanut katsoa pensaiden repimistä noinkaan pitkään!
Mikä tuossa pensaiden yms kasvien nyppimisessä noita lapsia niin kiinnostaakin... Ja kun se kohdistuu aina koristekasveihin, ei rikkaruohoihin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele mummon kanssa kun seuraavan kerran tapaatte - oikaiset väärinkäsityksen ja sillä selvä.
Ei se pelon vuoksi lapsi istunut puskassa- tiesihän se, että oli tehnyt väärin. Taisi hävettää.
Kiitos myös sinulle joka annoit ohjeita sopivasta keinosta ottaa lelu tms pois.
Meillä ei ole ollut käytössä varsinaisia rankaisuja, jos molemmat vanhemmat ovat kotona niin saa mennä toisen kanssa sohvalle miettimään omaa käytöstä silloin lapsi on yleensä rimpuilevana sylissä ja saa myös mennä rauhoittumaan huoneeseen jolloin ilmoitetaan että äiti ja isöä ovat lähettyvillä jos haluaa puhua asiasta. Anteeksi on aina pitänyt sanoa jos vahingoittaa pienempiäsisaruksia tai muita ihmisiä.
Itselläni paha mieli siitä koska tiesin että lapsella oli paha mieli ja olisin halunnut lohduttaa häntä. Hän on sellainen että sietää todella huonosti muutoksia eli sinäänsä tiesin että hän suuttuisi siitä ettei kaveri ollutkaan kotona. Mutta en ollut varautunut siihen että alkaa repimään pensaita.
Ihan oikeasti minulla todellakaan ei ole kokemusta mitä pitää tehdä olen aina ajatellut että kiinnipitäminen myös vastoin lapsen tahtoa on ok jos sillä estää tavaroiden rikkomista, toisen lyömistä, auton alle juoksemista etc.
Tuntuu myös pahalta se että olemme 2 vuotta aiemmin muuttaneet todella pienelle paikka-kunnalle. Mieheni on töissä julkisessa paikassa ja tuntuu että koko kylä jo muutenkin tietää keitä olemme. Joten on välillä ollut muutenkin stressiä siitä että on tunne että kaikki tuntee apinan, apina ei tunne ketäänn... Niin sanotusti.
Eniten paha mieli kuitenkin siitä että on sellainen olo että olen nyt mennyt traumatisoimaan lastani.
Kadun myös sitä että huusin että nyt loppui kukkien repiminen. Ei tietenkään saisi huutaa.
Pidin siis kädestä ihan tiukasti kiinni. Olisin mielummin ottanut lapsen ihan reilusti syliin, mutta en voinut koska ei ollut paikkaa minne laskea rintarepussa oleva vauva. Yritin ottaa lapseni viereen penkille istumaan mutta riuhtoi ja vastusteli. Istuin sitten itse penkille ja pidin lapsen käsivarresta kiinni ja hän riuhtoi ja heittäytyi maahan. Kun päästin irti hän juoksi sinne puskaan ja mummeli aukaisi ikkunan. Sitä enen oli siis useamman kerran riuhtaissut itsensä irti ja heittäytynyt puskiin repimään kukkapensaita.
Lapsi ei siis itkenyt puskissa ja sitten kun mummeli oli lähtenyt niin lapsi tuli minun syliin istumaan.
Soitin miehellenikin ja kerroin mitä oli tapahtunut. Mies sanoi että hänkin on joutunut ottamaan lapsen syliin estääkseen samojen pensaiden repimistä. Mies sanoi että varmaan mummeli oli katsellut ikkunasta ja luullut että lapsi juoksee karkuun minua puskiin tms ja että revin peloissaan olevaa lasta puskista mikä ei siis ollut tapaus.
Mutta siis mitä teen jos lapsi juoksee repimään puskia ja puhuminen ei auta. Nyt siis otin kädestä kiinni ja vedin pois puskista ja pidin käsivarresta kiinni kun rimpuili, kiemurteli ja heittäytyi maahan. Sanoin myös että lähdemme nyt kotiin koska lapsi riikkoo puskia siitä lapsi vain kimmastui entisestään ja juoksi kauemmaksi ja repi irti oksia. Onko väärin pitää tiukasti kiinni käsivarresta kun lapsi heittäytyy maahan ja kiemurtelee otteessa? Mietin että kyllä toisaalta avrmaan tuntuu epämielyttävältä jos joku pitää kiinni eikä päästä irti jos itse heittäytyisi maahan ja kiemurtelisi otteessa.
En ihan oikeasti halua vahingoittaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan sama mitä mummeli miettii, sä et ole satuttanu lasta vaan estäny sitä. ja jos sille tuli paha mieli siitä ettei kaveri ollu kotona niin on syytäkin oppia että se ei silti tarkota että voi tehdä mitä tahansa. yritähän nyt päästä yli tosta olemattomasta pikku välikohtauksesta joita normiperheessä uhmaikäisten kanssa tulee ihan päivittäin...
Itse olen vastaavissa tilanteissa oikeasti lähtenyt kotiin päin. Meillä lapsi tulee kyllä perästä (tosin viiveellä).
5 vuotiaan kanssa voi jo keskustella etukäteen noista tilanteista. Luulen kuitenkin, että nuo kiukut helpottaa, kun pienempi hieman kasvaa, etkä ole niin sidottu vauvaan.
tai siksi, että lasta ei muka saisi fyysisesti estää, mutta siksi, että tuollaisessa tilanteessa sattuu herkästi vahinkoja. Lapsen olkapää voi mennä sijoiltaan tai käsivarsi jopa murtua. Jos niin sitten tapahtuu, niin sairaalasta tehdään sitten lastensuojeluilmoitus pahoinpitelyn vuoksi.
Rintarepussa oleva vauva tietysti vaikeuttaa asiaa, mutta olisiko ollut mahdollista pitää ennemmin kiinni esim. molemmilla käsillä hartioista tai yhdellä kädellä takin selkämyksestä tai vaihtoehtoisesti laittaa vauva maahan (jos kerran jo rintarepussa, niin voisi ehkä jo hetken istua maassa) ja pitää isompaa kunnolla kiinni.
EDIT: Vielä alkuperäiseen kysymykseen. Jos lapsesi käsivarsi ja olkapää ovat edelleen ehjiä, et aiheuttanut lapsellesi vahinkoa. Jos ne taas ovat kovin kipeitä, niin vie lapsi heti lääkäriin. Siinä tapauksessa aiheutit vahinkoa. Jos nyt ei käynyt kuinkaan, niin ole tyytyväinen ja mieti seuraavaa kertaa varten vähemmän riskialttiita keinoja estää lastasi fyysisesti, sillä voit olla varma, että tämä ei ollut viimeinen kerta, kun lasta joudut estämään.
Ja ennen kuin joku taas alkaa nillittää autonallejäämisistä, niin totta hemmetissä auton alle syöksymässä olevaa lasta otetaan kiinni siitä mistä saadaan. Samoin, jos olette jäätikkökiipeilemässä, lapsesi jalka jää loukkuun, eikä irtoa, apua ette saa hälytettyä ja lapsi on kuolemaisillaan kylmään, niin amputoit sen lapsen jalan mukana olevalla veitselläsi, jotta saat lapsen irti ja hänen henkensä pelastettua. Kukkapuska ei kuitenkaan aiheuttanut aloittajan lapselle hengenvaaraa, joten sinne pääsyä ei ole tarpeen estää keinolla millä hyvänsä senkin uhalla, että lapsi estäessä loukkaantuu.
Onko väärin pitää tiukasti kiinni käsivarresta kun lapsi heittäytyy maahan ja kiemurtelee otteessa? Mietin että kyllä toisaalta avrmaan tuntuu epämielyttävältä jos joku pitää kiinni eikä päästä irti jos itse heittäytyisi maahan ja kiemurtelisi otteessa.
En ihan oikeasti halua vahingoittaa lasta.
Minulla myös on temperamenttinen 5v ja kuri on joskus pidettävä julkisillakin paikoilla. Jos ei lapsi tottele kielloista huolimatta, niin otan kylmän rauhallisesti hänet kainaloon poikittain ja raahaan siinä sitten kotiin/autoon.
Jos minulla olisi vauva rintarepussa, toimisin samalla tavoin kuin sinäkin, eli sitten raahaisin kädestä.
Ei tietenkään koskaan ole ensisijainen vaihtoehto, mutta kyllä varmasti toimisin ennemmin kuin katselisin sivusta kukkapuskan tuhoamista.
Mummu ei tainnut nähdä koko tilannetta ja tulkitsi asian sitten näkemänsä perusteella.
Itse olisin tiuskaissut mummulle, että rouva on hyvä vaan ja tulee taluttamaan lapsen sisälle, auttava käsi on tervetullut.
Mitä tulee tuohon kertomaasi, niin ole ihmeessä jämäkämpi viisivuosikkaallesi. Sen ikäinen tajuaa kyllä että tavaroiden heittely ja kukkapuskan tallominen ovat ehdottoman kiellettyjä juttuja. En todellakaan itse olisi tuossa tilanteessa kieltänyt edes alkuun rauhallisesti vaan kyllä olisin heti käskenyt kunnolla lapsen kotiin.
Nyt tilanteen ollessa jo ohi, voit puhua rauhallisesti eilisestä ja selittää viisvuotiaalle että tuosta seuraa aina jatkossa rangaistus. Ei saa jotain haluamaansa, menettää jonkun lelun, ei saa jälkiruokaa tms.
Tsemppiä!
Meillä käy joskus niin, että joudun ottamaan lasta ranteesta kiinni juuri estääkseni häntä tekemästä jotain. En purista ollenkaan, mutta pidän napakan otteen.
Riuhtoessaan tyttö saattaa sitten huutaa "äiti toi sattuu", mihin vastaan aina että ei satu, ellet riuhdo. Tyttö on kyllä aina hoksannut, että niinhän asia on.
Ensi kerralla kannattaa ehkä mennä kotiin jo toisesta tai kolmannesta huomautuksesta ja sillä lailla estää tilanteen kehittyminen.
Tsemppiä ap, anna sen mummon olla. Joillakin ei ole parempaa tekemistä kuin kytätä naapureitaan. Meidän naapurin mummo ripitti minua siitä, ettei sormessani ollut raskausaikana vihkisormusta.... oli kuulemma "nykyaikaa hankkia lapsia ilman miestä".
Enpä jaksanut selitellä, että on se vihitty aviomies tuolla kotona, mutta sormus ei mahdu sormeen turvotuksen vuoksi. ;)
se mummeli ei asu meidän naapurissa. Hiukan nuorempi lapseni on aika kovapäinen ja huudan hänelle ulkonakin välillä kurkku suorana... Jalasta vedin sisään yhtenä päivänä kun alkoi jotain riehumaan(oli kyllä talvi ja lumihangessa kiskoin, eli ei sattunut, mutta selvästi aggressiivinen teko)! Mulla on ainakin tosi lyhyt pinna ja olen aika komenteleva. Tosin yritän aina halitella ja pyytää anteeksi jälkeenpäin.
ja sen lätinät. Ei kiinnipitäminen ole pahoinpitelyä vaan lapsen ohjaamista pois pahanteosta